30.7.2009

Sukuloimassa

Tottakai kotiseudulla piti kierrellä esittelemässä uutta vauvaa sukulaisille. Krista-neidillä oli ollut kova ikävä poikia ("Elmoa" ja "Olliottia") - etenkin sitä pienempää rotanhäntäistä - ja he saivat nyt viettää kokonaisen iltapäivän yhdessä juosten ja leikkien ympäri taloa ja valjasteluakin kokeiltiin.

Elliottin ja Amoksen kanssa tehtiin myös visiitti emännän isoäidin luo. Taisikin olla pitkä aika siitä, kun muori oli viimeksi päässyt leikittämään kissanpoikaa, ja tapaaminen selvästi tuotti suurta iloa sekä leikittäjälle, että leikkijälle. Amos ei pahemmin ujostele, vaan on aina valmis leikkimään, oli narun päässä kuka tahansa. Poikia sai vierailun ajan vahtia silmä tarkkana, sillä asunto oli täynnä pieniä, helposti särkyviä koriste-esineitä, ja etenkin täyteen sullotut ikkunalaudat ja piirongin päälliset vetivät uteliaita poikia magneetin tavoin puoleensa.

Kun väsy lopulta iski, Elliott vetäytyi päivälevolle tyynyn alle nojatuoliin.

Samaan aikaan sohvalla...

29.7.2009

Lomakuvia

Kissaherrat ja palvelusväki vaihtoivat maisemaa viikoksi. Useamman tunnin matkustaminen julkisilla kulkuneuvoilla kahden kissan kanssa jännitti etukäteen emäntää jonkin verran, etenkin kun selkäreppu-mallisen Sherpa-kissalaukun hankintasuunnitelmat menivät mönkään Stockmannin varastotilanteen näyttäessä nollaa ja tavarantoimittajien ollessa elokuun loppuun asti lomalla. Plan B oli sitten ostaa astetta isompi Atlas, johon menee kaksi pienikokoista kissaa vaivattomasti, ja kantaa omat tavarat selässä. Junamatkat sujuivat ongelmitta, mitä nyt Elliott sai tavanomaisen paniikkikohtauksensa automatkalla juna-asemalle, mutta rauhoittui junaan päästyään. Amos ei ollut moksiskaan auto- tai junamatkoista, otti ihan lunkisti. Mainio pieni maailmanmatkaaja! Amos myös kotiutui maaseudulle erittäin nopeasti, sillä Elliott esitteli paikat pikkuveljelle ja näytti miten hommat toimivat.

(klikkaa isommaksi)

Silmiähivelevän kauniit pahvilaatikot kuuluvat joka kissakodin sisustukseen. Boksistaan Elliott katselee, mitä ihmettä se pikkutirppa taas säheltää. Usein Amoksen riehuessa Elliott luo huvittavan huolestuneita katseita emäntään, kuin kysyen "pitäisikö meidän puuttua tuohon?" tai "onkohan sillä nyt kaikki kunnossa?".

Tuima katse omaa rauhaa etsivältä kissalta.
"Pitääkö sen aina seurata joka paikkaan?" Pitää.

Tarkkaavainen poika Amos havaitsi pesuhuoneen pyykkinarulla kirjavan valikoiman pyykkipoikia ja lauleskeli niille ainakin puoli tuntia varsin kovaäänisesti. Huutaminen ei tauonnut, vaikka pojalle annettiin pyykkipoikia alas tutkittavaksi. Kenties hän olisi mieluummin halunnut kiivetä itse naruille niitä katsomaan. Serenadi pyykkipojille kantautui alati pikkuveljestään huolehtivan Elliottin korviin ja hän tuli tarkistamaan, mikä pikkuista vaivaa. Peräpään tuoksuista se parhaiten selviää.

Kunnon löysäilyä. Niin veltolta meno toisinaan näyttää, että palveluskuntaa mietityttää, onko toinen herroista sittenkin ragdoll.

22.7.2009

Mitä tarkoittaa, kun..

...kissasi näyttää tältä?

Sinulla on alle 2 sekuntia aikaa laittaa arvotavarat turvaan.

Kissaasi joko jännittää kovasti tai se on juuttunut
tassuistaan sohvatyynyjen väliin.


