28.8.2010

Blogi tauolla

Elliott, Amos ja blogin toimitus toivottavat kaikille kaunista syksyä! Blogia tullaan jatkossa päivittämään aiempaa harvemmin, sillä henkilökunta on kovasti reipastunut ja alkanut harrastella omia juttujaan enemmän, joten tietokoneella istumiseen ei liikene enää paljonkaan aikaa. Etenkin vanhan joogaharrastuksen elvyttäminen on herättänyt suurta ihmetystä nelivedoissa, jotka eivät aiemmin ole nähneet emäntänsä vääntävän itseään solmuun lattialla. Erityisesti Amos on kovasti huolissaan ihmisensä hyvinvoinnista ja tulee jatkuvasti viereen kummastelemaan ja tökkimään varovasti etutassulla kuin kysyen: "Hei, oot sä okei? Mitä ihmettä sä oikeen teet?" Myönnettäköön, että tuskallista alkukankeutta on ollut havaittavissa, mutta kyllä se ihminen siitä notkistuu, kun antaisivat vain harjoitella rauhassa.. Kaikki harrastelut onkin vapaapäivisin järkevä ajoittaa poikien nukkuma-aikaan, jos haluaa selvitä askareistaan ilman ihmettelevää ja kommentoivaa yleisöä.

6.8.2010

Negatiivista katsojapalautetta

Kissatelkkarista tulee sama luontodokkari jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Uusinnat alkavat vähitellen tympiä katsojia. Ennen niin jännittävä, metsästäjän vaistot herättävä pulun kujerrus ei tunnu enää missään. Tulisi välillä vaikka merikotka pesimään naapuriin.

2.8.2010

Vadelmapensaan valtiaat

Henkilökunnan kuluttaessa jälleen yhtä kesälomapätkäänsä on blogin päivitystahdin lisäksi myös poikien ulkoilumäärä hetkellisesti noussut. Joka päivä molempien kanssa on valjasteltu vähintään puoli tuntia. Amos päättää yleensä itse lähteä kohti kotiovea jo 20 minuutin valjastelun jälkeen, mutta pienellä suostuttelulla (esim. leikittämällä pitkällä heinänkorrella tms.) on herra saatu kääntymään uudelle puistokierrokselle. Elliott puolestaan asuisi mieluummin kokonaan ulkosalla, ja hänet pitää rimpuilevana kantaa pois puistosta, kun emännän mielestä on aika palata sisälle.

Multitasking hoituu Amokselta. Silmä kovana ihmisiä vahtiessa voi haukata heinää aina välillä.

Puistoon pysähtyy harmittavan usein muiden ihmisten "riemuksi" ns. pyöräileviä puistokemistejä tekemään asiaan kuuluvaa tankkausta. Nämä usein kovin meluisat ja käytökseltään arvaamattomat vierailijat vaativat poikien mielestä tiukkaa silmällä pitoa. Oikeastaan poikien pelko vieraita ihmisiä kohtaan johtuu nimenomaan kohtaamisista tällaisten örveltäjien kanssa. Eikä varsinaista kohtaamistakaan ole välttämättä tapahtunut: riittää, että joku vaan tulee huutamaan puistoon, kun pojat ovat valjastelemassa, vaikka olisivatkin toisessa päässä puistoa. Se jo saattaa aiheuttaa pysyviä traumoja pienelle eläimelle.

"Ai mitäkö teen? Keräilen punkkeja - ihan sun iloksesi."

Viime aikoina pojat ovat jostain syystä herättäneet poikkeuksellisen paljon kiinnostusta myös ihan tavallisissa ohikulkijoissa. Tämä ei tietenkään ole ollut karvaherrojen mielestä mitenkään miellyttävää, sillä he vierastavat kovasti tuntemattomia ihmisiä, ja saavat etenkin polkupyörillä lähestyvistä ihmisistä paniikkikohtauksen. Hyvää treeniä viikko silti on ollut ja pientä tottumista vieraisiin ihmisiin ehkä on jo havaittavissa.

Eräänä päivänä havaittiin jopa jonkinlainen mielenhäiriö, kun ulospääsystä suunnattomasti riemastunut Amos lähti kipittämään ensimmäistä vastaantulijaa, isoa mustaa pystykorvaa kohti iloisesti häntä pystyssä. Henkilökunta yritti hämmentyneenä jarrutella innostunutta karvaäijää. Hassu myös oli koiran reaktio, sillä Amoksen huomatessaan se elehti leikkiin kutsuvasti. Tylsät eläintenulkoiluttajat kuitenkin pilasivat kaiken, koira ohjattiin muualle, emäntä sai huokaista helpotuksesta, ja Amos siirtyi kärpäsjahdin pariin.

