Kaikille lukijoille

(klikkaa isommaksi)

Kunpa se olisikin totta

"Okei, okei! Mä lupaan, etten enää laita sun lempileluja hiekkalaatikkoon/roskikseen/vesikuppiin/...."

Valoa viimein

Kiitos lumen ja pakkasen tässäkin asunnossa voi taas ottaa valokuvia siedettävillä ISO-luvuilla ja heikkovalovoimaisemmilla optiikoilla. Pojat nauttivat selkeästi kasvaneesta valon määrästä ja riehuvat kuin viimeistä päivää. Nukkumaan ei malteta mennä kirkkaan valon tulviessa sisään ikkunoista, mikä onkin ihan positiivinen asia emännän yöunien kannalta. Onpahan yöllä ehkä hitusen rauhallisempaa. Kyllä se väsy varmaan iskee lopulta.

Tänään emäntä sai todistaa kakka-episodia ja tällä kertaa vuorossa oli - hieman yllättäen - Elliott. Yleensä hiekkalaatikkotuotoksiaan peräpeilissä ympäri kämppää kiikuttaa Amos. Amoksen ongelma vaikuttaisi johtuvan kärsimättömyydestä: ei malteta olla laatikolla ihan loppuun asti, koska on kova kiire päästä takaisin seuraamaan, mitä emäntä ja Elliott puuhaavat yhdessä. Mistään ei saa jäädä paitsi. Elliottin laatikkokäytös on kuitenkin rauhallisempaa. Herran pöksyt ovat kuitenkin sen verran tuuheat, että tänäänkin niihin oli tarttunut tavaraa, ja eteisen matto oli taas ykköskohde ylimääräisen lastin irrottamiseksi. Onneksi henkilökunta huomasi tilanteen ja nappasi ahdistuneen elukan syliin juuri ennen kuin pyllyn laahaaminen mattoa vasten ehti alkaa. Ei kun vessaan pesulle. Tapahtuman toistumisen välttämiseksi katsottiin aiheelliseksi ottaa sakset käteen ja hieman ohentaa Elliottin tuuheita pöksykarvoja. Kovin paljon karvaa ei kuitenkaan lähtenyt, koska herra kiemurteli ansiokkaasti irti emännän otteesta. Olisi tarvittu rauhoituspiikki tai toinen ihminen avuksi. Mutta eiköhän vähäksi aikaa helpota laatikolla asiointi. Herra Lyhytpyllykarva (=Amos) oli taas hieman katkerana Elliottin saamasta huomiosta ja mäkätti vihaisena, kun trimmattu Elliott pääsi viimein käsittelystä. Kuin ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle päässyt varsa, Elliott pomppi hassusti ympäriinsä ja oli varsin hilpeällä tuulella, kun pyllykarvoitus keveni. Kukapa ei olisi?

"MÄÄÄÄÄÄÄ! Epistä! Mulle kanssa pyllykarvatrimmaus!!"

Joulumieltä

"Nyt kun me molemmat ollaan taas terveitä, ihottumat poissa ja ruokakin maistuu entiseen malliin, ollaan reipastuttu aika tavalla. Nythän on joulukuu, ja kun tuo emäntä ei pahemmin harrasta joulushoppailua tai joulukalentereita (lukuunottamatta sitä yhtä kalenteria, jonka eräs superkiltti ja -ihana ihminen lähettää säälistä emännälle joka vuosi), niin me ollaan alettu joka päivä keksiä sellaisia arkea piristäviä jouluyllätyksiä, vähän niin kuin joulukalenteri-tyyliin. Emäntä ei ikinä tiedä, mikä sitä on vastassa, kun se tulee ihan ryytyneenä kotiin työpäivän jälkeen. Tässä vähän esimerkkejä tältä viikolta, mitä ollaan puuhailtu."

maanantai: kakka-yllätys eteisen lattialla
"Päästiin taas nuuhkimaan klooria! OMG, se on niiiiin ihana tuoksu!"

tiistai: oksennusta kynnysmatolla
"BUAHAHAHAA! Ihminen astui suoraan siihen!"

keskiviikko: puinen kenkäteline palasina
"Ihan vaan jotta emäntä saisi nikkaroida, kun se niin tykkää siitä."

torstai: mässyteltyjä viherkasvin lehtiä pitkin lattioita
"Ai, mä luulin, että se oli vehnänorasta.."

perjantai: puhtaan pyykin karvaamista ja uudelleen sijoittelua
"Että emäntä tietäisi, että mekin tehdään oma osuutemme kotitöistä, eikä vaan lorvita täällä koko päivää."

