26.3.2010

Amos 1 v.

Taas on aihetta juhlaan: Amos (a.k.a. Möhköpöhkö, Possu-Äijä, Bigfoot) on saavuttanut aikuisen miehen iän. Tasan vuosi sitten syntyi yhdistelmästä Kuuran Loiste ja Velokatin Pegoretti kuuden lapsukaisen pentue: Solina, Ropina, Tihku, Virta, Pisara (kuva: Heikki Siltala) ja Pyörre (eli Amos). Onnea koko pentueelle!

Juhlan kunniaksi julkaistaan arkistojen kätköistä löytynyt video Amoksesta kolmekuisena.


video

Ja "iloinen" poseeraus itämaisen perusilmeellä.

20.3.2010

Grey day

"Kerrankin tarkenisi lämpötilan puolesta ulkoilla, mutta yäk tuota loskan määrää. Mistähän saisimme 8 kpl pieniä kumisaappaita? Amokselle vähän isommat, kun sillä on niin pitkät varpaat."

13.3.2010

Mukavuus ennen kaikkea

Vastaanottokomitea, joka odottaa emäntää joka päivä oven takana, kyllästyi viimein kovalla lattialla istumiseen. Ymmärrettävää on, että pyllyhän siinä puutuu, jos ihmistä pitää tuntitolkulla odotella. Ratkaisu oli yksinkertainen: voimamies Amos kuljetti kissanpesän makuuhuoneesta eteisen kynnysmatolle. Nyt jo useamman päivän ajan pojat ovat voineet odotella ihmistä pehmeässä pesässä mukavasti makoillen.

Muutenkin pesä on tällä hetkellä suosionsa huipulla. Nukkumispaikkana se on ihan ykkönen, mutta sen voi myös ottaa mukaan leikkeihin. Amoksen mielestä ei ole mitään hauskempaa, kuin retuuttaa isoa pesää pitkin kämppää. Kuten muitakin leluja, myös kissanpesää yritettiin useamman kerran laittaa vesikippoon - huonolla menestyksellä. Oli siinä ihmisellä naurussa pidättelemistä. Amoksen avaruudellinen hahmotuskyky ei ole ihan parhaasta päästä.

7.3.2010

Luonnonvaloa - viimeinkin!

Elliottin ja Amoksen ihmiselle esitetään usein kysymys: "Miksi et kuvaa enää ihmisiä?" Syy on yksinkertainen. Miksi kuvata ihmistä, jos voi kuvata jotain näin kaunista? Ihan sydän pakahtuu Elliottia katsellessa.

Taidetta

"Kauan siinä meni - koko pimeä vuodenaika - mutta kirkkaan kevätauringon paistaessa on kova työpanoksemme lopulta havaittavissa. Kaikki se luovuuden tuska, jota koimme, tuotti lopulta hedelmää. Ikkunaan syntyi aivan fantastinen kissansylki-taideteos. Emäntäkin on iloinen, sillä laiskana ikkunanpesijänä voi nyt sanoa, että ei ole mitään järkeä pestä ikkunoita turhan usein, jos omistaa kissoja. Puhtaaseen ikkunaan olisi jo seuraavana päivänä joku karvakuono käynyt tuhisemassa uuden luonnoksen. Mutta voisi se nyt kuitenkin joskus vähän tuota lasia pyyhkäistä, että näkis vakoilla koiria."

"Syytetäänkö mua taas jostain? Olen viaton, kuten aina."