BalineesiPrinssi

Arkistojen syövereistä

2012-02-16T23:46:00.000+02:00

Elliottin ja Amoksen emäntä havahtui yhtäkkiä siihen, että tällä blogilla - kammottavalla tavalla harventuneesta päivitystahdista huolimatta - on olemassa yhä edelleen, syystä, jota ei voi käsittää, jonkinlainen lukijakunta. :O Tästä äkillisestä oivalluksesta nolostuneena ja hämmentyneenä päätettiin kerätä edes jonkinlainen kuvallinen päivitys kasaan kiitokseksi uskolliselle yleisölle. Osa kuvista on täysin ennenjulkaisemattomia, osa on nähty aikoinaan Facebookin puolella, silloin, kun siellä vielä jaksoi hengata. (Niille, jotka ovat ihmetelleet allekirjoittaneen häviämistä FB:stä, kerrottakoon, että hän yksinkertaisesti kyllästyi siihen meininkiin ja päätti häipyä for good, ja se päätös on pitänyt, mistä on syytä tuntea jonkinlaista ylpeyttä...)

Hän tietää olevansa Kulmakunnan Komein Lilaäijä

Teiniangstia

Hmm.. Onk noin? *pienet rattaat pyörivät pään sisällä*

Paheksumme syvästi. Voisitko uittaa jalkojasi muualla?

Mikä on pieni, vaaleanpunainen ja roikkuu narusta?

Tasapainoton nuorukainen

Meditointia

(Tämä kuva selittää Amoksen lempinimet

Möhkö, Möhkiäinen, Möntti, Möhkäle)

Amoksen suurin rakkaus: Ikea-rotat (+ jääkarhu)

-u-

Ei voisi juurikaan vaikeampaan

asentoon pysähtyä nuuhkimaan

Kuumimmalla kesähelteelläkin on nukuttava vierekkäin.
Ettei vaan palele.

Jyrsijä-imitaatio. You're doing it right!

Riiviöt emonsa kimpussa

Epen aikoja sitten vierähtäneen 2-vuotispäivän

virallinen juhlaposetus

Saapaspääkissan viimeisimmät dokumentoidut seikkailut

Ja voisit nyt lopettaa sen kuvaamisen!!

Joo, toi kuvaaminen on kyllä tosi ärsyttävää. Jotain rajaa.

Vetoomus: älkää poksutelko!

2011-12-31T21:19:00.002+02:00

Amos: "Katso vihreisiin silmiini ja lupaa, ettet ammu raketteja tänä uutena vuotena etkä enää koskaan! Minua pelottaa niiden aiheuttama metele hurjasti, ja joudun viettämään koko illan ja yön sängyn alla kyyristellen."

Sitä paitsi raketeista vapautuu hirvittävä määrä eliöille haitallisia raskasmetalleja ilmakehään.

Elliott: "Hahaa! Pakko sen on viimeistään ensi vuonna sieltä tulla. Olen tässä sängyn reunalla kytiksessä siihen asti."

Ihme suuri, riemuinen

2011-12-26T17:54:00.002+02:00

Tänä jouluna on käyty hurjia tappeluita siitä, kuka saa nukkua upouudessa luksuspesässä: erikoisjalkineliike Kimmon Kengän vetoketjullisessa kassissa (jonka pitkät kantokahvat leikattiin pois turvallisuussyistä). Aatonaatosta lähtien kissoja on mahtunut kassiin vain yksi kerrallaan. Yhden lepäillessä uudessa pesässä toinen on kierrellyt vihaisena ja kateellisena ympärillä ja tehnyt parhaansa häätääkseen nukkujan pois. Yllätyshyökkäyksiä on sadellut joka suunnasta ja julmia tallausyrityksiäkin on nähty. Tästä ahdistuneena palveluskunta on penkonut kaappeja ja yrittänyt etsiä samankaltaista kassia, jotta molemmille olisi oma - turhaan.

Kunnes viimein tapaninpäivänä se koitti: joulun ihme!

Good tidings we bring

2011-12-22T19:17:00.002+02:00

(klikkaa isommaksi)

Leluarvostelu 2/2

2011-12-19T17:30:00.000+02:00

Toinen lelu, joka saatiin... aijai!!! Ihan parasta! Molemmat digataan tätä ihan hulluna.

Se on kissanminttu-pitoinen paperihiiri, joka vikisee erittäin houkuttelevalla tavalla, kun sitä tökkää. Tykätään erityisesti kaivaa tämä otus esiin meidän nukkuma-alustojen seasta. Se voi olla vaikka kuinka monen pyyhekerroksen alle kätkeytyneenä ja sitten on pakko kaivaa ihan vimmatusti. Täytyy sanoa, että lähemmäksi autenttista hiirenmetsästys-kokemusta tuskin nykyolosuhteissa pääsee.

Suosittelemme kirjoittamaan tästä ÄKKIÄ Pukille!!!

Leluarvostelu 1/2

2011-12-18T21:11:00.003+02:00

Tällasen se meille toi. Siinä on tylsä mustavalkoinen karvapallo lötkömuovivarren päässä. Aparaatti toimii kolmella AA-paristolla, pallo heiluu varren päässä mielipuolisesti ympäriinsä, poukkoilee sinne tänne arvaamattomasti, pitää ikävää piippausääntä välillä, siinä on liikkeentunnistin ja nopeudensäädin. Wow.

Eiks oo hienoa? No, meidän mielestä: EI! Vaikka olis kuinka hittilelu kissojen keskuudessa, emme ole vakuuttuneita. Tällainen lelu saa meiltä luokituksen epäilyttävä. Etenkin puuhkahäntäisempi meistä on sitä mieltä, että jos lelu on liikkuva, niin emäntä saa olla sen ainoa liikkeelle paneva voima. Me ei mitään robotteja täällä kaivata. Nih!

Tiukka väistöliike. En leiki!

En, vaikka olisi kissanmintulla kuorrutettu.

Mutta jos lelusta ottaa irti pallopäisen lötkövarren,

jo on eri ääni kellossa.

Hui, tuo pallo mennä viuhtoo aivan älytöntä vauhtia ympäriinsä. Siihen on supervaikeaa osua!

Himskatti, ei sitä saa kiinni IKINÄ! :[

Välikysymys: kelle otetaan possunsydäntä

sulamaan pakastimesta?

Focus, focus...

JESH!!!!!

Touhottavat tontut

2011-12-13T15:11:00.000+02:00

Viikkoja on taas vierähtänyt viime päivityksestä. On nähty ensilumi, totuteltu taas lumiaurojen aiheuttamaan meteliin sängyn alla ja ihmetelty jatkuvaa päivien harmautta - emme oikein edes tiedä, koska ilta- ja aamuvilli pitäisi juosta, aurinko ei näyttäydy juuri koskaan enää. Ruoka-ajat ovat myös hämärtyneet päässämme, koska emäntä on tullut ja mennyt vähän miten sattuu ja sekoittanut aikakäsityksemme, ja siksi onkin syytä (ainakin yrittää) pyytää ruokaa aina, kun vain mahdollista. Palvelijamme on nimittäin taas viettänyt enemmän aikaa kotona, mistä tietenkin olemme iloisia - ottanut ja käsitellyt myös kuvia, kuten huomaatte. Toki siitä kuuluu taas kamalia röhimis- ja köhimisääniä, ja ankaraa käkätys-palautetta ikävästä metelistä on pakko antaa joka välissä. Ehkä se pian oppii aivastamaan ja yskimään äänettömästi.

Komentelemme häntä koko ajan ja vaadimme leikitystä, herkkuja ja harjausta. Aina silloin tällöin ahdistelumme tuottaa tulosta, etenkin harjaushetket ovat selkeästi lisääntyneet. Tämä tarkoittaa myös sitä, että imuria tarvitaan vähemmän, kun tällä hetkellä huomattavasti enemmän irtoileva karvamme saadaan kontrolloidusti talteen (suihkukaapissa), emmekä levittele sitä enää NIIN paljon sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Edistyksellistä.

Totta kai karvaa lähtee edelleen, ja paljon. Etenkin emännän sängyltä voi poimia itselleen suuren saaliin kissanvillaa päivittäin. Hmm, olisikohan sille kysyntää? Voisiko karvastamme valmistaa jotain, vaikka Amokselle omasta karvasta tehty villasukka, jota saisi vapaasti riepotella? Oman posken rapsuttelusta saa paljon irtokarvaa. Emäntä välillä ihmettelee, miksi emme ole jo peterbaldeja. Emmekä tietenkään osaa täysin olla irrottamatta toisistamme jättimäisiä karvatuppoja. Miten olisi mahdollista vastustaa kiusausta potkia kaverin päätä? Eihän sitä elämäksi voisi kutsua, jos pitäisi elää ilman toisen päähän kohdistuvaa takajalka-tömpsötystä.

Muutamia uusia leluja olemme saaneet. Niistä ehkä lisää juttua myöhemmin. Olemme niin taas kyllästyneet kaikkiin vanhoihin leluihin, että on pitänyt alkaa omatoimiseksi ja keksiä uusia leluja emännän omaisuudesta. Tämä on herättänyt ilmeisesti hieman närää ihmisessä, minkä takia sen piti taas mennä tuhlaamaan rahojaan eläinkauppaan. Talvikausi ilman ulkoilua on kyllä rankka, kun tiuhaan vaihtuvia virikkeitä pitäisi koko ajan olla niin paljon. Se vaatii vilkasta mielikuvitusta meiltä jokaiselta.

Lyhytkarvaisempi meistä on se aktiivisempi (lue: herkästi tylsistyvä) - sen vuoksi myös kekseliäämpi - ja ottaa lelukseen mielellään emännän uudet talvisaappaat, pipot, lapaset, villasukat, takeissa roikkuvat heijastimet - KAIKEN mihin vain pääsee käsiksi (vai pitäisikö sanoa 'tassuiksi'?). Irrotti se taannoin jopa kylpyhuoneen hyllyrakenteista itselleen jonkin muoviosan leluksi. Tassuistaan näppärä yksilö. Tylsimys-ihminen - "yllättäen" - takavarikoi kaikki vaivalla irrotetut osat heti, kun tajusi mitä tassuissa pyöritellään. Ei se vaan ymmärrä hauskan päälle. Nyt meillä on kuitenkin siis taas pari uutta lelua, jotka jaksavat ehkä kiinnostaa meitä muutaman minuutin vielä. Kyllä tästä kaamoksesta varmaan selvitään yli. Kohta taas koittaa kevät, ja pelkkä valon määrä saa meidät kirmailemaan itsemme läkähdyksiin.

Korvat puhdistettu? Check. Nyt voimme nukahtaa hyvillä mielin.

Valopilkut kaamoksen keskellä

2011-11-20T12:14:00.006+02:00

Hetkeksi täytyy pysähtyä ja miettiä miten onnekas onkaan saadessaan elää näin kauniiden ja suloisten otusten kanssa. Monesti, kun elämä heittelee sitruunaa sitruunan perään, karvakavereiden läsnäolo on ainoa asia, joka saa suupielet edes hetkeksi nousemaan ylöspäin. He ovat onnekkaan tietämättömiä kurjista asioista, tai eivät ainakaan niistä näytä turhaa murehtivan. Heidän ansiostaan on masentavina kaamospäivinäkin noustava ylös, vaikka ei jaksaisi, he kannustavat toimimaan, vaikka pienintäkään valonsädettä ei näkyisi ja kiittävät hyvin tehdystä työstä hurisemalla, puskemalla ja järjestämällä huvittavia tempauksia, joilla pakottavat sinut nauramaan. Vaistotessaan, että ihmisen on paha olla he käyttäytyvät kiltimmin (ainakin silloin tällöin) ja tulevat syliin lämmittämään. Aika velikultia.

Alkusyksyn fiiliksiä

2011-10-22T14:01:00.012+03:00

Elliottin 3-vuotis syntymäpäivän kunniaksi tässä pieni kuvapläjäys loppukesän ja alkusyksyn tunnelmista. Nyt ovat parhaimmat ulkoilukelit jo loppuneet eikä edes lämpimät vaatteet päällä huvita lähteä rämpimään märkään ja mutaiseen puistoon, mutta onhan sitä onneksi sisälläkin kaikenlaista puuhaa.

Käyttäisit, idän mies, ohvia!

2011-08-20T18:43:00.008+03:00

Nam nam, makoisaa pukluruohoa.

Mmm... *slurps*

Höh?? What the...?

Ngäägghh!!! Irti, pirulainen!

Ouch! :/

Odottavan aika on pitkä

2011-07-26T20:58:00.004+03:00

"Ulko-ovi, aukea..... nyt!....... NYT! Ei. *huokaus* Entäs.... NYT? How about.... n-n-n-n-now! Ei... Huoh.. Joko mennään? Koska mennään? Miksei mennä nyt? Niinku, heti? Mennäänks jo? Voisko toi ulko-ovi aueta jo? Koska me mennään? Ollaanko me menossa?

MM-NÄÄÄÄÄH!!!

Joo, oot kattonut, että avaimet on mukana jo kolme (3) kertaa. Voisko toi ovi jo aueta? Kun mä riittävästi vain tuijotan ja mnääyn, niin kyllä se k o h t a aukee.. Kato nyt kun sfinksimäisen tyylikkäästi tässä odotan.

MNÄÄÄÄÄH!

Nyt menox jo! Pystyn lähes jo maistamaan ruohopuklun suussani...."

Prinssi näyttää hampaansa

2011-07-25T21:13:00.012+03:00

"Pieni, söpö pumpulinallukka, emännän kultamussu, viaton, kaunosielu, hauras ja herttainen." Nämä ovat olleet emännän mielestä Elliottiin sopivat määritelmät. Muiden kissojen silmissä oletettavasti: leikattu, (ulko)reviiritön, friikki, isokorvainen weirdo, "toinen niistä pilalle hemmotelluista sisälällyköistä". Näin on ihminen asian päässään järkeillyt havaintojensa perusteella.

Mutta oivoi! Kylläpä emäntä on ollut niin väärässä, täysi tollo ja sokea kuin pöllö! Johan pelkkä blogin nimi viittaa hallitsijuuteen. Elliott toden totta on viimein osoittanut, missä kaappi seisoo!

Eräänä kauniina kesäpäivänä kerrotaan tapahtuneen seuraavaa: oli valjastelun aika ja ulkoreissun alussa emäntä tapansa mukaan kantoi hienohelmabalineesiaan puistoon jouduttaakseen matkantekoa (sillä jos kumman tahansa kissan annettaisin kulkea omin pikkutassuin ovelta asti puistoon, sinne ei ikinä päästäisi). Asiat etenivät seuraavalla tavalla: puistoon menevällä polulla havaittiin eräs pihapiirin mustavalkeista isokokoisista maatiaismöllyköistä - niin, no, möllöttämässä - mitäs muutakaan se siinä tekisi. Näitä tapaamisia sattuu silloin tällöin, mutta normaalisti luonnosta vieraantunut (kuten emäntä on asian ymmärtänyt) Elliott/Amos ei edes huomaa vieraan kissan läsnäoloa ja kissan ohi mennään sitä pahemmin edes noteeraamatta. Tällä kertaa tosin emännän valtasi uteliaisuus: "Mitä jos?" ja Elliott laskettiin maahan parin metrin päähän kissasta. Emäntä oli jo valmis toimimaan salamannopeasti ja nappaamaan Elliottin takaisin syliin, jos vieras kissa tulee vähääkään lähemmäksi. Asiat etenivät salamannopeasti, mutta toisin kuin olisi kuvitellut! Se olikin Elliott, joka säntäsi RAIVOISSAAN maatiaisraukan perään ja jahtasi sitä ruhtinaalliset 8 metriä, niin pitkään, kuin piuha antoi periksi. Tuo pieni, nelikiloinen leikattu balineesi ajoi pois vähintään 8 kiloisen ulkokissan - oli siinä naurussa pidättelemistä, niin koominen näky oli. Vastedes tiedetään kenen pitää varoa ja ketä.

