Pihkahuuruissa

Oh myyyy, pyllynhaukkaus tallentui videolle.

Feline awesomeness

Muutamia huvittavia piirteitä näissä karvaisissa otuksissa.

1) Amoksen loputon mustasukkaisuus

Jos ihminen haluaa Amoksen nopeasti tulevan luokseen, mutta herra on esim. nukkumassa tai tekemässä jotain muuta omasta mielestään niin tärkeää, ettei ihmisen huutelulle letkauteta edes korvaa, vaan tylysti totaali-ignoorataan tuo alemman lajin edustaja, on ihmisen kannalta ainoa toimiva ratkaisu alkaa huudella ihastuneella äänensävyllä kommentteja, joissa mainitaan Elliottin nimi, esim. "Oi, mun iiihana pieni Elliott, sä oot niin söpö!!!". Elliottin kehuminen laukaisee Amoksessa järjettömän mustasukkaisuuden, ja hän ryntää salamana paikalle muistuttamaan palvelijaa omasta uskomattoman upeasta olemassaolostaan - VAIKKA olisi ollut juuri nukkumassa sylikkäin Elliottin kanssa. Pösilö. xD

Sielläkö se taas lässyttää Elliottille? *mur*

Myös puhelimessa puhuminen laukaisee usein Amoksen mustasukkaisuuspuuskan, ja lähipiiri onkin tottunut kuuntelemaan Amoksen huomionhakuista huutoa emännän äänen rinnalla. Vieraammat soittelijat, esim. liittymämyyjät, lääkärit tms. ovat välillä Amoksen taustakarjunnan vuoksi jopa varovasti kyselleet, onko nyt jollain tapaa huono hetki puhua. (Ei, satun vain työskentelemään suurten kissapetojen parissa eläintarhassa.)

2) Pyllyn lämmitys

Talvisin tässä kämpässä saattaa hieman vetää, etenkin kun ihminen tykkää myös raittiista sisäilmasta ja harrastaa sen vuoksi paljon nopeita läpivetotuuletuksia, joten molemmat karvanaamat ovat ottaneet tavaksi säännöllisin väliajoin käydä kylpyhuoneen lämpöpatterin päällä lämmittämässä takamustaan. Valitettavan usein heidän ajoituksensa osuu yksiin, ja patterin herruudesta käydään ankaraa taistelua, vaikka molemmat kyllä mahtuisivat istumaan sen päällä yhtä aikaa peräkkäin.

 Hus! Pois siitä!

 Minun patteri. Minun.

Etenkin Elliottilla on ongelmia sietää Amosta lähelläkään kyseistä patteria, ja Amos on joutunut usein julman pylly- ja häntähaukkailun uhriksi, mikä saa hänet rääkymään kuin pienen vauvan. Tämä vuorostaan on suuressa ristiriidassa hänen muuten niin machon olemuksensa kanssa.

3) OMG, melkein kuoltiin janoon ja vessahätään!!! TAAS!!!

Aina ihminen ei välitä käyttää kylpyhuonetiloja avoimin ovin, vaan arvostaa toisinaan myös yksityisyyttä ja omaa rauhaa. Näinä kertoina kylpyhuoneen ovi on myös lukittava, muuten omatoimiset herrat osaavat kyllä tulla omin voimin sisään, hypätä esim. saunan oven päälle ja sieltä, mukavasta yläperspektiivistä, vesipisaroiden ulottumattomista, jakaa viisaita neuvoja (lue: huudella julmaa kritiikkiä) ja tuijottaa pistävällä, arvostelevalla katseella ihmisen vedenläträyspuuhia. Toinen kiva ajanviete on ravata uhkarohkeasti edestakaisin suihkussa olevan ihmisen ohi, ja kokeilla hyvää tuuriaan, josko vesipisarat eivät osuisikaan turkkiin haavoittavasti.