Mutta on ne niin kilttejä ja söpöjä kun ne nukkuu

Gourmet-kokin paikka auki

Pojat ovat viime viikkoina nirsoilleet oikein olan takaa. Koko viimeisin Zooplus-tilaus on heidän mielestään aivan kamalaa moskaa. Ironista, sillä ihan samaa tavaraa se on, mitä he aiemmin ovat syöneet varsin hyvällä ruokahalulla: Animondan ja Miamorin pussiruokia (paloja kastikkeessa, EI hyytelössä) sekä Feline Porta 21:n ja Cosman tölkkikanaa riisillä, maksalla tai juustolla höystettynä. Nirsoilun oletetaan ensisijaisesti johtuvan siitä, että emäntä erehtyi saksanmuonan yllättäen loputtua ostamaan pojille pariksi päiväksi - vain, kunnes Zooplus-paketit saapuisivat - Latz- ja Whiskas-ruokaa marketista. Kuka tietää, mitä addiktoivia aineita markettiruokiin tungetaan, mutta ainakin salaliittoteorioihin uskovan emännän mielestä riippuvuutta aiheuttavan ainesosan vaikutus oli selkeästi havaittavissa. Kapitalistien juonia! Harmittavan monta satsia uutta Zooplus-ruokaa meni hukkaan, jätettiin tylysti lautaselle, kuovittiin teatraalisesti ilmaa kippojen ympärillä ja tassuteltiin nokka pystyssä pois ruokailualueelta. "Hyi, en syö!"

Jotta koko jättimäinen saksanmuonatilaus ei menisi suoraan roskiin, emäntä otti Royal Canin -kuivaruoan pois tarjolta. Sama nirsoilu jatkui jonkin aikaa, kunnes nälkä lopulta pakotti nielemään ylpeyden. Siitä alkoikin seuraava ongelma: Amoksen oksentelu. Eipä emännän mieleen taas juolahtanut, että pitkään paastottuaan Amos ahmisi ruoan hurjaa tahtia sillä seurauksella, että se aiheuttaisi pahoinvointia. Ja aina matolle! Oudointa asiassa on, että oksentelua on ilmennyt etenkin vapaapäivinä, kun emäntä haluaisi nukkua pidempään. (Vapaapäivisin ruoka laitetaan tarjolle samaan aikaan kuin muinakin päivinä, mutta emäntä palaa takaisin nukkumaan töihin lähtemisen sijaan.)

"Ai et aio nousta ylös? Ilmaisen mielipiteeni asiasta matolle."

Raakaruokintaa on myös koitettu lisätä valmisruoan huonon menekin vuoksi. Possun- ja naudansuikaletta sekä emännän itse silppuamaa (aplodeja!) possunsydäntä on nyt pakastin täynnä. Jauhetut lihat eivät kummallekaan jostain syystä enää kelpaa. Kenties ne mielletään vauvanruoaksi tai jotenkin luonnottomaksi. Eihän hiiripaistikaan tule valmiiksi jauhettuna.


Barffauksen lisäämisestä Elliott onkin ollut erittäin iloinen, sillä hän tunnetusti tykkää raahata ja mässytellä isoja lihapaloja. Amosta raaka liha ei hirveästi kiinnosta, ja muutenkaan hänellä ei ole asiaa ruokailualueelle, ennen kuin Elliott on saanut pari palaa Multicatilla höystettyä lihaa alas ja pahin nälkä on poissa. Raaka liha saa nimittäin Elliottin primitiiviset puolet nousemaan esiin ja sähinä on armoton, jos Amos edes yrittää lähestyä ruokakippoja, kun Elliott on lihojen kimpussa. Mutta ei liha siltikään maistu Amokselle, vaikka hänen kipponsa siirrettäisiin toiselle puolelle asuntoa.

Uutena tuttavuutena Zooplussasta tilattiin viimeksi myös Schmusy-merkkistä pussiruokaa. Sen vaikutus oli seuraavanlainen:

Molempien kissojen korvanjuureen tuli ihottumaa, Amoksella vähän enemmän, Elliottilla vain lievää punoitusta. Amoksen varpaanvälit tuntuivat myös kutiavan paljon ja silmät rähmivät tavallista enemmän. Tosin näiden oireiden yhteyttä Schmusyyn on vaikea todistaa. Nyt kyseistä pussiruokaa ei ole syöty ainakaan viikkoon, ja ihottumat ovat jonkin verran rauhoittuneet, ja muutkin oireet vaikuttavat lieventyneen. Tuoteselosteet luetaan siis jatkossa entistä tarkemmin ja tsekataan etenkin viljapitoisuudet.

(... ja tämän mainoksen jälkeen onkin hyvä yrittää tyrkyttää kissanomistaja-kavereille niitä muutamaa syömättä jäänyttä Schmusy-pussia)

Gallup

"Hehei, me leikittiin taas kaivuria! Häntä ylös, kuinka moni bloggaajakissa on havainnut tämän olevan yksi parhaista keinoista aktivoida palveluskuntaa? Heti, kun hiekat on kipattu takaisin sisään emännän toimesta, me mennään ja tehdään kaikki uusiksi. Vaikka kuinka monta kertaa päivässä! Wicked!"