Elliott: "Häh? Siis daa!!! Ihan pöhkö ihminen! Eikö se ole nähnyt kuinka mä olen hinkannut poskeni lähes verille Kissakiveä vasten? Ja kun mä omistan sen kiven, joka luonnollisesti on puiston h i m o t u i n kohde (no joo, turha kai odottaa, että ihminen tajuis mitään mistään), mä omistan myös puiston ja meiän kotipihan ja sen autot ja... KAIKEN!!!"

Amos: "...mutta mä käytänkin hra Hallitsijan persettä tyynynäni, että kuka tässä on loppujen lopuks se todellinen kingi?"

Ollaan nättejä

2011-04-25T22:58:00.008+03:00

Saimme seuraavanlaisen tunnustuksen Robyn Rimppakintulta:

"You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!" Balineesiprinssin toimitus jakaa tunnustuksen eteenpäin kelle tahansa, joka sen haluaa.

Julkaisemattomia kuvia löytyykin tällä kertaa sopivasti useampia, sillä pääsiäisen aikana suoritettiin kevään ensimmäiset valjastelut ja kamerakin oli mukana.

Ensialkuun etenkin Amosta jännitti: naapurin pihassa oli vene, joka oli suojattu isolla pressulla. Tuulessa heiluva pressu sai aikaan epäluuloisia katseita ja paikoilleen jähmettymisen. Veneen ohi päästiin lopulta palveluskunnan sylissä häntä pörrössä ja selkäkarvat pystyssä.

Ihmeelliseen ulkomaailmaan totuttautuminen pitkän talven jälkeen vaati taas paljon paikoillaan pönöttämistä, tuijottamista ja ilman nuuhkimista. Ja kärsivällisyyttä palvelusväeltä.

"Katos vaan! Ruohokin kasvaa nykyään puissa!?" *mässyti mässyti* Makukin oli varmaan vähän muuttunut, sillä havupuu jätettiin parin haukkauksen jälkeen rauhaan...

Ihan kissoja varten kotipihaan ja puistoon on asennettu metallisia tassunlämmitys-alustoja. Kuinka huomaavaista!

Tasapainoilua aidalla. (Ei kerrota Amokselle, mutta emäntä joutui pitämään huterahkoa aitaa pystyssä jalallaan, sillä se alkoi huojua pelottavalla tavalla trapetsitaiteilija-möhkäleen hypättyä sen päälle.)

Nuuhkimiseen voi kulua yllättävän (henkilökunnan mielestä tuskastuttavan) paljon aikaa. Tarkka, useamman minuutin pituinen pää alaspäin suoritettu analyysi paljasti, että joku on käyttänyt kissakiveä talven aikana. OMG.

"Moikka aurinko, moikka pulut ja lokit! Long time no ocean."

Vakavamielistä posetusta

Puolen tunnin ulkoilun jälkeen minileijona muisti olevansa paikan valtias ja otti lunkimmin. Ihan itse käveltiin pelottavan, tuulessa heiluvan pressun ohi kotiovelle.

Epe nautti pitkään kevätauringon paisteesta kissakivellään.

Rankan ulkoilun jälkeen onnellinen kissa nukahti tiukalle kerälle.

Levoton jalka

2011-04-10T12:43:00.006+03:00

Kevät, tuo ihmiset ja eläimet levottomiksi tekevä vuodenaika, on taas täällä. Valoherkät otukset sekoavat jo aamuauringon ensisäteistä ja rauhoittuvat vasta, kun ilta pimenee tai aurinko menee pilveen.

Amokseen aurinkoläikät vaikuttavat seuraavasti: ensimmäinen tuntomerkki lähestyvästä valoherkkyyskohtauksesta, täydellisestä pimahtamisesta, on takajalan nostaminen ylös ilman minkäänlaisia pesuaikeita. Se vaan menee niskan taakse, ihan syyttä suotta.

Sitten päässä napsahtaa. Kiehnäystä, kellimistä, piehtarointia, raivokasta takajalkatömpsytystä mitä tahansa vastaan tulevaa esinettä vasten, äkillisiä spurtteja ympäri asuntoa, pingispallon tavoin kimpoilua ylös alas lattiasta kattoon, veikeitä ilmeitä, maanista hullunkiiltoa silmissä.

Hulluuden huipentumana, riittävän alkulämmittelyn jälkeen, voi vielä yrittää uutta ennätystä Guinnessin ennätyskirjaan sarjassa "lelun ja takajalan tunkeminen suuhun yhtä aikaa". Go, Amos, go!

Cat-holicism?

2011-04-09T12:36:00.002+03:00

"Tule hyvä ruoka - älä tule paha ruoka."

"Ai niin, ja estä Amosta hiekkalaatikkokäynnin jälkeen kuopimasta ilmaa vesikipon ympärillä. Kissanhiekka-aromi vedessä on hyvin epämiellyttävä. Kiitos."

Mitä käärisi pakettiin?

2011-04-05T18:03:00.005+03:00

Joulu tulee vain kerran vuodessa ja siihen on syytä varautua hyvissä ajoin. Etenkin, kun on kyse suosituista tuotteista, jotka menevät kuin kuumille kiville. Esittelemme tulevan joulun hitit:

Pojille: elävänkokoinen action hero. Synkkäkatseinen, sileäturkkinen, lihaksikas ja jäntevä sankari. Mitä lie steroideja nappaillut. Pakettiin sisältyy rapiseva karvaotus, all-weather-malli, joka soveltuu myös vesikipposukellukseen. Kissahahmo toimii parhaiten Whiskas Dentabitseillä tai kissanmintulla.

Tytöille: untuvanpehmoinen romanttisen hempeä runoratsu. Pakettiin sisältyy trikoosuikale, jonka kanssa huiskulahäntä tanssahtelee ja pomppii kepeästi ympäriinsä. Kissahahmo toimii parhaiten kuivatuilla kanapaloilla.

Kaverikuva

2011-03-30T18:28:00.004+03:00

Amos: "Jalusta hyvin? Kameran asento? Check! Sitten vitkalaukaisin tuosta... *räps* Mitä ihmettä? Nyt se jo otti kuvan! Eikä tullut edes salamaa mukaan!"

"Tässä taitaa mennä KAAAAUAN...." tuumaa Elliott ja huokaa syvään, mutta pysyy visusti hiljaa, sillä toisinaan "ammattilaiset" ovat hyvinkin herkkänahkaisia.

Amos 2 v.

2011-03-26T23:43:00.004+02:00

Amos on viettänyt tänään 2-vuotis syntymäpäiviään. Juhlallisuuksien kunniaksi Amos sai jopa ihmisvieraan - vieraita kissoja kun hiukan nuivasti suvaitaan näillä tienoilla, joten henkilökunnan lajikumppanit kelvatkoon. Palvontamenot olivat varsin onnistuneet ja ylimääräisestä huomiosta nautittiin silmin nähden. Piristystä päivään tuovat aina uudentuoksuiset sukat, etenkin, jos niissä on vivahde koiraa mukana.

Päivänsankarille uhrattiin mm. Whiskas Dentabitsejä. Ne olivat menestys. Sankari itse oli hieman kummissaan "ilmaisista" herkuista ja varmuuden vuoksi aina antoi tassua maksuksi namuista.

Kierrätystä

2011-03-24T19:41:00.005+02:00

"Meillä on uusi lelu. Tai ei se uusi ole. Se koostuu kahdesta vanhasta tylsästä lelusta. Pitkään irtonaisena lattioilla pyörinyt Hese-pilli ei jaksanut enää kiviäkään kiinnostaa, mutta vanha temppu - narun kiinnitys - teki ihmeitä! Yhtäkkiä sitä on ihan pakko jahdata läähätyskuntoon asti."

"Hmm. Kyllä kyllä. Tämä narukin on ihan laadukas."

"Ja näykkäisen varpaasta seuraavaa, joka sanoo että näytän tyttökissalta. Minäkö muka neitimäinen? Ihan höpöjä puhutte."

Periaatteemme

2011-03-17T23:05:00.022+02:00

SPR:n uusin innovaatio: kissan leukatuki.
Hae omasi lähimmästä SPR:n toimistosta!

INHIMILLISYYS JA TASAPUOLISUUS

Tavoitteenamme on suojella kissalle kuuluvaa korkeaa arvoa ja ylläpitää hyvää terveyttämme. Taistelukentällä pyrimme lopulta sopuun, kun kumpikaan ei enää jaksa potkia jättimäisiä karvatuppoja irti toisesta ja Amos rääkyy kuin pieni vauva, ja nuolemme sovinnon eleeksi myös vastapuolen haavoja. Se edistää keskinäistä ymmärrystä, ystävyyttä, yhteistyötä ja rauhaa. Pysyvästä rauhasta ei keskinäisessä suhteessamme voi puhua, mutta tilapäinen aselepo riittää varsin hyvin meille molemmille. Inhimillisiksi piirteiksi laskettakoon myös etenkin Amoksen monipuoliset äännähdykset, jotka kuvaavat erinomaisesti monia tunnetiloja: hämmästystä, pettymystä, turhautumista ja närkästystä.

Kapeasta kuonosta on hyötyä!

Pyrimme lievittämään kärsimyksiä tasapuolisesti lajiin ja rotuun katsomatta. Emme välitä siitä, onko toisella pitkä ja kapea rotanhäntä vai tuuhea pölyhuiska. Jos huomaamme, että ihmisemme voi huonosti, emme välitä siitä, että hän oikeasti on meitä ala-arvoisempi joka tavalla, vaan tungemme väkisin hänen syliinsä kunnes hän ei enää jaksa nostaa meitä pois ja kiehnaamme, pyörimme ja kehräämme hänet terveeksi ja iloiseksi.

Tyylillä!

PUOLUEETTOMUUS JA RIIPPUMATTOMUUS

Emme sekaannu poliittisiin, uskonnollisiin, aatteellisiin tai kansallisiin kiistoihin. Emme edes tiedä mitä ne tarkoittavat. Täysin turhaa vaivata pieniä aivoja niin monimutkaisilla asioilla. Olemme itsenäisiä, emmekä kaipaa kenenkään neuvoja, etenkään palvelusväen. Kunnon mäkätyksellä pyrimme missä tahansa tilanteessa säilyttämään oman itsemääräämisoikeutemme. Meillä tulee olla oikeus avata tiskikoneen luukku silloin kun haluamme!

Pitkällisten tutkimusten jälkeen kiehtova pönikkä
todettiin kissankestäväksi. "Höh! Kuinka tylsää!"

VAPAAEHTOISUUS

Toimintamme on täysin pyyteetöntä. Ihan vapaaehtoisesti teemme kaiken, eikä laskua seuraa perässä. Olemme aina ja joka paikassa täysvalmiudessa, innokkaana tarjoamassa auttavaa tassuamme. Keksimme myös kaikkea omaa puuhaa, josta emme myöskään saa palkkioita. Hmm. Käytetäänkö avuliaisuuttamme julmasti hyväksi? Olisiko syytä nousta kapinaan ja vaatia lisää kissanminttua?

YKSEYS JA YLEISMAAILMALLISUUS

Amos ja Elliott ovat tasavertaisia ja heillä on yhtäläiset velvollisuudet auttaa toinen toistaan. Maailmassa voi olla vain yksi Amos & Elliott -tiimi ja sen tulee ulottaa toimintansa niin pitkälle kuin kuono ja tassu vain yltävät. Ei ole kenkää, jonne heidän päänsä ei olisi juuttunut eikä joogaliikettä, jota heidän viiksiensä kutitus ei olisi keskeyttänyt.

Miten tälle voi olla vihainen?

2011-02-20T13:58:00.012+02:00

Se on niin ihana pyllerö..

...koominen touhottaja, veikeä pelle...

...erityisen söpö kieroon katsoessaan...

...ja se saattaa yhtäkkiä alkaa tapella takajalkansa kanssa
kesken hiirijahdin. Herttainen pösilö!

Savunkatkuista sunnuntaiaamua

2011-02-20T12:43:00.012+02:00

"FIRE!!!!"

Kotipesässä herättiin tänä aamuna ihmettelemään ulkona leijuvaa sankkaa sumua. Ikkunan avaus ja ilman nuuhkiminen kuitenkin paljastivat, että sumu olikin itseasiassa savua. Pojat pitivät toisella ikkunalla tarkkaa vahtia. Selkeästi jotain poikkeuksellista oli meneillään. Emäntä raahautui unisena saman ikkunan ääreen ja havaitsi, että katu oli täynnä paloautoja ja -miehiä: naapuritalo oli liekeissä! Useamman tunnin pojat saivat tarkkailla vilkkuvin valoin varustettujen isojen kulkuneuvojen liikehdintää kadulla.

Jonkun koti tuhoutui totaalisesti, mutta onneksi henkilövahingoilta vältyttiin. Turvallisuustarkastajat Amos ja Elliott auttoivatkin heti emäntää tarkistamaan oman palovaroittimensa toimivuutta ja selkeitä puutteita löytyi. Pojat ohjeistivat emäntäänsä hakemaan heti uuden patterin hälyttimeen. Myös lukijakuntaa kehoitetaan tarkistamaan, että palovaroitin varmana piippaa, jos tuli pääsee irti!

"Finally some action-jackson!"
Eikös ne pikkupojat aina tykkää paloautoista?

Herre gud

2011-02-11T14:07:00.005+02:00

Nyt kelpaa möllötysalustaksi myös kissanpesän sisätyyny. Tyyny on ollut vielä kissanpesääkin hirveämpi asia, maailmankaikkeuden äklöttävyyden huippu. Sitä on karsastettu kuin ruttoa.

Kuten aiempaan blogimerkintään viisaasti kommentoitiin, kissoilla - kuten myös tunnetusti naisilla - on oikeus vaihtaa mielipidettään, vailla mitään logiikkaa milloin vain ja kuinka monta kertaa tahansa.

"Kelpaa - ainakin osittain!" ;)

Mysterious ways

2011-02-08T22:32:00.004+02:00

Tänään kotiin tullessaan emäntä koki niin harvinaisen näyn, että se vaati ihan kameran esille kaivamista. Palvelusväen hämmennystä ei sanoin pysty kuvailemaan: pojat olivat vapaaehtoisesti menneet kissanpesään nukkumaan. Tämä on ihmeellistä, sillä pesä ei ole kelvannut karvanaamoille moneen kuukauteen, ja välillä, jos joku on heitä sinne yrittänyt väkisin nostaa, on kissa kimmonnut käsistä aivan kuin kahta samannapaista magneettia olisi yritetty laittaa vastakkain. Mitään järkevää syytä, miksi pesä yhtäkkiä kelpasi pojille, ei ole vielä keksitty. Ehkä feng shui tai biorytmit olivat viimeinkin kohdallaan?

Uusi vuosi, samat kujeet

2011-01-25T15:21:00.008+02:00

Kiitos kaunis Vaahterakujalla-blogin Jutalle alla olevasta tunnustuksesta ja haasteesta, johon vastaamme "pienehköllä", vajaan puolen vuoden viiveellä. Tunnustuksen saaneen täytyy siis kertoa seitsemän tunnustusta itsestään. Koska kyseessä on Amoksen ja Elliottin blogi, pysyköön painopiste heidän elämässään. Ehkä nämä ovat enemmän kuulumisia kuin tunnustuksia, mutta sentään j o t a i n. :)

1. Olemme erittäin paljon elossa vieläkin ja vointimme on mainio. Emäntä on vain ollut erittäin laiska päivittämään blogia keskittyessään enemmän oman elämänsä myllerryksiin. Ei muka ole aikaa bloggailuun. Pyh, sanomme me. Tekosyitä.