"My name is Amos and I'm a shorthair. Oriental shorthair."

Hämmentävän moni ohikulkija on Amoksen nähdessään kysynyt: "onko se siamilainen?" Tämä on henkilökunnan mielestä kovin kumma kysymys. Luulisi ihmisten ensimmäisenä yhdistävän siamilaisiin kissoihin nimenomaan naamiovärityksen, mutta näköjään kansan kissatietämyksessä on paljon parantamisen varaa. Kun jatkossa henkilökunta lopulta saa tarpeekseen typeristä kysymyksistä, ulkoillessaan Amos laitetaan kantamaan kylttiä, jossa lukee "Olen itämainen lyhytkarva, EN siamilainen".


Lempikivellä on loikoiltu joka päivä. Sen ympärillä pörrää paljon kärpäsiä, joita on kiva läpsiä, ja kiveltä on hyvä tarkkailla myös muita kulkijoita: puiston vakioasukasta, isoa jänistä, sekä ihmisiä, koiria, lintuja ja oravia.

Yhtenä päivänä eräs ennestään tuntematon naapurin mummo tuli katselemaan Elliottia lähempää, ihaili sinisiä silmiä, ja kertoi kiven historiasta, miten se on tullut siihen ja miten sitä on käännelty ympäriinsä aikain saatossa. Kuulemma hänenkin kaksi kissaansa olivat aikanaan viettäneet kiven päällä paljon aikaa. Historiallinen kissakivi, siis. Mummon lähdettyä Elliott tuijotti henkilökuntaa hämmästyneenä ja suorastaan loukkaantuneena: miten emäntä saattoi noin kauan jutella muukalaisen kanssa - ja mikä pahinta - paljastaa Elliottin nimen täysin vieraalle ihmiselle? Outrageous!!!

"Tämä on vadelmaviidakon ympäröimä pyhä kissakivi.
Pysy sinä, ihminen, poissa tältä."


Jotain jännittävääkin tapahtui viimeisimmällä ulkoilukerralla. Molemmat pojat tekivät ensimmäistä kertaa kasvokkain tuttavuutta naapurin liikavarpaisen mustan maatiaisen, Hiilen, kanssa. Hiili paistatteli päivää talonsa rappusilla isäntänsä kanssa, ja tuli katsomaan poikia uteliaana, kun ohitimme rappusia. Elliottille Hiili jopa naukui emännän mielestä suht ystävällisesti. Elliott ei tosin käsittänyt asiaa samalla tavalla, ja Hiili sai sähinää vastaukseksi. Luimistelua ja jäykistynyttä pörhistelyä emäntä jaksoi katsoa aikansa, kunnes kantoi patsaaksi kangistuneet kissansa omalle kotiovelle. Sisällä alkoi uhmakas mouruaminen, turvallisesti (lue: raukkamaisesti) hieman viiveellä, kun pahimmasta paikasta oli päästy, eikä vihollinen tuijottanut enää silmiin. Mutta ainakin emännän mielestä ihan mukavan leppoisa maatiaismöllykkä tuo Hiili.

...vaikka näyttää se ehkä vähän joltain taistelukissalta. Pitbull-kissa.
On sillä häntäkin, se ei vaan näy kuvassa. :)


"Hui kauhia, mikä ilmestys!"

(klikkaa isommaksi)

30.7.2010

Pentukuumevaroitus: Lilatabbyvaaveja!

Amos on täysin tietämättään ollut eno jo useamman kuukauden. FIN*Moumouni-kissalaan on toukokuussa syntynyt täystabbypentue, emona Amoksen sisko Pisara. Kaikki pennut ovat lyhytkarvaisia klassisia lilatabbyja. Yllä olevasta linkistä löytyy myös ihana pentuvideo, jota Amoskin katseli suurella mielenkiinnolla. Blogin toimitus ei ota vastuuta, jos kodissasi kohta riiviöi miniversio Amoksesta.

video
Miten nykykissa selviäisikään ilman nettiä?