(palvelusväki harkitsee vakavasti muihin hiekkalaatikkoratkaisuihin siirtymistä)

High times

Henkilökunta kävi tänään ensimmäistä (!!!) kertaa elämässään kissanäyttelyssä pyörähtämässä, ihan vain itsekseen huvin vuoksi, pojat jäivät kotiin nukkumaan. Tapahtuman pienimuotoisuus yllätti positiivisesti, sillä normaalisti messukeskuksen tapahtumissa ihmismassaa on riittänyt ja tunne on ollut kuin silleillä purkissa. Jonkin verran harmitti, että töiden takia ei päässyt näyttelyyn jo lauantaina, jolloin mm. bengaliherra Mäykynen ja Elliottin veli Nappula olisivat olleet paikalla. Nyt yhtä ainoaa balineesia ei näkynyt, ei ainakaan osunut silmään. MissMisery kuvitteli tunnistavansa näyttelyn itämaisista osanottajista muutaman netin kautta tutun kissan, Ice-Olive's, Tistan ja Yoyon -kissaloiden kasvatteja, sekä muutamia kotikissoja. Täytyy sanoa, että livenä kaikki kissat näyttivät sata kertaa hienommilta. Neloskategorian lisäksi oli pakko tsekata cornish rexit, jotka ovat alkaneet kiehtoa emäntää oudolla ulkonäöllään. Huolellisen käsien desinfioinnin jälkeen emäntä pääsi jopa paijaamaan erästä hienon ruusukkeen voittanutta herraa. Oi, miten pehmoinen hänen turkkinsa oli!

Pakko tunnustaa, että MissMisery ei jostain syystä vieläkään ymmärtänyt täysin näyttelyyn osallistumisen viehätystä. Kenties Turun messukeskuksen ilmanvaihto ei vain pelittänyt kunnolla, ja avonaiset roskikset olisi tietenkin voinut korvata kannellisilla. Ei yksinkertaisesti voi sanoin kuvata sitä tympeää kissanjätösten löyhkää, joka iski sieraimiin raittiista ulkoilmasta sisään astuessa. Herkkänenäinen henkilökunta ei usko, että pystyisi istumaan tuntitolkulla ympäristössä, jossa on näin välttävä ilmanlaatu.

TUROK-näyttelyreissulta pojat saivat tuliaisiksi tunnelin, lisää rapinahiiriä sohvan taakse tungettavaksi, uuden suojuksen kissaboksille sekä lehmäkuosisen Kong Kickeroo -lelun, jota on useammassa blogissa ylistetty taivaisiin. Amos on todella herkkä kissanmintulle ja vainusi lelun jo kaukaa, ennen kuin kasseja oli edes ehditty purkaa. Lelun suosio oli taattu.

Amoksen riehuessa Elliott kellii taustalla ja nauttii vastapestystä (vaaleanpunaiseksi muuttuneesta :[ ) matosta: "Amoksen oksennus on poissa, ihanaa!"

Kyllä kissanminttu Elliottiinkin toimii.

Mutta Amoksesta se tekee ihan maanisen.

Catnip OD.

Studiolamppujen paahteessa

Omassa pienessä ja valottomassa asunnossa kuvattujen kuvien laatu alkoi nyppiä ihmistä, joten pojat reissasivat taas vaihteeksi studiomalleiksi, Amos vähän-reilu-puolivuotiskuvalle ja Elliottkin sai itsestään irti ryhdikkäämmän 1-vuotis posetuksen.

Yhteistä laatuaikaa

Mitä täällä tapahtuu? Onko Amos jo oppinut asentamaan hyllyjä?

Ei valittavasti ihan vielä. Seinähyllylle kivunnut musta trikoosuikale kutsuu poikia yhteisen harrastuksen pariin.

Tsä-dää!

Leikin tarkoituksena on tunkea niin paljon tavaraa sohvan ja seinän väliin kuin vain on mahdollista. Amos varmistaa pitkällä koukkauksella, että hänen aiemmin sohvan taakse tunkemansa rapinahiiri on vielä paikoillaan. Check!

Nyt on trikoosuikaleen vuoro. Tässä saakin olla kieli keskellä suuta.

Esineen sijoittaminen oikeaan kohtaan vaatii huolellisuutta: "Onko tässä hyvä?" Elliott toimii laatutarkastajana.

Oikea tyyli on kaiken a ja o. Näin saadaan lelu tungettua mahdollisimman syvälle selkänojan taa.

Häntä hellikäämme

"Emäntä on käyttäytynyt pari päivää ihan kummallisesti. Todettiin, että siinä saattaa olla jotain vikaa, kun nähtiin sen köpöttävän etanavauhtia kuin vanha ja raihnainen mummo, ja nyt se vaan pötköttää sohvalla - meiän makuupaikalla!!! >:[ - tai sängyn pohjalla. Kuulin sen puhuvan jostain piikistä ja siasta, kai joku piikkisika oli käynyt sen kimppuun. Sen toinen käsi on ihan käyttökelvoton, siitä ei saa rapsutusta eikä leikitystä ollenkaan, eikä se oikeen jaksa kantaakaan meitä sylissä, kun sen hartiat on ihan jumissa ja kosketusarkana. Tänään se jäi kotiin, koska ilmeisesti niin kuumana (lämpö noussut taas 38 asteeseen) ei kannata mennä töihin, eikä se muutenkaan olis kauheen kätevää, jos joutuu vatsaoireilun vuoksi istumaan jatkuvasti vessassa."