2. Olemme kovasti rauhoittuneet viime bloggausmerkinnästä. Emäntä on jopa kutsunut meitä kilteiksi, mitä se sitten tarkoittaakin. Muutos on kuulema positiivinen. Nautimme toistemme seurasta ja olemme harmonisempia. Sovimme yhteen kuin palapelin palaset, kuin jin ja jang. Ja kun lepäillessä laittaa tassut toisen vatsavilloihin, ei palele.

3. Emme enää kärky niin paljon huomiota emännältä kuin ennen (lue: emme huuda kurkku suorana koko ajan enää) ja osaamme leikkiä keskenämme sen sijaan, että emännän olisi leikitettävä meitä molempia erikseen. Keskinäinen kinastelu ja naljailu on kaikkia talon asukkaita viihdyttävää toimintaa.

4. Minä, Elliott, en ole ikinä ollut kauhean rytmitajuinen kissa. Kieli ja tassu eivät aina toimi ihan synkassa, mutta ei sen väliä - Amos pesee, jos jään jostain kohtaa likaiseksi. En myöskään musiikkimaullani ole häikäissyt emäntää, eivätkä musiikkimakumme ole kovin yhteneväiset. Suvaitsevaisuutta onneksi löytyy tämän katon alta molemmin puolin, ja saan riittävän usein nauttia oman annokseni Scooteria ja Bryan Adamsia. Ne ovat niin hyviä artisteja, että tekee mieli vaan piehtaroida hulluna tassut kohti taivasta.

5. Minä, Amos, pidän edelleen vain ja ainoastaan omasta äänestäni. Piste.
6. Järjestämme totuttuun tapaan ihania yllätyksiä emännälle. Etenkin öiseen aikaan saattaa tylsyys yllättää ja voi tulla äkillinen tarve vaihtaa vaikka uudet tiivisteet suihkukaapin oviin. Ammattitaitoiset Remontti-Reiskat palveluksessanne!

7. Temppuiluakin harrastetaan vielä, mutta ah ja voi - kuinka laiskasti. Perusjutut vielä muistamme, mutta on se emäntä kyllä niin laiskaksi siinä suhteessa muuttunut, että ihan hävettää sen puolesta. Jää nähtäväksi, tuleeko seuraavassa Zooplus-toimituksessa jotain namia, joka motivoisi meitäkin paremmin treenailemaan.

Blogi tauolla

2010-08-28T17:23:00.006+03:00

Elliott, Amos ja blogin toimitus toivottavat kaikille kaunista syksyä! Blogia tullaan jatkossa päivittämään aiempaa harvemmin, sillä henkilökunta on kovasti reipastunut ja alkanut harrastella omia juttujaan enemmän, joten tietokoneella istumiseen ei liikene enää paljonkaan aikaa. Etenkin vanhan joogaharrastuksen elvyttäminen on herättänyt suurta ihmetystä nelivedoissa, jotka eivät aiemmin ole nähneet emäntänsä vääntävän itseään solmuun lattialla. Erityisesti Amos on kovasti huolissaan ihmisensä hyvinvoinnista ja tulee jatkuvasti viereen kummastelemaan ja tökkimään varovasti etutassulla kuin kysyen: "Hei, oot sä okei? Mitä ihmettä sä oikeen teet?" Myönnettäköön, että tuskallista alkukankeutta on ollut havaittavissa, mutta kyllä se ihminen siitä notkistuu, kun antaisivat vain harjoitella rauhassa.. Kaikki harrastelut onkin vapaapäivisin järkevä ajoittaa poikien nukkuma-aikaan, jos haluaa selvitä askareistaan ilman ihmettelevää ja kommentoivaa yleisöä.

Negatiivista katsojapalautetta

2010-08-06T12:16:00.006+03:00

Kissatelkkarista tulee sama luontodokkari jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Uusinnat alkavat vähitellen tympiä katsojia. Ennen niin jännittävä, metsästäjän vaistot herättävä pulun kujerrus ei tunnu enää missään. Tulisi välillä vaikka merikotka pesimään naapuriin.

Vadelmapensaan valtiaat

2010-08-02T18:04:00.022+03:00

Henkilökunnan kuluttaessa jälleen yhtä kesälomapätkäänsä on blogin päivitystahdin lisäksi myös poikien ulkoilumäärä hetkellisesti noussut. Joka päivä molempien kanssa on valjasteltu vähintään puoli tuntia. Amos päättää yleensä itse lähteä kohti kotiovea jo 20 minuutin valjastelun jälkeen, mutta pienellä suostuttelulla (esim. leikittämällä pitkällä heinänkorrella tms.) on herra saatu kääntymään uudelle puistokierrokselle. Elliott puolestaan asuisi mieluummin kokonaan ulkosalla, ja hänet pitää rimpuilevana kantaa pois puistosta, kun emännän mielestä on aika palata sisälle.

Multitasking hoituu Amokselta. Silmä kovana ihmisiä vahtiessa voi haukata heinää aina välillä.

Puistoon pysähtyy harmittavan usein muiden ihmisten "riemuksi" ns. pyöräileviä puistokemistejä tekemään asiaan kuuluvaa tankkausta. Nämä usein kovin meluisat ja käytökseltään arvaamattomat vierailijat vaativat poikien mielestä tiukkaa silmällä pitoa. Oikeastaan poikien pelko vieraita ihmisiä kohtaan johtuu nimenomaan kohtaamisista tällaisten örveltäjien kanssa. Eikä varsinaista kohtaamistakaan ole välttämättä tapahtunut: riittää, että joku vaan tulee huutamaan puistoon, kun pojat ovat valjastelemassa, vaikka olisivatkin toisessa päässä puistoa. Se jo saattaa aiheuttaa pysyviä traumoja pienelle eläimelle.

"Ai mitäkö teen? Keräilen punkkeja - ihan sun iloksesi."

Viime aikoina pojat ovat jostain syystä herättäneet poikkeuksellisen paljon kiinnostusta myös ihan tavallisissa ohikulkijoissa. Tämä ei tietenkään ole ollut karvaherrojen mielestä mitenkään miellyttävää, sillä he vierastavat kovasti tuntemattomia ihmisiä, ja saavat etenkin polkupyörillä lähestyvistä ihmisistä paniikkikohtauksen. Hyvää treeniä viikko silti on ollut ja pientä tottumista vieraisiin ihmisiin ehkä on jo havaittavissa.

Eräänä päivänä havaittiin jopa jonkinlainen mielenhäiriö, kun ulospääsystä suunnattomasti riemastunut Amos lähti kipittämään ensimmäistä vastaantulijaa, isoa mustaa pystykorvaa kohti iloisesti häntä pystyssä. Henkilökunta yritti hämmentyneenä jarrutella innostunutta karvaäijää. Hassu myös oli koiran reaktio, sillä Amoksen huomatessaan se elehti leikkiin kutsuvasti. Tylsät eläintenulkoiluttajat kuitenkin pilasivat kaiken, koira ohjattiin muualle, emäntä sai huokaista helpotuksesta, ja Amos siirtyi kärpäsjahdin pariin.

"My name is Amos and I'm a shorthair. Oriental shorthair."

Hämmentävän moni ohikulkija on Amoksen nähdessään kysynyt: "onko se siamilainen?" Tämä on henkilökunnan mielestä kovin kumma kysymys. Luulisi ihmisten ensimmäisenä yhdistävän siamilaisiin kissoihin nimenomaan naamiovärityksen, mutta näköjään kansan kissatietämyksessä on paljon parantamisen varaa. Kun jatkossa henkilökunta lopulta saa tarpeekseen typeristä kysymyksistä, ulkoillessaan Amos laitetaan kantamaan kylttiä, jossa lukee "Olen itämainen lyhytkarva, EN siamilainen".

Lempikivellä on loikoiltu joka päivä. Sen ympärillä pörrää paljon kärpäsiä, joita on kiva läpsiä, ja kiveltä on hyvä tarkkailla myös muita kulkijoita: puiston vakioasukasta, isoa jänistä, sekä ihmisiä, koiria, lintuja ja oravia.

Yhtenä päivänä eräs ennestään tuntematon naapurin mummo tuli katselemaan Elliottia lähempää, ihaili sinisiä silmiä, ja kertoi kiven historiasta, miten se on tullut siihen ja miten sitä on käännelty ympäriinsä aikain saatossa. Kuulemma hänenkin kaksi kissaansa olivat aikanaan viettäneet kiven päällä paljon aikaa. Historiallinen kissakivi, siis. Mummon lähdettyä Elliott tuijotti henkilökuntaa hämmästyneenä ja suorastaan loukkaantuneena: miten emäntä saattoi noin kauan jutella muukalaisen kanssa - ja mikä pahinta - paljastaa Elliottin nimen täysin vieraalle ihmiselle? Outrageous!!!

"Tämä on vadelmaviidakon ympäröimä pyhä kissakivi.
Pysy sinä, ihminen, poissa tältä."

Jotain jännittävääkin tapahtui viimeisimmällä ulkoilukerralla. Molemmat pojat tekivät ensimmäistä kertaa kasvokkain tuttavuutta naapurin liikavarpaisen mustan maatiaisen, Hiilen, kanssa. Hiili paistatteli päivää talonsa rappusilla isäntänsä kanssa, ja tuli katsomaan poikia uteliaana, kun ohitimme rappusia. Elliottille Hiili jopa naukui emännän mielestä suht ystävällisesti. Elliott ei tosin käsittänyt asiaa samalla tavalla, ja Hiili sai sähinää vastaukseksi. Luimistelua ja jäykistynyttä pörhistelyä emäntä jaksoi katsoa aikansa, kunnes kantoi patsaaksi kangistuneet kissansa omalle kotiovelle. Sisällä alkoi uhmakas mouruaminen, turvallisesti (lue: raukkamaisesti) hieman viiveellä, kun pahimmasta paikasta oli päästy, eikä vihollinen tuijottanut enää silmiin. Mutta ainakin emännän mielestä ihan mukavan leppoisa maatiaismöllykkä tuo Hiili.

...vaikka näyttää se ehkä vähän joltain taistelukissalta. Pitbull-kissa.
On sillä häntäkin, se ei vaan näy kuvassa. :)

"Hui kauhia, mikä ilmestys!"

(klikkaa isommaksi)

Pentukuumevaroitus: Lilatabbyvaaveja!

2010-07-30T22:45:00.006+03:00

Amos on täysin tietämättään ollut eno jo useamman kuukauden. FIN*Moumouni-kissalaan on toukokuussa syntynyt täystabbypentue, emona Amoksen sisko Pisara. Kaikki pennut ovat lyhytkarvaisia klassisia lilatabbyja. Yllä olevasta linkistä löytyy myös ihana pentuvideo, jota Amoskin katseli suurella mielenkiinnolla. Blogin toimitus ei ota vastuuta, jos kodissasi kohta riiviöi miniversio Amoksesta.

Miten nykykissa selviäisikään ilman nettiä?

Gallup vol. 2

2010-07-30T06:00:00.001+03:00

Amos: "Moikka kamut! Tassu ylös: kuinka moni karvanaama vihaa tiskikoneen täyttöä ja tyhjentämistä yhtä paljon kuin minä, että siis pitää ihan käkättää, kun ottaa niin päähän tuo astioiden kanssa kolistelu? Ihan siitä asti, kun muutin tänne, olen astianpesukonetta vihannut YLI KAIKEN! Vaikka kaikki tuollainen kilistely- ja kolistelutouhu on ihan hanurista, täytyyhän jonkun korkea-arvoisen ja pätevän tahon sitä silti valvoa. Totta kai mun tarvii aina nähdä mitä emäntä tekee, tajuutteks? Vaikka esim. makkarissa olis hiljasta ja voisin siellä pötkötellä ihan kaikessa rauhassa ilman korvien vihlontaa. Ei oo helppoo, kun on kissa."

"Vielä sellainen tosi outo juttu: onks kukaan sattunut perehtymään kyseenalaiseen teoriaan nimeltä ruskea nuotti? No, ehkä kantsis, koska se on aika vakava juttu! Nimittäin tuo tiskikonekolistelu aiheuttaa mulla vähän samanlaisen ilmiön. Ekaksi on hirveä tarve käkättää, sitten alkaa kakattaa ja äkkiä tulee kova kiire laatikolle. Weird! Ja tämä tapahtuu siis aina, kun ihminen häärää tiskikoneen kimpussa. Miettikää! Kovin outoa..."

Viikon lelu vol. 2

2010-07-29T13:29:00.008+03:00

Siinä se on: jälleen yksi naru, joka otettiin talteen poisheitettävien housujen vyötäisiltä. Henkilökunnan mielestä tylsä, yksinkertainen ja mitätön esine. Poikien mielestä kiehtovin ja vastustamattomin asia koko maailmankaikkeudessa. Videolle tallentuivat myös poikien hauskat reaktiot lelun hetkellisestä piiloon laittamisesta. Amos tapansa mukaan on äänessä: "Naru takaisin niinku olis jo!" Tehokas omalla tavallaan on myös Elliottin taktiikka, johon kuuluvat lautasen kokoiset, koiramaisen anelevat silmät, sinisen hehkun maksimointi ja pään kallistelu. Kun tällä tavoin käytetään kahta täysin päinvastaista taktiikkaa vierekkäin, aivan kylki kyljessä, on onnistumisprosentti aina hyvä. Kyllä se ihminen lopulta jommalle kummalle periksi antaa.

Shake it!

2010-07-25T21:06:00.002+03:00

Loppu ahmimiselle

2010-07-12T22:18:00.005+03:00

Amoksella on pitkään ollut ikävä tapa imuroida täysi raksukippo hetkessä tyhjäksi. Tyylinä on ollut "suu täyteen ja nielaisu", pureskeluhan tunnetusti on vain nössöjä varten. Kuivaruoka on laitettu kissoille tarjolle sillä ajatuksella, että kiposta napsitaan muutama raksu silloin tällöin sinä aikana, kun emäntä on töissä. Systeemi ei kuitenkaan ole toiminut, sillä kun emäntä on aamulla töihin lähtiessään laittanut täyden kuivaruokakipon lattialle, on raksuahmatti-Amos hyökännyt salamana ruoan kimppuun ja kippo on yleensä tyhjä alle tunnissa. Käytöksellään Amos on siis aiheuttanut itselleen sekä Elliottille lievähkön nälänhädän aina iltapäiviksi. Ratkaisu ongelmaan löytyi viime visiitillä Zooplus-sivustolle. Henkilökunnan silmiin osui tuote nimeltä Cat Activity Fun Board. Se on ollut käytössä kohta kuukauden ja tulokset ovat erinomaisia. Amos syö raksuja yhden kerrallaan ja välillä jopa pureskelee! Aivan mahtavaa. Uusi hupitarjotin viihdyttää karvaäijää myös öiseen aikaan ja emäntäkin saa olla rauhassa. Pikselivideo puhukoot puolestaan.

So weary...

2010-07-12T21:23:00.002+03:00

Oijoijoi. Epenpepe on ihan voipunut.