MÄÄÄÄÄÄ! Mikään ei taaskaan ole hyvin. Heitä valittajalle hiirtä noin 20 kertaa niin kaikki huolet ja murheet unohtuvat.

Onnittelut! Kissasi on hilpeällä tuulella.
Luvassa päätöntä ralllia ympäri asuntoa.

20.7.2009

Lötköpötköt

Elliott on erittäin tyytyväinen uuteen lämpöpeittoonsa. Nyt ei vilu iske kesken unien. Amos on niin kuuma pakkaus, että emäntäkin alkaa hikoilla kuin pieni possu, jos poika on pitkään sylissä. Taitaa se itsekin tietää olevansa aika hottis.

Posetuksia

Viime ulkoilureissulla emäntä huomasi, että kotiparturi on ollut hommissa. Elliott on noudattanut äitinsä oppeja, joiden mukaan pikkutirriäisiltä on leikattava viikset poikki. Tasaista (joskin hieman toispuoleista) jälkeä verrattuna Elliottin itse saamaan käsittelyyn.

Amoksen silmien väri on vielä kehittymässä, mutta lupaavalta näyttää ja jos hyvin käy, hän saa emonsa Loisteen upeat viinirypäleen vihreät silmät.

Kotiparturi-uransa aloittanut Elliott on huomattavasti onnellisempi nyt, kun Amos on leikattu. Amoksen muutettua saman katon alle Elliottista tuli yhtäkkiä syrjäänvetäytyvä ja vaisu. Poika ei uskaltanut enää leikkiä emännän kanssa ja availi suuta, mutta ääntä ei kuulunut. Amos se vaan huusi ja riehui molempien edestä. Nyt molempien ollessa leikattuja vallitsee tasa-arvo. Elliott sai äänensä takaisin ja leikkiminen kiinnostaa taas. Emäntä voi huokaista helpotuksesta.

Pieni kissa voikukanlehtiviidakossa

19.7.2009

Kiipeilemässä

Elliott: "Hei, kato Amos, kun kiipeen. Näin vaan hypätään runkoon kiinni ja sit hengaillaan tässä, kunnes tassut on maitohapoilla. Täältä on tosi hyvä tähyillä koiria."

Elliott: "...ja alas tullaan tällä tavalla."

Amos: "No okei. Kai mäkin voisin kokeilla. Olisko tää hyvä puu?"
Elliott: "Nää k a i k k i on hyviä puita!"


Amos: "Wuhuu! Meitsi osaa!"

Elliott: "Hyvin vedit. Mut mennääks safkaa välillä?"

14.7.2009

Ihana aamu

Viime yö meni paastotessa kastraatiota varten. Pinna oli hieman kireällä koko porukalla, koska eräs pieni otus huusi nälkäisenä koko yön. Viideltä aamulla henkilökunta heräsi epämiellyttäviin ääniin: joku oksensi. Amos oli syönyt nälkäänsä omasta lapsuudenkodistaan saamansa sinivalkean fleecehiiren häntää ja noin 4 sentin pala sitä lojui nyt oksennuslammikossa, totta kai keskellä olohuoneen mattoa. Oksennus ja vähänkään syömäkelpoisilta näyttävät tavarat siivottiin tyynesti pois ja mentiin takaisin nukkumaan. Ei kulunut kuin tunti, kun emäntä heräsi hirveään meteliin ja ryntäsi taas katsomaan mitä olohuoneessa tapahtuu. Tällä kertaa Amos oli kiivennyt Kissoilta Kielletyille Hyllyille, tiputtanut lasiesineen ja huonekasvin lattialle. Multaa oli joka paikassa: pöydällä, tuoleilla, sohvalla, olohuoneen ja keittiön lattialla. Huonekasvi oli varmaan lentänyt komeassa kaaressa. Onneksi lasiesine oli pysynyt ehjänä. Ei kun siivoamaan, TAAS, tuumi emäntä todella riemuissaan ja kaivoi imurin ja lattiamopin siivouskaapista. Naapuritkin olivat varmasti yhtä iloisia aamukuudelta tapahtuvasta imuroinnista. Lisäksi havaittiin, että toisella hiekkalaatikolla oli yön aikana suoritettu menestyksekäs maansiirto-operaatio, ja useampi desi hiekkaa oli pitkin lattioita. Onneksi oli imuri jo valmiiksi esillä. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa emännän mielen valtasi hienoinen epätoivon tunne ja itsesyytökset tyyliin "oma vika, mitäs menit hankkimaan kissoja" ja "näinhän ne vapaapäivät menee rattoisasti kissojen sotkuja siivotessa", mutta hän lohduttautui ajatuksella, että a) edellä mainitut tapahtumat johtuivat poikkeusolosuhteista, ja vastaavaa paastoamistarvetta tuskin vähään aikaan tulee uudelleen, b) emännän useamman viikon kuumeilu ja kipuilu on laskenut stressinsietokykyä entisestään ja siksi kaikki asiat tuntuvat normaalia vaikeammilta ja c) Amos EHKÄ saattaa rauhoittua kastraation ansiosta. Ehkä. Edes vähän. Just a teeny tiny bit!! Tämähän on täyttä toiveajattelua ja itsepetosta, sillä Elliottinkaan meno ei rauhoittunut yhtään kastraation jälkeen. Mutta ainakaan ei ala merkkailla ja haista, sehän on se pääasia.

