Öljyonnettomuus yms

Tiivistä tunnelmaa Catmaxissa

Pissavaivaisella menee paremmin. Antibiootti vaikutti nopeasti, kontrollipissanäyte oli puhdas ja lääkärin määräämän erikoisruoan määrää on uskallettu vähitellen pienentää eivätkä oireet ole palanneet. Onneksi RC Urinary S/O High Dilutionia ei olekaan tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, vaan lähinnä ensiapuruoaksi pahimman vaiheen yli, sillä sen korkea natriumpitoisuus saa eläimen juomaan ja pissaamaan hullun lailla, mikä tarkoittaa huikeaa kissanhiekan kulutusta - eikä varmaan kissastakaan ole kovin mukavaa ravata yhtä mittaa laatikolla.

Varsinaista salapoliisityötä on ollut etsiä uusia vaihtoehtoja aiemmin käytetyille, magnesium- ja kalsiumpitoisuuksiltaan liian korkeille kuivaruoille. Palveluskunnalla on vahvat mielipiteet RC:n tuotteiden korkeista viljapitoisuuksista ja niitä pyritään jatkossa välttämään. Struviitti- ja oksalaattikiteiden muodostumisen ehkäisyyn ja virtsan oikean pH-tasapainon ylläpitoon löytyy onneksi muiltakin valmistajilta monia tuotteita, ja tällä hetkellä varovaisessa kokeilussa ovat Profinen steriloiduille kissoille tarkoitettu kuivaruoka ja uutuus(?)merkki Canagan, joka yllätti positiivisesti huikealla lihapitoisuudellaan. Minkäänlaista nirsoilua ei ole esiintynyt, eli lupaavalta näyttää. Edullisuushan lihapitoisimmista kuivaruoista on (näennäisesti) kaukana, mutta ottaen huomioon, että tunteakseen itsensä kylläiseksi ja saadakseen kaiken tarvitsemansa kissan ei tarvitse syödä niitä yhtä paljon, kuin turhilla, kissan terveydelle haitallisilla viljoilla täytettyjä raksuja, joten hintalappu saattaa aluksi johtaa harhaan. Ruokavalion lihapitoisuuden lisäämisen etuina mainittakoon myös mm. hajuhaittojen huomattava väheneminen laatikolla, mitä voidaan pitää ihan positiivisena juttuna.

Lopuksi vielä kuvasarja epäonnisesta kissasta, joka sotkettiin vahingossa öljyllä. Meni Eforionit pitkin kauluria ja pahasti. Öljyn leviämisen joka paikkaan estääkseen sai emäntä sitten kuningasidean koko kissan pesusta, olihan edellisestä kerrasta vierähtänyt jo useampia vuosia. Ne, jotka omistavat kissan, joka ei ole tottunut säännöllisesti tapahtuvaan turkin vesipyykkäykseen, tietävät, että tietyn pienen, rajatun alueen peseminen on mahdotonta - ilman rauhoittavaa tai nukutusta ainakin!

Joten koko kissa vaan pyykkiin, kunnon shampoopesu, ja lopuksi vielä föönattiinkin. Oli siinä Pepukalla kestämistä.

Voi sitä murjotuksen ja murhaavien katseiden määrää, kun turkki oli vielä osittain kostea.

Tavoitteemme on aina pestä samaa kohtaa yhtä aikaa 

- 'n sync!

Kuivana poika oli heti taas onnellinen ja rakastava itsensä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ihanan anteeksiantava ja/tai lyhytmuistinen eläin! Ja voi miten pörheä ja pehmeän pumpulinen oli lopputulos. Vaikka öljy ei kokonaan rinnuksilta lähtenytkään (kiitos vaan, Virbac-shampoo)! Amosta, tuota ahkeraa pesulatyöntekijää käy kiittäminen, sillä parissa päivässä Elliottin kauluri näytti jo puhtaammalta.

Hmm, jännä tuoksu...

Kookosta! *suuri valaistuminen*

Bummer

Kävikin niin, etteivät pissavaivat niin vain tulehduskipulääkkeellä helpottaneet. Pissanäytteen saaminenhan ei ensimmäisellä lääkärikäynnillä onnistunut rakon oltua tyhjä, joten tarkkaa diagnoosia ei silloin ollut mahdollista tehdä. Kipulääkkeen ansiosta Amos ainoastaan oli ehkä hitusen levollisempi, mutta laatikolla ravattiin silti 5 minuutin välein paria tippaa ulos puristamassa. Muutama niistä saatiin viimein talteen (aika riemuvoitto ja tuuletuksen paikka emännälle) ja analysoitavaksi. Paljastui, että pissassa on verta ja virtsakiteitä. Monen mutkan, hikisen edestakaisen bussimatkailun ja turhauttavan säätämisen jälkeen saatiin lopulta pitkäkestoinen antibioottipiikki herran niskaan ja tehtiin jatkosuunnitelma pissanäytteiden ottamisesta parin viikon päähän ja tarvittaessa ultraus, jos tilanne ei ole helpottanut. Ruoka vaihdetaan virtsakiteitä liuottavaan erikoisruokaan ja herran veden juonti laitetaan erityisseurantaan. Näillä mennään ja toivotaan parasta.