Maalla, osa 3: Sammalta, kaarnaa ja neulasia

2010-07-10T22:14:00.016+03:00

Henkilökunnan työkiireistä johtuvan väsymyksen ja laiskuuden takia blogin päivitys on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mutta lyhyestä virsi kaunis: pojat voivat edelleen mainiosti, mitä nyt pitkä hellejakso on menoa vähän rauhoittanut ja pienentänyt ruokahalua. Kuten Amoksen kasvattaja viisaasti arveli, Amoksen kevät loppui kuin loppuikin juhannukseen ja yöhuutelu on nyt vähentynyt huomattavasti. Hiekkalaatikko-ongelmatkin ovat poistuneet itse tehdyn laatikon myötä.

Palataan vielä ajassa pari kuukautta taaksepäin toukokuuhun. Tässä pieni kuvakooste poikien ulkoiluhetkistä maaseudulla. Ensin kuvia pihapiiristä...

Kuvia metsäretkeltä...

"MÄÄÄÄÄ?! Mitä täällä on tapahtunut?" Amos kauhistelee metsäkoneen tekemää tuhoa.

"MÄÄ löysin kolon!"

"No johan pomppas!"

Copycat

Vauhdikas juhannus

2010-06-29T23:20:00.008+03:00

Kumpikin karvanaama piti hauskaa omalla tyylillään juhannuksena.

Hassuttelijapoika Amos halusi jatkuvasti leikkiä piilosta. Siinä olikin Elliottilla ja palvelusväellä kova etsiminen ja ihmetteleminen, minne tuo ovela piiloutumisen mestari on hävinnyt. Onneksi Amos jätti vinkkejä, jotta etsintäpartiolla olisi edes jotain toivoa.

Sinisilmä viihtyi paremmin ulkosalla. Kelit olivatkin suotuisat ulkoiluun joka päivä, vaikka pieniä sadekuuroja tulikin satunnaisesti. Puistossa oli myös ihanan hiljaista ja rauhallista.

Puiston laidalla on iso kivi, joka on molempien kissojen suosiossa. Se toimii turvallisena tarkkailupaikkana, jos puiston alueella havaitaan muita kulkijoita. Kiven lähellä on myös paljon puita, joten lintubongailuakin voi kiven päällä istuessaan harrastaa.

Ehdottomasti parasta on se, että kiven ympärillä kasvaa paljon vadelmia ja iso ruusupuska. Ötököitä siis riittää. Etenkin pörriäiset ovat kerrassaan vastustamattomia. Niitä on pakko yrittää tökkiä tassulla aina, kun emännän katse välttää.

Tässä syy miksi esim. gepardilla ei ole isoja korvia. Neloskissojen korvista on aerodynaamisuus kaukana. Pilvenreunalla istuva Elliottin isoisä Dumbo (kuva: Heikki Siltala) olisi varmaan ylpeä lapsenlapsensa korvien lurpsahtelusta. Ehkä näillä vielä ilmaan noustaan.

Unikuvia

2010-06-22T13:31:00.010+03:00

Päiväunet koisitaan edelleen omassa kissanpesässä. Eipä ole suloisempaa näkyä, kuin kaksi karvanaamaa sulassa sovussa sylikkäin nukkumassa. Taustalla soi Groove FM, kuvaushetkellä I don't like reggae -biisi. Niin raukean leppoisa tunnelma, että ihminenkin käpertyy nukkumaan poikien viereen.

Tähän voisi jopa tottua

2010-06-21T22:04:00.014+03:00

Amos: "Tyytyväisenä tässä möllöttelen. Meillä on nyt ihan kissanpäivät. Tämän viikon emäntä hengailee taas kotioloissa enemmän kuin normaalisti. Palvelutaso on parantunut huimasti, hyvää sapuskaa on saapunut Saksanmaalta ja hiekkalaatikkokin on moitteettomassa kunnossa. Ei tarvi edes jatkuvasti mäkättää. Yhteisiä leikkihetkiä on enemmän, uusia rapinahiiriä liikkuu sohvan ja sängyn alla (ja osa vielä kaapissa odottamassa hännän typistystä), ja uusia herkullisen tuoksuisia nahkahuiskiakin (mainos: kolme yhden hinnalla Mustista ja Mirristä) on ilmaantunut leluvarastoomme. Se entinen olikin ihan naurettavan näköinen, kun nahkasuikaleita oli jäljellä vain yksi kappale. Mitäs tekevät niistä niin syötävän hyviä."

"Täällä on viime aikoina rampannut jatkuvasti väkeä, ja ollaan päästy parinakin päivänä ulkoilemaan yhtä aikaa Elliottin kanssa puistoon. On ollut kieltämättä vähän pelottavaa kulkea vieraiden ihmisten kanssa pihalla, mutta eiköhän siihen vähitellen totu. Elliott ei tietenkään ole moksiskaan, se antaa kenen tahansa olla fleksinpitelijänä. Mua taas vähän epäilyttää kaikki ja menen aika matalana, mahakarvat maata viistäen. Muistiini on tallentunut liian monia traumaattisia tilanteita, kun on tullut naapureita (ja heidän koiriaan) vastaan pihalla. Eilenkin sattui jotain yllättävää ja järkyttävää, kun olin ihan vain kaksistaan emännän kanssa ulkoilemassa. Käveltiin puistossa kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä läheisen talon pihasta hyökkäsi meitä kohti irrallaan oleva kääpiöpinseri aggressiivisesti räksyttäen. Koiran haju- ja näköaistissa oli onneksi sen verran vikaa, ettei se huomannut muuta kuin emännän, vaikka olin siinä ihan parin metrin päässä tiukasti nurmikkoon painautuneena. Juuri kun piski oli hyökkäämässä kiinni palvelijani jalkoihin, se huudettiin vihaisesti takaisin omaan pihaansa. Huh huh. Siinä olisi voinut käydä pahasti. Koiralle siis, jos se olisi käynyt emäntäni kimppuun ja minun olisi pitänyt puuttua asiaan."

Elliott: "Itse olen viime päivinä testaillut emännän asettamien sääntöjen ehdottomuutta. Muun muassa tälle hyllylle ei jostain syystä saisi kiivetä. En ymmärrä. Olenhan kevyt kuin höyhen. Emäntä sanoo, että kaikki tämän talouden hyllyt pysyvät seinässä vain pyhällä hengellä. Ei ole sellaisia täällä kyllä nähty. Joka tapauksessa me kissat vaadimme parempia seinämateriaaleja ja luotettavampia hyllykiinnityksiä! Ei ole kiva, kun hyllyt tipahtelee tassujen alta. Ihan läskiksihän sitä alkaa itsensä kohta tuntea."

"Vänttisiä olen nyt ehtinyt testaamaan vähän rankemmilla otteilla ja havainnut, että niistä pääsee pakenemaan suht näppärästi. Testi suoritettiin sisätiloissa, sillä enhän haluaisi aiheuttaa tarpeetonta stressiä palvelijallemme. Testiä seuranneella ulkoilukerralla vyötärölenkki tuntui oudon tiukalta. Vai olenko vain syönyt liikaa possunsuikaleita?"

Aurinko nousi jo, ylös siitä!!!

2010-06-09T10:48:00.006+03:00

Amos: "Meidän mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, jos meidän palvelija heräisi joka aamu vaikka siinä viiden pintaan meitä passaamaan. Tällä tavalla sitä saa aina komentaa makkarin ovensuussa aamuisin (harvemmin siitä kyllä on mitään hyötyä). Ennen kuin emäntä sai kameran käsiinsä, oltiin ehditty jo enimmät ja aggressiivisimmat huutelut huutaa ja vähän jo itseäkin alkoi koko touhu väsyttää. Joka tapauksessa olemme vahvasti sitä mieltä, että potkut tuollaiselle ihmislaiskimukselle pitäisi antaa!"

"P.S. Huomatkaa miten Elliottkin yrittää tunkea väliin, kun olen tärkeässä hommassa antamassa käskyjä." *närkästynyt tuhahdus* >:[

Tunnustus

2010-06-09T00:54:00.016+03:00

Saimme tällaisen Happy Cat -tunnustuksen. Kiitos, Kolmen Komppania! Tunnustuksen saajan tulee blogissaan kertoa 5 asiaa, jotka tekevät iloiseksi. Koska tämä useimmissa blogeissa jo on, emme nimeä uusia saajia. Kuka tahansa kellä tätä ei vielä ole, saa poimia sen omaan blogiinsa halutessaan.

1. Lepo

Ei ole mitään mukavampaa, kuin ottaa oikein rennosti auringon lämmittämällä kivellä (purppuratuomen kukkaloistosta nauttien), rapulla tai joka kissan unelmien löhöpaikalla: säkkituolissa.

Näppärä kissa osaa jopa piehtaroida kiven päällä.

"Ai että, ai että..."

Muista tyylikäs asento myös nukkuessasi!

2. Herkuttelu

Possunsydän on poikien ykkösherkkua, mutta raittiissa ulkoilmassa mikä tahansa ruoka maistuu hyvältä.

"Nam, mikä öttiäinen!"

3. Kiipeily

Joka puuta pitää kokeilla!

Aina ei kuitenkaan jaksa ihan latvaan kiivetä. Mitkä huikeat näkymät tästä puolen metrin korkeudesta!

4. Ystävyys

Ystävä on aina tukena ja turvana ja rauhoittaa
mieltäsi pörhistelyn hetkellä.

5. Huonekasvit

Niiden seassa voi leikkiä viidakkokissaa.

"Ehkä maistoin, ehkä en."

Näin MacGyver sen tekisi

2010-06-06T16:14:00.015+03:00

Säilyttääkseen edes viimeiset rippeet mielenterveydestään ja lopettaakseen univelan kertymisen poikien emäntä, joka on lopen uupunut kuuntelemaan Amoksen huutoa, on viime viikon kysellyt neuvoja kissanomistajakollegoilta, Amoksen kasvattajalta sekä käynyt tapaamassa homeopaattia. Amoksen ääntelyn kuultuaan moni on ollut sitä mieltä, että kyseessä on vain itämaiskolli, jolla on paljon kevättä rinnassa. Kysymys kuuluu: kuinka kauan Amoksen kevät vielä jatkuu?

Homeopaatilta saatiin mukaan purkki Valerianaa (sekä emännän että kissan käyttöön), mutta ennen sen kokeilua koitetaan vähentää Amoksen mahdollista hiekkalaatikkostressiä ja lisätä aktivointia. Valerianan käyttö kissalle olkoon ihan viimeinen keino. Lisäksi alettiin taas kasvattaa ruohoa sisällä, jotta sateisina ja kylminä päivinä, jolloin ei mennä pihalle, Amos saa silti päivittäisen ruohoannoksensa vatsan toiminnan parantamiseksi. Aktivointi, josta Amos pitää tällä hetkellä eniten, on paperinarun noutaminen.

Entinen kopallinen heiluriovi-hiekkalaatikko sai väistyä uuden omatekoisen laatikon tieltä. Tätä DIY-laatikkoa ei paljon ehditty suunnitella, ja tulos on sen näköinen: pari edullista säilytyslaatikkoa vastatusten ja kaapin kätköistä löytyneillä koukullisilla vaijereilla yhteen, saksilla reikä kansiosan päätyseinään (siinä menivät hyvät Fiskarssit pilalle...) ja jeesusteippiä peittämään mahdolliset terävät reunat.

Yllättävää kyllä, SE TOIMII!!!! Pojat onneksi vähät välittävät siitä, että laatikko kuuluu ulkonäkökategoriaan "ugly as a butt". Oviaukko on riittävän ylhäällä, jotta Amos ei saa kaavittua hiekkaa pihalle. Lisäksi tämä hiekkalaatikkoratkaisu on kaikkia aiempia lemmikkieläinliikkeistä hommattuja laatikoita korkeampi, ja molemmat pojat voivat seistä ja istua laatikolla niin, etteivät korvat edes koske kattoon. Aiemmissa kopallisissa laatikoissa piti kumarrella. Hienoa on myös se, että aukon korkeasta sijainnista johtuen liikenne hiekkalaatikolle sujuu paljon rauhallisemmin ja harkitummin.

Uusi hiekkalaatikko on läpikuultavaa muovia, joten nyt Amos näkee hyvin asioida laatikolla myös öiseen aikaan ja pystyy samalla tarkkailemaan mitä ulkopuolella tapahtuu. Elliottilla on vähän totuttelemista läpinäkyvyyteen, sillä hänelle on yksityisyys ollut aina tärkeämpää, mutta toivotaan, että hänkin sopeutuu. Molemmat ovat käyttäneet hiekkalaatikkoa hyvällä menestyksellä alusta asti.

----------

Tänään käytiin myös ulkoilemassa. Elliott jaksoi kierrellä puistoa lähes tunnin, Amokselle ihme kyllä riitti 20 minuuttia. Emäntä ei ollut uskoa silmiään, kun herra niin lyhyen aikaa ulkoiltuaan tassutti ihan oma-aloitteisesti kotiovelle. Ehkä sillä oli pisuhätä.

Ulkoilusta tekee tällä hetkellä todella haastavaa se, että kaikki puskat ovat täynnä jos jonkinmoista untuvikkoa, jotka houkuttavat poikia suuresti. Helpointa on oikeastaan pitää pojat koko ajan parin metrin päässä ja fleksi lukittuna, ettei tarvitse järjestää hautajaisia pienille linnunaluille.

Tänään Elliottia kohtasi outo näky pihalla. Joku oli tiputtanut eväänsä maahan. Asiaa kummasteltiin toden teolla ja pälyiltiin tarkkaavaisesti ympärille, jos joku, joka tietäisi asiasta olisi vielä lähistöllä. Kaunis valko-ruskea hiirivainaa siirrettiin pois kulkuväylältä ja matka jatkui. Elliott uskaltautui tänään ensimmäistä kertaa puiston ulkopuolelle. Jalkakäytävän viertä kulkiessamme vastaan pyöräili pieni ala-asteikäinen tyttö, joka Elliottin nähdessään pysähtyi, jäi hetkeksi katselemaan kissaa ja kysyi: "Onko toi kissa vai koira?" Toivotaan, että valjaat ja fleksi hämmensivät kysyjää, muuten saa olla todella huolissaan nuorison eläintuntemuksesta.

"Vai koira, pah! Mikä loukkaus!" Elliott luimistelee.

Videopäiväkirja

2010-06-04T21:59:00.007+03:00

"Olosuhteet eivät olleet helpoimmat: kuvauspaikalla kirkas vastavalo, käytössä vanha ja huono digipokkari, taustahälynä pyykinpesukone, tiskikone, telkkari ja emäntäkin vielä kehtasi keittiössä kolistella muka ruokaa laittaen... Mutta saimmepahan viimein oman äänemme kuuluviin! Seuraavassa valitusta elämämme epäkohdista."

"Kuinka pitkään minua aiotaan kiduttaa tällä possunlihasuikaleiden tuoksulla?"

"Miksi lintu, orava, ihminen, auto ja motskari saavat vapaasti kulkea pihalla, mutta Amos ei?!" (kysymys, jota on pohdittu päivin öin maaliskuusta lähtien)

Oikeasti se vain vihaa ikkunoiden pesua

2010-05-31T23:17:00.005+03:00

Moni saattaa ihmetellä mikä on tuon ihmisen fiksaatio kissojen sotkemiin ikkunoihin. Ei se ole sotkua, se on taidetta. Feline art! Aiheeseen voi perehtyä muun muassa vuonna 1994 julkaistun Why Cats Paint: A Theory of Feline Aesthetics -kirjan avulla. Tätä sangen hauskaa teosta suositellaan lämpimästi kaikille abstraktista taiteesta kiinnostuneille kissanomistajille. Jos ei huvita hakea kirjaa kirjastosta, yllä olevasta linkistä pääsee Amazonin sivustolle, jossa teosta voi selata parin sivun verran.

