29.11.2009

Gourmet-kokin paikka auki

Pojat ovat viime viikkoina nirsoilleet oikein olan takaa. Koko viimeisin Zooplus-tilaus on heidän mielestään aivan kamalaa moskaa. Ironista, sillä ihan samaa tavaraa se on, mitä he aiemmin ovat syöneet varsin hyvällä ruokahalulla: Animondan ja Miamorin pussiruokia (paloja kastikkeessa, EI hyytelössä) sekä Feline Porta 21:n ja Cosman tölkkikanaa riisillä, maksalla tai juustolla höystettynä. Nirsoilun oletetaan ensisijaisesti johtuvan siitä, että emäntä erehtyi saksanmuonan yllättäen loputtua ostamaan pojille pariksi päiväksi - vain, kunnes Zooplus-paketit saapuisivat - Latz- ja Whiskas-ruokaa marketista. Kuka tietää, mitä addiktoivia aineita markettiruokiin tungetaan, mutta ainakin salaliittoteorioihin uskovan emännän mielestä riippuvuutta aiheuttavan ainesosan vaikutus oli selkeästi havaittavissa. Kapitalistien juonia! Harmittavan monta satsia uutta Zooplus-ruokaa meni hukkaan, jätettiin tylysti lautaselle, kuovittiin teatraalisesti ilmaa kippojen ympärillä ja tassuteltiin nokka pystyssä pois ruokailualueelta. "Hyi, en syö!"

Jotta koko jättimäinen saksanmuonatilaus ei menisi suoraan roskiin, emäntä otti Royal Canin -kuivaruoan pois tarjolta. Sama nirsoilu jatkui jonkin aikaa, kunnes nälkä lopulta pakotti nielemään ylpeyden. Siitä alkoikin seuraava ongelma: Amoksen oksentelu. Eipä emännän mieleen taas juolahtanut, että pitkään paastottuaan Amos ahmisi ruoan hurjaa tahtia sillä seurauksella, että se aiheuttaisi pahoinvointia. Ja aina matolle! Oudointa asiassa on, että oksentelua on ilmennyt etenkin vapaapäivinä, kun emäntä haluaisi nukkua pidempään. (Vapaapäivisin ruoka laitetaan tarjolle samaan aikaan kuin muinakin päivinä, mutta emäntä palaa takaisin nukkumaan töihin lähtemisen sijaan.)

"Ai et aio nousta ylös? Ilmaisen mielipiteeni asiasta matolle."

Raakaruokintaa on myös koitettu lisätä valmisruoan huonon menekin vuoksi. Possun- ja naudansuikaletta sekä emännän itse silppuamaa (aplodeja!) possunsydäntä on nyt pakastin täynnä. Jauhetut lihat eivät kummallekaan jostain syystä enää kelpaa. Kenties ne mielletään vauvanruoaksi tai jotenkin luonnottomaksi. Eihän hiiripaistikaan tule valmiiksi jauhettuna.


Barffauksen lisäämisestä Elliott onkin ollut erittäin iloinen, sillä hän tunnetusti tykkää raahata ja mässytellä isoja lihapaloja. Amosta raaka liha ei hirveästi kiinnosta, ja muutenkaan hänellä ei ole asiaa ruokailualueelle, ennen kuin Elliott on saanut pari palaa Multicatilla höystettyä lihaa alas ja pahin nälkä on poissa. Raaka liha saa nimittäin Elliottin primitiiviset puolet nousemaan esiin ja sähinä on armoton, jos Amos edes yrittää lähestyä ruokakippoja, kun Elliott on lihojen kimpussa. Mutta ei liha siltikään maistu Amokselle, vaikka hänen kipponsa siirrettäisiin toiselle puolelle asuntoa.

Uutena tuttavuutena Zooplussasta tilattiin viimeksi myös Schmusy-merkkistä pussiruokaa. Sen vaikutus oli seuraavanlainen:

Molempien kissojen korvanjuureen tuli ihottumaa, Amoksella vähän enemmän, Elliottilla vain lievää punoitusta. Amoksen varpaanvälit tuntuivat myös kutiavan paljon ja silmät rähmivät tavallista enemmän. Tosin näiden oireiden yhteyttä Schmusyyn on vaikea todistaa. Nyt kyseistä pussiruokaa ei ole syöty ainakaan viikkoon, ja ihottumat ovat jonkin verran rauhoittuneet, ja muutkin oireet vaikuttavat lieventyneen. Tuoteselosteet luetaan siis jatkossa entistä tarkemmin ja tsekataan etenkin viljapitoisuudet.