Ajatus Amoksen totuttamisesta barffaukseen tuntuu päivä päivältä fiksummalta. Idea on ollut kypsymässä jo pidempään aivojen sopukoissa, aivan kuin vain odottamassa liikkeelle panevaa voimaa, ja nyt viimein saatiin riittävä syy alkaa tekemään asialle jotain. Ongelmallisinta on, että Amos on jo useamman vuoden ollut vannoutunut raksun mussuttaja, joka päivittäin tarjotusta teollisesta märkäruoastakin nuolee vain kastikkeet ja käy nenäänsä nyrpistellen kuopimassa ilmaa Elliottin possunsydänten ympärillä. Miten saada kuivaruokafanaatikko yhtäkkiä käännytettyä barffaajaksi? Onko se nirson kissaeläimen kohdalla ylipäätään mahdollista? Neuvoja ja reseptejä otetaan avoimin mielin vastaan.

Ei enää bussimatkailua, kiitos!

Uusi tuttavuus, FLUTD

Vaihtelu virkistää, joten viime aikojen satunnaiset pukluhuolet (joista blogiin ei ole ihmisorjan laiskuudesta johtuen jaksettu tarinoida) korvattiin pissa- ja kakkahuolilla. Viimeiset kolme päivää lilaäijä on tuskaillut laatikolla tiuhaan ja viimein tänään hänet ovelasti huijattiin eläinlääkärikäynnille naamioimalla homma kauppatorin pulujen ja lokkien vaanintareissuksi. Torin lintukannan vaanintaa tai ainakin intensiivistä tarkkailua toki tapahtui, mutta koppaan lukittuna, peiton alta - tuskin siis hurjan saalistajan omien toiveiden mukaisesti. Torin ihmisvilinä ja melutaso saattoivat myös pilata elämyksen. Paikallisbussi-

matkailu ei edelleenkään vaikuta olevan Amoksen mieleen. Ikävintä on kissamaisen aggressiivinen suhina, kun ovet aukeavat ja sulkeutuvat.

Aikamoinen soittelukierros piti jälleen kerran tehdä, että yleensäkin saatiin lääkäriaika samalle päivälle ja kävi kuten viimeksi, että kun 5-6 eläinlääkäriasemaa oli lopulta soiteltu läpi, yksi peruutusaika löytyi viimein PetVetistä. Viime kerrasta jäi ihan hyvät fiilikset, asiakaspalvelu oli ookoo, eikä kulkeminen julkisilla ollut mahdottomaksi tehty, joten hyvillä mielin sinne lähdettiin taas kerran. Ihminen ainakin, Amos ei niinkään.

Tapansa mukaan Amos oli järkytyksestä kankea lääkärin pöydällä, mutta niin ihanan kiltti ja helposti käsiteltävä (verrattuna esim. kotona tapahtuvaan lääkitykseen). Pissanäytettä ei valitettavasti saatu, sillä rakko olikin ihan tyhjä, joten virtsakivitukkeumahuolet lievenivät. Oppipa tumpelo omistaja myös palpoimaan oman kissansa suolistoa ja rakkoa, jotta vastaisuudessa jo kotona pystytään tekemään alustavaa diagnoosia pissa- tai kakkaongelmien laadusta. Hyvä niin. Mahtava eläinlääkäri - tällaista asiakkaan koulutusta lisää, kiitos!!!! Ei myöskään määrännyt (tod.näk. turhia) pojootteja, mikä on todella kunnioitettavaa. 

Huolet virtsakivistä siis näillä näkymin osoittautuivat turhiksi. Todennäköisempi syy ongelmiin on stressiperäinen ärsytys virtsarakossa, ja Amos sai tulehduskipulääkekuurin ja satunnaiseen ummetukseen mallasvalmistetta, joka osoittautui kotona molempien äijien mielestä aika namiksi mössöksi, kun ennakkoluuloista ensin päästiin.

Eläinlääkärin mukaan kuivaruokapainoitteisesta ruokavaliosta ei näiden ongelmien vuoksi tarvitse luopua, sillä pojat syövät lääkärin mielestä riittävän laadukasta ruokaa. Royal Caninilla ja muilla eläinkauppatasoisilla mahdollisimman vehnättömillä, soijattomilla ja kalattomilla tuotteilla jatketaan siis edelleen. Näin alkuun raksut kuitenkin liotetaan ummetuksen helpottamiseksi ja veden juomista kokeillaan lisätä muilla tavoilla. Pikaista paranemista odotellessa....