Maalla, osa 2: Battle zone

2010-05-31T00:14:00.012+03:00

Muistikortin sisältöä on taas saatu vähän pengottua. Palatkaamme siis ajassa taaksepäin pari viikkoa, jolloin pojat ja emäntä nauttivat olemassaolostaan maalaisidyllissä. Tällä kertaa vuorossa on sisäkuvia.

Monesti aiemmin on kerrottu, miten kovasti aurinkoläikät vetävät puoleensa karvaäijiä. Tämä kuvasarja alkaa siitä, kun Amos löytää oman kuuman löhöpaikan lattialta.

(klikkaa isommaksi)
"Mikäs olikaan likainen? Tassu... *lick lick lick* Ai niin, pylly!"

Oh my gosh! Amos huomaa, että Elliottilla on vieressä paljon parempi aurinkoläikkä: säkkituolissa! Ensin ollaan niin hyvää pataa. "Joo, kyllä sä tähän saat tulla, Amos." *lick lick*

Hetken päästä on toinen ääni kellossa ja tassu nousee veljeä vastaan...

"ROAAAARR! Mä olin ensin tässä säkkituolissa!"

"Pois siitä nyt, hus hus!"

Raivoisa hyökkäys korkealta ja kovaa.

Amos ei keinoja kaihda säkkituolin herruudesta kamppaillessaan. Nyt on tosi kyseessä, on käytettävä viimeinen oljenkorsi. "Skunk attack!!!"

Tuimia katseita ja salamannopeita iskuja satelee puolin ja toisin. Lopulta Elliott perääntyy. Skunk attack vie jälleen Amoksen voittoon.

(klikkaa isommaksi)
Se tietää mistä naruista vetää.

Muukalaisia (avaruudesta?)

2010-05-30T23:08:00.012+03:00

"Meillä kävi poikkeuksellista porukkaa vierailulla. Tai ne kaks ihmistä oli ihan taviksii, niinku toi meiän palvelija, mutta se kolmas - huh huh! Ei oikeen vieläkään ymmärrä mikä se oli ja mistä sellaisia oikeen tulee. Ihan outo tapaus."

"Ekaks hengattiin jonkin aikaa sängyn tai päiväpeitteen alla - kuten aina, jos uusia ihmisiä tulee tänne - mutta vähitellen piti alkaa tehdä tiedusteluretkiä, joka kerta yhä lähemmäs tuota mystistä ihmistoukkaa. Enimmäkseen se oli jomman kumman ison ihmisen sylissä, mutta välillä se myös pötkötteli lattialla ja päästeli kummia ääniä. Välillä se huusi vähän lujempaakin, ja silloin luikahdimme nopeasti takaisin sängyn alle. Olimme tekemisissä siis vähintäänkin epäilyttävän, mahdollisesti vaarallisen olennon kanssa, jota oli parasta pitää silmällä."

"Lopulta tulimme siihen tulokseen, että voimme ottaa vähän rennommin, kunhan vain pysyttelemme turvallisella etäisyydellä muukalaisesta. Vähän harrastimme CatDancer-jumppaa ja naksutinkoulutusta. Hyvin laiskasti ja vaisusti - olihan meillä yleisöä, jota piti samalla tarkkailla. Vaikka kissa on kaikista luoduista olennoista mahtavin, ei sekään pysty miljoonaan asiaan keskittymään yhtä aikaa. Eniveis, emäntä sanoi olevansa kiitollinen, kun me koko vierailun ajan oltiin niin kiltisti ja hiljaa. Mutta siis hä... eikö me aina olla?"

Vakoillaan naapureita!

2010-05-25T22:27:00.012+03:00

Viimevuotiset kesänaapurit ovat taas maisemissa. Tuollainen hirveä kuvakin (yllä) saatiin otettua likaisen ikkunan läpi, vaikka haastavaa se oli. (Joko pitää TAAS pestä ikkunat?) Huhtikuun lopulla alkoi tuttu kujerrus kantautua keittiön ikkunan viereisestä isosta vaahterasta, ja kun kissat ja emäntä palasivat maalta kaupunkiin pari päivää sitten, huomattiin, että pesä on kunnostettu ja pariskunta jo hautomispuuhissa. Tässäpä ympärivuorokautinen live-luontodokkari pojille seurattavaksi. Etenkin Amos viettää paljon aikaa naapureita kytäten, mutta kun pulujen kujerrus yltyy huippuunsa, on ikkunan äärellä kaksi uteliasta silmäparia.

Voi kuinka jännää!

Kuvassa pojilla on päällä uudet Vänttis-valjaat, jotka odottivat postilaatikossa lomaltapalaajia. Niitä on ehditty testaamaan jo yhden kerran myös ulkoilmassa ja mitään valittamisen aihetta ei ainakaan tähän mennessä ole ilmennyt. Kissat tuntuvat tykkäävän valjaiden pehmeästä materiaalista, ja valjaiden repimistä on esiintynyt tavallista vähemmän. Vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Tänään neuroottinen emäntä käänsi myös ympäri oman sohvansa luettuaan Siriuksen surullisesta kohtalosta. Laiskat sohvanvalmistajat olivat jättäneet myös MissMiseryn sohvaan 1-2 cm:n pituisia törröttäviä niittejä, ja meni ainakin tunti, kun kaikki oltiin naputeltu vasaralla siisteiksi ja peitetty pariin kertaan jeesusteipillä. Nyt voi taas olla levollisin mielin.

Maalla, osa 1

2010-05-23T23:03:00.013+03:00

Blogi on ollut aivan heitteillä useamman viikon, koska kissat ja palvelusväki ovat viettäneet paljon aikaa maaseudulla jumalan selän takana, kaukana sivistyksestä ja teknologiasta. Ei nettiä, ei pahemmin myöskään telkkarin tuijotusta - vain puhdasta maalaisilmaa, auringonpaistetta, kevätsadetta ja linnunlaulua. Ainakaan pojilla ei tuntunut olevan mitään vastaansanomista asiaan.

Ensimmäiset päivät maalla olivat sateisia ja kylmiä. Ulos oli silti AIVAN pakko päästä, vaikka se tarkoittikin pukeutumista kamalaan puseroon. Ihmisväen mielestä pojat olivat suorastaan juhlallisen näköisiä ja komeita herrasmiehiä yksinkertaisessa villapaidanhiha-asusteessaan. Pojat luonnollisesti olivat vaatteista hieman eri mieltä.

Alkukankeutta rappusilla: täällä on kylmää ja kosteaa, me ei tästä kyllä mihinkään liikuta!

Whoa! Pisaroita!

Elliott, hienoherra, ei voi kuvitellakaan laskevansa
neljättä koipea märälle nurmelle.

Joka pensas ja puu oli syytä nuuhkia läpikotaisin ja flehmeneitä nähtiin runsaasti. Ahkerasti ovat seudun irtokissat kuseksineet paikat läpi.

Rankka ulkoilu "extreme"-olosuhteissa vaatii vastapainoksi totta kai kunnon levon. Mielellään mahdollisimman monessa eri asennossa. Kissan unenlaatu on tunnetusti suoraan verrannollinen siihen, mitä pienemmälle ja tiukemmalle kerälle se pystyy itsensä kiertämään.

Unettomia öitä

2010-05-02T19:35:00.010+03:00

Maaliskuussa alkaneet Amoksen lauluharjoitukset jatkuvat edelleen innokkaasti ja äänekkäästi. Henkilökunta on elätellyt (turhaa) toivoa, että Amos omaksuisi Elliottin pehmeän, hiljaisen ja kauniisti korvaan sointuvan miun, ja luopuisi korvaan rumasti särähtävästä MRÄÄÄÄH-huudosta, josta tulee mieleen lähinnä varisten ja naurulokkien ikävimmät ääntelytavat. Vapun kunniaksi Amos huusi koko yön, ja henkilökunta rukoili, että naapurit olisivat riittävässä juhlahumussa ignooratakseen metelin. Hermoja raastava laulu öiseen aikaan on toistaiseksi päätetty jättää henkilökunnan taholta huomioimatta, jotta ei ainakaan tule vahingossa palkittua ikävää käytöstä. Tai oikeastaan ihminen on lopullisesti kyllästynyt huutoon, eikä yksinkertaisesti jaksa enää reagoida.

Amos on muutenkin ollut viime aikoina kovin hankala. Iltaisin yhteiset leikityshetket eivät voisi vähempää kiinnostaa, koska Amoksen mielestä kaikki lelut ovat ihan tylsiä. Joka päivä pitäisi olla joku uusi lelu. Tai jos joku lelu lopulta kiinnostaa, sen vaaniminen kestää niin kauan, että rankan työpäivän tehnyt emäntä meinaa nukahtaa niille sijoilleen hyökkäystä odotellessaan. Ja kun Amos ei illalla saa ylimääräistä energiaa purettua, yöllä aletaan riehua ja kovaan ääneen valittaa tylsyyttä ja maailman vääryyksiä. Elliottilla ei samaa ongelmaa ole, koska hän leikkii ja riehuu itsensä ihan läkähdyksiin joka ilta. Sitten onkin hyvä lepäillä ja olla hissukseen yöllä, kun emäntäkin nukkuu. Toisin kuin Amos, Elliott osaa myös aktivoida itseään, ja leikkii itsenäisesti paperitolloilla, männynkävyillä, filmipurkeilla ja tee-se-itse-pahvisilpullaan.

Amoksen jatkuva yöllinen huuto vaikuttaisi välillä aiheutuvan myös jonkinlaisesta hiekkalaatikko-ongelmasta. Hiekkalaatikko sijaitsee vessassa, johon ei yllä valoa ikkunoista öiseen aikaan. Siksi hiekkalaatikon läheisyyteen on asennettu kaksi liiketunnistinlamppua, jotka syttyvät heti, kun joku saapuu laatikolle. Ongelma ehkä on siinä, että valot sammuvat liian nopeasti ja laatikon sisään ehtinyt Amos, joka on todella hidas kuopankaivaja, jää pilkkopimeään kesken asioinnin. Kumma kyllä, Elliott selviää öisistä laatikkoasioinneista mainiosti, eikä hän tunne tarvetta herättää emäntää vessahädän takia. Amos on lisäksi äärimmäisen tarkka hiekkalaatikon siisteydestä (toim.huom: laatikko putsataan 2 kertaa päivässä), ja välillä herralle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa mennä asioimaan samaan laatikkoon, johon on jo ehditty muutama paakku tehdä. Tällöin hän jää puolittain hiekkalaatikon ovensuuhun, kaapii jättimäisen keon hiekkaa pitkin lattioita ja tulee huutamaan närkästyneenä emännälle. Henkilökunnasta välillä tuntuu, että maansiirto-operaatioita käytetään myös mielenilmauksena, jos esim. tarjolla on Amoksen mielestä pahaa ruokaa (= Feline Portan tölkkikanaa, Elliottin ykkösherkkua).

Kevään tuoksu sekoittaa pään

Enough complaining. Vappuna käytiin poikien kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina valjastelemassa. Aurinkoa riitti ja puisto oli kuivunut.

Jep. Yli +10 astetta, hyvä ulkoilukeli.

Ainoastaan tuuli oli poikien mielestä ehkä vielä hieman liian kylmä. Elliott oli jotenkin hämmentynyt molempina ulkoilukertoina - tai kenties vain hieman uninen, kun kesken päikkäreiden piti ulos lähteä - ja vain istua möllötti paikallaan, nuuhki tuulta ja katseli tuulessa lenteleviä puiden lehtiä. Amos sen sijaan oli ihan tohkeissaan, ja henkilökunta oli suuresti huvittunut seuratessaan häntä pystyssä iloisesti ympäriinsä kipittelevää nuorta miestä. Ohikulkijatkin katselivat hymy huulilla karvaäijän hassua touhotusta. Tällä kertaa Amosta eivät ihmiset ja autot pelottaneet, sillä keväthuuma täytti koko tajunnan. Kolmeen puuhunkin kirmattiin hurjaa vauhtia, mutta kiltisti hypähdettiin takaisin maanpinnalle emännän huudettua jarruttamaan tahtia. Ulkoilusta ei saatu tällä kertaa kuvamateriaalia, sillä henkilökuntakin halusi nauttia ulkoilusta, ja kamera jätettiin sisälle.

Haaveena on, että kun molemmille pojille saadaan omat Vänttis-valjaat, pojat pääsisivät kesällä valjastelemaan yhtä aikaa, kuten oli tapana silloin, kun Amos oli vielä niin pieni, että pentuvaljaat mahtuivat. Jotta kahden niin täysin eri ulkoilutyylin omaavan kissan kanssa ulkoilu olisi myös henkilökunnalle mieluisaa, täytyy ilmeisesti alkaa houkutella paikalle vapaaehtoista kissan ulkoilutus -seuraa.

Unissa kirmaillaan kesäisillä niityillä ja
mässytetään makoisia hiiripaisteja

Ota kiinni jos saat

2010-04-20T12:28:00.008+03:00

Kauniin kevätpäivän kunniaksi kissojen palvelija päätti sairastua flunssaan. Kun on kuumetta lähes 39 astetta ja sanoinkuvaamattoman tukkoinen olo, sängyssä makaaminen useimmiten tekee olosta vain entistä kurjemman. Tälllöin voi askarrella kaikkea pientä ja kevyttä, ei mitään liikaa aivotoimintaa vaativaa, ja hoitaa pois rästihommia, joita on lykännyt viikkokausia. Kuten Vänttis-valjaiden tilaaminen. Naiivi ihminen kuvitteli mittojen ottamisen olevan piece of cake, ja hoidettu pois alta aikayksikön. Vaan väärin luuli, ja kerta tuskin on viimeinen. Vasta ostettu, oudontuoksuinen mittanauha herätti suurta levottomuutta pojissa. "Miksi se yrittää hirttää meidät?" Helposta mittaustuokiosta tulikin varsinainen kissajahti, ja mittanauhaa tuskin jatkossa muistetaan hyvällä. Amos ei malttanut olla hetkeäkään paikoillaan, ja Elliott pujahteli käsistä kuin sukkela lumikko ja ilmiselvästi nautti takaa-ajettuna olemisesta. Pako päättyi Catmaxin huipulle, josta molemmat karvaäijät suostuivat laskeutumaan alas vasta, kun vehnänoraskippo otettiin esille. Onneksi lahjonta toimii aina näiden herrojen kohdalla.

Miljoonan mittausyrityksen jälkeen ihmisellä oli lopulta jonkinlaisia suuntaa-antavia lukuja paperilla, ja valokuvia, jotka myös voivat auttaa valjaidentekijää mittatilaus-valjaiden askartelussa. Nyt vain odotellaan puiston kuivumista ja uusia hienoja Vänttisiä.

Pojat ovat kovin närkästyneitä, kun ihminen on kotona, mutta ei tee yhtikäs mitään. Siitä kuuluu vain kamalia niisto- ja köhimisääniä, jotka saavat kovia ääniä inhoavan Amoksen käkättämään ärsyyntyneenä. Aktivointisuunnitelma oli loistava: vedettiin hirveä ralli pitkin kämppää, niin että keittiön pöydällä ollut huonekasvi lensi alas. Hups, ihan vahingossa kaatui. Mitenkähän ne pojat osasivatkaan taas arvata, että kuumeisena ihminen juuri eniten halajaa päästä imuroimaan multaa lattioilta? Mutta tulipa taas yksi rästihomma tehtyä ja vaihdettua kokonaan uudet mullat kasville.

