Gourmet-kokin paikka auki

Pojat ovat viime viikkoina nirsoilleet oikein olan takaa. Koko viimeisin Zooplus-tilaus on heidän mielestään aivan kamalaa moskaa. Ironista, sillä ihan samaa tavaraa se on, mitä he aiemmin ovat syöneet varsin hyvällä ruokahalulla: Animondan ja Miamorin pussiruokia (paloja kastikkeessa, EI hyytelössä) sekä Feline Porta 21:n ja Cosman tölkkikanaa riisillä, maksalla tai juustolla höystettynä. Nirsoilun oletetaan ensisijaisesti johtuvan siitä, että emäntä erehtyi saksanmuonan yllättäen loputtua ostamaan pojille pariksi päiväksi - vain, kunnes Zooplus-paketit saapuisivat - Latz- ja Whiskas-ruokaa marketista. Kuka tietää, mitä addiktoivia aineita markettiruokiin tungetaan, mutta ainakin salaliittoteorioihin uskovan emännän mielestä riippuvuutta aiheuttavan ainesosan vaikutus oli selkeästi havaittavissa. Kapitalistien juonia! Harmittavan monta satsia uutta Zooplus-ruokaa meni hukkaan, jätettiin tylysti lautaselle, kuovittiin teatraalisesti ilmaa kippojen ympärillä ja tassuteltiin nokka pystyssä pois ruokailualueelta. "Hyi, en syö!"

Jotta koko jättimäinen saksanmuonatilaus ei menisi suoraan roskiin, emäntä otti Royal Canin -kuivaruoan pois tarjolta. Sama nirsoilu jatkui jonkin aikaa, kunnes nälkä lopulta pakotti nielemään ylpeyden. Siitä alkoikin seuraava ongelma: Amoksen oksentelu. Eipä emännän mieleen taas juolahtanut, että pitkään paastottuaan Amos ahmisi ruoan hurjaa tahtia sillä seurauksella, että se aiheuttaisi pahoinvointia. Ja aina matolle! Oudointa asiassa on, että oksentelua on ilmennyt etenkin vapaapäivinä, kun emäntä haluaisi nukkua pidempään. (Vapaapäivisin ruoka laitetaan tarjolle samaan aikaan kuin muinakin päivinä, mutta emäntä palaa takaisin nukkumaan töihin lähtemisen sijaan.)

"Ai et aio nousta ylös? Ilmaisen mielipiteeni asiasta matolle."

Raakaruokintaa on myös koitettu lisätä valmisruoan huonon menekin vuoksi. Possun- ja naudansuikaletta sekä emännän itse silppuamaa (aplodeja!) possunsydäntä on nyt pakastin täynnä. Jauhetut lihat eivät kummallekaan jostain syystä enää kelpaa. Kenties ne mielletään vauvanruoaksi tai jotenkin luonnottomaksi. Eihän hiiripaistikaan tule valmiiksi jauhettuna.


Barffauksen lisäämisestä Elliott onkin ollut erittäin iloinen, sillä hän tunnetusti tykkää raahata ja mässytellä isoja lihapaloja. Amosta raaka liha ei hirveästi kiinnosta, ja muutenkaan hänellä ei ole asiaa ruokailualueelle, ennen kuin Elliott on saanut pari palaa Multicatilla höystettyä lihaa alas ja pahin nälkä on poissa. Raaka liha saa nimittäin Elliottin primitiiviset puolet nousemaan esiin ja sähinä on armoton, jos Amos edes yrittää lähestyä ruokakippoja, kun Elliott on lihojen kimpussa. Mutta ei liha siltikään maistu Amokselle, vaikka hänen kipponsa siirrettäisiin toiselle puolelle asuntoa.

Uutena tuttavuutena Zooplussasta tilattiin viimeksi myös Schmusy-merkkistä pussiruokaa. Sen vaikutus oli seuraavanlainen:

Molempien kissojen korvanjuureen tuli ihottumaa, Amoksella vähän enemmän, Elliottilla vain lievää punoitusta. Amoksen varpaanvälit tuntuivat myös kutiavan paljon ja silmät rähmivät tavallista enemmän. Tosin näiden oireiden yhteyttä Schmusyyn on vaikea todistaa. Nyt kyseistä pussiruokaa ei ole syöty ainakaan viikkoon, ja ihottumat ovat jonkin verran rauhoittuneet, ja muutkin oireet vaikuttavat lieventyneen. Tuoteselosteet luetaan siis jatkossa entistä tarkemmin ja tsekataan etenkin viljapitoisuudet.

(... ja tämän mainoksen jälkeen onkin hyvä yrittää tyrkyttää kissanomistaja-kavereille niitä muutamaa syömättä jäänyttä Schmusy-pussia)