Veni, vidi, vici

Elliottin velikulta Nappula meni ja voitti oman kategoriansa ykköspalkinnon Turokin viime viikonlopun näyttelyssä. Yay!!! Onnea voittajalle!

Onko jo joulu?

Zooplussalta tuli taas postia. MissMisery ei vain ollut kovinkaan tyytyväinen Itellan palveluun. "Keltainen Kuljetus 14" on epäonnistunut keksintö. Hei haloo! Normaaliväestö on töissä tai koulussa klo 9-14! Täysin käsittämätöntä on, että toimitusajankohdasta ei soiteta etukäteen, vaan vasta silloin rimpautetaan, kun jo ollaan paketin kanssa kotiovella. Jos haluaa sopia uuden toimituksen kotiin, se maksaa lähemmäs 10 euroa. Outrageous!

Elliottin palvelusväki tyytyi eri vaihtoehtoja pitkään harkittuaan siihen, että hakee paketin itse postista, koska tämänkertaisen Zooplus-tilauksen pointti nimenomaan oli tilata niin paljon kerralla, ettei tule toimituskuluja. Soitto- ja kyselykierros autollisille tuttaville osoitti, että autoton saa pärjätä pitkälti omillaan, sillä aikataulut valitettavan harvoin osuvat yhteen tässä länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikilla on koko ajan kiire.

Työllä ja tuskalla, niska limassa, 20 kilon paketti saatiin lopulta raahattua kotiin kävellen ja bussilla, ja olo oli kuin suurella sankarilla. Niille, jotka eivät Elliottin orjaa tunne, kerrottakoon, että varsinaiseksi bodariksi häntä ei voi ruumiinrakenteeltaan kutsua. Riemu oli katossa, kun pakettia alettiin yhdessä Elliottin kanssa purkamaan. Mikä joulu-fiilis! Elliott oli aivan vauhkona kaikista pakkausmateriaaleista: joka puolella pahvilootia ja -tunneleita, joihin ryntäillä kuin crazy japsikissa Maru konsanaan. Mahtavaa!

Tarkastaja Hörökorvan kanssa suoritettu tarkka laskenta osoitti, että Miamor-pusseja puuttui yksi, ja huolellinen vainukissa löysi myös kaksi Miamor-pussia, jotka olivat auenneet yläsaumasta ja vuotaneet kastiketta ulos - tottakai homehtuneet siinä samalla. Tämä ei kuitenkaan lannistanut tunnelmaa, sillä pelkkä paketin saaminen kotiin omin avuin oli jättimäinen työvoitto. Mämmiä on pöydässä taas vähän aikaa! Ja seuraava paketti tilataan työpaikalle.

Ainakin pakettimäärästä päätellen Elliott on ollut kiltti kissa

Mr Supermodel

Parin viime viikon aikana Elliott on menestyksekkäästi hurmannut palvelusväen ystäviä, naapureita ja satunnaisia vastaantulijoita sinisillä silmillään ja kaikin puolin valloittavalla olemuksellaan. Kehuja ja ylistyksiä on sadellut. Antaakseen jotain takaisin alati kasvavalle fanilaumalleen Elliott päätti pistäytyä studion puolella ja teettää hieman kuvamateriaalia uskollisille ihailijoilleen. Kärsivällinen kuvaajakin sai samalla hyvää treeniä pienen ja vikkelän otuksen kuvaamisesta kovilla valoilla. Henkilökunta oli loppujen lopuksi vahvasti sitä mieltä, että kuvauksessa voisi käydä useamminkin: poseeraus oli niin uuvuttavaa, että kotiin päästyään prinssi nukkui sikeästi koko illan ja yön.

Häntä vain jatkuu jatkumistaan, bebasta mistä sen alkavan näin

Hiiriä ja aasinhäntiä

Jotta nahkasuikalehuiska ja Karvaotus saisivat edes vähän lomaa rajusta käsittelystä, kävi Elliottin palvelusväki taas vaihteeksi lelukaupassa. Mukaan lähtivät kepin päässä oleva pitkä aasinhäntä (jonka mustat höyhenet irtosivat alta aikayksikön Elliottin käsittelyssä), keltaisilla pallojaloilla ja pienellä tiu'ulla varustettu vaaleanpunainen hiiri (jonka yksi pallojalka jo irtosi) ja perushiiri. Elliottin suosikiksi yllättäen nousi vaaleanpunainen hiiri. Erityisen jännää on jos hiiri menee ison tyynykasan alle, josta sitä saa metsästää äänen perusteella.

Teddykarhun huviretki

"Oho! Opa Schumann tippui kaapista!"

"Viedään se takas emännälle.."

"...laukaten!"

"Uuh, kun on työlästä! This is serious business.
Kunnon persote ja taas matkaan."

