13.3.2009

Perjantai 13.

"Välillä toi mun emäntä tulee ihan hartiat lysyssä ja pää painuksissa lopen uupuneena kotiin. Silloin tietää, että sillä on ollut huono päivä. Se on törmännyt keljuihin lajikumppaneihin, jotka on yrittänyt varastaa siltä kaiken ilon. Ehkä se ei ole ehtinyt kaiken työkiireen keskellä syömään aamiaistakaan, kuin vasta myöhään iltapäivällä ja kenties liikaakin hosuessaan pilannut ainoat hyvät farkkunsa joillain kemiaroiskeilla. Sitten se tulee tänne meiän kotiin kiroamaan niiden farkkujen kohtaloa. Hyi, kun ne haiseekin pahalta - alkaa ihan yskittää. Ne sen kädetkin haisee ihan kamalalta, vaikka se niitä kuinka pesee ja välillä se on raapinut kätensä ihan verille, kun ne kutiaa niin. Onneks mul ei oo tommosta syyhyä. Mutta vois niinku vähän ajatella meikäläistäkin. Miten se voi tollasilla käsillä mua paijata ja silitellä?

Noh, mä tottakai yritän tehdä kaikkeni piristääkseni sitä. Hypin ensin hassusti sitä vastaan ja sitten yhtäkkiä ryntään pakoon häntä kaarella, ihan niin kuin se olis joku pelottava hirviö. Yleensä toi saa sen jo paremmalle tuulelle. Jos ei mikään muu auta, niin alan laulaa korkealla vibratolla. Äippä tykkää, kun mä esittelen mun musikaalisia kykyjä."

On the top of the world, looking down on creation.

"Elämä on niin helppoa. Saaliskin hyppää suoraan suuhun. Sais tuo ihminen ottaa oppia meikäläisestä. Ottais vähän lunkimmin."

Ei kommentteja: