31.12.2011

Vetoomus: älkää poksutelko!

Amos: "Katso vihreisiin silmiini ja lupaa, ettet ammu raketteja tänä uutena vuotena etkä enää koskaan! Minua pelottaa niiden aiheuttama metele hurjasti, ja joudun viettämään koko illan ja yön sängyn alla kyyristellen." 

Sitä paitsi raketeista vapautuu hirvittävä määrä eliöille haitallisia raskasmetalleja ilmakehään.

Elliott: "Hahaa! Pakko sen on viimeistään ensi vuonna sieltä tulla. Olen tässä sängyn reunalla kytiksessä siihen asti."

26.12.2011

Ihme suuri, riemuinen

Tänä jouluna on käyty hurjia tappeluita siitä, kuka saa nukkua upouudessa luksuspesässä: erikoisjalkineliike Kimmon Kengän vetoketjullisessa kassissa (jonka pitkät kantokahvat leikattiin pois turvallisuussyistä). Aatonaatosta lähtien kissoja on mahtunut kassiin vain yksi kerrallaan. Yhden lepäillessä uudessa pesässä toinen on kierrellyt vihaisena ja kateellisena ympärillä ja tehnyt parhaansa häätääkseen nukkujan pois. Yllätyshyökkäyksiä on sadellut joka suunnasta ja julmia tallausyrityksiäkin on nähty. Tästä ahdistuneena palveluskunta on penkonut kaappeja ja yrittänyt etsiä samankaltaista kassia, jotta molemmille olisi oma - turhaan.

Kunnes viimein tapaninpäivänä se koitti: joulun ihme!



22.12.2011

Good tidings we bring

(klikkaa isommaksi)

19.12.2011

Leluarvostelu 2/2

Toinen lelu, joka saatiin... aijai!!! Ihan parasta! Molemmat digataan tätä ihan hulluna.

Se on kissanminttu-pitoinen paperihiiri, joka vikisee erittäin houkuttelevalla tavalla, kun sitä tökkää. Tykätään erityisesti kaivaa tämä otus esiin meidän nukkuma-alustojen seasta. Se voi olla vaikka kuinka monen pyyhekerroksen alle kätkeytyneenä ja sitten on pakko kaivaa ihan vimmatusti. Täytyy sanoa, että lähemmäksi autenttista hiirenmetsästys-kokemusta tuskin nykyolosuhteissa pääsee.

Suosittelemme kirjoittamaan tästä ÄKKIÄ Pukille!!!

18.12.2011

Leluarvostelu 1/2

Tällasen se meille toi. Siinä on tylsä mustavalkoinen karvapallo lötkömuovivarren päässä. Aparaatti toimii kolmella AA-paristolla, pallo heiluu varren päässä mielipuolisesti ympäriinsä, poukkoilee sinne tänne arvaamattomasti, pitää ikävää piippausääntä välillä, siinä on liikkeentunnistin ja nopeudensäädin. Wow.

Eiks oo hienoa? No, meidän mielestä: EI! Vaikka olis kuinka hittilelu kissojen keskuudessa, emme ole vakuuttuneita. Tällainen lelu saa meiltä luokituksen epäilyttävä. Etenkin puuhkahäntäisempi meistä on sitä mieltä, että jos lelu on liikkuva, niin emäntä saa olla sen ainoa liikkeelle paneva voima. Me ei mitään robotteja täällä kaivata. Nih!

Tiukka väistöliike. En leiki! 
En, vaikka olisi kissanmintulla kuorrutettu.

Mutta jos lelusta ottaa irti pallopäisen lötkövarren, 
jo on eri ääni kellossa.

Hui, tuo pallo mennä viuhtoo aivan älytöntä vauhtia ympäriinsä. Siihen on supervaikeaa osua!


Himskatti, ei sitä saa kiinni IKINÄ! :[

Välikysymys: kelle otetaan possunsydäntä 
sulamaan pakastimesta?

Focus, focus...

 JESH!!!!!