"Emäntä ei siis näköjään ole ihan toimintakunnossa. Ruoan laittaminen kippoon sujuu siltä paljon tavallista hitaammin, mutta koitetaan kestää. Ollaan me molemmat niin fiksuja, että ollaan tajuttu käyttäytyä vähän kiltimmin ja hillitymmin sen takia. Vaikka viime yönä minä, Amos, huusin kyllä kuin sumutorvi - mutta sitä ei lasketa, eihän? Kuulin vaan, kun emäntä pyöri tuskaisena sängyssä, ja koitin sanoa, että olisi aika ottaa särkylääkettä."

Zooplus hoitaa homman

Vääriä tuotteita tuli taas vaihteeksi Zooplussalta. Koiranruokaa. :[

Photos of the wrong product for Zooplus service team:

Älykköjen seurassa

Viikon varrella tapahtunutta:

- Amos oppi antamaan tassua toisella harjoituskerralla. Elliott oppi pian sen jälkeen seuraamalla Amoksen suoritusta vierestä. Tassun antamis -tyyli on hyvin erilainen pojilla: Amos lätkäyttää reippaasti tassunsa emännän käteen varpaat lattiaa kohti suunnattuna, Elliott puolestaan ojentaa tassun sivuttain, kuin kätellen. Molemmat suoritukset hyväksytään.

- Amos on oppinut avaamaan oven. Jos emäntä haluaa olla edes hetken omassa rauhassa (esim. vessassa), pitää ovi nykyään lukita.

- Takatassuilla seisomis -harjoitukset jatkuvat edelleen. Elliott hallitsee tempun paremmin, Amoksella on taipumus liioitella. Hän tykkää mieluummin tehdä jättimäisiä pystysuoria loikkia, kuin seisoa käskystä. Kouluttajalla on vielä paljon oppimista.

- Vessaan on hankittu liiketunnistinlamppu yövaloksi ja Amoksen ei enää tarvitse huutaa palvelijaa hereille sytyttämään valoja, kun vessahätä yllättää keskellä yötä.

Synttärit!

Tästä yhteinen taival alkoi..

Tähän on tultu!

Onnea 1-vuotiaalle Elliottille ja Nappula-veljelle!

1-vuotiskuvaa varten emäntä koitti laittaa kotistudiota pystyyn ja maanitella juhlakalua jakkaran päälle poseeraamaan, mutta Elliott päättikin käyttäytyä starbamaisen hankalasti, eikä suostunut toteuttamaan yhtäkään kuvaajan visioista. Mieluummin hän poseerasi pahvilaatikossa, huonoryhtisenä ja hämmentyneen näköisenä. Käyhän se näinkin.

Päivän ohjelmaan kuuluu hyvää ruokaa, paljon leikkiä sekä nautinnollisia hetkiä Amoksen kauneushoitolassa.

Linnaa rempataan

"Amos, käy tsekkaa: mä tein pari uutta reikää Linnan rakenteisiin. Mä en usko, että ne seinät oli..."

*kauhea ryminä*

"...kantavia."

25 x Elliott

25 paljastusta minusta eli Elliottista:

