31.5.2010

Oikeasti se vain vihaa ikkunoiden pesua


Moni saattaa ihmetellä mikä on tuon ihmisen fiksaatio kissojen sotkemiin ikkunoihin. Ei se ole sotkua, se on taidetta. Feline art! Aiheeseen voi perehtyä muun muassa vuonna 1994 julkaistun Why Cats Paint: A Theory of Feline Aesthetics -kirjan avulla. Tätä sangen hauskaa teosta suositellaan lämpimästi kaikille abstraktista taiteesta kiinnostuneille kissanomistajille. Jos ei huvita hakea kirjaa kirjastosta, yllä olevasta linkistä pääsee Amazonin sivustolle, jossa teosta voi selata parin sivun verran.

Maalla, osa 2: Battle zone

Muistikortin sisältöä on taas saatu vähän pengottua. Palatkaamme siis ajassa taaksepäin pari viikkoa, jolloin pojat ja emäntä nauttivat olemassaolostaan maalaisidyllissä. Tällä kertaa vuorossa on sisäkuvia.

Monesti aiemmin on kerrottu, miten kovasti aurinkoläikät vetävät puoleensa karvaäijiä. Tämä kuvasarja alkaa siitä, kun Amos löytää oman kuuman löhöpaikan lattialta.


(klikkaa isommaksi)
"Mikäs olikaan likainen? Tassu... *lick lick lick* Ai niin, pylly!"


Oh my gosh! Amos huomaa, että Elliottilla on vieressä paljon parempi aurinkoläikkä: säkkituolissa! Ensin ollaan niin hyvää pataa. "Joo, kyllä sä tähän saat tulla, Amos." *lick lick*

Hetken päästä on toinen ääni kellossa ja tassu nousee veljeä vastaan...

"ROAAAARR! Mä olin ensin tässä säkkituolissa!"

"Pois siitä nyt, hus hus!"

Raivoisa hyökkäys korkealta ja kovaa.

Amos ei keinoja kaihda säkkituolin herruudesta kamppaillessaan. Nyt on tosi kyseessä, on käytettävä viimeinen oljenkorsi. "Skunk attack!!!"

Tuimia katseita ja salamannopeita iskuja satelee puolin ja toisin. Lopulta Elliott perääntyy. Skunk attack vie jälleen Amoksen voittoon.

(klikkaa isommaksi)
Se tietää mistä naruista vetää.

30.5.2010

Muukalaisia (avaruudesta?)

"Meillä kävi poikkeuksellista porukkaa vierailulla. Tai ne kaks ihmistä oli ihan taviksii, niinku toi meiän palvelija, mutta se kolmas - huh huh! Ei oikeen vieläkään ymmärrä mikä se oli ja mistä sellaisia oikeen tulee. Ihan outo tapaus."

"Ekaks hengattiin jonkin aikaa sängyn tai päiväpeitteen alla - kuten aina, jos uusia ihmisiä tulee tänne - mutta vähitellen piti alkaa tehdä tiedusteluretkiä, joka kerta yhä lähemmäs tuota mystistä ihmistoukkaa. Enimmäkseen se oli jomman kumman ison ihmisen sylissä, mutta välillä se myös pötkötteli lattialla ja päästeli kummia ääniä. Välillä se huusi vähän lujempaakin, ja silloin luikahdimme nopeasti takaisin sängyn alle. Olimme tekemisissä siis vähintäänkin epäilyttävän, mahdollisesti vaarallisen olennon kanssa, jota oli parasta pitää silmällä."

"Lopulta tulimme siihen tulokseen, että voimme ottaa vähän rennommin, kunhan vain pysyttelemme turvallisella etäisyydellä muukalaisesta. Vähän harrastimme CatDancer-jumppaa ja naksutinkoulutusta. Hyvin laiskasti ja vaisusti - olihan meillä yleisöä, jota piti samalla tarkkailla. Vaikka kissa on kaikista luoduista olennoista mahtavin, ei sekään pysty miljoonaan asiaan keskittymään yhtä aikaa. Eniveis, emäntä sanoi olevansa kiitollinen, kun me koko vierailun ajan oltiin niin kiltisti ja hiljaa. Mutta siis hä... eikö me aina olla?"


25.5.2010

Vakoillaan naapureita!

