Öljyonnettomuus yms

Tiivistä tunnelmaa Catmaxissa

Pissavaivaisella menee paremmin. Antibiootti vaikutti nopeasti, kontrollipissanäyte oli puhdas ja lääkärin määräämän erikoisruoan määrää on uskallettu vähitellen pienentää eivätkä oireet ole palanneet. Onneksi RC Urinary S/O High Dilutionia ei olekaan tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, vaan lähinnä ensiapuruoaksi pahimman vaiheen yli, sillä sen korkea natriumpitoisuus saa eläimen juomaan ja pissaamaan hullun lailla, mikä tarkoittaa huikeaa kissanhiekan kulutusta - eikä varmaan kissastakaan ole kovin mukavaa ravata yhtä mittaa laatikolla.

Varsinaista salapoliisityötä on ollut etsiä uusia vaihtoehtoja aiemmin käytetyille, magnesium- ja kalsiumpitoisuuksiltaan liian korkeille kuivaruoille. Palveluskunnalla on vahvat mielipiteet RC:n tuotteiden korkeista viljapitoisuuksista ja niitä pyritään jatkossa välttämään. Struviitti- ja oksalaattikiteiden muodostumisen ehkäisyyn ja virtsan oikean pH-tasapainon ylläpitoon löytyy onneksi muiltakin valmistajilta monia tuotteita, ja tällä hetkellä varovaisessa kokeilussa ovat Profinen steriloiduille kissoille tarkoitettu kuivaruoka ja uutuus(?)merkki Canagan, joka yllätti positiivisesti huikealla lihapitoisuudellaan. Minkäänlaista nirsoilua ei ole esiintynyt, eli lupaavalta näyttää. Edullisuushan lihapitoisimmista kuivaruoista on (näennäisesti) kaukana, mutta ottaen huomioon, että tunteakseen itsensä kylläiseksi ja saadakseen kaiken tarvitsemansa kissan ei tarvitse syödä niitä yhtä paljon, kuin turhilla, kissan terveydelle haitallisilla viljoilla täytettyjä raksuja, joten hintalappu saattaa aluksi johtaa harhaan. Ruokavalion lihapitoisuuden lisäämisen etuina mainittakoon myös mm. hajuhaittojen huomattava väheneminen laatikolla, mitä voidaan pitää ihan positiivisena juttuna.

Lopuksi vielä kuvasarja epäonnisesta kissasta, joka sotkettiin vahingossa öljyllä. Meni Eforionit pitkin kauluria ja pahasti. Öljyn leviämisen joka paikkaan estääkseen sai emäntä sitten kuningasidean koko kissan pesusta, olihan edellisestä kerrasta vierähtänyt jo useampia vuosia. Ne, jotka omistavat kissan, joka ei ole tottunut säännöllisesti tapahtuvaan turkin vesipyykkäykseen, tietävät, että tietyn pienen, rajatun alueen peseminen on mahdotonta - ilman rauhoittavaa tai nukutusta ainakin!

Joten koko kissa vaan pyykkiin, kunnon shampoopesu, ja lopuksi vielä föönattiinkin. Oli siinä Pepukalla kestämistä.

Voi sitä murjotuksen ja murhaavien katseiden määrää, kun turkki oli vielä osittain kostea.

Tavoitteemme on aina pestä samaa kohtaa yhtä aikaa 

- 'n sync!

Kuivana poika oli heti taas onnellinen ja rakastava itsensä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ihanan anteeksiantava ja/tai lyhytmuistinen eläin! Ja voi miten pörheä ja pehmeän pumpulinen oli lopputulos. Vaikka öljy ei kokonaan rinnuksilta lähtenytkään (kiitos vaan, Virbac-shampoo)! Amosta, tuota ahkeraa pesulatyöntekijää käy kiittäminen, sillä parissa päivässä Elliottin kauluri näytti jo puhtaammalta.

Hmm, jännä tuoksu...

Kookosta! *suuri valaistuminen*

Ruuvit löysällä

Elliottin lempilelu, musta trikoosuikale, on ollut kadoksissa jo kauan, marraskuusta lähtien. Todennäköisintä on, että se on mennyt imurin kautta polttojätteisiin. :( Lelun katoamisen takia Elliott on ollut hyvin murheellinen, eikä hän ole nykyisestä leluvalikoimasta löytänyt itselleen mitään vastaavaa tilalle. Emäntä kävi muutama päivä sitten kangaskaupassa etsimässä jotain samantyylistä, ja ainoa tuote, joka vähänkään muistutti hävinnyttä supersuosittua lelua, oli leveä ja pitkä pala kuminauhaa. Se otettiin iloisin mielin vastaan. Huolestuneille lukijoille tiedoksi: lelun kanssa leikitään vain valvotuissa olosuhteissa emännän haukankatseen alla.

Parasta tässä, kuten monessa muussakin lelussa, on se, että se hakeutuu itsestään tuolinjalan alle.