Joka tapauksessa upouusi kastraattipoika on nyt jo kotiutunut, ja taas oma energinen itsensä. Pirteä, äänekäs, erittäin hellyydenkipeä, ja ruokahalu on tallella. Hakureissulla tuttu MÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-huuto (joka voi kestää jopa 10 sekuntia) kantautui jo eläinlääkäriaseman pihalta emännän korviin ja aseman henkilökunta oli selvästi huojentunut päästessään huutajasta eroon, mikä oli varsin huvittavaa. Äänieristetty huone on aina emännänkin haaveissa välillä.

Fleecehiiri (kun se vielä oli ehjä), hirviö peilissä ja jännäpörrö

13.7.2009

Jäähyväiset karvanopille

Tää ilta on viimeinen kun sun nään
Eri suuntiin aamun tullen lähdetään
Tää ilta on viimeinen
Siksi sen kanssas tahdon viettää juhlien (lue: riehuen)

(klikkaa isommaksi)

Offroad-äijä

"... ja loppuilta me vaan chillailtiin Ketun kanssa tuulenpesässä."

11.7.2009

Leikitysapua

Amoksella ja Elliottilla kävi vieraita. Tovin ujosteltuaan sängyn alla pojat uskalsivat emännän rohkaisujen kannustamina tulla kurkistamaan, keitä tulijat olivat. Kappas keppanaa, nehän olivatkin Elliottin vanhoja kavereita maaseudulta ja yksi uusi tuttavuus: nuori neiti Krista. Amos ja Krista tulivat hyvin juttuun heti. Kristan mielestä Amos ja Elliott olivat molemmat erittäin mukavia kissoja, mutta Amos osasi tehokkaasti vetää huomion itseensä ja oli tapansa mukaan varsin riehakkaalla tuulella, joten Elliott tyytyi katselemaan vierestä, kun Amos ja Krista leikkivät lähes koko illan keskenään. Illan aikana Amoksen väriä ja lajiakin määriteltiin uusiksi, tuloksena "maksamakkaran värinen oselotti". Tämä ei ollutkaan vielä käynyt emännän mielessä.

Lapsosten villi leikki olisi varmana jatkunut läpi yön, elleivät tylsät aikuiset olisi lopulta keskeyttäneet hauskanpitoa ja sanoneet, että on aika palata hotellille ja mennä kylvyn kautta nukkumaan. Joka tapauksessa emäntä oli varsin iloinen vierailusta, sillä pitkittynyt flunssa on vienyt voimat eikä ole ollut energiaa leikittää poikia riittävästi. Kiitos Kristalle leikitysavusta!

6.7.2009

Stop hitting yourself!

video

4.7.2009

Unta kuuppaan

Vaaditaan vähintään kolme tuntia veljesten välistä painia ja pomppuryntäilyä lelujen perässä, että karvamadoista on totaalisesti puhti pois ja maassa vallitsee hetken rauha. Tätä uuvutustaktiikkaa hyödyntämällä ihminen voi taata itselleen mahdollisuuden nukkua hyvin ainakin puoli yötä.

Valjastreeniä

video
Alivalottuneiden pikselimössö-videoiden sarja saa jatkoa: Amos totuttelee valjaisiin leikin lomassa.