13.12.2011

Touhottavat tontut

Viikkoja on taas vierähtänyt viime päivityksestä. On nähty ensilumi, totuteltu taas lumiaurojen aiheuttamaan meteliin sängyn alla ja ihmetelty jatkuvaa päivien harmautta - emme oikein edes tiedä, koska ilta- ja aamuvilli pitäisi juosta, aurinko ei näyttäydy juuri koskaan enää. Ruoka-ajat ovat myös hämärtyneet päässämme, koska emäntä on tullut ja mennyt vähän miten sattuu ja sekoittanut aikakäsityksemme, ja siksi onkin syytä (ainakin yrittää) pyytää ruokaa aina, kun vain mahdollista. Palvelijamme on nimittäin taas viettänyt enemmän aikaa kotona, mistä tietenkin olemme iloisia - ottanut ja käsitellyt myös kuvia, kuten huomaatte. Toki siitä kuuluu taas kamalia röhimis- ja köhimisääniä, ja ankaraa käkätys-palautetta ikävästä metelistä on pakko antaa joka välissä. Ehkä se pian oppii aivastamaan ja yskimään äänettömästi.

Komentelemme häntä koko ajan ja vaadimme leikitystä, herkkuja ja harjausta. Aina silloin tällöin ahdistelumme tuottaa tulosta, etenkin harjaushetket ovat selkeästi lisääntyneet. Tämä tarkoittaa myös sitä, että imuria tarvitaan vähemmän, kun tällä hetkellä huomattavasti enemmän irtoileva karvamme saadaan kontrolloidusti talteen (suihkukaapissa), emmekä levittele sitä enää NIIN paljon sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Edistyksellistä.

Totta kai karvaa lähtee edelleen, ja paljon. Etenkin emännän sängyltä voi poimia itselleen suuren saaliin kissanvillaa päivittäin. Hmm, olisikohan sille kysyntää? Voisiko karvastamme valmistaa jotain, vaikka Amokselle omasta karvasta tehty villasukka, jota saisi vapaasti riepotella? Oman posken rapsuttelusta saa paljon irtokarvaa. Emäntä välillä ihmettelee, miksi emme ole jo peterbaldeja. Emmekä tietenkään osaa täysin olla irrottamatta toisistamme jättimäisiä karvatuppoja. Miten olisi mahdollista vastustaa kiusausta potkia kaverin päätä? Eihän sitä elämäksi voisi kutsua, jos pitäisi elää ilman toisen päähän kohdistuvaa takajalka-tömpsötystä.

Muutamia uusia leluja olemme saaneet. Niistä ehkä lisää juttua myöhemmin. Olemme niin taas kyllästyneet kaikkiin vanhoihin leluihin, että on pitänyt alkaa omatoimiseksi ja keksiä uusia leluja emännän omaisuudesta. Tämä on herättänyt ilmeisesti hieman närää ihmisessä, minkä takia sen piti taas mennä tuhlaamaan rahojaan eläinkauppaan. Talvikausi ilman ulkoilua on kyllä rankka, kun tiuhaan vaihtuvia virikkeitä pitäisi koko ajan olla niin paljon. Se vaatii vilkasta mielikuvitusta meiltä jokaiselta.
Lyhytkarvaisempi meistä on se aktiivisempi (lue: herkästi tylsistyvä) - sen vuoksi myös kekseliäämpi - ja ottaa lelukseen mielellään emännän uudet talvisaappaat, pipot, lapaset, villasukat, takeissa roikkuvat heijastimet - KAIKEN mihin vain pääsee käsiksi (vai pitäisikö sanoa 'tassuiksi'?). Irrotti se taannoin jopa kylpyhuoneen hyllyrakenteista itselleen jonkin muoviosan leluksi. Tassuistaan näppärä yksilö. Tylsimys-ihminen - "yllättäen" - takavarikoi kaikki vaivalla irrotetut osat heti, kun tajusi mitä tassuissa pyöritellään. Ei se vaan ymmärrä hauskan päälle. Nyt meillä on kuitenkin siis taas pari uutta lelua, jotka jaksavat ehkä kiinnostaa meitä muutaman minuutin vielä. Kyllä tästä kaamoksesta varmaan selvitään yli. Kohta taas koittaa kevät, ja pelkkä valon määrä saa meidät kirmailemaan itsemme läkähdyksiin.

 Korvat puhdistettu? Check. Nyt voimme nukahtaa hyvillä mielin.