Selkänojan jatke

2010-04-18T13:57:00.005+03:00

Nojatuolin selkänojaan on saatavilla oheinen lisävaruste. Se lisää nojatuolin käyttömukavuutta: lämmittää nojatuolissa istuvan ihmisen päälakea ja tarvittaessa antaa myös rentouttavaa päähierontaa ja apua tukan kampaamiseen. Yllä oleva kiinnitystapa ei ole täysin luotettava. Jotta tuote ei yllättäen mätkähtäisi niskaasi, suosittelemme alla esiteltävää, turvallisuuskriteerit paremmin täyttävää asennustapaa.

Jos keittiön suunnalta kantautuu mielenkiintoisia ääniä tai herkullisia tuoksuja, lisävaruste hakeutuu automaattisesti tähän asentoon, sillä siitä on suora näköyhteys keittiön pöytätasoille.

Tämä vuorostaan on tv-asento. Jos haluat suunnata lisävarusteen tällä tavalla, varmista, että tv:stä tulee luonto-ohjelmia tai nopeatempoisia piirrettyjä.

Kiusanhenki

2010-04-17T11:21:00.010+03:00

Tässä pienessä päässä punotaan jatkuvasti ovelia juonia Amoksen pään menoksi. Onhan Amos Elliottin paras lelu! Karvakaveria on NIIIIN kiva kiusata ja ärsyttää.

"Lälläslää!!" Elliott näyttää kieltä. Amos sulkee ilveilijältä silmänsä, hokee mielessään "calm blue ocean, calm blue ocean...", hengittää rauhallisesti sisään ja ulos ja onnistuu säilyttämään mielenrauhansa.

Kestääkö Amoksen pinna? Edessä on taas uusi koetus. "Sun korvien pitäis olla enemmän näin", neuvoo Elliott.

Johonkin on raja silti vedettävä.
"Mähän pidän korviani just niinku mua huvittaa!"

-----------

Lopuksi vielä vauvauutisia! Amos on ihan pöllämystynyt: TAAS lisää sukulaisia on putkahtanut maailmaan! Käykää tsekkaamassa Orifamen tuorein pentue kasvattajan blogissa. Amoksella ja Orifamen MM-pentueella on sama isoisä, italialainen herrasmies Macriano D'Oltremare. Orifamen pentujen emossa Minkissä ja Amoksen emossa Loisteessa on kieltämättä samaa olemusta. "Touhuisa" luonnekin kulkee suvussa. Sieltä tehokas agility/temppukissa sille, jolta se vielä puuttuu!

Pako

2010-04-10T14:45:00.005+03:00

Amos Pekonpoika on tuomittu pitkään vankeusrangaistukseen
Herra Ketun murhayrityksestä

Vanginvartijana toimii pelätty Luimukorva

"Minähän en täällä loppuelämääni mätäne. Syön tieni ulos!"

Pako paljastuu vanginvartijan tehdessä tarkastuskierrostaan.
HÄLYTYS! VANKI KARKAA!

Alkaa hurja takaa-ajo. Monta kierrosta ympäri kämppää
ja Luimukorva saadaan karistettua kannoilta.

Amos Pekonpoika joutuu nyt pitämään matalaa profiilia. Entinen luksuselämä on ohi. On tyydyttävä Hese-majoitukseen.

Viikon lelu

2010-04-05T13:34:00.007+03:00

Paperitollo

Plussat: hyvä ja halpa, kierrätettävä, materiaalilla hyvä saatavuus - kiitos luku- tai kielitaidottoman tai yksinkertaisesti vain välinpitämättömän roskapostin jakajan (emännän postilaatikon päällä on iso kieltolappu ilmaisjakelulle ja mainoksille), kevyt kannella ympäriinsä, rapisee kivasti, hauska repiä pieneksi silpuksi

Miinukset: käyttöikä varsin lyhyt, vesikippokylvetyksen jälkeen ei sovellu enää leikkeihin, ihmisellä paljon siivottavaa pienessä silpussa, paperitollojen käyttö leluna kannustaa omatoimiseen lelumateriaalin etsimiseen, eli kaikki vähänkään tärkeät paperit on pidettävä kissojen ulottumattomissa

So what, hauskaa ajanvietettä se silti on!

experiencing some technical difficulties

vaikeuksien kautta voittoon

Amos tilittää

2010-04-03T20:54:00.007+03:00

"Grrrr, panee vihaksi tällainen! Suoraan sanottuna on aivan pöyristyttävää miten epäedullisessa valossa mut esitetään tässä blogissa. Miten hirveitä kuvia musta julkaistaan! Mainittakoon esimerkkinä vaikka edellisen postauksen kaninkorva-kuva. Enhän mä nyt sillai ole normaalisti! Mun korvat on oikeasti ihan kelvolliset. Oikeesti! Tässä vähän kuvamateriaalia todisteeksi."

"Isot on. Isot ja hyvät."

"Jotta kuulisin sinut paremmin."

"Ihan pakko oli tämäkin tehdä? Itämainen luppakorva?
Ha-ha-ha. Get a life, stoopid hooman."

Pääsiäisrieha

2010-04-03T19:55:00.012+03:00

Hyvää pääsiäistä kaikille toivottelevat..

...pääsiäispupu Amos...

..ja pääsiäismuna Elliott!

Viime viikonloppuna oli Turokin näyttely, jossa emäntä vietti sunnuntaipäivän töiden merkeissä. Omat kissat jäivät siis jälleen kotiin. Näyttelyhäkeissä näkyi taas paljon netistä tuttuja karvanaamoja (harmi kyllä, osa kissoista, joita emäntä olisi kovasti halunnut nähdä, oli paikalla vain lauantaina), ja myös pariin ihmistuttuun törmättiin. Agility-radan tapahtumiakin emäntä ehti seuraamaan jonkin verran, ja kaikenlaista kivaa kissatavaraa olisi taas ollut tarjolla, mutta päivän budjetti oli tasan 1 euro, ja sekin meni lopulta metrilakuun. Onneksi Elliottilla ja Amoksella ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea he missasivat. Haaveissa olisi ollut ostaa pojille omat hienot villapaidat, suojusta boksin ympärille, muovimattoja hiekkisten eteen jne jne - lista on loputon. Ehkä seuraavassa elämässä. Sunnuntaisen duunipäivän takia koko pääsiäinen saatiinkin sitten vapaaksi ja näin ollen pojat saavat "nauttia" emäntänsä seurasta jopa neljä päivää putkeen. Wautsi.

Paljon on tapahtunut:

- Murhayritys. Herra Kettu löydettiin surkeassa tilassa vessasta, pää syvälle vesikippoon tungettuna. Syyllinen on poliisin tiedossa, mutta kuulusteluissa hän vakuuttaa yrittäneensä pestä vain Herra Ketun tukkaa, ei suinkaan hukuttaa. Oli miten oli, Ketun päästä puristettiin useampi desi vettä pois ja hänet sijoitettiin korkealle ylähyllylle, jossa hän toivottavasti saa lepuuttaa hermojaan ainakin kunnes saa päänsä kuivaksi.

- Kevätulkoilu nro 2. Optimistisesta asenteesta huolimatta valjastelu oli lopulta taas kamala kokemus lähes kaikille. Elliott saattoi hieman nauttiakin ulkoilusta. Poikien piti pitkän talven jälkeen taas totutella valjaisiin ja mennä ulos pelottavien äänien ja olentojen maailmaan. Etenkin Amosta jännitti julmetusti. Ja ikävintä koko hommassa oli se, että raukka käveli suoraan isoon koirankakkakasaan, sotki tassunsa ja paitansa. Vika ei suinkaan ollut Amoksen. Kiitos piittaamattomien koiran ulkoiluttajien, koko puisto on täynnä sulavan lumen alta paljastuvia kakkakasoja, joita on liioittelematta metrin välein. Aika tarkkaan saa jalkoihinsa katsoa, jos haluaa ne väistää.

Puiston penkillä on hyvä kytätä pelottavia jalankulkijoita.

Kun tiellä ei liiku muita, ei ole mitään hätää.

Elliottia ällötti märkä ja kylmä maa, mutta protestoituaan aikansa hän suostui lopulta kävelemään itse takaisin kotiin. Hyvä Elliott!

Lopuksi vielä liuta videoita. Ne ovat lyhyitä tuokiokuvia Elliottin ja Amoksen arjesta, johon sisältyy...

painimatseja

aurinkoläikissä piehtarointia

lintubongailua

pesemistä, nukkumista

hiirijahtia

teknisten laitteiden tutkiskelua ja syvällistä pohdintaa

häiriköintiä, tuhahtelua

sekä naksutinkoulutushetkiä.

Amos 1 v.

2010-03-26T07:10:00.004+02:00

Taas on aihetta juhlaan: Amos (a.k.a. Möhköpöhkö, Possu-Äijä, Bigfoot) on saavuttanut aikuisen miehen iän. Tasan vuosi sitten syntyi yhdistelmästä Kuuran Loiste ja Velokatin Pegoretti kuuden lapsukaisen pentue: Solina, Ropina, Tihku, Virta, Pisara (kuva: Heikki Siltala) ja Pyörre (eli Amos). Onnea koko pentueelle!

Juhlan kunniaksi julkaistaan arkistojen kätköistä löytynyt video Amoksesta kolmekuisena.

Ja "iloinen" poseeraus itämaisen perusilmeellä.

Grey day

2010-03-20T14:38:00.006+02:00

"Kerrankin tarkenisi lämpötilan puolesta ulkoilla, mutta yäk tuota loskan määrää. Mistähän saisimme 8 kpl pieniä kumisaappaita? Amokselle vähän isommat, kun sillä on niin pitkät varpaat."

Mukavuus ennen kaikkea

2010-03-13T16:28:00.007+02:00

Vastaanottokomitea, joka odottaa emäntää joka päivä oven takana, kyllästyi viimein kovalla lattialla istumiseen. Ymmärrettävää on, että pyllyhän siinä puutuu, jos ihmistä pitää tuntitolkulla odotella. Ratkaisu oli yksinkertainen: voimamies Amos kuljetti kissanpesän makuuhuoneesta eteisen kynnysmatolle. Nyt jo useamman päivän ajan pojat ovat voineet odotella ihmistä pehmeässä pesässä mukavasti makoillen.

Muutenkin pesä on tällä hetkellä suosionsa huipulla. Nukkumispaikkana se on ihan ykkönen, mutta sen voi myös ottaa mukaan leikkeihin. Amoksen mielestä ei ole mitään hauskempaa, kuin retuuttaa isoa pesää pitkin kämppää. Kuten muitakin leluja, myös kissanpesää yritettiin useamman kerran laittaa vesikippoon - huonolla menestyksellä. Oli siinä ihmisellä naurussa pidättelemistä. Amoksen avaruudellinen hahmotuskyky ei ole ihan parhaasta päästä.

Luonnonvaloa - viimeinkin!

2010-03-07T12:56:00.006+02:00

Elliottin ja Amoksen ihmiselle esitetään usein kysymys: "Miksi et kuvaa enää ihmisiä?" Syy on yksinkertainen. Miksi kuvata ihmistä, jos voi kuvata jotain näin kaunista? Ihan sydän pakahtuu Elliottia katsellessa.

Taidetta

2010-03-07T11:33:00.006+02:00

"Kauan siinä meni - koko pimeä vuodenaika - mutta kirkkaan kevätauringon paistaessa on kova työpanoksemme lopulta havaittavissa. Kaikki se luovuuden tuska, jota koimme, tuotti lopulta hedelmää. Ikkunaan syntyi aivan fantastinen kissansylki-taideteos. Emäntäkin on iloinen, sillä laiskana ikkunanpesijänä voi nyt sanoa, että ei ole mitään järkeä pestä ikkunoita turhan usein, jos omistaa kissoja. Puhtaaseen ikkunaan olisi jo seuraavana päivänä joku karvakuono käynyt tuhisemassa uuden luonnoksen. Mutta voisi se nyt kuitenkin joskus vähän tuota lasia pyyhkäistä, että näkis vakoilla koiria."

"Syytetäänkö mua taas jostain? Olen viaton, kuten aina."

We have a winner!

2010-02-27T12:27:00.005+02:00

Kyllä nyt välähti! Ihminen on kerrassaan nero! Hän yhdisti kaksi lelua yhteen: vanhoista housuista irrotettuun vyötärönaruun kiinnitettiin paperikassin kantokahva. Syntyi hittituote, joka hullaannuttaa poikia jo kolmatta päivää. Etenkin Elliottin kiinnostus lelua kohtaan lähentelee jo maanisuutta. Normaalisti se on Amos, joka säntäilee ja hyppii lelujen perässä siihen tyyliin, että Elliott katsoo parhaaksi väistää sivummalle. Nyt kuitenkin leikin tiimellyksessä jalkoihin jää Amos. Elliott-herra ravaa hittilelun perässä aivan läähättäen, ja kun saa lelun kiinni, ei päästä sitten millään irti. Oikea takiainen!

Ulos siitä, mars!

2010-02-25T13:51:00.007+02:00

Amos: "Hahaa, päästiin me sittenkin ulos! Tai oikeastaan jouduttiin. Emännällä katsokaas meni hermo siihen, kun me ollaan häiritty sitä nyt nonstop 24/7, kun se on lomalla ja paljon enemmän kotona, kuin normaalisti. Mutta eikö sen nyt kuuluiskin leikittää meitä jatkuvasti, kun on kerrankin kotona?? Ei tajua!!!! Enivei, se kyllästyi siihen jatkuvaan valitukseen (Tuu leikittään! Paijaisit nyt vähän! Ota syliin! Pahaa ruokaa, anna jotain muuta!) ja otti kaapista kaksi irti leikattua villapaidan hihaa, valjaat ja fleksin. Otti äijän kerrallaan kainaloon, ja mars, tylysti ulos hankeen vei. Ensteks kuljetettiin sylissä riittävän kauas ulko-ovelta ja sit piti ihan omilla varpahilla koskea siihen kylmään aineeseen ja tassuttaa pikaisesti takaisin kotiovelle. Kyllä siinä huuto tuli! Koko maailma sai kuulla tästä vääryydestä. Viedä nyt hienostunut sisäkissa lämpöisestä kotipesästä minuutiksi Siperiaan. Raakalaismaista touhua. Otti niin meitsin varpaisiin se kylmä, että joka askeleella ilmoille kajahti sellainen komia itämaisäijän huudahdus. Siitä metelistä pihapiirin oikea valtias, mustavalkea iso maatiaiskolli, joka istuskeli kotiovensa rapuilla, kiinnostui kovin ja alkoi lähestyä uhkaavin elkein, ja olisin aivan salettiin saanut siltä turpaan, ellei ihminen olis ollut siinä parin metrin päässä rauhanturvaajana. Huh!"

"Olin kyllä jonkin verran hämmentynyt ulkosalla, kun kaikkialla oli vaan isoja valkoisia vuoria, ja jos niille yritti kiivetä, niin maa petti alta. Maisema ei ollenkaan näyttänyt samalta kuin kesällä. Painelin heti ekalle ovelle jonka näin, mutta se ei auennut, vaikka istuin ja tuijotin kahvaa intensiivisesti. Emäntä huhuili jossain ihan muualla, ja pari fleksin nykäisyä sai minut lopulta jatkamaan matkaa ja home sweet home löytyi. Ei enää vähään aikaan pihalle, kiitos!"

Aktiviteettia

2010-02-24T16:16:00.009+02:00

Jos karvapeitteesi ei riitä pakkasessa ulkoiluun, vaan joudut jättämään pulkkamäen ja muut hauskat talviharrastukset väliin ja nyhjäämään sisätiloissa monta kuukautta putkeen, tässä muutamia vinkkejä miten vältät tylsistymisen.