(... ja tämän mainoksen jälkeen onkin hyvä yrittää tyrkyttää kissanomistaja-kavereille niitä muutamaa
syömättä jäänyttä Schmusy-pussia)

24.11.2009

Gallup


"Hehei, me leikittiin taas kaivuria! Häntä ylös, kuinka moni bloggaajakissa on havainnut tämän olevan yksi parhaista keinoista aktivoida palveluskuntaa? Heti, kun hiekat on kipattu takaisin sisään emännän toimesta, me mennään ja tehdään kaikki uusiksi. Vaikka kuinka monta kertaa päivässä! Wicked!"

(palvelusväki harkitsee vakavasti muihin hiekkalaatikkoratkaisuihin siirtymistä)

22.11.2009

High times

Henkilökunta kävi tänään ensimmäistä (!!!) kertaa elämässään kissanäyttelyssä pyörähtämässä, ihan vain itsekseen huvin vuoksi, pojat jäivät kotiin nukkumaan. Tapahtuman pienimuotoisuus yllätti positiivisesti, sillä normaalisti messukeskuksen tapahtumissa ihmismassaa on riittänyt ja tunne on ollut kuin silleillä purkissa. Jonkin verran harmitti, että töiden takia ei päässyt näyttelyyn jo lauantaina, jolloin mm. bengaliherra Mäykynen ja Elliottin veli Nappula olisivat olleet paikalla. Nyt yhtä ainoaa balineesia ei näkynyt, ei ainakaan osunut silmään. MissMisery kuvitteli tunnistavansa näyttelyn itämaisista osanottajista muutaman netin kautta tutun kissan, Ice-Olive's, Tistan ja Yoyon -kissaloiden kasvatteja, sekä muutamia kotikissoja. Täytyy sanoa, että livenä kaikki kissat näyttivät sata kertaa hienommilta. Neloskategorian lisäksi oli pakko tsekata cornish rexit, jotka ovat alkaneet kiehtoa emäntää oudolla ulkonäöllään. Huolellisen käsien desinfioinnin jälkeen emäntä pääsi jopa paijaamaan erästä hienon ruusukkeen voittanutta herraa. Oi, miten pehmoinen hänen turkkinsa oli!

Pakko tunnustaa, että MissMisery ei jostain syystä vieläkään ymmärtänyt täysin näyttelyyn osallistumisen viehätystä. Kenties Turun messukeskuksen ilmanvaihto ei vain pelittänyt kunnolla, ja avonaiset roskikset olisi tietenkin voinut korvata kannellisilla. Ei yksinkertaisesti voi sanoin kuvata sitä tympeää kissanjätösten löyhkää, joka iski sieraimiin raittiista ulkoilmasta sisään astuessa. Herkkänenäinen henkilökunta ei usko, että pystyisi istumaan tuntitolkulla ympäristössä, jossa on näin välttävä ilmanlaatu.

TUROK-näyttelyreissulta pojat saivat tuliaisiksi tunnelin, lisää rapinahiiriä sohvan taakse tungettavaksi, uuden suojuksen kissaboksille sekä lehmäkuosisen Kong Kickeroo -lelun, jota on useammassa blogissa ylistetty taivaisiin. Amos on todella herkkä kissanmintulle ja vainusi lelun jo kaukaa, ennen kuin kasseja oli edes ehditty purkaa. Lelun suosio oli taattu.

Amoksen riehuessa Elliott kellii taustalla ja nauttii vastapestystä (vaaleanpunaiseksi muuttuneesta :[ ) matosta: "Amoksen oksennus on poissa, ihanaa!"

Kyllä kissanminttu Elliottiinkin toimii.

Mutta Amoksesta se tekee ihan maanisen.

Catnip OD.

21.11.2009

Studiolamppujen paahteessa

Omassa pienessä ja valottomassa asunnossa kuvattujen kuvien laatu alkoi nyppiä ihmistä, joten pojat reissasivat taas vaihteeksi studiomalleiksi, Amos vähän-reilu-puolivuotiskuvalle ja Elliottkin sai itsestään irti ryhdikkäämmän 1-vuotis posetuksen.