Kuitenkin ne kerrat, joina ovi lukitaan, ovat k a m m o t t a v i a. Vaikka molemmat olisivat juuri hetkeä aiemmin käyneet molemmilla tarpeillaan, heti kun vessan ovi menee lukkoon, tulee järisyttävä tarve päästä laatikolle tai vaihtoehtoisesti juomaan vettä saunan vesikiposta, vaikka muuallakin kämpässä on vettä tarjolla. Ovea raavitaan ja pidetään kovaa meteliä. Lopulta kun ovi avataan, ryntää kaksi karvaotusta hirveässä hengenhädässä hiekkisten ja vesikipon luo, seuraa pysähdys ja hetken hämmennys: "Höh, eihän mulla mitään vessahätää ollutkaan!" ja siitä toivuttuaan saattavat lipaista yhden kielellisen vettä ja poistua vessasta vähin äänin jatkamaan sitä mitä olivat olleet puuhaamassa, ennen kuin vessan ovi meni lukkoon.

Mutta saunomispäivät ne vasta onkin parhaita, 
kun pääsee maalaamaan ikkunoihin.

Long time no ocean

"Heipä hei arvoisat lukijat! Olemme täällä taas! Taukoa on pidetty, koska on tapahtunut niin paljon eikä ole vain ehtinyt kaikelta syömiseltä ja nukkumiselta päivitellä. Lisäksi tuo meidän emäntä on ottanut sivutyökseen opiskelun meidän orjana olemisen rinnalle, joten kiirettä pitää kaikilla. Alla todistusaineistoa siitä, miten rankkaa on ollut."

Elämästä nauttiminen = rankkaa!

"On meille ihan kaikenlaista tapahtunutkin. Ekaksi tärkein eli kakkaloota-uutinen. Nyt olemme siirtyneet kokonaan paakkuuntumattomaan pellettiin ja meillä on kaksi tuon ihmisolion väkertämää hirvitystä omassa huoneessamme eli saunassa. Joo, ei ne kauniita ole, mutta toimii paremmin kuin junan vessa. Emäntä on iloinen, kun pölisee vähemmän ja on paljon siistimpää. Meidän kaikkien astmaoireet ovat ihan minimissä nykyään tämän hiekkavaihdoksen ansiosta. Pellettimateriaalin edullisuus tietenkin on myös tärkeä asia."

"En tiedä, miksi sojottelet kamerallasi noihin rumiin lootiin,

mutta menen tähän eteen niin kuvaan tulee edes jotain kauneutta."

Aiemmin syksyllä myös Amos kohtasi ampparin. Leuka turposi jättimäiseksi (ks. kuva alla), ja eläinlääkärissä Amos sai kipulääkettä. Kissat kun ovat niin hankalia lääkittäviä, oli valittava joko kipulääke tai kortisoni turvotuksen laskemiseen, joten lekuri suositteli kipulääkettä. Leuka normalisoitui onneksi alle vuorokaudessa. Nyt, kun molemmat pojat ovat tehneet lähempää tuttavuutta amppareiden kanssa, niitä osataan jo varoa ja väistää, mikä on emännälle suuri helpotus. Incidenttien jälkeen, jos amppareita sattui vielä pääsemään sisään asuntoon parvekkeelta, poikien käytös muuttui rauhattomaksi ja he nopeasti tulivat hakemaan ihmisen paikalle ja osoittivat mikä hätänä. Fiksuja elukoita!

Syksyn aikana on myös huomattu, että Amoksella on Elliottin tavoin jokin ruoka-allergia, ja nyt ollaan halvimmista pussiruoista luovuttu kokonaan. Allergia ilmeni kutinana selässä, ja iho raavittiin säännöllisesti rikki. Amos sai pitää pukua päällään ja ruokavaliomuutoksen myötä selän iho on parantunut. Myös molempien poikien oksentelu on loppunut lähes kokonaan tiettyjen halpisruokien jäätyä pois ostoslistalta.