Gallup vol. 2

Amos: "Moikka kamut! Tassu ylös: kuinka moni karvanaama vihaa tiskikoneen täyttöä ja tyhjentämistä yhtä paljon kuin minä, että siis pitää ihan käkättää, kun ottaa niin päähän tuo astioiden kanssa kolistelu? Ihan siitä asti, kun muutin tänne, olen astianpesukonetta vihannut YLI KAIKEN! Vaikka kaikki tuollainen kilistely- ja kolistelutouhu on ihan hanurista, täytyyhän jonkun korkea-arvoisen ja pätevän tahon sitä silti valvoa. Totta kai mun tarvii aina nähdä mitä emäntä tekee, tajuutteks? Vaikka esim. makkarissa olis hiljasta ja voisin siellä pötkötellä ihan kaikessa rauhassa ilman korvien vihlontaa. Ei oo helppoo, kun on kissa."

"Vielä sellainen tosi outo juttu: onks kukaan sattunut perehtymään kyseenalaiseen teoriaan nimeltä ruskea nuotti? No, ehkä kantsis, koska se on aika vakava juttu! Nimittäin tuo tiskikonekolistelu aiheuttaa mulla vähän samanlaisen ilmiön. Ekaksi on hirveä tarve käkättää, sitten alkaa kakattaa ja äkkiä tulee kova kiire laatikolle. Weird! Ja tämä tapahtuu siis aina, kun ihminen häärää tiskikoneen kimpussa. Miettikää! Kovin outoa..."

video

29.7.2010

Viikon lelu vol. 2

Siinä se on: jälleen yksi naru, joka otettiin talteen poisheitettävien housujen vyötäisiltä. Henkilökunnan mielestä tylsä, yksinkertainen ja mitätön esine. Poikien mielestä kiehtovin ja vastustamattomin asia koko maailmankaikkeudessa. Videolle tallentuivat myös poikien hauskat reaktiot lelun hetkellisestä piiloon laittamisesta. Amos tapansa mukaan on äänessä: "Naru takaisin niinku olis jo!" Tehokas omalla tavallaan on myös Elliottin taktiikka, johon kuuluvat lautasen kokoiset, koiramaisen anelevat silmät, sinisen hehkun maksimointi ja pään kallistelu. Kun tällä tavoin käytetään kahta täysin päinvastaista taktiikkaa vierekkäin, aivan kylki kyljessä, on onnistumisprosentti aina hyvä. Kyllä se ihminen lopulta jommalle kummalle periksi antaa.

video

25.7.2010

Shake it!

video

12.7.2010

Loppu ahmimiselle

Amoksella on pitkään ollut ikävä tapa imuroida täysi raksukippo hetkessä tyhjäksi. Tyylinä on ollut "suu täyteen ja nielaisu", pureskeluhan tunnetusti on vain nössöjä varten. Kuivaruoka on laitettu kissoille tarjolle sillä ajatuksella, että kiposta napsitaan muutama raksu silloin tällöin sinä aikana, kun emäntä on töissä. Systeemi ei kuitenkaan ole toiminut, sillä kun emäntä on aamulla töihin lähtiessään laittanut täyden kuivaruokakipon lattialle, on raksuahmatti-Amos hyökännyt salamana ruoan kimppuun ja kippo on yleensä tyhjä alle tunnissa. Käytöksellään Amos on siis aiheuttanut itselleen sekä Elliottille lievähkön nälänhädän aina iltapäiviksi. Ratkaisu ongelmaan löytyi viime visiitillä Zooplus-sivustolle. Henkilökunnan silmiin osui tuote nimeltä Cat Activity Fun Board. Se on ollut käytössä kohta kuukauden ja tulokset ovat erinomaisia. Amos syö raksuja yhden kerrallaan ja välillä jopa pureskelee! Aivan mahtavaa. Uusi hupitarjotin viihdyttää karvaäijää myös öiseen aikaan ja emäntäkin saa olla rauhassa. Pikselivideo puhukoot puolestaan.

video

So weary...

Oijoijoi. Epenpepe on ihan voipunut.

10.7.2010

Maalla, osa 3: Sammalta, kaarnaa ja neulasia

Henkilökunnan työkiireistä johtuvan väsymyksen ja laiskuuden takia blogin päivitys on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mutta lyhyestä virsi kaunis: pojat voivat edelleen mainiosti, mitä nyt pitkä hellejakso on menoa vähän rauhoittanut ja pienentänyt ruokahalua. Kuten Amoksen kasvattaja viisaasti arveli, Amoksen kevät loppui kuin loppuikin juhannukseen ja yöhuutelu on nyt vähentynyt huomattavasti. Hiekkalaatikko-ongelmatkin ovat poistuneet itse tehdyn laatikon myötä.