Lisätietoa FLUTDista: http://www.hillspet.fi/fi-fi/health-conditions/urinary-flutd.html

The big baby sijais"emonsa" hellässä huomassa

Long time no ocean

"Heipä hei arvoisat lukijat! Olemme täällä taas! Taukoa on pidetty, koska on tapahtunut niin paljon eikä ole vain ehtinyt kaikelta syömiseltä ja nukkumiselta päivitellä. Lisäksi tuo meidän emäntä on ottanut sivutyökseen opiskelun meidän orjana olemisen rinnalle, joten kiirettä pitää kaikilla. Alla todistusaineistoa siitä, miten rankkaa on ollut."

Elämästä nauttiminen = rankkaa!

"On meille ihan kaikenlaista tapahtunutkin. Ekaksi tärkein eli kakkaloota-uutinen. Nyt olemme siirtyneet kokonaan paakkuuntumattomaan pellettiin ja meillä on kaksi tuon ihmisolion väkertämää hirvitystä omassa huoneessamme eli saunassa. Joo, ei ne kauniita ole, mutta toimii paremmin kuin junan vessa. Emäntä on iloinen, kun pölisee vähemmän ja on paljon siistimpää. Meidän kaikkien astmaoireet ovat ihan minimissä nykyään tämän hiekkavaihdoksen ansiosta. Pellettimateriaalin edullisuus tietenkin on myös tärkeä asia."

"En tiedä, miksi sojottelet kamerallasi noihin rumiin lootiin,

mutta menen tähän eteen niin kuvaan tulee edes jotain kauneutta."

Aiemmin syksyllä myös Amos kohtasi ampparin. Leuka turposi jättimäiseksi (ks. kuva alla), ja eläinlääkärissä Amos sai kipulääkettä. Kissat kun ovat niin hankalia lääkittäviä, oli valittava joko kipulääke tai kortisoni turvotuksen laskemiseen, joten lekuri suositteli kipulääkettä. Leuka normalisoitui onneksi alle vuorokaudessa. Nyt, kun molemmat pojat ovat tehneet lähempää tuttavuutta amppareiden kanssa, niitä osataan jo varoa ja väistää, mikä on emännälle suuri helpotus. Incidenttien jälkeen, jos amppareita sattui vielä pääsemään sisään asuntoon parvekkeelta, poikien käytös muuttui rauhattomaksi ja he nopeasti tulivat hakemaan ihmisen paikalle ja osoittivat mikä hätänä. Fiksuja elukoita!

Syksyn aikana on myös huomattu, että Amoksella on Elliottin tavoin jokin ruoka-allergia, ja nyt ollaan halvimmista pussiruoista luovuttu kokonaan. Allergia ilmeni kutinana selässä, ja iho raavittiin säännöllisesti rikki. Amos sai pitää pukua päällään ja ruokavaliomuutoksen myötä selän iho on parantunut. Myös molempien poikien oksentelu on loppunut lähes kokonaan tiettyjen halpisruokien jäätyä pois ostoslistalta.

"Tällaista meille siis kuuluu. Ahkeria ollaan oltu, metsästetty yökkösiä, ja minä, Amos, olen erityisesti keskittynyt treenaamaan hurjia hyppyjä. Nykyään aamu- ja iltavillini kulkee kaikkien mahdollisten ovien päältä. Emäntäkään ei enää katso kauhuissaan, kun hyppään oven päälle ja sieltä yli metrin loikan Catmaxin huipulle, vaan on viimein tiedostanut, että olen Super-Amos, kaikkien kissojen sankari, ja hallitsen loikan kuin loikan. Olkoot vieraat vain varuillaan, sillä täällä sataa nelijalkaisia niskaan."

Elliott tapansa mukaan keskittyy olemaan söpö, kiltti ja kaunis ja väistelee riehuvaa Amosta parhaansa mukaan.

Kun kissa ampiaisen tapasi

Näin siinä sitten taas kävi. Amppari pääsi lentämään parvekkeelta sisään ja jonkun tassu osui sen tielle. Sitten saatiin ihastella kaksinkertaiseksi paisunutta vasenta etutassua. Ei tuo menoa tuntunut haittaavan, sillä jo tunnin päästä tapahtuneesta sankarimme juoksenteli iloisesti ympäriinsä tavalliseen tapaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Mutta olkaa varovaisia, arvoisat lajikumppanit, ettei öttiäinen pistä suuhun tai kaulaan. Siitä voi seurata jotain niinkin kamalaa kuin eläinlääkärivisiitti!" *kauhun puistatus*