20.11.2011

Valopilkut kaamoksen keskellä

Hetkeksi täytyy pysähtyä ja miettiä miten onnekas onkaan saadessaan elää näin kauniiden ja suloisten otusten kanssa. Monesti, kun elämä heittelee sitruunaa sitruunan perään, karvakavereiden läsnäolo on ainoa asia, joka saa suupielet edes hetkeksi nousemaan ylöspäin. He ovat onnekkaan tietämättömiä kurjista asioista, tai eivät ainakaan niistä näytä turhaa murehtivan. Heidän ansiostaan on masentavina kaamospäivinäkin noustava ylös, vaikka ei jaksaisi, he kannustavat toimimaan, vaikka pienintäkään valonsädettä ei näkyisi ja kiittävät hyvin tehdystä työstä hurisemalla, puskemalla ja järjestämällä huvittavia tempauksia, joilla pakottavat sinut nauramaan. Vaistotessaan, että ihmisen on paha olla he käyttäytyvät kiltimmin (ainakin silloin tällöin) ja tulevat syliin lämmittämään. Aika velikultia.

22.10.2011

Alkusyksyn fiiliksiä

Elliottin 3-vuotis syntymäpäivän kunniaksi tässä pieni kuvapläjäys loppukesän ja alkusyksyn tunnelmista. Nyt ovat parhaimmat ulkoilukelit jo loppuneet eikä edes lämpimät vaatteet päällä huvita lähteä rämpimään märkään ja mutaiseen puistoon, mutta onhan sitä onneksi sisälläkin kaikenlaista puuhaa.





20.8.2011

Käyttäisit, idän mies, ohvia!

Nam nam, makoisaa pukluruohoa.

Mmm... *slurps*

Höh?? What the...?

Ngäägghh!!! Irti, pirulainen!

Ouch! :/

26.7.2011

Odottavan aika on pitkä

"Ulko-ovi, aukea..... nyt!....... NYT! Ei. *huokaus* Entäs.... NYT? How about.... n-n-n-n-now! Ei... Huoh.. Joko mennään? Koska mennään? Miksei mennä nyt? Niinku, heti? Mennäänks jo? Voisko toi ulko-ovi aueta jo? Koska me mennään? Ollaanko me menossa?

MM-NÄÄÄÄÄH!!!

Joo, oot kattonut, että avaimet on mukana jo kolme (3) kertaa. Voisko toi ovi jo aueta? Kun mä riittävästi vain tuijotan ja mnääyn, niin kyllä se k o h t a aukee.. Kato nyt kun sfinksimäisen tyylikkäästi tässä odotan.

MNÄÄÄÄÄH!

Nyt menox jo! Pystyn lähes jo maistamaan ruohopuklun suussani....
"

25.7.2011

Prinssi näyttää hampaansa

"Pieni, söpö pumpulinallukka, emännän kultamussu, viaton, kaunosielu, hauras ja herttainen." Nämä ovat olleet emännän mielestä Elliottiin sopivat määritelmät. Muiden kissojen silmissä oletettavasti: leikattu, (ulko)reviiritön, friikki, isokorvainen weirdo, "toinen niistä pilalle hemmotelluista sisälällyköistä". Näin on ihminen asian päässään järkeillyt havaintojensa perusteella.

Mutta oivoi! Kylläpä emäntä on ollut niin väärässä, täysi tollo ja sokea kuin pöllö! Johan pelkkä blogin nimi viittaa hallitsijuuteen. Elliott toden totta on viimein osoittanut, missä kaappi seisoo!