"Ai, mä saankin pitää sen! Siistiä!"
Lopuksi kunnon karhunpainit nallevaarin kanssa.

Nukuttaa

Päivä- ja yöeläimen yhteiselo on toisinaan haastavaa. Elliott nukkuu päivät, riehuu yöt, ja ihminen vuorostaan tykkäisi mieluummin nukkua öisin, sillä töissä nukkumista päiväsaikaan saatettaisiin katsoa pahalla. Univelkaa on kasaantunut - ainakin ihmisosapuolelle - tasaiseen tahtiin, ja vapaapäivisin MissMisery toivoisi pystyvänsä kuittaamaan nämä velat nukkumalla aamulla edes hitusen pidempään, vaikka edes kahdeksaan. Mutta ei.

Nelijalkainen isokorvainen herätyskello alkaa vapaapäivästä huolimatta soida täsmällisesti puoli seitsemän aikoihin, eikä luovuta ennen kuin ihminen on kömpinyt ylös sängystä. Paras taktiikka saada kaksijalkaiseen liikettä on nostaa volyymia vähitellen. Show aloitetaan raapimalla kiipeilypuuta ja ravaamalla pariin otteeseen lattian ja katon väliä. Seuraavaksi edetään makkarin puolelle. Tietokoneen halvat ja kevyet kaiuttimet keinuvat pienestä tönäisystä ja päästävät samalla ilmoille hirmuisen kolinan. Se saa emännän jo vaihtamaan kylkeä puoliunessa. Excellent! Seuraava askel: nopea kipitys sängyn päästä toiseen emännän yli, juoksu sängyn alta, ja taas sängyn ja emännän yli, joka kerta eri suunnasta, ettei uninen ihminen osaa ennakoida mistä suunnasta hyökkäys seuraavaksi tulee ja napata kiinni kiusantekijää. Kun ihminen lopulta alkaa herätä ja saa kuin saakin kiinni tuon pikku kiitäjän, joka torujen kera saa ilmaisen kyydin pois sängystä, alkaa surkea valitus: "Yhyy, miksi, oi, miksi, on eloni niin kurjaa? Ja missä viipyy aamiainen?"

Unipöpö Elliottin kimpussa

"Räystäät jos tippuu yllä pään, sä voit olla aivan varma räystään alle jään..."

Vettä tippuu räystäiltä, puista ja vähän kai taivaaltakin. Välillä tulee lunta alas katolta kovalla ryminällä. Loskaisella kadulla koirat vetävät ihmisiä narusta. Mielenkiintoista.

"Mutta mentäiskö silti ulos, vaikka onkin märkää? Mä olen treenannut kävelemällä suihkukaapissa."

Perjantai 13.

"Välillä toi mun emäntä tulee ihan hartiat lysyssä ja pää painuksissa lopen uupuneena kotiin. Silloin tietää, että sillä on ollut huono päivä. Se on törmännyt keljuihin lajikumppaneihin, jotka on yrittänyt varastaa siltä kaiken ilon. Ehkä se ei ole ehtinyt kaiken työkiireen keskellä syömään aamiaistakaan, kuin vasta myöhään iltapäivällä ja kenties liikaakin hosuessaan pilannut ainoat hyvät farkkunsa joillain kemiaroiskeilla. Sitten se tulee tänne meiän kotiin kiroamaan niiden farkkujen kohtaloa. Hyi, kun ne haiseekin pahalta - alkaa ihan yskittää. Ne sen kädetkin haisee ihan kamalalta, vaikka se niitä kuinka pesee ja välillä se on raapinut kätensä ihan verille, kun ne kutiaa niin. Onneks mul ei oo tommosta syyhyä. Mutta vois niinku vähän ajatella meikäläistäkin. Miten se voi tollasilla käsillä mua paijata ja silitellä?

Noh, mä tottakai yritän tehdä kaikkeni piristääkseni sitä. Hypin ensin hassusti sitä vastaan ja sitten yhtäkkiä ryntään pakoon häntä kaarella, ihan niin kuin se olis joku pelottava hirviö. Yleensä toi saa sen jo paremmalle tuulelle. Jos ei mikään muu auta, niin alan laulaa korkealla vibratolla. Äippä tykkää, kun mä esittelen mun musikaalisia kykyjä."

On the top of the world, looking down on creation.

"Elämä on niin helppoa. Saaliskin hyppää suoraan suuhun. Sais tuo ihminen ottaa oppia meikäläisestä. Ottais vähän lunkimmin."

Perintölelu

Kauko 1990-2007

MissMiseryn edellinen kissa, jo paremmille metsästysmaille siirtynyt raitapöksykatti Kauko, jätti Elliottille perinnöksi parhaan lelunsa: kapean suikaleen mustaa trikookangasta. Alunperin Kake keksi lelun ihan itse ja nautti villeistä leikkisessioista sen kanssa vuodesta toiseen. Emäntä liikuttui suuresti huomatessaan, että lelu villitsi totaalisesti myös Elliottin.