1. Nimeni on Elliott. Kuulen myös usein itseäni kutsuttavan nimillä Epsu, Epsuttaja, Epsunder, Pepsu, Kultapupsu. 2. Jos Amos on leijona (tai possu), niin minä olen pupu. Olen kuin pehmoista pumpulia. Kun Amos tömistelee elefantin tavoin niin minä sipsutan keveästi, kuten balineesin sopiikin. Olen aina siro ja elegantti. 3. Jos olisin koira, olisin saluki. Amos olisi bokseri. Ehkä tämäkin kuvastaa hyvin suurta eroa ruumiinrakenteessamme ja yleisessä olemuksessamme. 4. Osaan miellyttää emäntää paljon paremmin kuin Amos. Kun haluan ruokaa, kuuluu minusta pieni, hento ja viaton miu tai u-uu. Jos se ei tehoa, otan esiin mustan trikoosuikaleen ja tanssahdan sen kanssa ympäri asuntoa pyörien kepeästi takatassuillani. Kolmas keino on mennä makaamaan matolle selälleen, tassut kohti taivasta, vähän kiemurrella ja katsoa isoilla viattomilla sinisilmillä anovasti emäntään. Olen toisin sanoen söpöilyn mestari. 5. Kun haluan huomiota, menen huoneen nurkkaan ja hyppään ylöspäin seinää vasten. Tämä on emännän mielestä ihanan hupsu ja harmiton tapa kerjätä huomiota (eräisiin toisiin verrattuna). 6. Olen viimein saanut takaisin itsevarmuuteni, joka heikkeni Amoksen saapumisen myötä. Nyt uskallan taas leikkiä emännän kanssa leikkejä, joita leikimme aina kaksistaan aikana ennen Amosta (a.e.A.), muunmuassa "emännänvaanimis-leikkiä", jossa itse menen nurkan taakse tai tyynykasan alle ja vaanin emäntää, ja kun emäntä on tarpeeksi kauhuissaan ja huutelee peloissaan "apua, joku vaanii minua!", hyökkään kimppuun. Hellästi pehmeillä tassuilla, tottakai. 7. Olen viime viikkoina alkanut myös kehrätä enemmän ja leikkiä riehakkaammin. Tämän hetken suosikkilelujani ovat Amoksen hännän ja korvien lisäksi erilaiset narut ja puuhelmitoukka, jonka kolina kovia pintoja vasten on kerrassaan vastustamaton. 8. Lempileffani on Siivekäs muutto, joka kertoo lintujen huikeasta matkasta maiden ja merten yli. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille lajitovereilleni. 9. Olen hulluna puuvillahansikkaisiin. Etenkin kun ne ovat juuri tulleet pesusta ja ovat kosteita. Emäntä joutuu ripustamaan ne katonrajaan kuivumaan, jos haluaa, etten ota niitä leluiksi itselleni. 10. Tykkään minäkin esineitä kannella ympäriinsä. En tosin Herra Kettua. Emännällä on tapana laittaa meille makuualustoiksi isoja pyyhkeitä, mutta en erityisemmin pidä niistä ja siksi vedän ne lattialle esim. sängyn päältä. 11. Rakastan mattoja yli kaiken. Piehtaroin hulluna niiden päällä ja ryömin niiden alle, potkin ja revin. Kun emäntä toi viime viikolla uuden maton, otin sen heti omakseni, kellin sen päällä ihan onnessani ja kiitin emäntää, kun oli nähnyt vaivaa hankkiessaan minulle uuden kellimisalustan. Ihan minua varten!!! 12. Olen hulluna myös ruohon syömiseen. Etenkin sisällä kasvatettu ruoho herättää minussa ihan maanisia piirteitä. En varsinaisesti syö ruohoa, vaan tykkään isojen ruohotukkojen repimisestä. Amos syököön irti repimäni korret. On hauskaa myös napata koko ruohokasvusto multapaakkuineen päivineen mukaan ja kuljetella sitä ympäriinsä. 13. En juurikaan pidä kynsien leikkuusta enkä hampaiden harjauksesta. Koitan parhaimpani mukaan kiemurrella irti emännän otteesta, mutta se harvemmin onnistuu. Lohenmakuista hammastahnaa kyllä voisin syödä vaikka kuinka. Hampaiden harjauksen jälkeen huulia pitää nuolla vähintään vartti. 14. Amos ei ole helpoin pikkuveli - siitä pitää aina olla huolissaan. Kerran se meni emännän vaatekaappiin ja ovi meni kiinni. Siellä se huusi avuttomana. Alkoi itseäkin niin ahdistaa, että aloin itkeä yhtä lujaa kuin Amos ja hain emännän paikalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin sillä kertaa, mutta toivon, että se oppisi joskus omista virheistään eikä sitä tarvisi koko ajan olla pelastamassa. 15. Aikanaan minun oli pakko repiä kappaleiksi kaikki eteen osuvat nenäliinat ja vessapaperit. Amoksen tänne muutettua olen päässyt eroon paperin silppuamis -taipumuksestani. Minun ei myöskään tarvitse enää huutaa ja juosta emännän perässä kuin ennen, koska Amos tekee sen puolestani. 16. Käyn aina salaa Amokselta emännän sylissä kehräämässä. Tosin silloinkin täytyy olla varuillaan ja vilkuilla yhtä mittaa ympärilleen, ettei Amos vain huomaa. Amos on erittäin mustasukkainen emännän huomiosta. 17. Kasvien hoito on lähellä sydäntäni. Olen aina vieressä seuraamassa, kun emäntä kastelee huonekasveja. Nykyään ei kyllä ole enää montaa jäljellä, koska viime aikoina on sattunut paljon "vahinkoja". 18. Minusta lähtee kovasti karvaa ja emäntä kampaakin minua pari kertaa viikossa. Se on suuri nautinto, paitsi pöksyjen harjaamisesta en tykkää yhtään. Minusta irronneet karvat tullaan lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen: maaseudulle luonnonmukaiseksi hiirikarkoitteeksi. 19. Vietän paljon aikaa ikkunan ääressä kiipeilypuussa. Ikkunan alla olevasta patterista tulee ihana lämpöaalto suoraan takapuoleen. Sweet! 20. Amosta on kiva jahdata ja kun sen lopulta saa kiinni, sen voi yllättää totaalisesti antamalla kunnon turkinpesun normaalin puremisen ja potkimisen sijaan. On se kyllä aika likainenkin välillä suoraan sanoen. Äijä touhottaa niin, ettei muista pitää huolta hygieniastaan. 21. Se ei osaa myöskään käydä vessassa, jos on pimeää. Minä taas hallitsen tämän homman vähän paremmin. Onhan eteisessä se toinen laatikko, ja siihen kajastaa vähän katuvaloakin. Amoksen pitää välillä huutaa emäntä hereille sytyttämään valot, jotta se voi mennä hiekkalaatikolle öiseen aikaan. Voi reppanaa! Kunhan emäntä ehtii niin se on luvannut hommata meille vessaan liiketunnistimella varustetun lampun. 22. Vessajutuista puheenollen, hiekan pöllyttäminen ympäriinsä on tosi hauskaa! Yleensä menen hiekkalaatikolle sisään vain puolittain ja kuovin tassukaupalla hiekkaa ulos. Välillä emäntä ennättää paikalle ja ohjaa minut hellästi kokonaan laatikon sisään, mutta useimmiten vessakäyntieni jälkeen Dyson joutuu hommiin. 23. Dyson on ihan ookoo. Tai ainakin kivempi, kuin sen edeltäjä, joka kiljui kuin tapettava sika. Amos taas tapansa mukaan ylireagoi ja säikkyy imuria ihan naurettavan paljon. Itse uskallan kävellä imurin vierestä, kun se on päällä, ja emäntä voi imuroida ihan minun vierestäni, jos makaan sohvalla. 24. En kauheasti välitä kuivaruoasta. Se on enemmän Amoksen juttu. Se jopa syö mieluummin kuivaruokaa, vaikka märkäruokaakin olisi tarjolla! Ihan kumma tyyppi. 25. Raakalihaa syödään kyllä molemmat antaumuksella. Mielestäni se haisee vähän arveluttavalta, mutta kun siihen lisätään tutun märkäruokapussin kastiketta, syön hyvällä ruokahalulla kaiken. Isot lihasuikaleet raahaan pois ruokailualueelta ja mässytän kuuluvasti. Ruokailun jälkeen nuolen huulia puoli tuntia ja siristelen silmiä emännälle. Nannaa oli!!