Viimevuotiset kesänaapurit ovat taas maisemissa. Tuollainen hirveä kuvakin (yllä) saatiin otettua likaisen ikkunan läpi, vaikka haastavaa se oli. (Joko pitää TAAS pestä ikkunat?) Huhtikuun lopulla alkoi tuttu kujerrus kantautua keittiön ikkunan viereisestä isosta vaahterasta, ja kun kissat ja emäntä palasivat maalta kaupunkiin pari päivää sitten, huomattiin, että pesä on kunnostettu ja pariskunta jo hautomispuuhissa. Tässäpä ympärivuorokautinen live-luontodokkari pojille seurattavaksi. Etenkin Amos viettää paljon aikaa naapureita kytäten, mutta kun pulujen kujerrus yltyy huippuunsa, on ikkunan äärellä kaksi uteliasta silmäparia.

Voi kuinka jännää!

Kuvassa pojilla on päällä uudet Vänttis-valjaat, jotka odottivat postilaatikossa lomaltapalaajia. Niitä on ehditty testaamaan jo yhden kerran myös ulkoilmassa ja mitään valittamisen aihetta ei ainakaan tähän mennessä ole ilmennyt. Kissat tuntuvat tykkäävän valjaiden pehmeästä materiaalista, ja valjaiden repimistä on esiintynyt tavallista vähemmän. Vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Tänään neuroottinen emäntä käänsi myös ympäri oman sohvansa luettuaan Siriuksen surullisesta kohtalosta. Laiskat sohvanvalmistajat olivat jättäneet myös MissMiseryn sohvaan 1-2 cm:n pituisia törröttäviä niittejä, ja meni ainakin tunti, kun kaikki oltiin naputeltu vasaralla siisteiksi ja peitetty pariin kertaan jeesusteipillä. Nyt voi taas olla levollisin mielin.

23.5.2010

Maalla, osa 1

Blogi on ollut aivan heitteillä useamman viikon, koska kissat ja palvelusväki ovat viettäneet paljon aikaa maaseudulla jumalan selän takana, kaukana sivistyksestä ja teknologiasta. Ei nettiä, ei pahemmin myöskään telkkarin tuijotusta - vain puhdasta maalaisilmaa, auringonpaistetta, kevätsadetta ja linnunlaulua. Ainakaan pojilla ei tuntunut olevan mitään vastaansanomista asiaan.

Ensimmäiset päivät maalla olivat sateisia ja kylmiä. Ulos oli silti AIVAN pakko päästä, vaikka se tarkoittikin pukeutumista kamalaan puseroon. Ihmisväen mielestä pojat olivat suorastaan juhlallisen näköisiä ja komeita herrasmiehiä yksinkertaisessa villapaidanhiha-asusteessaan. Pojat luonnollisesti olivat vaatteista hieman eri mieltä.

Alkukankeutta rappusilla: täällä on kylmää ja kosteaa, me ei tästä kyllä mihinkään liikuta!

Whoa! Pisaroita!

Elliott, hienoherra, ei voi kuvitellakaan laskevansa
neljättä koipea märälle nurmelle
.

Joka pensas ja puu oli syytä nuuhkia läpikotaisin ja flehmeneitä nähtiin runsaasti. Ahkerasti ovat seudun irtokissat kuseksineet paikat läpi.

Rankka ulkoilu "extreme"-olosuhteissa vaatii vastapainoksi totta kai kunnon levon. Mielellään mahdollisimman monessa eri asennossa. Kissan unenlaatu on tunnetusti suoraan verrannollinen siihen, mitä pienemmälle ja tiukemmalle kerälle se pystyy itsensä kiertämään.


2.5.2010

Unettomia öitä

Maaliskuussa alkaneet Amoksen lauluharjoitukset jatkuvat edelleen innokkaasti ja äänekkäästi. Henkilökunta on elätellyt (turhaa) toivoa, että Amos omaksuisi Elliottin pehmeän, hiljaisen ja kauniisti korvaan sointuvan miun, ja luopuisi korvaan rumasti särähtävästä MRÄÄÄÄH-huudosta, josta tulee mieleen lähinnä varisten ja naurulokkien ikävimmät ääntelytavat. Vapun kunniaksi Amos huusi koko yön, ja henkilökunta rukoili, että naapurit olisivat riittävässä juhlahumussa ignooratakseen metelin. Hermoja raastava laulu öiseen aikaan on toistaiseksi päätetty jättää henkilökunnan taholta huomioimatta, jotta ei ainakaan tule vahingossa palkittua ikävää käytöstä. Tai oikeastaan ihminen on lopullisesti kyllästynyt huutoon, eikä yksinkertaisesti jaksa enää reagoida.