Valoisaan aikaan jahtaa lasiesineistä heijastuvia valolänttejä seinillä. Pimeän tultua voit metsästää laseria.

Toimi ekologisena paperisilppurina.

Voit myös kouluttaa itsesi eri teelaatujen asiantuntijaksi.

Talvilomalla

2010-02-23T12:33:00.005+02:00

"Täällä me vaan edelleen laiskotellaan ja nautitaan elämästä. Emäntä on hengaillut jo pari päivää paljon enemmän kotosalla kuin normaalisti ja lötköillyt ahkerasti sohvalla meiän kanssa. Yhdessä me muodostetaan joka ilta sellainen yhden ihmisen ja kahden kissan huriseva lämpömöykky sohvalle. Tätä ihanuutta kestää koko viikon. Ei stressiä, ei kiirettä, ei tiukkoja deadlineja. Täydellistä!"

Sulo etsii uutta kotia!

2010-02-17T15:58:00.013+02:00

Elliottin ihanista ihanin serkkupoika Sulo (GIC FIN*Eirenen Mega Bruce, BAL d 21) etsii omaa kotiaan. Tämän komean punatabbybalineesiherran itse tavanneena MissMisery voi todistaa, että kaikki mitä Sulosta kerrotaan on täysin totta: äärimmäisen kaunis kissa, jolla on ihanan lempeä luonne (aivan kuten Elliottilla). Aito herrasmies. Syötävän suloinen. Lisätietoa Kittens-osiossa FIN*Eirenen sivuilla.

Toivottavasti Sulolle löytyy pian pysyvä, rakastava koti
ilman pomottelevia lajikumppaneita!

EDIT 3.3.2010: koti on löytynyt!

Temppuhaasteen tilannepäivitys

2010-02-15T08:30:00.009+02:00

Nämä videot saattavat jäädä ainoaksi todistusaineistoksi koulutuksen edistymisestä (?), sillä on hyvin epävarmaa saadaanko lainakameraa käyttöön enää helmikuun viimeisiksi viikonlopuksi, ja emännällä taas ei riitä aikaa ja energiaa arki-iltoina kuvaamiseen. Takajaloilla seisomis -haasteen tarkoitus oli saada pojat nousemaan takajaloilleen (mieluiten varpailleen) ja pysymään asennossa vähintään 3 sekuntia. Koulutusaikaa oli helmikuun loppuun asti.

Tilanne tällä hetkellä: Ainakin Amos on parantanut suoritustaan huomattavasti, nousee välillä jopa varpailleen. Rasittavaa kepin lätkimistä harrastetaan kuitenkin edelleen. Usein naksautus on ehditty jo antaa, ja vasta sen jälkeen tassu iskee koulutuskeppiin. Pulmallista.

Tässä ensimmäisessä videossa on myös havaittavissa pientä protestointia. Kamerakin hieman huonosti..

Kameran asento korjattu, Amos jatkaa vielä:

Elliottin vuoro:

Elliott on täysin menettänyt motivaation tempun tekemiseen, eikä ole edistynyt paljoakaan. Eri herkkuja on kokeiltu, mutta esim. kissanminttunapit vain huononsivat suoritusta (eikä emäntä pojille mielellään edes syötä sellaisia kissoille sopimattomien ainesosien vuoksi).

Tässä myös puhenäyte nuoremmalta herralta (pahoittelut taustahälystä, astianpesukone oli päällä). Tämä on Amoksen normaali, keskivolyymin komenteluääni. Varsinaista huutoa ei vielä ole saatu tallennettua videomuotoon - koittaa sekin päivä ehkä joskus - mutta kerrottakoon, että huutovolyymi on sitä luokkaa, että henkilökunnan herkkiin korviin ihan sattuu. Ihmetelty on sitäkin, ettei kukaan naapureista ole vielä tehnyt virallista valitusta kissojen ääntelystä. *koputtaa puuta*

Ja tässä videossa hän saa haluamansa, eli vehnänoraita. Viimeisin vehnänoraskasvusto onkin jo päässyt pahasti nuukahtamaan, ja tässä viedään viimeisiä elinvoimaisia korsia. Suurin osa meni matolle (vaikka videosta se ei käy ilmi).

Hyvää Ystistä!

2010-02-14T12:00:00.005+02:00

Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa. - Aristoteles

Karvaterapiaa

2010-02-12T19:50:00.003+02:00

Miten uupuneena sitä välillä tuleekaan kotiin töistä, miten täynnä ikäviä tunteita, vihaa, ärtymystä, kyllästymistä kanssaihmisten omahyväisyyteen ja röyhkeyteen. Pettymys ihmiskuntaan saattaa kasvaa jättimäisiin mittoihin. Onneksi on olemassa nelijalkaisia ystäviä.

Kotiintulo näinä päivinä on ihanaa. Ovella on vastassa kaksi karvaterapeuttia, jotka saavat sinut hymyilemään pelkällä olemassaolollaan. Ne eivät anna sinulle lupauksia, jotka kerta toisensa jälkeen rikotaan, eivät valehtele, eivätkä kieroile selkäsi takana. Korkeintaan yrittävät harhauttaa sinua varastaakseen nakin lautaselta. Ne lämmittävät syliäsi, ja muistuttavat perusasioiden tärkeydestä. Leikkisä asenne, riittävä lepo ja terveellinen ravinto - muuta ei tarvita. Onni koostuu uskomattoman pienistä ja yksinkertaisista asioista. Sinua rakastetaan ehdoitta, sillä olethan maailman paras ruokakupin täyttäjä, huiskan heiluttaja ja hiekkiksen putsaaja.

Gurut päiväunilla

Tuliaisia Kissanpäiviltä

2010-02-10T14:22:00.008+02:00

"Jaha. Vai tällanen. Boooooring!" *nyrps*

"Ooooh!!!!! ME WANNA!!! ME WANNA!!!!"

Mitä synkempi ja vakavampi ilme, sitä parempi lelu.

Tasapuolisuuden nimissä kerrottakoon, että Amos sai myös oman lelun, kissanminttutäytteisen neulotun punaisen pallon, mutta äijä menee sen kanssa niin lujaa, että on turha edes yrittää pysyä perässä kameran kanssa.

Hätää kärsimässä

2010-02-07T10:54:00.006+02:00

Jälleen kerran sunnuntain kunniaksi emäntä toivoi pystyvänsä nukkumaan hitusen normaaliaamua myöhempään. Seitsemän ja kahdeksan välillä suoritetaan kuitenkin normaali kissahuolto, jonka jälkeen ihminen palaa takaisin nukkumaan. Hetken onkin rauhallista. Noin tunnin emäntä saa nukkua rauhassa, mutta yllättäen alkaa kamala huuto. Elliott valittaa surkeana ja hädissään ja kuopii ovea. "Mikä ihme sillä nyt on?" emäntä tuumailee ja kertaa mielessään: "Ruoka, vesi, hiekkalaatikot..." Mitään ei ole unohtunut. Silti kuulostaa, kuin jollakin olisi nyt vakavampikin hengenhätä. Amoksen ääntä ei kuulu ollenkaan. "Onko Amokselle sattunut jotain? Sitäkö Elliott huutaa?" Pelottavia mielikuvia ilmestyy emännän mieleen ja hän päättää nousta tarkistamaan tilannetta. (Joka tapauksessa oli suunnitelmissa nousta ylös sängystä jossain vaiheessa päivää.)

Henkilökunta astuu ulos makuuhuoneesta ja katselee ympärilleen. Amos makoilee kaikessa rauhassa nojatuolilla. Hänellä ei näyttäisi olevan hätää. Tuskin Elliott Amoksen takia oli hädissään. Luodaan yleiskatsaus ympäri kämppää, eikä mitään poikkeavaa näy. Elliott pyörii rauhattomana ympäriinsä ja johdattaa emännän lopulta keittiön puolelle. Ruokailualueen lähistöllä on jotain tummaa lattialla. Valot laitetaan päälle ja paljastuu, että kappas vain, kakkaa. Yksi pieni kiinteä papana siinä nököttää nätisti keskellä lattiaa.

Elliott on suunnattoman ahdistunut: "APUA! Hyi kamala! Kakkaa lattialla! Yäk! Miten hirveää! Ihan ruokakippojen lähellä -> maailmanloppu!"

Kiinteästä olemuksesta päätellen tuotos on Amoksesta peräisin. Poikien ruokamieltymykset ovat niin erilaiset, että tunnistaminen ei juurikaan tuota vaikeuksia. Amos, tuo kuivaruoan mussuttaja, on mitä ilmeisimmin lähtenyt taas kiireellä laatikolta, juossut ympäriinsä ja tiputtanut ylimääräiset lastit minne sattuu. Kakka siivotaan pois ja lattia pestään. Elliott voi huokaista helpotuksesta.

Maailma pelastui jälleen kakkapartion valppauden ansiosta.
Olkaamme kiitollisia.

Vierailevia tähtiä

2010-02-06T21:44:00.008+02:00

Tänään Amoksen ja Elliottin palvelija piipahti Temppukissojen luona seuraamassa agilitytreenejä. Mukana olivat Luolaleijonan klaanin pojat Aslan ja Raichu sekä eurooppalaispentu Pietari. Kolmikon upeita suorituksia oli suuri ilo seurata. Pietari oli tällä kertaa motivoitunein, osa tempuista tuntui jopa liian helpolta tälle nuorukaiselle.

Namia tunnelin päässä

Treenitauon aikana Aslan muistaa poseerata kameralle
(ah, mitkä silmät!)

Raichu aitomassa

Pietari todistamassa äkillistä ilmastonmuutosta

Lämmin kiitos kaikille mukanaolijoille! Amoksen ja Elliottin palvelijan laskusuhdanteessa ollut kissankoulutusmotivaatio lähti jälleen uuteen nousuun tämän päivän ansiosta. Neloskissojen (ja toki muidenkin yliaktiivisten kissojen) omistajien vertaistukiryhmän seuraavaa kokoontumista jäädään innolla odottelemaan.

Asketismin kannattaja

2010-02-05T22:44:00.008+02:00

Amos: "Arvoisat lukijat! Saanko esitellä: takanani olevalla hyllyllä on yksi kotipesän viimeisistä kitukasvuisista huonekasveista. Se on siellä kuulema "turvassa". Turvassa niinku miltä? Ihan turhia tuollaiset kasvit. Ei niitä saa edes maistella. Turha koko viherpeukaloharrastus. Eikö vehnänoraiden kasvattamisessa ole muka riittävästi haastetta?"

"Mainittakoon vielä, että tuo alempi hylly oli aikana ennen meikäläistä täynnä valokuvia. Huomaatte varmaan, että nyt se on tyhjä. Mitä tapahtui? Tein lopun siitä epäjumalien palvonnasta. Yksikään niistä kuvista ei edes esittänyt minua!!! Yksi kerrallaan kuvat tipahtelivat alas ja hajosivat. Kohta on tyhjiä hyllyjä koko asunto täynnä. Excellent. Enemmän hyllytilaa Amokselle." (toim.huom. JOS siis hyllyt kestäisivät äijän painon...)

Helmikuun haiku

2010-02-01T23:17:00.009+02:00

Syljen ikkunaan.
Jäiset oksat heiluvat.
Tule jo, kevät!

Salapoliisityön tuloksia

2010-01-31T17:09:00.006+02:00

Elliottin vatsataudin aikaan emäntä huomasi, että joku jättää makuualustoille pieniä märkiä länttejä. Asiaa pari päivää tarkkailtuaan emännän epäilykset alkoivat kohdistua vihreäsilmäiseen ukkeliin. "Tämä tästä vielä puuttui: toinen oksentaa ja ripuloi ja toinen kuseskelee vääriin paikkoihin", henkilökunta ehti jo epätoivoisena ajatella... Kunnes sattumalta eräänä päivänä Amos yllätettiin istumasta keittiön tiskialtaasta! Henkilökunta oli juuri hetkeä aiemmin tiskannut kuumalla vedellä ja allas oli vielä märkä. Pyllyänsä herra oli mennyt lämmittelemään, märkyydestä viis. Another mystery solved.

The beast within

2010-01-27T16:50:00.006+02:00

GRRRR!!!
Päästä sinäkin sisäinen petosi irti Elliottin kengännauha-metodin avulla

Ei hetken rauhaa

2010-01-24T17:57:00.008+02:00

Amos: "Kamala paparazzi! Menis pois! Kuka hullu pystyy nukkuun tällaisessa salamanvälkkeessä?"

Amos: "Tää on SUN vika, Epsu!!! ÄLÄ OLE NIIN SÖPÖ! Se ei lopeta kuvaamista i k i n ä, jos sä oot tollanen!!!"

Elliott: "Siis, mitä, hä? Mä näin niiiiin ihanaa unta...."

Mutta, pieni Pugh-Pugh, olet sinäkin söpö!

Amos: "Ja komia! Mutta Elliott saa haistella nyt mun varpaanvälejä, ettei se oo enää liian söpö nukkuessaan."

Treenit jatkuvat

2010-01-24T14:10:00.003+02:00

Tässä vielä lyhyt video takajaloilla seisomis -harjoituksesta. Tämä kyseinen sessio oli aika hektinen, eikä pojilta vaadittu kovinkaan pitkää suoritusta: kunhan vaan nostavat etutassut sohvalta, niin nami tipahtaa eteen. Vähitellen on tarkoitus pidentää suoritusta sekä ajallisesti että korkeussuunnassa. Amos selkeästi tykkää tästä tempusta enemmän, kuin Elliott ja on välillä noussut jo varpailleen asti. Valitettavan usein mukaan tulee kuitenkin loikka ja tassukontakti kosketuskeppiin, mikä ei ole tempun tarkoitus ollenkaan. Amos on välillä niin kovapäinen, että vaikka tätä epätoivottua käytöstä ei palkita, hän jatkaa sitä omaksi ilokseen. Kissan kouluttaminen osaa välillä olla erittäin haastavaa.

Vilkutusta ja tassunantoa

2010-01-23T22:05:00.006+02:00

Tässä pari videota viimeisimmästä naksutustuokiosta. Pojat eivät olleet täysillä mukana, koska koulutushetken kuvaaminen oli ihan uusi juttu, mutta noin kymmenennen otoksen jälkeen saatiin kortille edes jotain suht julkaisukelpoista.

"They call him Elliott, Elliott, faster than lightning..."

2010-01-19T20:10:00.004+02:00

Hieman jonkinlaista kankeutta havaittavissa, mutta eiköhän Elliott lääkekuurin loppuun syötyään palaudu pian entiselle nopeustasolleen.

Satasella mielenrauhaa

2010-01-16T06:52:00.002+02:00

Elliottin mahavaivat ovat jatkuneet ja oksentelu on lisääntynyt, joten eilen tehtiin tyyris visiitti eläinlääkärille ja vielä taksikyydityksellä, koska henkilökunta ei halunnut ottaa sitä riskiä, että Elliott vielä kaiken muun oireilun lisäksi vilustuisi pysäkillä bussia odotellessa. Emäntä on ollut huolesta sekaisin, koska ei ole pystynyt selvittämään syytä oireiluun, pähkäillyt päivä- ja yökaudet mistä kaikki johtuu ja mitä on tehnyt väärin. Ei että eläinlääkäri olisi Elliottin kohdalla selkeämpään diagnoosiin päässyt.