"Tällaista meille siis kuuluu. Ahkeria ollaan oltu, metsästetty yökkösiä, ja minä, Amos, olen erityisesti keskittynyt treenaamaan hurjia hyppyjä. Nykyään aamu- ja iltavillini kulkee kaikkien mahdollisten ovien päältä. Emäntäkään ei enää katso kauhuissaan, kun hyppään oven päälle ja sieltä yli metrin loikan Catmaxin huipulle, vaan on viimein tiedostanut, että olen Super-Amos, kaikkien kissojen sankari, ja hallitsen loikan kuin loikan. Olkoot vieraat vain varuillaan, sillä täällä sataa nelijalkaisia niskaan."

Elliott tapansa mukaan keskittyy olemaan söpö, kiltti ja kaunis ja väistelee riehuvaa Amosta parhaansa mukaan.

Kun kissa ampiaisen tapasi

Näin siinä sitten taas kävi. Amppari pääsi lentämään parvekkeelta sisään ja jonkun tassu osui sen tielle. Sitten saatiin ihastella kaksinkertaiseksi paisunutta vasenta etutassua. Ei tuo menoa tuntunut haittaavan, sillä jo tunnin päästä tapahtuneesta sankarimme juoksenteli iloisesti ympäriinsä tavalliseen tapaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Mutta olkaa varovaisia, arvoisat lajikumppanit, ettei öttiäinen pistä suuhun tai kaulaan. Siitä voi seurata jotain niinkin kamalaa kuin eläinlääkärivisiitti!" *kauhun puistatus*

Gallup vol. 3

"Vaihteeksi pieni gallup: kuinka moni kissa harrastaa protestipissan sijaan protestipukluja?

Me ollaan aika mestareita tässä hommassa. Miksi pissata, kun voi puklata? Olemme sitä mieltä, että meidän orjalla ei ole vähäisintäkään oikeutta omaan elämään, ja vaikka ollessamme kotona kaksistaan meidän hiekkis olisi ok, ruokaa löytyisi ja vettä olisi jättimäinen kupillinen saatavilla, raivostumme, jos ihminen tulee takaisin kotiin pari tuntia normaalia myöhempään. Tänään olimme järjestäneet kivan yllätyksen sängylle! Wow, se oli ensimmäinen kerta, että uskallettiin puhua norjaa siellä. Hihihiii, samalla melkein hajosi pyykkikone, kun ei se jaksanutkaan pyörittää niin isoa päiväpeitettä. Ei oltais yhtään pantu pahaksemme, jos se meluava vehje olisi sanonut lopullisesti sopimuksensa irti.

Illan ehdoton kohokohta kuitenkin oli, kun emäntä istui tietokoneensa ääreen tilittämään tapahtuneesta. Se ei pystynyt kirjautumaan sisään, kun näppiksen päälle oli - yllätys yllätys - puklattu, eikä mikään näppäin enää toiminut!!! *high five* Me oltiin kuin ei tiedettäis mitään tapahtuneesta.

Wait a minute... Miksi meidän maissiviljelmät heitettiin nyt roskiin ja makkarin ovi meni kiinni?"

Toim.huom: tällä kertaa päivitys ilman kuvia poikkeusolosuhteista johtuen.

Tötsyt

"Ekaks pienet henkoset.."

"Ja sit mennää notkuun johki mestaan..."

Touhottavat tontut

Viikkoja on taas vierähtänyt viime päivityksestä. On nähty ensilumi, totuteltu taas lumiaurojen aiheuttamaan meteliin sängyn alla ja ihmetelty jatkuvaa päivien harmautta - emme oikein edes tiedä, koska ilta- ja aamuvilli pitäisi juosta, aurinko ei näyttäydy juuri koskaan enää. Ruoka-ajat ovat myös hämärtyneet päässämme, koska emäntä on tullut ja mennyt vähän miten sattuu ja sekoittanut aikakäsityksemme, ja siksi onkin syytä (ainakin yrittää) pyytää ruokaa aina, kun vain mahdollista. Palvelijamme on nimittäin taas viettänyt enemmän aikaa kotona, mistä tietenkin olemme iloisia - ottanut ja käsitellyt myös kuvia, kuten huomaatte. Toki siitä kuuluu taas kamalia röhimis- ja köhimisääniä, ja ankaraa käkätys-palautetta ikävästä metelistä on pakko antaa joka välissä. Ehkä se pian oppii aivastamaan ja yskimään äänettömästi.

