21.12.2009

Kaikille lukijoille

(klikkaa isommaksi)

20.12.2009

Kunpa se olisikin totta

"Okei, okei! Mä lupaan, etten enää laita sun lempileluja hiekkalaatikkoon/roskikseen/vesikuppiin/...."

18.12.2009

Valoa viimein

Kiitos lumen ja pakkasen tässäkin asunnossa voi taas ottaa valokuvia siedettävillä ISO-luvuilla ja heikkovalovoimaisemmilla optiikoilla. Pojat nauttivat selkeästi kasvaneesta valon määrästä ja riehuvat kuin viimeistä päivää. Nukkumaan ei malteta mennä kirkkaan valon tulviessa sisään ikkunoista, mikä onkin ihan positiivinen asia emännän yöunien kannalta. Onpahan yöllä ehkä hitusen rauhallisempaa. Kyllä se väsy varmaan iskee lopulta.

Tänään emäntä sai todistaa kakka-episodia ja tällä kertaa vuorossa oli - hieman yllättäen - Elliott. Yleensä hiekkalaatikkotuotoksiaan peräpeilissä ympäri kämppää kiikuttaa Amos. Amoksen ongelma vaikuttaisi johtuvan kärsimättömyydestä: ei malteta olla laatikolla ihan loppuun asti, koska on kova kiire päästä takaisin seuraamaan, mitä emäntä ja Elliott puuhaavat yhdessä. Mistään ei saa jäädä paitsi. Elliottin laatikkokäytös on kuitenkin rauhallisempaa. Herran pöksyt ovat kuitenkin sen verran tuuheat, että tänäänkin niihin oli tarttunut tavaraa, ja eteisen matto oli taas ykköskohde ylimääräisen lastin irrottamiseksi. Onneksi henkilökunta huomasi tilanteen ja nappasi ahdistuneen elukan syliin juuri ennen kuin pyllyn laahaaminen mattoa vasten ehti alkaa. Ei kun vessaan pesulle. Tapahtuman toistumisen välttämiseksi katsottiin aiheelliseksi ottaa sakset käteen ja hieman ohentaa Elliottin tuuheita pöksykarvoja. Kovin paljon karvaa ei kuitenkaan lähtenyt, koska herra kiemurteli ansiokkaasti irti emännän otteesta. Olisi tarvittu rauhoituspiikki tai toinen ihminen avuksi. Mutta eiköhän vähäksi aikaa helpota laatikolla asiointi. Herra Lyhytpyllykarva (=Amos) oli taas hieman katkerana Elliottin saamasta huomiosta ja mäkätti vihaisena, kun trimmattu Elliott pääsi viimein käsittelystä. Kuin ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle päässyt varsa, Elliott pomppi hassusti ympäriinsä ja oli varsin hilpeällä tuulella, kun pyllykarvoitus keveni. Kukapa ei olisi?


"MÄÄÄÄÄÄÄ! Epistä! Mulle kanssa pyllykarvatrimmaus!!"

11.12.2009

Joulumieltä

"Nyt kun me molemmat ollaan taas terveitä, ihottumat poissa ja ruokakin maistuu entiseen malliin, ollaan reipastuttu aika tavalla. Nythän on joulukuu, ja kun tuo emäntä ei pahemmin harrasta joulushoppailua tai joulukalentereita (lukuunottamatta sitä yhtä kalenteria, jonka eräs superkiltti ja -ihana ihminen lähettää säälistä emännälle joka vuosi), niin me ollaan alettu joka päivä keksiä sellaisia arkea piristäviä jouluyllätyksiä, vähän niin kuin joulukalenteri-tyyliin. Emäntä ei ikinä tiedä, mikä sitä on vastassa, kun se tulee ihan ryytyneenä kotiin työpäivän jälkeen. Tässä vähän esimerkkejä tältä viikolta, mitä ollaan puuhailtu."

maanantai: kakka-yllätys eteisen lattialla
"Päästiin taas nuuhkimaan klooria! OMG, se on niiiiin ihana tuoksu!"


tiistai: oksennusta kynnysmatolla
"BUAHAHAHAA! Ihminen astui suoraan siihen!"

keskiviikko: puinen kenkäteline palasina
"Ihan vaan jotta emäntä saisi nikkaroida, kun se niin tykkää siitä."

torstai: mässyteltyjä viherkasvin lehtiä pitkin lattioita
"Ai, luulin, että se oli vehnänorasta.."

perjantai: puhtaan pyykin karvaamista ja uudelleen sijoittelua
"Että emäntä tietäisi, että mekin tehdään oma osuutemme kotitöistä, eikä vaan lorvita täällä koko päivää."

Mutta on ne niin kilttejä ja söpöjä kun ne nukkuu