25.7.2011

Prinssi näyttää hampaansa

"Pieni, söpö pumpulinallukka, emännän kultamussu, viaton, kaunosielu, hauras ja herttainen." Nämä ovat olleet emännän mielestä Elliottiin sopivat määritelmät. Muiden kissojen silmissä oletettavasti: leikattu, (ulko)reviiritön, friikki, isokorvainen weirdo, "toinen niistä pilalle hemmotelluista sisälällyköistä". Näin on ihminen asian päässään järkeillyt havaintojensa perusteella.

Mutta oivoi! Kylläpä emäntä on ollut niin väärässä, täysi tollo ja sokea kuin pöllö! Johan pelkkä blogin nimi viittaa hallitsijuuteen. Elliott toden totta on viimein osoittanut, missä kaappi seisoo!

Eräänä kauniina kesäpäivänä kerrotaan tapahtuneen seuraavaa: oli valjastelun aika ja ulkoreissun alussa emäntä tapansa mukaan kantoi hienohelmabalineesiaan puistoon jouduttaakseen matkantekoa (sillä jos kumman tahansa kissan annettaisin kulkea omin pikkutassuin ovelta asti puistoon, sinne ei ikinä päästäisi). Asiat etenivät seuraavalla tavalla: puistoon menevällä polulla havaittiin eräs pihapiirin mustavalkeista isokokoisista maatiaismöllyköistä - niin, no, möllöttämässä - mitäs muutakaan se siinä tekisi. Näitä tapaamisia sattuu silloin tällöin, mutta normaalisti luonnosta vieraantunut (kuten emäntä on asian ymmärtänyt) Elliott/Amos ei edes huomaa vieraan kissan läsnäoloa ja kissan ohi mennään sitä pahemmin edes noteeraamatta. Tällä kertaa tosin emännän valtasi uteliaisuus: "Mitä jos?" ja Elliott laskettiin maahan parin metrin päähän kissasta. Emäntä oli jo valmis toimimaan salamannopeasti ja nappaamaan Elliottin takaisin syliin, jos vieras kissa tulee vähääkään lähemmäksi. Asiat etenivät salamannopeasti, mutta toisin kuin olisi kuvitellut! Se olikin Elliott, joka säntäsi RAIVOISSAAN maatiaisraukan perään ja jahtasi sitä ruhtinaalliset 8 metriä, niin pitkään, kuin piuha antoi periksi. Tuo pieni, nelikiloinen leikattu balineesi ajoi pois vähintään 8 kiloisen ulkokissan - oli siinä naurussa pidättelemistä, niin koominen näky oli. Vastedes tiedetään kenen pitää varoa ja ketä.

Elliott: "Häh? Siis daa!!! Ihan pöhkö ihminen! Eikö se ole nähnyt kuinka mä olen hinkannut poskeni lähes verille Kissakiveä vasten? Ja kun mä omistan sen kiven, joka luonnollisesti on puiston h i m o t u i n kohde (no joo, turha kai odottaa, että ihminen tajuis mitään mistään), mä omistan myös puiston ja meiän kotipihan ja sen autot ja... KAIKEN!!!"

Amos: "...mutta mä käytänkin hra Hallitsijan persettä tyynynäni, että kuka tässä on loppujen lopuks se todellinen kingi?"

9 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Sä oot kingi, hallitsija, peto ja HURRRRja! Hyvä, että ihminenkin vihdoin tajusi sen. Ne ei tajua kyllä yleensä mitään, eikä ainakaan nopeasti.Pöh. Cisukin yritti eilen saada peurapaistia, niin perässä tuleva ihminen vaan hihkui ja nauroi, eli pilasi omatkin mahdollisuutensa herkkuateriaan.

Vai hemmoteltuja kotilällyköitä...

MissMisery kirjoitti...

Jos vaan emäntä tosiaan antaisi mahdollisuuden, elettäisiin täälläkin runhtinaallisesti pulupaistit harva se päivä pöytää koristaen. Vaan ei se ymmärrä, ei. Edes etanapaistia, jonka Amos oli taidokkaasti pyydystänyt takavarpaidensa väliin, ei arvostettu, vaan härskisti sekin - etana, siis - vedettiin vessasta alas. Hirveää dissausta. Hmph!

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kollo on samaa mieltä - se, joka on perusteellisimmin pyyhkinyt oman tuoksunsa kaikille mahdollisille pinnoille omistaa myös kyseisen alueen, vaikka olisi kuinka valjaissa ja hihnassa. Naapuruston kissat väistäkööt. :D

Viivi kirjoitti...

Miau. Voi kuinka olenkin odottanut näitä kuulumisia!
Terveisin Balineesiprinsessa Pipari

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Me maatiaismöllykät kyl tykättiin tästä herkästä tarinasta :-D

MissMisery kirjoitti...

Kiitos kaikille tasapuolisesti palautteesta! Ja huomio kaikki "maatiaismöllykät", älköön kukaan vahingossakaan loukkaantuko kyseisestä nimityksestä! Se on pelkästään positiivinen hellittelynimi hurmaavalle kotikissarodullemme.:)

Jonna kirjoitti...

Ihana Elliot :D
Meidän Pietari yritti käydä hevosten kimppuun, jotka kehtasivat ihan seisoa omalla laitumellaan!!!

MissMisery kirjoitti...

Onneks ei oo vielä heppoja tarvinnut kohdata näiden äijien kaa! Mutta etenkin Amos yrittää välillä lähestyä kaukana pienenä siintäviä koiria hyökkäysmielessä, mutta tajuaa sitten, kun riittävän lähelle päästään ja koiran todellinen koko paljastuu, että "ups, ei mennäkään.." :)

Toi Pietan ego on kyllä ihan omaa luokkaansa, haha!!!

ella kirjoitti...

Amos: WIN!

Elliot oot kyllä tosi hurja! Ei heti uskois noin hienopiirteisestä jannusta. Toisaalta mun Vappu-täti, joka on ehkä kolme ja puol kiloo, antaa narustellessaan kyytiä kollimöllyköille ja vähemmille koirilleki, joten sikäli ihan arvattavissa. Sun emäntäs on eläny todellaki laput silmillä.

Terkuin Unna Tuutikki

Ps. Ite en ihan allekirjota möllykkyyttä, koska maatiaiseks oon ennemminkin jana enkä pallo. Selällään kellottava jana.