25 x Amos

25 paljastusta minusta eli Amoksesta:

1. Mun nimi on Amos. Mua kutsutaan myös Possuksi, Kultapossuksi, Potsiksi ja Possukaksi, koska emännän mielestä muistutan vähän pientä porsasta ulkomuodoltani (olen sellainen hassu, tiivis pötkelö) ja koska ruokailun jälkeen nassua pestessä röhkin kuin sika.

2. Muita nimiä on Pörriäinen, Pössykkä, Pöhkö ja aina silloin tällöin Kakkapoika - jos lähden kiireellä laatikolta. Eniten mua kutsutaan kuitenkin Äijäksi. Vaikka tarviikohan tuota erikseen mainita niille, jotka ovat vähääkään tätä blogia lukeneet? Olen tosi maskuliininen tapaus. Lihasta koko mies.

3. Koska olen aika äijä, tykkään luonnollisesti tekniikasta. Olen aina mukana katsomassa, kun pyykkikonetta tai tiskikonetta laitetaan päälle. Katson tarkkaan, mitä nappuloita emäntä painaa ja teen saman perässä. Tosin kun alhaalta päin kurkottelee niin ei saa riittävästi voimaa nappien painamiseksi, mutta pääasia, että tiedän miten kone toimii. Kiinnostavinta kummankin koneen päälle laittamisessa on veden solina, joka alkaa käynnistysnapin painamisen jälkeen. Koitan aina sörkkiä tassulla joka koloon ja kokeilla missä se vesi virtaa. Asian selvitys on vielä kesken.

4. Tiedän oman kuninkaallisen arvoni, ja muistutan ylhäisistä sukujuuristani jatkuvasti läsnäolijoille, ettei kukaan vahingossakaan unohda kuinka tärkeä olen. Kun MÄÄ olen paikalla niin kaikkien huomion täytyy kiinnittyä 100%:sesti muhun, Leijonakuninkaaseen. (Emäntä on puhunut jostain ylisuuresta egosta, mitä se nyt sitten tarkoittaakin.)

5. En tykkää jäädä yksin. Mua alkaa heti itkettää, jos Elliott ja emäntä menee yhdessä ulos tai suljetun oven taa. Huudan ja kolistelen, kunnes joku tulee mun luo.

6. Elliott on mun paras kaveri. Vähän myös sellainen äitihahmo. Se lohduttaa ja pesee mua, kun oon ollut tuhma poika ja emäntä on torunut mua. Jos Elliott on vaikka nukkumassa kerällä nojatuolissa, niin meen vaan sen luo ja tungen pääni syvälle sen pehmeiden mahavillojen sekaan, niin se herää ja alkaa pestä ja halia mua. Parempaa kaveria ei voi olla.

7. Sen kanssa on myös tosi kiva riehua. Välillä ihan pörhistellään häntääkin toisillemme ja uhitellaan selkä köyryssä. Yhdessä me vedetään sellaista rallia, että huonekalut välillä kaatuilee.

8. Elliottin häntä on yksi parhaimpia leluja, mutta sen lisäksi tykkään myös rapisevista hiiristä, ikea-pehmoleluista, foliopalloista, erilaisista naruista ja kaikesta, missä on kissanminttua.

9. Oon tosi hyvä noutajakissa. Erityisesti ikea-pehmolelut (virtahepo, norsu, leijona ja panda) tykkää olla mun kyydissä ja rapisevia hiiriä on kanssa ihan kiva kuljetella. Emännällä on sellanen tapa heitellä niitä vaan ympäriinsä niin mä tuon ne sille takaisin. Ilman mua kaikki lelut olis hukassa.