Eläinlääkäriasemalla tuli vietettyä kokonaiset kolme tuntia lähinnä vain istuen ja odotellen, sillä juuri kun oli Elliottin aika päästä lääkärille, asemalle saapui kiireellinen traumapotilas hoidettavaksi, ja molemmat aseman lääkärit ja hoitaja keskittyivät tottakai eniten apua tarvitsevaan. Muut potilaat odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Kun Elliottin verikokeet ja röntgenkuvat lopulta oli otettu, ei oltu juuri hullua hurskaampia. Ainakin henkilökunnan pahimmat pelot osoittautuvat turhiksi, eli ei löytynyt vierasesineitä suolistosta, eikä mikään veriarvoissa viitannut myrkytykseen. Lääkäri epäili ensimmäisenä diabetesta, mutta siitäkään ei löytynyt merkkejä. Lopulta käteen iskettiin viikon antibioottikuuri ja pahoinvointilääkettä. Jos nämä eivät auta, kyseessä on todennäköisimmin ruoka-aineallergia.

Amos: "Parane pian, Epsu, että jaksat taas juosta rallia mun kanssa."

Ruuvit löysällä

2010-01-15T22:33:00.008+02:00

Elliottin lempilelu, musta trikoosuikale, on ollut kadoksissa jo kauan, marraskuusta lähtien. Todennäköisintä on, että se on mennyt imurin kautta polttojätteisiin. :( Lelun katoamisen takia Elliott on ollut hyvin murheellinen, eikä hän ole nykyisestä leluvalikoimasta löytänyt itselleen mitään vastaavaa tilalle. Emäntä kävi muutama päivä sitten kangaskaupassa etsimässä jotain samantyylistä, ja ainoa tuote, joka vähänkään muistutti hävinnyttä supersuosittua lelua, oli leveä ja pitkä pala kuminauhaa. Se otettiin iloisin mielin vastaan. Huolestuneille lukijoille tiedoksi: lelun kanssa leikitään vain valvotuissa olosuhteissa emännän haukankatseen alla.

Parasta tässä, kuten monessa muussakin lelussa, on se, että se hakeutuu itsestään tuolinjalan alle.

Jos ei joku ole tähän mennessä huomannut, Amoksesta on kasvanut aikamoinen möhkäle. Luonnollisesti kiipeilyteline Catmaxin ruuvienkiristystarve on tihentynyt sitä mukaa kun Amoksen paino on noussut. Nyt jo viisikiloinen järkäle hyppää tehokkaasti sohvalta suoraan Pilvilinnaksi kutsutulle ylätasolle vain hitusen keskitason ulkoreunaa hipaisten. Tällaiset rajut hypyt monta kertaa päivässä toistettuina löysentävät vähitellen Catmaxin kiinnitystä, ja turvatarkastuksia kiipeilytelineelle tehdäänkin nykyään vähintään kerran viikossa. Eilen teline huollettiin jälleen, kun huomattiin, että seinän ja Catmaxin väliin on kasvanut kissan mentävä rako, joka suorastaan yllyttää tyhmänrohkeisiin temppuihin. Huolestuneille lukijoille tiedoksi, että nyt Catmax on jälleen kiinni seinässä, ja Amos ei mahdu enää testaamaan akrobaattisia kykyjään telineen ja seinän välissä. Alla oleva kuvasarja noutajakissan arjesta on siis otettu ennen Catmaxin huoltotöitä.

(lelu on ylätasanteella, mutta jostain syystä noutajakissan täytyy ensin kiertää ulkoreunat, ennen kuin leluun voi käydä käsiksi)

(klikkaa isommaksi)

Joulukuvia

2010-01-13T22:00:00.010+02:00

Palataan ajassa hieman takaisin päin, jouluun. Henkilökunta sai ruhtinaalliset 4 päivää vapaata joulun vuoksi ja suuntasi kotiseudulle juhlan viettoon. Pojat tulivat tottakai mukaan. Kaupallista joulua ei ole aikoihin enää vietetty MissMiseryn lähipiirissä, mutta joululahjaksi - aivan mahtavaksi sellaiseksi - voidaan lukea 2 kg sian ja naudan palapaistilihaa kissoille sekä ilmaiset kyydit rannikolta yli 300 kilometrin päähän ja takaisin. Näin säästyttiin vaivalloiselta matkanteolta julkisilla kulkuvälineillä ankarassa pakkassäässä. Phew!

Autossa ei 4-5 tunnin ajomatkoilla hiljaista hetkeä tullut. Menomatkalla oli alusta loppuun äänessä Elliott, jolle automatkailu kissaboksissa on ahdistavuuden huippu. Amos veti lyhyehkön soolo-osuuden puolessa välissä matkaa, etteivät ihmiset vaan unohtaisi, että hänkin on mukana. Emännän yllätykseksi Amos, joka tähän asti on ollut aina hiljaa sekä autossa että junassa, valitti koko tulomatkan takaisin rannikolle ja Elliott oli vuorostaan hiljempaa. Elliottin hiljaisuus johtui siitä, että hän sai jälkimmäisellä automatkalla olla noin tunnin emännän sylissä valjaissa ja kyllästyttyään siihen palasi oma-aloitteisesti takaisin boksiin ja oli loppumatkan lähes rauhallinen.

Visiitit maaseudulle ovat muuten, paitsi automatkailun osalta, pojille kovin mieleisiä, sillä omakotitalossa on mahtavia, pitkiä kiihdytyskaistoja ja monipuolisia ralliratoja, joihin ei heti kyllästy. Eräs niistä lähtee olohuoneesta, jatkuu keittiön ruokapöydän yli takkahuoneen puolelle, jossa ponkaistaan keinutuolin kautta takan päälle, sieltä alas kylpyhuoneen suuntaan, josta nopea käännös oikealle ja eteiskäytävän kiitorataa pitkin takaisin olkkariin, nojatuolien selkänojia pitkin levysoittimen päälle, josta kaiuttimen kautta pianon päälle, sitten hyppy telkkarin päälle ja lopuksi ikkunan ääreen lintuja katselemaan. Tätä tonttuilua ihmisväki seurasi neljä päivää.

Ulkonakin käytiin kaksi kertaa. Lähinnä, jotta jatkuva ulos ruinaaminen loppuisi ja pojat tajuaisivat, että myös maaseudulle tulee talvi. Nämä sangen pikaiset valjastelukerrat olivat lähinnä vain happihyppyjä ja kestivät tuskin yhtä minuuttia, koska pakkasta oli jonkin verran, ja se ei herroja hirveästi miellyttänyt, Elliottia ainakaan. Miten poikien luonne-ero näkyikin taas niin selkeästi tässäkin tilanteessa! Elliott inhosi lumen kylmyyttä, käveli huvittavassa haara-asennossa varpaitaan harotellen ja muistutti lähinnä Disneyn Bambia liukkaalla jäällä. Utelias poika Amos hyppäsi suin päin 30 sentin syvyiseen puuterilumeen, mutta hurjapäinen tutkimusmatkailija pelastettiin nopeasti sisätiloihin lämmittelemään.

Sitten kuvamateriaalin vuoro. Ensin lintubongailua. Kissatelkkarista tuli jännää ohjelmaa koko joulun, toisin kuin kaksijalkaisten telkusta, jossa oli uusintaa uusinnan perään.

"There's some kinda force field, can't get thru..."

Aina vaan hyvää ohjelmaa

"Hei, kato! Sopisko mulle tällanen vihree fleda?"
"Hiljaa nyt! Mä koitan arvioida kestäiskö toi ripustus 5 kilon lisäpainon.."

Unta saatiin suojaisassa, lämpimässä pesässä. Sinne mahtui mainiosti kaksi kissaa pötköilemään.

Elliott oivalsi oven päälle hyppäämisen. Ja Amos oli katsomassa. Henkilökunta on asiasta todella "riemuissaan", sillä omassa asunnossa kaikki kissoilta turvaan laitettu tavara on nyt vain yhden hypyn päässä.

"Tääkö on pieni d? Ihan yhtä iso se on kuin kaikki muutkin!"

"Minen tyyyyyyyk-käääää maksaloorastaaa....."

"Hirvee duuni oli syödä nää vehnänoraat. Molemmille oli oma jättimäinen nurmikko kasvatettu."

Pakki sekaisin

2010-01-10T13:36:00.008+02:00

Joulu tuli ja meni, ja jouluiset kuvat maleksivat edelleen muistikortilla syystä että blogitoimituksen tietokone on alkanut toden teolla sanoa sopimustaan irti ja kuvien siirrosta, selailusta ja käsittelystä on tullut erittäin hidasta ja tuskallista, lähes mahdotonta. Vikasietotila on ollut käytössä jo pidempään, mutta nyt kone kaatuilee nonstop pienemmästäkin syystä. Vaaditaan vain minimaalinen hiiren liikutus väärään suuntaan ja reboottauskierre alkaa. Hyvä, jos nettiselain edes silloin tällöin suostuu yhteistyöhön. Tänään kuitenkin vaikuttaisi olevan jonkin verran parempi päivä, ja ehkä pieni blogin päivitys onnistuu. Jouluun palataan vielä ehkä myöhemmin, mutta kerrottakoon lyhyesti tämän hetken tilanteesta.

Elliott: "Mulla on ollut kamala viikko. Kaikki alkoi viime viikonloppuna, kun söin jotain sopimatonta. Mun vatsa meni aivan löysäksi ja piti ravata koko ajan laatikolla. Uskotte varmaan, miten ikävää tuollainen ripuli on. Pylly ihan tulessa. Amos valitti, kun laatikolla haisee, ja meni pakkomielteen riivaamana aina peittelemään mun tuotoksia laatikkoasiointini jälkeen. Sitten - aivan kuin olo ei olisi ollut jo tarpeeksi kurja - tuo emäntä yritti myrkyttää mut. Joka ruoassa oli jokin epäilyttävä sivumaku (Aptus Attapektin ja maitohappobakteeri Biobak). Kolme päivää sain sellaista myrkytettyä ruokaa, välillä söin ne ruoat, välillä en ja kun en syönyt niin emäntä ruuttasi sitä (Attapektinia) veden kanssa mun suuhun. Raakalaismaista toimintaa! Ainoa hyvä puoli tässä koko jutussa oli se, että pussiruoat kiellettiin kokonaan ja emäntä muutti meidän menun mahdollisimman lihapitoiseksi."

"Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki: meidän juomavesikin myrkytettiin (Aptus Nutrisal), mutta mulla ja Amoksella oli niin tarkka nenä, ettei me siihen ansaan langettu. Amos aina kaatoi sen veden pois, ettei kukaan varmana erehdy juomaan myrkytettyä vettä. Arvatkaa vaan, kuka tuli sitten taas sen ruutan kanssa ja lopulta jouduin nielemään sitä litkua (vaikka suurin osa menikin lattialle, hah!). Ripuli vaan jatkui. Emäntä vaihtoi kolmannen päivän jälkeen toiseen myrkkyyn (Inupekt Forte) ja sitä suostuin syömään kanssa aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ruoassa, välillä sitä tungettiin väkisin mun kurkkuun. Miten julmaa!"

"Sitten tuli uutta myrkkyä, se vasta olikin pahaa (matolääke Drontal). Niin pahaa, etten suostunut syömään sitä edes herkku-kalaruoan seassa. Emäntä etsi netistä lisää juonia, millä huijataan kissaparkaa syömään myrkkyä ja kohta se olikin sotkemassa mun etutassua pehmeällä voilla. Nam! Nuolin sen pois ja se oli ihan hyvää. Sitten tuli uusi annos. Mutta tarkka nenäni varoitti vaarasta: siinä on nyt taas sitä pahaa myrkkyä. YÄK! Kohta mun molemmat etutassut oli siinä kamalassa myrkkytahnassa. Ei voinut kuin köpöttää ympäri kämppää tönkköjaloilla ja ravistella sitä tahnaa pois niin, että lopulta seinät ja huonekalut oli kuorrutettu sillä. Ärsytti, kun Amoskin alkoi vaania ja jahdata mua ihan hulluna, kun köpöttelin ympäriinsä niin oudolla tavalla. Lopulta, kun emäntä näki, että minähän en tuota myrkkytahnaa suuhuni ota muuta kuin sylkeäkseni sen heti pois, mun suu väännettiin taas väkisin auki ja se kaikista pahin lääke tungettiin tablettina mun suuhun. Viime töikseen tuo julma ihminen otti mut kainaloon, vei vessan lavuaariin ja pesi mun tassut sillä kookoksen tuoksuisella kissashampoolla, niin lähti se rasvainen myrkkytöhnä pois. Ihminen oli märempi kuin kissa sen tassupyykin jälkeen. Sai ansionsa mukaan. Hah!"

Hämmennys valtaa mielen: "Miten ihmiset voivat olla niin julmia?"

Nyt Elliott on jo hitusen parempi, on pirteä, syö ja leikkii normaaliin tapaan, mutta edelleen on vatsa löysänä. Tilannetta tarkkaillaan.

Kaikille lukijoille

2009-12-21T21:29:00.001+02:00

(klikkaa isommaksi)

Kunpa se olisikin totta

2009-12-20T20:03:00.005+02:00

"Okei, okei! Mä lupaan, etten enää laita sun lempileluja hiekkalaatikkoon/roskikseen/vesikuppiin/...."

Valoa viimein

2009-12-18T19:30:00.005+02:00

Kiitos lumen ja pakkasen tässäkin asunnossa voi taas ottaa valokuvia siedettävillä ISO-luvuilla ja heikkovalovoimaisemmilla optiikoilla. Pojat nauttivat selkeästi kasvaneesta valon määrästä ja riehuvat kuin viimeistä päivää. Nukkumaan ei malteta mennä kirkkaan valon tulviessa sisään ikkunoista, mikä onkin ihan positiivinen asia emännän yöunien kannalta. Onpahan yöllä ehkä hitusen rauhallisempaa. Kyllä se väsy varmaan iskee lopulta.

Tänään emäntä sai todistaa kakka-episodia ja tällä kertaa vuorossa oli - hieman yllättäen - Elliott. Yleensä hiekkalaatikkotuotoksiaan peräpeilissä ympäri kämppää kiikuttaa Amos. Amoksen ongelma vaikuttaisi johtuvan kärsimättömyydestä: ei malteta olla laatikolla ihan loppuun asti, koska on kova kiire päästä takaisin seuraamaan, mitä emäntä ja Elliott puuhaavat yhdessä. Mistään ei saa jäädä paitsi. Elliottin laatikkokäytös on kuitenkin rauhallisempaa. Herran pöksyt ovat kuitenkin sen verran tuuheat, että tänäänkin niihin oli tarttunut tavaraa, ja eteisen matto oli taas ykköskohde ylimääräisen lastin irrottamiseksi. Onneksi henkilökunta huomasi tilanteen ja nappasi ahdistuneen elukan syliin juuri ennen kuin pyllyn laahaaminen mattoa vasten ehti alkaa. Ei kun vessaan pesulle. Tapahtuman toistumisen välttämiseksi katsottiin aiheelliseksi ottaa sakset käteen ja hieman ohentaa Elliottin tuuheita pöksykarvoja. Kovin paljon karvaa ei kuitenkaan lähtenyt, koska herra kiemurteli ansiokkaasti irti emännän otteesta. Olisi tarvittu rauhoituspiikki tai toinen ihminen avuksi. Mutta eiköhän vähäksi aikaa helpota laatikolla asiointi. Herra Lyhytpyllykarva (=Amos) oli taas hieman katkerana Elliottin saamasta huomiosta ja mäkätti vihaisena, kun trimmattu Elliott pääsi viimein käsittelystä. Kuin ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle päässyt varsa, Elliott pomppi hassusti ympäriinsä ja oli varsin hilpeällä tuulella, kun pyllykarvoitus keveni. Kukapa ei olisi?

"MÄÄÄÄÄÄÄ! Epistä! Mulle kanssa pyllykarvatrimmaus!!"