26.7.2011

Odottavan aika on pitkä

"Ulko-ovi, aukea..... nyt!....... NYT! Ei. *huokaus* Entäs.... NYT? How about.... n-n-n-n-now! Ei... Huoh.. Joko mennään? Koska mennään? Miksei mennä nyt? Niinku, heti? Mennäänks jo? Voisko toi ulko-ovi aueta jo? Koska me mennään? Ollaanko me menossa?

MM-NÄÄÄÄÄH!!!

Joo, oot kattonut, että avaimet on mukana jo kolme (3) kertaa. Voisko toi ovi jo aueta? Kun mä riittävästi vain tuijotan ja mnääyn, niin kyllä se k o h t a aukee.. Kato nyt kun sfinksimäisen tyylikkäästi tässä odotan.

MNÄÄÄÄÄH!

Nyt menox jo! Pystyn lähes jo maistamaan ruohopuklun suussani....
"

25.7.2011

Prinssi näyttää hampaansa

"Pieni, söpö pumpulinallukka, emännän kultamussu, viaton, kaunosielu, hauras ja herttainen." Nämä ovat olleet emännän mielestä Elliottiin sopivat määritelmät. Muiden kissojen silmissä oletettavasti: leikattu, (ulko)reviiritön, friikki, isokorvainen weirdo, "toinen niistä pilalle hemmotelluista sisälällyköistä". Näin on ihminen asian päässään järkeillyt havaintojensa perusteella.

Mutta oivoi! Kylläpä emäntä on ollut niin väärässä, täysi tollo ja sokea kuin pöllö! Johan pelkkä blogin nimi viittaa hallitsijuuteen. Elliott toden totta on viimein osoittanut, missä kaappi seisoo!

Eräänä kauniina kesäpäivänä kerrotaan tapahtuneen seuraavaa: oli valjastelun aika ja ulkoreissun alussa emäntä tapansa mukaan kantoi hienohelmabalineesiaan puistoon jouduttaakseen matkantekoa (sillä jos kumman tahansa kissan annettaisin kulkea omin pikkutassuin ovelta asti puistoon, sinne ei ikinä päästäisi). Asiat etenivät seuraavalla tavalla: puistoon menevällä polulla havaittiin eräs pihapiirin mustavalkeista isokokoisista maatiaismöllyköistä - niin, no, möllöttämässä - mitäs muutakaan se siinä tekisi. Näitä tapaamisia sattuu silloin tällöin, mutta normaalisti luonnosta vieraantunut (kuten emäntä on asian ymmärtänyt) Elliott/Amos ei edes huomaa vieraan kissan läsnäoloa ja kissan ohi mennään sitä pahemmin edes noteeraamatta. Tällä kertaa tosin emännän valtasi uteliaisuus: "Mitä jos?" ja Elliott laskettiin maahan parin metrin päähän kissasta. Emäntä oli jo valmis toimimaan salamannopeasti ja nappaamaan Elliottin takaisin syliin, jos vieras kissa tulee vähääkään lähemmäksi. Asiat etenivät salamannopeasti, mutta toisin kuin olisi kuvitellut! Se olikin Elliott, joka säntäsi RAIVOISSAAN maatiaisraukan perään ja jahtasi sitä ruhtinaalliset 8 metriä, niin pitkään, kuin piuha antoi periksi. Tuo pieni, nelikiloinen leikattu balineesi ajoi pois vähintään 8 kiloisen ulkokissan - oli siinä naurussa pidättelemistä, niin koominen näky oli. Vastedes tiedetään kenen pitää varoa ja ketä.

Elliott: "Häh? Siis daa!!! Ihan pöhkö ihminen! Eikö se ole nähnyt kuinka mä olen hinkannut poskeni lähes verille Kissakiveä vasten? Ja kun mä omistan sen kiven, joka luonnollisesti on puiston h i m o t u i n kohde (no joo, turha kai odottaa, että ihminen tajuis mitään mistään), mä omistan myös puiston ja meiän kotipihan ja sen autot ja... KAIKEN!!!"

Amos: "...mutta mä käytänkin hra Hallitsijan persettä tyynynäni, että kuka tässä on loppujen lopuks se todellinen kingi?"