We have a winner!

Kyllä nyt välähti! Ihminen on kerrassaan nero! Hän yhdisti kaksi lelua yhteen: vanhoista housuista irrotettuun vyötärönaruun kiinnitettiin paperikassin kantokahva. Syntyi hittituote, joka hullaannuttaa poikia jo kolmatta päivää. Etenkin Elliottin kiinnostus lelua kohtaan lähentelee jo maanisuutta. Normaalisti se on Amos, joka säntäilee ja hyppii lelujen perässä siihen tyyliin, että Elliott katsoo parhaaksi väistää sivummalle. Nyt kuitenkin leikin tiimellyksessä jalkoihin jää Amos. Elliott-herra ravaa hittilelun perässä aivan läähättäen, ja kun saa lelun kiinni, ei päästä sitten millään irti. Oikea takiainen!

Ulos siitä, mars!

Amos: "Hahaa, päästiin me sittenkin ulos! Tai oikeastaan jouduttiin. Emännällä katsokaas meni hermo siihen, kun me ollaan häiritty sitä nyt nonstop 24/7, kun se on lomalla ja paljon enemmän kotona, kuin normaalisti. Mutta eikö sen nyt kuuluiskin leikittää meitä jatkuvasti, kun on kerrankin kotona?? Ei tajua!!!! Enivei, se kyllästyi siihen jatkuvaan valitukseen (Tuu leikittään! Paijaisit nyt vähän! Ota syliin! Pahaa ruokaa, anna jotain muuta!) ja otti kaapista kaksi irti leikattua villapaidan hihaa, valjaat ja fleksin. Otti äijän kerrallaan kainaloon, ja mars, tylysti ulos hankeen vei. Ensteks kuljetettiin sylissä riittävän kauas ulko-ovelta ja sit piti ihan omilla varpahilla koskea siihen kylmään aineeseen ja tassuttaa pikaisesti takaisin kotiovelle. Kyllä siinä huuto tuli! Koko maailma sai kuulla tästä vääryydestä. Viedä nyt hienostunut sisäkissa lämpöisestä kotipesästä minuutiksi Siperiaan. Raakalaismaista touhua. Otti niin meitsin varpaisiin se kylmä, että joka askeleella ilmoille kajahti sellainen komia itämaisäijän huudahdus. Siitä metelistä pihapiirin oikea valtias, mustavalkea iso maatiaiskolli, joka istuskeli kotiovensa rapuilla, kiinnostui kovin ja alkoi lähestyä uhkaavin elkein, ja olisin aivan salettiin saanut siltä turpaan, ellei ihminen olis ollut siinä parin metrin päässä rauhanturvaajana. Huh!"

"Olin kyllä jonkin verran hämmentynyt ulkosalla, kun kaikkialla oli vaan isoja valkoisia vuoria, ja jos niille yritti kiivetä, niin maa petti alta. Maisema ei ollenkaan näyttänyt samalta kuin kesällä. Painelin heti ekalle ovelle jonka näin, mutta se ei auennut, vaikka istuin ja tuijotin kahvaa intensiivisesti. Emäntä huhuili jossain ihan muualla, ja pari fleksin nykäisyä sai minut lopulta jatkamaan matkaa ja home sweet home löytyi. Ei enää vähään aikaan pihalle, kiitos!"

Aktiviteettia

Jos karvapeitteesi ei riitä pakkasessa ulkoiluun, vaan joudut jättämään pulkkamäen ja muut hauskat talviharrastukset väliin ja nyhjäämään sisätiloissa monta kuukautta putkeen, tässä muutamia vinkkejä miten vältät tylsistymisen.

Valoisaan aikaan jahtaa lasiesineistä heijastuvia valolänttejä seinillä. Pimeän tultua voit metsästää laseria.

Toimi ekologisena paperisilppurina.

Voit myös kouluttaa itsesi eri teelaatujen asiantuntijaksi.

Talvilomalla

"Täällä me vaan edelleen laiskotellaan ja nautitaan elämästä. Emäntä on hengaillut jo pari päivää paljon enemmän kotosalla kuin normaalisti ja lötköillyt ahkerasti sohvalla meiän kanssa. Yhdessä me muodostetaan joka ilta sellainen yhden ihmisen ja kahden kissan huriseva lämpömöykky sohvalle. Tätä ihanuutta kestää koko viikon. Ei stressiä, ei kiirettä, ei tiukkoja deadlineja. Täydellistä!"

Sulo etsii uutta kotia!

Elliottin ihanista ihanin serkkupoika Sulo (GIC FIN*Eirenen Mega Bruce, BAL d 21) etsii omaa kotiaan. Tämän komean punatabbybalineesiherran itse tavanneena MissMisery voi todistaa, että kaikki mitä Sulosta kerrotaan on täysin totta: äärimmäisen kaunis kissa, jolla on ihanan lempeä luonne (aivan kuten Elliottilla). Aito herrasmies. Syötävän suloinen. Lisätietoa Kittens-osiossa FIN*Eirenen sivuilla.