Komentelemme häntä koko ajan ja vaadimme leikitystä, herkkuja ja harjausta. Aina silloin tällöin ahdistelumme tuottaa tulosta, etenkin harjaushetket ovat selkeästi lisääntyneet. Tämä tarkoittaa myös sitä, että imuria tarvitaan vähemmän, kun tällä hetkellä huomattavasti enemmän irtoileva karvamme saadaan kontrolloidusti talteen (suihkukaapissa), emmekä levittele sitä enää NIIN paljon sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Edistyksellistä.

Totta kai karvaa lähtee edelleen, ja paljon. Etenkin emännän sängyltä voi poimia itselleen suuren saaliin kissanvillaa päivittäin. Hmm, olisikohan sille kysyntää? Voisiko karvastamme valmistaa jotain, vaikka Amokselle omasta karvasta tehty villasukka, jota saisi vapaasti riepotella? Oman posken rapsuttelusta saa paljon irtokarvaa. Emäntä välillä ihmettelee, miksi emme ole jo peterbaldeja. Emmekä tietenkään osaa täysin olla irrottamatta toisistamme jättimäisiä karvatuppoja. Miten olisi mahdollista vastustaa kiusausta potkia kaverin päätä? Eihän sitä elämäksi voisi kutsua, jos pitäisi elää ilman toisen päähän kohdistuvaa takajalka-tömpsötystä.

Muutamia uusia leluja olemme saaneet. Niistä ehkä lisää juttua myöhemmin. Olemme niin taas kyllästyneet kaikkiin vanhoihin leluihin, että on pitänyt alkaa omatoimiseksi ja keksiä uusia leluja emännän omaisuudesta. Tämä on herättänyt ilmeisesti hieman närää ihmisessä, minkä takia sen piti taas mennä tuhlaamaan rahojaan eläinkauppaan. Talvikausi ilman ulkoilua on kyllä rankka, kun tiuhaan vaihtuvia virikkeitä pitäisi koko ajan olla niin paljon. Se vaatii vilkasta mielikuvitusta meiltä jokaiselta.

Lyhytkarvaisempi meistä on se aktiivisempi (lue: herkästi tylsistyvä) - sen vuoksi myös kekseliäämpi - ja ottaa lelukseen mielellään emännän uudet talvisaappaat, pipot, lapaset, villasukat, takeissa roikkuvat heijastimet - KAIKEN mihin vain pääsee käsiksi (vai pitäisikö sanoa 'tassuiksi'?). Irrotti se taannoin jopa kylpyhuoneen hyllyrakenteista itselleen jonkin muoviosan leluksi. Tassuistaan näppärä yksilö. Tylsimys-ihminen - "yllättäen" - takavarikoi kaikki vaivalla irrotetut osat heti, kun tajusi mitä tassuissa pyöritellään. Ei se vaan ymmärrä hauskan päälle. Nyt meillä on kuitenkin siis taas pari uutta lelua, jotka jaksavat ehkä kiinnostaa meitä muutaman minuutin vielä. Kyllä tästä kaamoksesta varmaan selvitään yli. Kohta taas koittaa kevät, ja pelkkä valon määrä saa meidät kirmailemaan itsemme läkähdyksiin.

 Korvat puhdistettu? Check. Nyt voimme nukahtaa hyvillä mielin.

Mitä käärisi pakettiin?

Joulu tulee vain kerran vuodessa ja siihen on syytä varautua hyvissä ajoin. Etenkin, kun on kyse suosituista tuotteista, jotka menevät kuin kuumille kiville. Esittelemme tulevan joulun hitit:

Pojille: elävänkokoinen action hero. Synkkäkatseinen, sileäturkkinen, lihaksikas ja jäntevä sankari. Mitä lie steroideja nappaillut. Pakettiin sisältyy rapiseva karvaotus, all-weather-malli, joka soveltuu myös vesikipposukellukseen. Kissahahmo toimii parhaiten Whiskas Dentabitseillä tai kissanmintulla.