10. Hallitsen myös isot rahtikuljetukset. Herra Kettu kulkee mun kyydissä kepeästi ympäri kämppää. Ei Elliottin lihaksilla vaan onnistuisi. Mä oon tän talon bodari.

11. Olen aika näppärä avaamaan kaappeja ja onkimaan erilaista tavaraa niistä. Jostain syystä emäntä on alkanut laittaa erilaisia lukkomekanismeja kaikkiin oviin. Pöh, ihan tylsää. Joka paikka on nykyään täynnä pyörävaijerilukituksia ja jeesusteippiä.

12. Kaikki märät kankaat, keittiörätit, pyyhkeet vessassa ja kuivumassa olevat pyykit kiehtovat mua suuresti. Ekaks hiffasin, että tiskialtaan luona on yleensä aina sellanen märkä rätti ja kävin jatkuvasti noutamassa sen alas ja roudailin sitä ympäriinsä. Emäntä ei sitten kai tykännyt, että märkiä rättejä lojuu lattioilla, joten se alkoi jemmata sen rätin tiskikaappiin. Ja sen seurauksena musta tulikin niin hyvä kaappien avaaja, kun oli pakko saada se märkä rätti sieltä tiskikaapista. Nykyään tosin kaikki tämä hauskanpito on kielletty ja kaapit lukittu erilaisilla vempaimilla, kuten kohdassa 11 mainitsin.

13. Toinen paha addiktio on fleece-kangas ja erilaiset neulotut jutut (lapaset, pipot yms). Niitä revin hajalle sellaisella vimmalla, että hyvä ettei pää irtoa kun riuhdon niin. Nykyään tätäkin huvitusmuotoa on rajoitettu ja saan tuhota ainoastaan muutamaa fleece-huopaa luvan kanssa.

14. Osaan tehokkaasti onkia myös kissavessan ilmasuodattimet koloistaan ja repiä ne pieneksi silpuksi. Tätäkin - yllättäen - on vaikeutettu jeesusteipin avulla. Tosi tylsää! Huumorintajuton emäntä!

15. Tykkään myös syödä rapinahiirten hännät. Kaikilta hiiriltä on häntä typistetty.

16. Ulkoilu on aivan mahtavaa. Mä yritän aina mennä ulos samalla oven avauksella kuin emäntä. Mutta kyllä mä oikeestaan tiedän, että ainoastaan valjaiden kanssa saa mennä ulkoilemaan. Jos mä jostain syystä kuitenkin pääsen livahtamaan rappukäytävään ilman valjaita, oon hetken sillai "jes, mä karkasin!" voitonriemuisena ja oveluudestani ylpeänä, mutta sitten en tiedäkään mitä mun seuraavaksi pitäisi tehdä ja palaan ihan nolona ja hädissäni takaisin asuntoon.

17. Näin syksyn tullen me ei oikeastaan enää paljon ulkoilla, mutta kesällä ulkoiltiin vähintään kerran viikossa, ja sai kiivetä puihin - ainakin jonkin matkaa. Kiipeily on tosi jees. Tärkeintä ulkoilussa on kuitenkin ruoho. Heti kun pääsee nurmikolle, on ahmittava niin paljon ruohoa, että ihan pahaa tekee välillä.

18. Yks mun lempiharrastus on syöminen. Melkein kaikki kelpaa, en pahemmin nirsoile. Tai siis, kyllä mun tietenkin joka kerta, kun kippo laitetaan eteen, on kuovittava kipot ja tarjotin lähes nurin, mutta kun oon aikani esittänyt drama queeniä, ruoka lopulta kelpaakin. Se kuopiminen on vaan tollanen kumma ehdollistuma.

19. Osaan ilmaista itseäni ja tunnetilojani erittäin monipuolisesti. Vastaan, jos multa kysytään - se nyt on vaan kohteliasta. Mulla on voimakas ääni enkä arkaile käyttää sitä. Eniten ääntä lähtee, jos olen tyytymätön emännän toimintaan. Sitä mäkätystä voi kestää vaikka kuinka kauan. Lisäksi kerron maailmalle, jos mulla on kakkahätä.

20. Kakkahätä. Se ansaitsee oman kappaleensa. Kakkahätä on ehkä kamalin asia koko maailmankaikkeudessa, toimi ruoansulatus hyvin tai huonosti. Kiroan emäntää aina kun sellainen tulee. Miksi se syöttää mulle ruokaa josta tulee kakkahätä? Se on EMÄNNÄN vika!!!! Huudan sille vihaisesti, kun mua kakattaa. Toinen tapa vastaanottaa kakkahätä on murista ensin matalalta kuin ukkonen, sitten lähteä valonnopeudella kirmaamaan ympäri kämppää samalla karjuen kuin leijona, ja lopulta - viime hetkellä - suunnata laatikolle.

21. En tykkää muiden aiheuttamista kovista äänistä. Yksi yö alkoi sataa kaatamalla, and I mean, KAATAMALLA. Sade hakkasi ikkunaan ja kolisi peltikattoa vasten. Meteli oli sietämätön. Ainoa vaihtoehto sellaisessa tilanteessa on alkaa itse huutaa ihan täysillä, että se kamala ääni peittyy. Muutkin heräsivät silloin ihastelemaan mun komeaa äänenkäyttöä.