Eräänä kauniina kesäpäivänä kerrotaan tapahtuneen seuraavaa: oli valjastelun aika ja ulkoreissun alussa emäntä tapansa mukaan kantoi hienohelmabalineesiaan puistoon jouduttaakseen matkantekoa (sillä jos kumman tahansa kissan annettaisin kulkea omin pikkutassuin ovelta asti puistoon, sinne ei ikinä päästäisi). Asiat etenivät seuraavalla tavalla: puistoon menevällä polulla havaittiin eräs pihapiirin mustavalkeista isokokoisista maatiaismöllyköistä - niin, no, möllöttämässä - mitäs muutakaan se siinä tekisi. Näitä tapaamisia sattuu silloin tällöin, mutta normaalisti luonnosta vieraantunut (kuten emäntä on asian ymmärtänyt) Elliott/Amos ei edes huomaa vieraan kissan läsnäoloa ja kissan ohi mennään sitä pahemmin edes noteeraamatta. Tällä kertaa tosin emännän valtasi uteliaisuus: "Mitä jos?" ja Elliott laskettiin maahan parin metrin päähän kissasta. Emäntä oli jo valmis toimimaan salamannopeasti ja nappaamaan Elliottin takaisin syliin, jos vieras kissa tulee vähääkään lähemmäksi. Asiat etenivät salamannopeasti, mutta toisin kuin olisi kuvitellut! Se olikin Elliott, joka säntäsi RAIVOISSAAN maatiaisraukan perään ja jahtasi sitä ruhtinaalliset 8 metriä, niin pitkään, kuin piuha antoi periksi. Tuo pieni, nelikiloinen leikattu balineesi ajoi pois vähintään 8 kiloisen ulkokissan - oli siinä naurussa pidättelemistä, niin koominen näky oli. Vastedes tiedetään kenen pitää varoa ja ketä.

Elliott: "Häh? Siis daa!!! Ihan pöhkö ihminen! Eikö se ole nähnyt kuinka mä olen hinkannut poskeni lähes verille Kissakiveä vasten? Ja kun mä omistan sen kiven, joka luonnollisesti on puiston h i m o t u i n kohde (no joo, turha kai odottaa, että ihminen tajuis mitään mistään), mä omistan myös puiston ja meiän kotipihan ja sen autot ja... KAIKEN!!!"

Amos: "...mutta mä käytänkin hra Hallitsijan persettä tyynynäni, että kuka tässä on loppujen lopuks se todellinen kingi?"

25.4.2011

Ollaan nättejä


Saimme seuraavanlaisen tunnustuksen Robyn Rimppakintulta:


"You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!" Balineesiprinssin toimitus jakaa tunnustuksen eteenpäin kelle tahansa, joka sen haluaa.

Julkaisemattomia kuvia löytyykin tällä kertaa sopivasti useampia, sillä pääsiäisen aikana suoritettiin kevään ensimmäiset valjastelut ja kamerakin oli mukana.

Ensialkuun etenkin Amosta jännitti: naapurin pihassa oli vene, joka oli suojattu isolla pressulla. Tuulessa heiluva pressu sai aikaan epäluuloisia katseita ja paikoilleen jähmettymisen. Veneen ohi päästiin lopulta palveluskunnan sylissä häntä pörrössä ja selkäkarvat pystyssä.

Ihmeelliseen ulkomaailmaan totuttautuminen pitkän talven jälkeen vaati taas paljon paikoillaan pönöttämistä, tuijottamista ja ilman nuuhkimista. Ja kärsivällisyyttä palvelusväeltä.

"Katos vaan! Ruohokin kasvaa nykyään puissa!?" *mässyti mässyti* Makukin oli varmaan vähän muuttunut, sillä havupuu jätettiin parin haukkauksen jälkeen rauhaan...

Ihan kissoja varten kotipihaan ja puistoon on asennettu metallisia tassunlämmitys-alustoja. Kuinka huomaavaista!

Tasapainoilua aidalla. (Ei kerrota Amokselle, mutta emäntä joutui pitämään huterahkoa aitaa pystyssä jalallaan, sillä se alkoi huojua pelottavalla tavalla trapetsitaiteilija-möhkäleen hypättyä sen päälle.)

Nuuhkimiseen voi kulua yllättävän (henkilökunnan mielestä tuskastuttavan) paljon aikaa. Tarkka, useamman minuutin pituinen pää alaspäin suoritettu analyysi paljasti, että joku on käyttänyt kissakiveä talven aikana. OMG.

"Moikka aurinko, moikka pulut ja lokit! Long time no ocean."

Vakavamielistä posetusta

Puolen tunnin ulkoilun jälkeen minileijona muisti olevansa paikan valtias ja otti lunkimmin. Ihan itse käveltiin pelottavan, tuulessa heiluvan pressun ohi kotiovelle.

Epe nautti pitkään kevätauringon paisteesta kissakivellään.

Rankan ulkoilun jälkeen onnellinen kissa nukahti tiukalle kerälle.