Salakuunneltua

Viikon varrella Elliottin ja MissMiseryn yhteisasunnossa kuultua:

"Sä söit jo! Kato ny kun sun mahakin oikeen pullottaa. Anna munkin syödä välillä."

"MiTÄÄH? Ootko sä haukannut mun lempparihuonekasvia? Tänne se lehti heti! Ei se ole lelu."

"Hae hiiri!" (MissMisery heittää Karvaotuksen Catmaxin ylimmälle tasolle ja Elliott tuo sen takaisin emännän jalkojen juureen) *naks* "HYVÄ POIKA!!!!" (kunnon silitykset ja rapsuttelut)

"Voitko olla repimättä sitä heijastinta mun takista? Se voi vaikka pelastaa emäntäsi hengen."

"Tule sylkkyyn, tule! Hyvä poika! Katotaan luontodokkaria yhdessä."

"MÄUUUUHHH!!! MIAYYYYY!! ÄYYYYHHH!!! (pitkä hiljaisuus) Miu?"
(käännös: "NÄLKÄ! RUOKAA TÄNNE JA HETI! (pitkä hiljaisuus) Onko se ihminen edes täällä?")

(keskellä yötä ihminen herää outoon toistuvaan "keinumisääneen") "Lopeta se taulun heiluttaminen!"

"Tää on mansikkarahkaa/salaattia/päärynää/tms. Et sä tätä oikeesti halua!"

"Oi että kun mä niin tykkään susta! Mun oma pieni kultapuppana..."

(illalla emäntä yrittää saada poikaa rauhoittumaan tuutulaululla) "Nukkukatti, nukkukatti kissojen, illoin saapuu, heittää kissanhiekkaa.."

"Mutta mähän olen aina niin kiltti ja hiljainen poika."

Uusi kevätmallisto saapunut

Kerrottakoon, että Elliottin emännän käsityötaidot eivät ole kehuttavat. Ne ovat suorastaan säälittävät. Ehkä siksi hän ei myöskään omista ompelukonetta. Se toisaalta saattaa olla suuri siunaus muuta maailmankaikkeutta kohtaan, sillä se säästyy todistamasta kaikkea sitä itkua ja hampaidenkiristystä ja aggressiopurkauksia, joita takkuava ompeleminen aiheuttaa. Kaikesta huolimatta MissMisery uskalsi tarttua haasteeseen kyhätä kissalle ulkoilupuku ihan omin käsin. Suorituspaineita oli jonkin verran, eikä työtä helpottanut myöskään ikiliikkuja-kissa, joka ei suostunut pysähtymään edes muutamaksi sekunniksi, että emäntä olisi saanut otettua mittoja. Lopulta kaivettiin kaapista esille kirpparilta mukaan tarttunut havunvihreä fleece-huppari, leikattiin hiha tylysti irti ja siihen summittaisesti pari reikää, toinen etutassuille ja toinen selkäpuolelle valjaiden ja fleksin kiinnitystä varten. Ja sitten sovitus: Voilà! Se sopii!!!! Tästä riemastuneena käytiin sitten ensimmäisellä tutusmiskäynnillä ulkomaailmaan. Uusi asuste ei haitannut ollenkaan uteliasta ja rohkeaa poikaa, sillä viimein päästiin tutkimaan porraskäytävää, mitä hän oli niin kauan odottanut. Uusia hajuja oli niin paljon, että niihin olisi voinut tutustua koko loppupäivän. Hitaasti, mutta varmasti parivaljakko eteni ulko-ovelle asti, ja eteen avautui aurinkoinen lumimaisema. Pari nuuhkaisua raitista ilmaa sai riittää, sillä Elliottin pienet vauvantassut eivät ole vielä sään karaisemat, ja jo parin minuutin lumella seisoskelu sai pojan ravistelemaan tassujaan hulluna. Uih, kun olikin kylmää! Ensiaskeleet ulkomaailmaan on nyt siis viimein otettu ja kissa ja omistaja jäävät odottelemaan lämpimämpiä ilmoja ja pidempiä ulkoiluretkiä.

Akrobaatin taidonnäytteitä

Jotta yleisö saisi edes jonkinlaisen kuvan Elliottin loputtomasta riehumisenergiasta, MissMisery päätti ikuistaa treenisession (nykyään hännättömän) Karvaotuksen kanssa. Siinä nähtiin muunmuassa taidokkaita kuperkeikkoja sohvan selkänojaa pitkin saalis etukäpälissä. Samalla esiteltiin Hertalta saatuja hienoja valjaita ja balineesihäntää kaikessa pörheydessään.