Jos ei joku ole tähän mennessä huomannut, Amoksesta on kasvanut aikamoinen möhkäle. Luonnollisesti kiipeilyteline Catmaxin ruuvienkiristystarve on tihentynyt sitä mukaa kun Amoksen paino on noussut. Nyt jo viisikiloinen järkäle hyppää tehokkaasti sohvalta suoraan Pilvilinnaksi kutsutulle ylätasolle vain hitusen keskitason ulkoreunaa hipaisten. Tällaiset rajut hypyt monta kertaa päivässä toistettuina löysentävät vähitellen Catmaxin kiinnitystä, ja turvatarkastuksia kiipeilytelineelle tehdäänkin nykyään vähintään kerran viikossa. Eilen teline huollettiin jälleen, kun huomattiin, että seinän ja Catmaxin väliin on kasvanut kissan mentävä rako, joka suorastaan yllyttää tyhmänrohkeisiin temppuihin. Huolestuneille lukijoille tiedoksi, että nyt Catmax on jälleen kiinni seinässä, ja Amos ei mahdu enää testaamaan akrobaattisia kykyjään telineen ja seinän välissä. Alla oleva kuvasarja noutajakissan arjesta on siis otettu ennen Catmaxin huoltotöitä.

(lelu on ylätasanteella, mutta jostain syystä noutajakissan täytyy ensin kiertää ulkoreunat, ennen kuin leluun voi käydä käsiksi)

(klikkaa isommaksi)

Potentiaalista temppukissa-ainesta

Tänään Amos treenasi oma-aloitteisesti takajaloilla seisomista. Ihmeen pitkään tuo yliutelias otus jaksoikin keikkua pystyasennossa ja kuikuilla mystistä esinettä, joka roikkui katosta.

Palvelusväen pitäisi vähitellen ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä metsästämään uutta kosketuskeppiä, jotta Kissan aktivointi -kirjasta saataisiin maksimaalinen hyöty irti. Aiemmin kosketuskeppinä toiminut pitkä öljyvärisivellin joutui alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa, eikä tärpätin hajuinen sivellin maalausurakan jälkeen enää soveltunut kissojen kouluttamiseen. Nyt haaveissa on kirjassa esitelty puuhelmellä varustettu teleskooppi-mallinen karttakeppi, joka ei vie yhtä paljon tilaa, kuin esim. edellä mainittu puinen sivellin.

Viime hetken valmisteluja

Elliott on jo hyvin valmistautunut vastaanottamaan uuden tulokkaan, jonka saapumiseen on enää pari päivää. On shoppailtu hiekkalaatikkoa ja kaikennäköistä kippoa ja kuppoa. Palvelusväen kaveripiiristä löytyi kissatalous, jolla oli tarjota lähes uuden veroinen, pitkään varastossa käyttämättömänä seisonut kiipeilypuu poikain käyttöön. Puun toimivuutta on nyt kokeiltu jo pari päivää, ja testihenkilö E vaikuttaa sangen tyytyväiseltä uuteen hökötykseen. Catmaxin tukevuutta siltä ei tietenkään voi odottaa, mutta jos torni alkaa kahden kissan villissä kisailussa huojua liikaa, voi alakerran boksiin laittaa jotain painavaa tukevoittamaan rakennelmaa. Iso plussa tulee keskellä olevasta putkesta ja alakerran väijymispaikasta, jotka kiehtovat suuresti MissMiseryn nelijalkaista kämppistä.

Elliottin turkin epätyypillinen pörheys yllä olevassa kuvassa johtuu siitä, että tänään ratkesi hänen mieltään pitkään vaivannut suihkumysteeri. Herralla on ollut tapana ihmetellä kovaan ääneen, mitä suihkukaapin suljettujen ovien takana oikein tapahtuu, ja vaatia tiukkaan sävyyn, että pääsisi sisään tarkistamaan tilanteen. Tänään julma totuus viimein paljastui. Koska Elliottin turkkiin ulkoilureissuilla tarttunut pistävä savunhaju on ylittänyt asuinkumppanin sietokyvyn, viime eläinkauppareissulla tarttui mukaan pullo miedosti kookoksen tuoksuista eläinshampoota. Itse turkinpesu sujui yllättävän vaivattomasti ja nopeasti, ottaen huomioon, että molemmat olivat ensikertalaisia. Sen sijaan kuivaus oli jokseenkin työlästä, vaikka balineesilla turkin paksuus onkin olematon.

Emäntä ei usko, että turkinpesusta jäi Elliottille kovinkaan pahoja traumoja, sillä prinssi palkittiin pikimmiten loistavasta suorituksestaan annoksella herkku-Miamoria, ja sen hyvällä ruokahalulla syötyään herra nuoleskeli pitkään ja hartaasti turkkiaan ojennukseen ja vaikutti itsekin erittäin tyytyväiseltä uuteen, pehmoiseen ja pörheään olemukseensa. Kyllä kookos aina savun voittaa.