Palataan vielä ajassa pari kuukautta taaksepäin toukokuuhun. Tässä pieni kuvakooste poikien ulkoiluhetkistä maaseudulla. Ensin kuvia pihapiiristä...









Kuvia metsäretkeltä
...











"MÄÄÄÄÄ?! Mitä täällä on tapahtunut?" Amos kauhistelee metsäkoneen tekemää tuhoa.


"MÄÄ löysin kolon!"



"No johan pomppas!"

Copycat

29.6.2010

Vauhdikas juhannus

Kumpikin karvanaama piti hauskaa omalla tyylillään juhannuksena.

Hassuttelijapoika Amos halusi jatkuvasti leikkiä piilosta. Siinä olikin Elliottilla ja palvelusväellä kova etsiminen ja ihmetteleminen, minne tuo ovela piiloutumisen mestari on hävinnyt. Onneksi Amos jätti vinkkejä, jotta etsintäpartiolla olisi edes jotain toivoa.

Sinisilmä viihtyi paremmin ulkosalla. Kelit olivatkin suotuisat ulkoiluun joka päivä, vaikka pieniä sadekuuroja tulikin satunnaisesti. Puistossa oli myös ihanan hiljaista ja rauhallista.

Puiston laidalla on iso kivi, joka on molempien kissojen suosiossa. Se toimii turvallisena tarkkailupaikkana, jos puiston alueella havaitaan muita kulkijoita. Kiven lähellä on myös paljon puita, joten lintubongailuakin voi kiven päällä istuessaan harrastaa.

Ehdottomasti parasta on se, että kiven ympärillä kasvaa paljon vadelmia ja iso ruusupuska. Ötököitä siis riittää. Etenkin pörriäiset ovat kerrassaan vastustamattomia. Niitä on pakko yrittää tökkiä tassulla aina, kun emännän katse välttää.

Tässä syy miksi esim. gepardilla ei ole isoja korvia. Neloskissojen korvista on aerodynaamisuus kaukana. Pilvenreunalla istuva Elliottin isoisä Dumbo (kuva: Heikki Siltala) olisi varmaan ylpeä lapsenlapsensa korvien lurpsahtelusta. Ehkä näillä vielä ilmaan noustaan.

22.6.2010

Unikuvia

Päiväunet koisitaan edelleen omassa kissanpesässä. Eipä ole suloisempaa näkyä, kuin kaksi karvanaamaa sulassa sovussa sylikkäin nukkumassa. Taustalla soi Groove FM, kuvaushetkellä I don't like reggae -biisi. Niin raukean leppoisa tunnelma, että ihminenkin käpertyy nukkumaan poikien viereen.

21.6.2010

Tähän voisi jopa tottua

Amos: "Tyytyväisenä tässä möllöttelen. Meillä on nyt ihan kissanpäivät. Tämän viikon emäntä hengailee taas kotioloissa enemmän kuin normaalisti. Palvelutaso on parantunut huimasti, hyvää sapuskaa on saapunut Saksanmaalta ja hiekkalaatikkokin on moitteettomassa kunnossa. Ei tarvi edes jatkuvasti mäkättää. Yhteisiä leikkihetkiä on enemmän, uusia rapinahiiriä liikkuu sohvan ja sängyn alla (ja osa vielä kaapissa odottamassa hännän typistystä), ja uusia herkullisen tuoksuisia nahkahuiskiakin (mainos: kolme yhden hinnalla Mustista ja Mirristä) on ilmaantunut leluvarastoomme. Se entinen olikin ihan naurettavan näköinen, kun nahkasuikaleita oli jäljellä vain yksi kappale. Mitäs tekevät niistä niin syötävän hyviä."