Tytöille: untuvanpehmoinen romanttisen hempeä runoratsu. Pakettiin sisältyy trikoosuikale, jonka kanssa huiskulahäntä tanssahtelee ja pomppii kepeästi ympäriinsä. Kissahahmo toimii parhaiten kuivatuilla kanapaloilla.

Blogi tauolla

Elliott, Amos ja blogin toimitus toivottavat kaikille kaunista syksyä! Blogia tullaan jatkossa päivittämään aiempaa harvemmin, sillä henkilökunta on kovasti reipastunut ja alkanut harrastella omia juttujaan enemmän, joten tietokoneella istumiseen ei liikene enää paljonkaan aikaa. Etenkin vanhan joogaharrastuksen elvyttäminen on herättänyt suurta ihmetystä nelivedoissa, jotka eivät aiemmin ole nähneet emäntänsä vääntävän itseään solmuun lattialla. Erityisesti Amos on kovasti huolissaan ihmisensä hyvinvoinnista ja tulee jatkuvasti viereen kummastelemaan ja tökkimään varovasti etutassulla kuin kysyen: "Hei, oot sä okei? Mitä ihmettä sä oikeen teet?" Myönnettäköön, että tuskallista alkukankeutta on ollut havaittavissa, mutta kyllä se ihminen siitä notkistuu, kun antaisivat vain harjoitella rauhassa.. Kaikki harrastelut onkin vapaapäivisin järkevä ajoittaa poikien nukkuma-aikaan, jos haluaa selvitä askareistaan ilman ihmettelevää ja kommentoivaa yleisöä.

Negatiivista katsojapalautetta

Kissatelkkarista tulee sama luontodokkari jo kolmatta kertaa tänä kesänä. Uusinnat alkavat vähitellen tympiä katsojia. Ennen niin jännittävä, metsästäjän vaistot herättävä pulun kujerrus ei tunnu enää missään. Tulisi välillä vaikka merikotka pesimään naapuriin.

Shake it!

Maalla, osa 3: Sammalta, kaarnaa ja neulasia

Henkilökunnan työkiireistä johtuvan väsymyksen ja laiskuuden takia blogin päivitys on jäänyt viime aikoina vähemmälle, mutta lyhyestä virsi kaunis: pojat voivat edelleen mainiosti, mitä nyt pitkä hellejakso on menoa vähän rauhoittanut ja pienentänyt ruokahalua. Kuten Amoksen kasvattaja viisaasti arveli, Amoksen kevät loppui kuin loppuikin juhannukseen ja yöhuutelu on nyt vähentynyt huomattavasti. Hiekkalaatikko-ongelmatkin ovat poistuneet itse tehdyn laatikon myötä.

Palataan vielä ajassa pari kuukautta taaksepäin toukokuuhun. Tässä pieni kuvakooste poikien ulkoiluhetkistä maaseudulla. Ensin kuvia pihapiiristä...

Kuvia metsäretkeltä...

"MÄÄÄÄÄ?! Mitä täällä on tapahtunut?" Amos kauhistelee metsäkoneen tekemää tuhoa.

"MÄÄ löysin kolon!"

"No johan pomppas!"

Copycat

Oikeasti se vain vihaa ikkunoiden pesua

Moni saattaa ihmetellä mikä on tuon ihmisen fiksaatio kissojen sotkemiin ikkunoihin. Ei se ole sotkua, se on taidetta. Feline art! Aiheeseen voi perehtyä muun muassa vuonna 1994 julkaistun Why Cats Paint: A Theory of Feline Aesthetics -kirjan avulla. Tätä sangen hauskaa teosta suositellaan lämpimästi kaikille abstraktista taiteesta kiinnostuneille kissanomistajille. Jos ei huvita hakea kirjaa kirjastosta, yllä olevasta linkistä pääsee Amazonin sivustolle, jossa teosta voi selata parin sivun verran.

Vakoillaan naapureita!