Toivottavasti Sulolle löytyy pian pysyvä, rakastava koti
ilman pomottelevia lajikumppaneita!

EDIT 3.3.2010: koti on löytynyt!

Temppuhaasteen tilannepäivitys

Nämä videot saattavat jäädä ainoaksi todistusaineistoksi koulutuksen edistymisestä (?), sillä on hyvin epävarmaa saadaanko lainakameraa käyttöön enää helmikuun viimeisiksi viikonlopuksi, ja emännällä taas ei riitä aikaa ja energiaa arki-iltoina kuvaamiseen. Takajaloilla seisomis -haasteen tarkoitus oli saada pojat nousemaan takajaloilleen (mieluiten varpailleen) ja pysymään asennossa vähintään 3 sekuntia. Koulutusaikaa oli helmikuun loppuun asti.

Tilanne tällä hetkellä: Ainakin Amos on parantanut suoritustaan huomattavasti, nousee välillä jopa varpailleen. Rasittavaa kepin lätkimistä harrastetaan kuitenkin edelleen. Usein naksautus on ehditty jo antaa, ja vasta sen jälkeen tassu iskee koulutuskeppiin. Pulmallista.

Tässä ensimmäisessä videossa on myös havaittavissa pientä protestointia. Kamerakin hieman huonosti..



Kameran asento korjattu, Amos jatkaa vielä:



Elliottin vuoro:



Elliott on täysin menettänyt motivaation tempun tekemiseen, eikä ole edistynyt paljoakaan. Eri herkkuja on kokeiltu, mutta esim. kissanminttunapit vain huononsivat suoritusta (eikä emäntä pojille mielellään edes syötä sellaisia kissoille sopimattomien ainesosien vuoksi).



Tässä myös puhenäyte nuoremmalta herralta (pahoittelut taustahälystä, astianpesukone oli päällä). Tämä on Amoksen normaali, keskivolyymin komenteluääni. Varsinaista huutoa ei vielä ole saatu tallennettua videomuotoon - koittaa sekin päivä ehkä joskus - mutta kerrottakoon, että huutovolyymi on sitä luokkaa, että henkilökunnan herkkiin korviin ihan sattuu. Ihmetelty on sitäkin, ettei kukaan naapureista ole vielä tehnyt virallista valitusta kissojen ääntelystä. *koputtaa puuta*



Ja tässä videossa hän saa haluamansa, eli vehnänoraita. Viimeisin vehnänoraskasvusto onkin jo päässyt pahasti nuukahtamaan, ja tässä viedään viimeisiä elinvoimaisia korsia. Suurin osa meni matolle (vaikka videosta se ei käy ilmi).

Hyvää Ystistä!

Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa. - Aristoteles

Karvaterapiaa

Miten uupuneena sitä välillä tuleekaan kotiin töistä, miten täynnä ikäviä tunteita, vihaa, ärtymystä, kyllästymistä kanssaihmisten omahyväisyyteen ja röyhkeyteen. Pettymys ihmiskuntaan saattaa kasvaa jättimäisiin mittoihin. Onneksi on olemassa nelijalkaisia ystäviä.

Kotiintulo näinä päivinä on ihanaa. Ovella on vastassa kaksi karvaterapeuttia, jotka saavat sinut hymyilemään pelkällä olemassaolollaan. Ne eivät anna sinulle lupauksia, jotka kerta toisensa jälkeen rikotaan, eivät valehtele, eivätkä kieroile selkäsi takana. Korkeintaan yrittävät harhauttaa sinua varastaakseen nakin lautaselta. Ne lämmittävät syliäsi, ja muistuttavat perusasioiden tärkeydestä. Leikkisä asenne, riittävä lepo ja terveellinen ravinto - muuta ei tarvita. Onni koostuu uskomattoman pienistä ja yksinkertaisista asioista. Sinua rakastetaan ehdoitta, sillä olethan maailman paras ruokakupin täyttäjä, huiskan heiluttaja ja hiekkiksen putsaaja.

Gurut päiväunilla

Tuliaisia Kissanpäiviltä

"Jaha. Vai tällanen. Boooooring!" *nyrps*

"Ooooh!!!!! ME WANNA!!! ME WANNA!!!!"

Mitä synkempi ja vakavampi ilme, sitä parempi lelu.

Tasapuolisuuden nimissä kerrottakoon, että Amos sai myös oman lelun, kissanminttutäytteisen neulotun punaisen pallon, mutta äijä menee sen kanssa niin lujaa, että on turha edes yrittää pysyä perässä kameran kanssa.