Pakki sekaisin

Joulu tuli ja meni, ja jouluiset kuvat maleksivat edelleen muistikortilla syystä että blogitoimituksen tietokone on alkanut toden teolla sanoa sopimustaan irti ja kuvien siirrosta, selailusta ja käsittelystä on tullut erittäin hidasta ja tuskallista, lähes mahdotonta. Vikasietotila on ollut käytössä jo pidempään, mutta nyt kone kaatuilee nonstop pienemmästäkin syystä. Vaaditaan vain minimaalinen hiiren liikutus väärään suuntaan ja reboottauskierre alkaa. Hyvä, jos nettiselain edes silloin tällöin suostuu yhteistyöhön. Tänään kuitenkin vaikuttaisi olevan jonkin verran parempi päivä, ja ehkä pieni blogin päivitys onnistuu. Jouluun palataan vielä ehkä myöhemmin, mutta kerrottakoon lyhyesti tämän hetken tilanteesta.

Elliott: "Mulla on ollut kamala viikko. Kaikki alkoi viime viikonloppuna, kun söin jotain sopimatonta. Mun vatsa meni aivan löysäksi ja piti ravata koko ajan laatikolla. Uskotte varmaan, miten ikävää tuollainen ripuli on. Pylly ihan tulessa. Amos valitti, kun laatikolla haisee, ja meni pakkomielteen riivaamana aina peittelemään mun tuotoksia laatikkoasiointini jälkeen. Sitten - aivan kuin olo ei olisi ollut jo tarpeeksi kurja - tuo emäntä yritti myrkyttää mut. Joka ruoassa oli jokin epäilyttävä sivumaku (Aptus Attapektin ja maitohappobakteeri Biobak). Kolme päivää sain sellaista myrkytettyä ruokaa, välillä söin ne ruoat, välillä en ja kun en syönyt niin emäntä ruuttasi sitä (Attapektinia) veden kanssa mun suuhun. Raakalaismaista toimintaa! Ainoa hyvä puoli tässä koko jutussa oli se, että pussiruoat kiellettiin kokonaan ja emäntä muutti meidän menun mahdollisimman lihapitoiseksi."

"Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki: meidän juomavesikin myrkytettiin (Aptus Nutrisal), mutta mulla ja Amoksella oli niin tarkka nenä, ettei me siihen ansaan langettu. Amos aina kaatoi sen veden pois, ettei kukaan varmana erehdy juomaan myrkytettyä vettä. Arvatkaa vaan, kuka tuli sitten taas sen ruutan kanssa ja lopulta jouduin nielemään sitä litkua (vaikka suurin osa menikin lattialle, hah!). Ripuli vaan jatkui. Emäntä vaihtoi kolmannen päivän jälkeen toiseen myrkkyyn (Inupekt Forte) ja sitä suostuin syömään kanssa aika vaihtelevalla menestyksellä. Välillä ruoassa, välillä sitä tungettiin väkisin mun kurkkuun. Miten julmaa!"

"Sitten tuli uutta myrkkyä, se vasta olikin pahaa (matolääke Drontal). Niin pahaa, etten suostunut syömään sitä edes herkku-kalaruoan seassa. Emäntä etsi netistä lisää juonia, millä huijataan kissaparkaa syömään myrkkyä ja kohta se olikin sotkemassa mun etutassua pehmeällä voilla. Nam! Nuolin sen pois ja se oli ihan hyvää. Sitten tuli uusi annos. Mutta tarkka nenäni varoitti vaarasta: siinä on nyt taas sitä pahaa myrkkyä. YÄK! Kohta mun molemmat etutassut oli siinä kamalassa myrkkytahnassa. Ei voinut kuin köpöttää ympäri kämppää tönkköjaloilla ja ravistella sitä tahnaa pois niin, että lopulta seinät ja huonekalut oli kuorrutettu sillä. Ärsytti, kun Amoskin alkoi vaania ja jahdata mua ihan hulluna, kun köpöttelin ympäriinsä niin oudolla tavalla. Lopulta, kun emäntä näki, että minähän en tuota myrkkytahnaa suuhuni ota muuta kuin sylkeäkseni sen heti pois, mun suu väännettiin taas väkisin auki ja se kaikista pahin lääke tungettiin tablettina mun suuhun. Viime töikseen tuo julma ihminen otti mut kainaloon, vei vessan lavuaariin ja pesi mun tassut sillä kookoksen tuoksuisella kissashampoolla, niin lähti se rasvainen myrkkytöhnä pois. Ihminen oli märempi kuin kissa sen tassupyykin jälkeen. Sai ansionsa mukaan. Hah!"

Hämmennys valtaa mielen: "Miten ihmiset voivat olla niin julmia?"

Nyt Elliott on jo hitusen parempi, on pirteä, syö ja leikkii normaaliin tapaan, mutta edelleen on vatsa löysänä. Tilannetta tarkkaillaan.