Our Facebook pages is always online
3 vuotta sitten

Ensialkuun etenkin Amosta jännitti: naapurin pihassa oli vene, joka oli suojattu isolla pressulla. Tuulessa heiluva pressu sai aikaan epäluuloisia katseita ja paikoilleen jähmettymisen. Veneen ohi päästiin lopulta palveluskunnan sylissä häntä pörrössä ja selkäkarvat pystyssä. 
Ihmeelliseen ulkomaailmaan totuttautuminen pitkän talven jälkeen vaati taas paljon paikoillaan pönöttämistä, tuijottamista ja ilman nuuhkimista. Ja kärsivällisyyttä palvelusväeltä.
"Katos vaan! Ruohokin kasvaa nykyään puissa!?" *mässyti mässyti* Makukin oli varmaan vähän muuttunut, sillä havupuu jätettiin parin haukkauksen jälkeen rauhaan...
Tasapainoilua aidalla. (Ei kerrota Amokselle, mutta emäntä joutui pitämään huterahkoa aitaa pystyssä jalallaan, sillä se alkoi huojua pelottavalla tavalla trapetsitaiteilija-möhkäleen hypättyä sen päälle.)
Puolen tunnin ulkoilun jälkeen minileijona muisti olevansa paikan valtias ja otti lunkimmin. Ihan itse käveltiin pelottavan, tuulessa heiluvan pressun ohi kotiovelle.
Epe nautti pitkään kevätauringon paisteesta kissakivellään.
Rankan ulkoilun jälkeen onnellinen kissa nukahti tiukalle kerälle.
Tänään kotiin tullessaan emäntä koki niin harvinaisen näyn, että se vaati ihan kameran esille kaivamista. Palvelusväen hämmennystä ei sanoin pysty kuvailemaan: pojat olivat vapaaehtoisesti menneet kissanpesään nukkumaan. Tämä on ihmeellistä, sillä pesä ei ole kelvannut karvanaamoille moneen kuukauteen, ja välillä, jos joku on heitä sinne yrittänyt väkisin nostaa, on kissa kimmonnut käsistä aivan kuin kahta samannapaista magneettia olisi yritetty laittaa vastakkain. Mitään järkevää syytä, miksi pesä yhtäkkiä kelpasi pojille, ei ole vielä keksitty. Ehkä feng shui tai biorytmit olivat viimeinkin kohdallaan?

Koira ajattelee:
"Tuo ihminen ruokkii minut,
huolehtii minusta
ja rakastaa minua:
hän on jumala!"Kissa ajattelee:
"Tuo ihminen ruokkii minut,
huolehtii minusta
ja rakastaa minua:
minä olen jumala!"