18.11.2009

Yhteistä laatuaikaa

Mitä täällä tapahtuu? Onko Amos jo oppinut asentamaan hyllyjä?

Ei valittavasti ihan vielä. Seinähyllylle kivunnut musta trikoosuikale kutsuu poikia yhteisen harrastuksen pariin.

Tsä-dää!

Leikin tarkoituksena on tunkea niin paljon tavaraa sohvan ja seinän väliin kuin vain on mahdollista. Amos varmistaa pitkällä koukkauksella, että hänen aiemmin sohvan taakse tunkemansa rapinahiiri on vielä paikoillaan. Check!

Nyt on trikoosuikaleen vuoro. Tässä saakin olla kieli keskellä suuta.

Esineen sijoittaminen oikeaan kohtaan vaatii huolellisuutta: "Onko tässä hyvä?" Elliott toimii laatutarkastajana.

Oikea tyyli on kaiken a ja o. Näin saadaan lelu tungettua mahdollisimman syvälle selkänojan taa.

13.11.2009

Häntä hellikäämme


"Emäntä on käyttäytynyt pari päivää ihan kummallisesti. Todettiin, että siinä saattaa olla jotain vikaa, kun nähtiin sen köpöttävän etanavauhtia kuin vanha ja raihnainen mummo, ja nyt se vaan pötköttää sohvalla - meiän makuupaikalla!!! >:[ - tai sängyn pohjalla. Kuulin sen puhuvan jostain piikistä ja siasta, kai joku piikkisika oli käynyt sen kimppuun. Sen toinen käsi on ihan käyttökelvoton, siitä ei saa rapsutusta eikä leikitystä ollenkaan, eikä se oikeen jaksa kantaakaan meitä sylissä, kun sen hartiat on ihan jumissa ja kosketusarkana. Tänään se jäi kotiin, koska ilmeisesti niin kuumana (lämpö noussut taas 38 asteeseen) ei kannata mennä töihin, eikä se muutenkaan olis kauheen kätevää, jos joutuu vatsaoireilun vuoksi istumaan jatkuvasti vessassa."

"Emäntä ei siis näköjään ole ihan toimintakunnossa.
Ruoan laittaminen kippoon sujuu siltä paljon tavallista hitaammin, mutta koitetaan kestää. Ollaan me molemmat niin fiksuja, että ollaan tajuttu käyttäytyä vähän kiltimmin ja hillitymmin sen takia. Vaikka viime yönä minä, Amos, huusin kyllä kuin sumutorvi - mutta sitä ei lasketa, eihän? Kuulin vaan, kun emäntä pyöri tuskaisena sängyssä, ja koitin sanoa, että olisi aika ottaa särkylääkettä."

12.11.2009

Zooplus hoitaa homman

Vääriä tuotteita tuli taas vaihteeksi Zooplussalta. Koiranruokaa. :[

Photos of the wrong product for Zooplus service team:



1.11.2009

Älykköjen seurassa

Viikon varrella tapahtunutta:

- Amos oppi antamaan tassua toisella harjoituskerralla. Elliott oppi pian sen jälkeen seuraamalla Amoksen suoritusta vierestä. Tassun antamis -tyyli on hyvin erilainen pojilla: Amos lätkäyttää reippaasti tassunsa emännän käteen varpaat lattiaa kohti suunnattuna, Elliott puolestaan ojentaa tassun sivuttain, kuin kätellen. Molemmat suoritukset hyväksytään.

- Amos on oppinut avaamaan oven. Jos emäntä haluaa olla edes hetken omassa rauhassa (esim. vessassa), pitää ovi nykyään lukita.

- Takatassuilla seisomis -harjoitukset jatkuvat edelleen. Elliott hallitsee tempun paremmin, Amoksella on taipumus liioitella. Hän tykkää mieluummin tehdä jättimäisiä pystysuoria loikkia, kuin seisoa käskystä. Kouluttajalla on vielä paljon oppimista.

- Vessaan on hankittu liiketunnistinlamppu yövaloksi ja Amoksen ei enää tarvitse huutaa palvelijaa hereille sytyttämään valoja, kun vessahätä yllättää keskellä yötä.