Amos on muutenkin ollut viime aikoina kovin hankala. Iltaisin yhteiset leikityshetket eivät voisi vähempää kiinnostaa, koska Amoksen mielestä kaikki lelut ovat ihan tylsiä. Joka päivä pitäisi olla joku uusi lelu. Tai jos joku lelu lopulta kiinnostaa, sen vaaniminen kestää niin kauan, että rankan työpäivän tehnyt emäntä meinaa nukahtaa niille sijoilleen hyökkäystä odotellessaan. Ja kun Amos ei illalla saa ylimääräistä energiaa purettua, yöllä aletaan riehua ja kovaan ääneen valittaa tylsyyttä ja maailman vääryyksiä. Elliottilla ei samaa ongelmaa ole, koska hän leikkii ja riehuu itsensä ihan läkähdyksiin joka ilta. Sitten onkin hyvä lepäillä ja olla hissukseen yöllä, kun emäntäkin nukkuu. Toisin kuin Amos, Elliott osaa myös aktivoida itseään, ja leikkii itsenäisesti paperitolloilla, männynkävyillä, filmipurkeilla ja tee-se-itse-pahvisilpullaan.

Amoksen jatkuva yöllinen huuto vaikuttaisi välillä aiheutuvan myös jonkinlaisesta hiekkalaatikko-ongelmasta. Hiekkalaatikko sijaitsee vessassa, johon ei yllä valoa ikkunoista öiseen aikaan. Siksi hiekkalaatikon läheisyyteen on asennettu kaksi liiketunnistinlamppua, jotka syttyvät heti, kun joku saapuu laatikolle. Ongelma ehkä on siinä, että valot sammuvat liian nopeasti ja laatikon sisään ehtinyt Amos, joka on todella hidas kuopankaivaja, jää pilkkopimeään kesken asioinnin. Kumma kyllä, Elliott selviää öisistä laatikkoasioinneista mainiosti, eikä hän tunne tarvetta herättää emäntää vessahädän takia. Amos on lisäksi äärimmäisen tarkka hiekkalaatikon siisteydestä (toim.huom: laatikko putsataan 2 kertaa päivässä), ja välillä herralle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa mennä asioimaan samaan laatikkoon, johon on jo ehditty muutama paakku tehdä. Tällöin hän jää puolittain hiekkalaatikon ovensuuhun, kaapii jättimäisen keon hiekkaa pitkin lattioita ja tulee huutamaan närkästyneenä emännälle. Henkilökunnasta välillä tuntuu, että maansiirto-operaatioita käytetään myös mielenilmauksena, jos esim. tarjolla on Amoksen mielestä pahaa ruo
kaa (= Feline Portan tölkkikanaa, Elliottin ykkösherkkua).

Kevään tuoksu sekoittaa pään

Enough complaining. Vappuna käytiin poikien kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina valjastelemassa. Aurinkoa riitti ja puisto oli kuivunut.

Jep. Yli +10 astetta, hyvä ulkoilukeli.

Ainoastaan tuuli oli poikien mielestä ehkä vielä hieman liian kylmä. Elliott oli jotenkin hämmentynyt
molempina ulkoilukertoina - tai kenties vain hieman uninen, kun kesken päikkäreiden piti ulos lähteä - ja vain istua möllötti paikallaan, nuuhki tuulta ja katseli tuulessa lenteleviä puiden lehtiä. Amos sen sijaan oli ihan tohkeissaan, ja henkilökunta oli suuresti huvittunut seuratessaan häntä pystyssä iloisesti ympäriinsä kipittelevää nuorta miestä. Ohikulkijatkin katselivat hymy huulilla karvaäijän hassua touhotusta. Tällä kertaa Amosta eivät ihmiset ja autot pelottaneet, sillä keväthuuma täytti koko tajunnan. Kolmeen puuhunkin kirmattiin hurjaa vauhtia, mutta kiltisti hypähdettiin takaisin maanpinnalle emännän huudettua jarruttamaan tahtia. Ulkoilusta ei saatu tällä kertaa kuvamateriaalia, sillä henkilökuntakin halusi nauttia ulkoilusta, ja kamera jätettiin sisälle.

Haaveena on, että kun molemmille pojille saadaan omat Vänttis-valjaat, pojat pääsisivät kesällä valjastelemaan yhtä aikaa, kuten oli tapana silloin, kun Amos oli vielä niin pieni, että pentuvaljaat mahtuivat. Jotta kahden niin täysin eri ulkoilutyylin omaavan kissan kanssa ulkoilu olisi myös henkilökunnalle mieluisaa, täytyy ilmeisesti alkaa houkutella paikalle vapaaehtoista kissan ulkoilutus -seuraa.


Unissa kirmaillaan kesäisillä niityillä ja
mässytetään makoisia hiiripaisteja