"Täällä on viime aikoina rampannut jatkuvasti väkeä, ja ollaan päästy parinakin päivänä ulkoilemaan yhtä aikaa Elliottin kanssa puistoon. On ollut kieltämättä vähän pelottavaa kulkea vieraiden ihmisten kanssa pihalla, mutta eiköhän siihen vähitellen totu. Elliott ei tietenkään ole moksiskaan, se antaa kenen tahansa olla fleksinpitelijänä. Mua taas vähän epäilyttää kaikki ja menen aika matalana, mahakarvat maata viistäen. Muistiini on tallentunut liian monia traumaattisia tilanteita, kun on tullut naapureita (ja heidän koiriaan) vastaan pihalla. Eilenkin sattui jotain yllättävää ja järkyttävää, kun olin ihan vain kaksistaan emännän kanssa ulkoilemassa. Käveltiin puistossa kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä läheisen talon pihasta hyökkäsi meitä kohti irrallaan oleva kääpiöpinseri aggressiivisesti räksyttäen. Koiran haju- ja näköaistissa oli onneksi sen verran vikaa, ettei se huomannut muuta kuin emännän, vaikka olin siinä ihan parin metrin päässä tiukasti nurmikkoon painautuneena. Juuri kun piski oli hyökkäämässä kiinni palvelijani jalkoihin, se huudettiin vihaisesti takaisin omaan pihaansa. Huh huh. Siinä olisi voinut käydä pahasti. Koiralle siis, jos se olisi käynyt emäntäni kimppuun ja minun olisi pitänyt puuttua asiaan."



Elliott: "Itse olen viime päivinä testaillut emännän asettamien sääntöjen ehdottomuutta. Muun muassa tälle hyllylle ei jostain syystä saisi kiivetä. En ymmärrä. Olenhan kevyt kuin höyhen. Emäntä sanoo, että kaikki tämän talouden hyllyt pysyvät seinässä vain pyhällä hengellä. Ei ole sellaisia täällä kyllä nähty. Joka tapauksessa me kissat vaadimme parempia seinämateriaaleja ja luotettavampia hyllykiinnityksiä! Ei ole kiva, kun hyllyt tipahtelee tassujen alta. Ihan läskiksihän sitä alkaa itsensä kohta tuntea."

"Vänttisiä olen nyt ehtinyt testaamaan vähän rankemmilla otteilla ja havainnut, että niistä pääsee pakenemaan suht näppärästi. Testi suoritettiin sisätiloissa, sillä enhän haluaisi aiheuttaa tarpeetonta stressiä palvelijallemme. Testiä seuranneella ulkoilukerralla vyötärölenkki tuntui oudon tiukalta. Vai olenko vain syönyt liikaa possunsuikaleita?"

9.6.2010

Aurinko nousi jo, ylös siitä!!!

Amos: "Meidän mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, jos meidän palvelija heräisi joka aamu vaikka siinä viiden pintaan meitä passaamaan. Tällä tavalla sitä saa aina komentaa makkarin ovensuussa aamuisin (harvemmin siitä kyllä on mitään hyötyä). Ennen kuin emäntä sai kameran käsiinsä, oltiin ehditty jo enimmät ja aggressiivisimmat huutelut huutaa ja vähän jo itseäkin alkoi koko touhu väsyttää. Joka tapauksessa olemme vahvasti sitä mieltä, että potkut tuollaiselle ihmislaiskimukselle pitäisi antaa!"

"P.S. Huomatkaa miten Elliottkin yrittää tunkea väliin, kun olen tärkeässä hommassa antamassa käskyjä." *närkästynyt tuhahdus* >:[

video

Tunnustus


Saimme tällaisen Happy Cat -tunnustuksen. Kiitos, Kolmen Komppania! Tunnustuksen saajan tulee blogissaan kertoa 5 asiaa, jotka tekevät iloiseksi. Koska tämä useimmissa blogeissa jo on, emme nimeä uusia saajia. Kuka tahansa kellä tätä ei vielä ole, saa poimia sen omaan blogiinsa halutessaan.


1. Lepo

Ei ole mitään mukavampaa, kuin ottaa oikein rennosti auringon lämmittämällä kivellä (purppuratuomen kukkaloistosta nauttien), rapulla tai joka kissan unelmien löhöpaikalla: säkkituolissa.

Näppärä kissa osaa jopa piehtaroida kiven päällä.

"Ai että, ai että..."

Muista tyylikäs asento myös nukkuessasi!

2. Herkuttelu


Possunsydän on poikien ykkösherkkua, mutta raittiissa ulkoilmassa mikä tahansa ruoka maistuu hyvältä.

"Nam, mikä öttiäinen!"

3. Kiipeily

Joka puuta pitää kokeilla!

Aina ei kuitenkaan jaksa ihan latvaan kiivetä. Mitkä huikeat näkymät tästä puolen metrin korkeudesta!

4. Ystävyys

Ystävä on aina tukena ja turvana ja rauhoittaa
mieltäsi pörhistelyn hetkellä.


5. Huonekasvit


Niiden seassa voi leikkiä viidakkokissaa.

"Ehkä maistoin, ehkä en."