Viimevuotiset kesänaapurit ovat taas maisemissa. Tuollainen hirveä kuvakin (yllä) saatiin otettua likaisen ikkunan läpi, vaikka haastavaa se oli. (Joko pitää TAAS pestä ikkunat?) Huhtikuun lopulla alkoi tuttu kujerrus kantautua keittiön ikkunan viereisestä isosta vaahterasta, ja kun kissat ja emäntä palasivat maalta kaupunkiin pari päivää sitten, huomattiin, että pesä on kunnostettu ja pariskunta jo hautomispuuhissa. Tässäpä ympärivuorokautinen live-luontodokkari pojille seurattavaksi. Etenkin Amos viettää paljon aikaa naapureita kytäten, mutta kun pulujen kujerrus yltyy huippuunsa, on ikkunan äärellä kaksi uteliasta silmäparia.

Voi kuinka jännää!

Kuvassa pojilla on päällä uudet Vänttis-valjaat, jotka odottivat postilaatikossa lomaltapalaajia. Niitä on ehditty testaamaan jo yhden kerran myös ulkoilmassa ja mitään valittamisen aihetta ei ainakaan tähän mennessä ole ilmennyt. Kissat tuntuvat tykkäävän valjaiden pehmeästä materiaalista, ja valjaiden repimistä on esiintynyt tavallista vähemmän. Vaikuttaa erittäin lupaavalta.

Tänään neuroottinen emäntä käänsi myös ympäri oman sohvansa luettuaan Siriuksen surullisesta kohtalosta. Laiskat sohvanvalmistajat olivat jättäneet myös MissMiseryn sohvaan 1-2 cm:n pituisia törröttäviä niittejä, ja meni ainakin tunti, kun kaikki oltiin naputeltu vasaralla siisteiksi ja peitetty pariin kertaan jeesusteipillä. Nyt voi taas olla levollisin mielin.

Kiusanhenki

Tässä pienessä päässä punotaan jatkuvasti ovelia juonia Amoksen pään menoksi. Onhan Amos Elliottin paras lelu! Karvakaveria on NIIIIN kiva kiusata ja ärsyttää.

"Lälläslää!!" Elliott näyttää kieltä. Amos sulkee ilveilijältä silmänsä, hokee mielessään "calm blue ocean, calm blue ocean...", hengittää rauhallisesti sisään ja ulos ja onnistuu säilyttämään mielenrauhansa.

Kestääkö Amoksen pinna? Edessä on taas uusi koetus. "Sun korvien pitäis olla enemmän näin", neuvoo Elliott.

Johonkin on raja silti vedettävä.
"Mähän pidän korviani just niinku mua huvittaa!"

-----------

Lopuksi vielä vauvauutisia! Amos on ihan pöllämystynyt: TAAS lisää sukulaisia on putkahtanut maailmaan! Käykää tsekkaamassa Orifamen tuorein pentue kasvattajan blogissa. Amoksella ja Orifamen MM-pentueella on sama isoisä, italialainen herrasmies Macriano D'Oltremare. Orifamen pentujen emossa Minkissä ja Amoksen emossa Loisteessa on kieltämättä samaa olemusta. "Touhuisa" luonnekin kulkee suvussa. Sieltä tehokas agility/temppukissa sille, jolta se vielä puuttuu!

Taidetta

"Kauan siinä meni - koko pimeä vuodenaika - mutta kirkkaan kevätauringon paistaessa on kova työpanoksemme lopulta havaittavissa. Kaikki se luovuuden tuska, jota koimme, tuotti lopulta hedelmää. Ikkunaan syntyi aivan fantastinen kissansylki-taideteos. Emäntäkin on iloinen, sillä laiskana ikkunanpesijänä voi nyt sanoa, että ei ole mitään järkeä pestä ikkunoita turhan usein, jos omistaa kissoja. Puhtaaseen ikkunaan olisi jo seuraavana päivänä joku karvakuono käynyt tuhisemassa uuden luonnoksen. Mutta voisi se nyt kuitenkin joskus vähän tuota lasia pyyhkäistä, että näkis vakoilla koiria."

"Syytetäänkö mua taas jostain? Olen viaton, kuten aina."