Hätää kärsimässä

Jälleen kerran sunnuntain kunniaksi emäntä toivoi pystyvänsä nukkumaan hitusen normaaliaamua myöhempään. Seitsemän ja kahdeksan välillä suoritetaan kuitenkin normaali kissahuolto, jonka jälkeen ihminen palaa takaisin nukkumaan. Hetken onkin rauhallista. Noin tunnin emäntä saa nukkua rauhassa, mutta yllättäen alkaa kamala huuto. Elliott valittaa surkeana ja hädissään ja kuopii ovea. "Mikä ihme sillä nyt on?" emäntä tuumailee ja kertaa mielessään: "Ruoka, vesi, hiekkalaatikot..." Mitään ei ole unohtunut. Silti kuulostaa, kuin jollakin olisi nyt vakavampikin hengenhätä. Amoksen ääntä ei kuulu ollenkaan. "Onko Amokselle sattunut jotain? Sitäkö Elliott huutaa?" Pelottavia mielikuvia ilmestyy emännän mieleen ja hän päättää nousta tarkistamaan tilannetta. (Joka tapauksessa oli suunnitelmissa nousta ylös sängystä jossain vaiheessa päivää.)

Henkilökunta astuu ulos makuuhuoneesta ja katselee ympärilleen. Amos makoilee kaikessa rauhassa nojatuolilla. Hänellä ei näyttäisi olevan hätää. Tuskin Elliott Amoksen takia oli hädissään. Luodaan yleiskatsaus ympäri kämppää, eikä mitään poikkeavaa näy. Elliott pyörii rauhattomana ympäriinsä ja johdattaa emännän lopulta keittiön puolelle. Ruokailualueen lähistöllä on jotain tummaa lattialla. Valot laitetaan päälle ja paljastuu, että kappas vain, kakkaa. Yksi pieni kiinteä papana siinä nököttää nätisti keskellä lattiaa.

Elliott on suunnattoman ahdistunut: "APUA! Hyi kamala! Kakkaa lattialla! Yäk! Miten hirveää! Ihan ruokakippojen lähellä -> maailmanloppu!"

Kiinteästä olemuksesta päätellen tuotos on Amoksesta peräisin. Poikien ruokamieltymykset ovat niin erilaiset, että tunnistaminen ei juurikaan tuota vaikeuksia. Amos, tuo kuivaruoan mussuttaja, on mitä ilmeisimmin lähtenyt taas kiireellä laatikolta, juossut ympäriinsä ja tiputtanut ylimääräiset lastit minne sattuu. Kakka siivotaan pois ja lattia pestään. Elliott voi huokaista helpotuksesta.

Maailma pelastui jälleen kakkapartion valppauden ansiosta.
Olkaamme kiitollisia.

Vierailevia tähtiä

Tänään Amoksen ja Elliottin palvelija piipahti Temppukissojen luona seuraamassa agilitytreenejä. Mukana olivat Luolaleijonan klaanin pojat Aslan ja Raichu sekä eurooppalaispentu Pietari. Kolmikon upeita suorituksia oli suuri ilo seurata. Pietari oli tällä kertaa motivoitunein, osa tempuista tuntui jopa liian helpolta tälle nuorukaiselle.

Namia tunnelin päässä

Treenitauon aikana Aslan muistaa poseerata kameralle
(ah, mitkä silmät!)

Raichu aitomassa

Pietari todistamassa äkillistä ilmastonmuutosta

Lämmin kiitos kaikille mukanaolijoille! Amoksen ja Elliottin palvelijan laskusuhdanteessa ollut kissankoulutusmotivaatio lähti jälleen uuteen nousuun tämän päivän ansiosta. Neloskissojen (ja toki muidenkin yliaktiivisten kissojen) omistajien vertaistukiryhmän seuraavaa kokoontumista jäädään innolla odottelemaan.

Asketismin kannattaja

Amos: "Arvoisat lukijat! Saanko esitellä: takanani olevalla hyllyllä on yksi kotipesän viimeisistä kitukasvuisista huonekasveista. Se on siellä kuulemma "turvassa". Turvassa niinku miltä? Ihan turhia tuollaiset kasvit. Ei niitä saa edes maistella. Turha koko viherpeukaloharrastus. Eikö vehnänoraiden kasvattamisessa ole muka riittävästi haastetta?" "Mainittakoon vielä, että tuo alempi hylly oli aikana ennen meikäläistä täynnä valokuvia. Huomaatte varmaan, että nyt se on tyhjä. Mitä tapahtui? Tein lopun siitä epäjumalien palvonnasta. Yksikään niistä kuvista ei edes esittänyt minua!!! Yksi kerrallaan kuvat tipahtelivat alas ja hajosivat. Kohta on tyhjiä hyllyjä koko asunto täynnä. Excellent. Enemmän hyllytilaa Amokselle." (toim.huom. JOS siis hyllyt kestäisivät äijän painon...)

Helmikuun haiku

Syljen ikkunaan.
Jäiset oksat heiluvat.
Tule jo, kevät!