22. Tykkään olla emännän sylissä. Yritän aina päästä syliin, mutta saan olla pitkään emännän sylissä vain sohvalla, kun emäntä katsoo leffoja. Ja Elliotthan EI saa mennä emännän syliin. Pidän siitä huolen. Emännän syli on vain mua varten. Saatan jopa kiitollisena syliin pääsystä nuolaista emännän käsivartta kerran jos useammankin.

23. Emäntä kerran tuskaili, miksen voi juoda vesikiposta, vaan kipon vierestä (suihkukaapin lattialta), niin päätin että no okei, nuollaan sitten eri paikasta. Ja toden totta, mikään ei ole niin hyvää kuin suihkukaapin seiniltä nuollut pisarat.

24. Käyn iltakoulua. Opiskelijaelämä on tunnetusti rankkaa, mutta kun motivaatio on kohdallaan, opinnot etenevät sujuvaa tahtia. Jos näen pienenkin vilauksen kosketuskepistä, alan määkyä innokkaana. Jos saisin itse päättää, elämä olisi jatkuvaa naksutinkoulutusta 24/7.

25. ...paitsi että pitäähän sitä kissan nukkuakin välillä. Mukavinta se on Elliottin lämpimässä kainalossa. Elliottin kanssa on kyllä kiva tehdä kaikkea yhdessä. Jos Elliott pesee etutassua, munkin pitää pestä oma etutassu. Jos se potkii korvaa, niin munkin korva alkaa yhtäkkiä kutiamaan. Käydään me yhtä aikaa samalla hiekkalaatikollakin, vaikka toinen loota olisi vain muutaman metrin päässä.

Epäonnenbambu

Sunnuntaiaamu. Vapaa päivä. Emäntä haluaa nukkua kerrankin pidempään. Kello on kuitenkin soimassa kahdeksalta, jotta pojat saavat aamiaisensa ajallaan, vesikippo pestään ja täytetään uudelleen raikkaalla vedellä ja hiekkalaatikot putsataan. Nyt ei kellään pitäisi olla mitään valittamista. Sitten takaisin nukkumaan.

VÄÄRIN!

Tällaista laiskottelua eivät Elliott ja Amos suvaitse, oli henkilökunnan vapaapäivä tai ei. Palvelusväenhän kuuluu aamiaisen jälkeen viihdyttää herroja eikä palata takaisin sänkyyn! Alkaa hirveä mäkätys asiasta ja kun sillä ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta, aletaan riehua. Mistähän lähtisi isoin meteli? Ensimmäiseksi keksitään kaataa pyykkiteline. Siitä lähteekin mukava räminä, ja tulos on toivotunlainen: henkilökunta nousee ylös sängystä! Mutta poikien kauhuksi ihminen vain hakee pyykkitelineen ja pyykit makkarin puolelle ja palaa nukkumaan. Mäkätys alkaa taas uudelleen ja hetken päästä aletaan taas vetää rallia. Sitten kuuluu uudenlainen ääni. Jotain kovaa iskeytyy lattiaan. Emäntä nousee ylös ja käy tarkistamassa mitä on tapahtunut. Joku karva-aivo on hypännyt Kissoilta Kielletyille Hyllyille ja tiputtanut alas onnenbambun. Varsi murtuneena sen latva retkottaa nyt surullisesti alaspäin. Nyyh, se on entinen. Haikeana henkilökunta pitää pienimuotoiset hautajaiset rakkaalle kasville ja toteaa, että takaisin nukkumaan ei enää huvita mennä. Pojat - henkilökunta 1-0.

Me likey

tykkää

ei tykkää

tykkää?

ei tykkää

pesee koipea

TYKKÄÄ! ♥

Taikasauva

Karvalapsosilla oli taas eilen aihetta kummasteluun, kun emäntä sulki oven suoraan nenän edestä mennessään toimisto-verstaaseensa (lue: vessaan) mukanaan puukko, puuhelmi, liimaa ja outo metallitikku. Ovi ei auennut, vaikka kuinka huhuiltiin oven takana. Oliko sillä kaikki ok? Mitä ihmettä se siellä teki noin epätavanomaisilla varusteilla? Kun viimein ovi aukesi ja pojat pääsivät tarkistamaan tilannetta, ei havaittu muuta poikkeavaa, kuin hitusen puupölyä ja liiman hajua ilmassa. Tänään kummallinen keppi otettiin jälleen esille siveltimen ja maalipurkin kera, ja loppuillasta ihmevekotin esiteltiin herrasväelle.

Tuliterä taikasauva käyttövalmiudessa

I put a spell on you, coz you're mine

(or coz I don't want you to destroy my stuff any more)

Edistystä

Asiat etenevät: teleskooppivartinen karttakeppi löytyi! Kulutushysteriaa ja ihmismassoja vihaavan ihmisen oli lopulta astuttava sisään Stockmannille Hullujen Päivien aikaan. Näköjään karvantuotantoyksikköjensä eteen tekee mitä vain. Keppi ei tietenkään minkäänlaisessa halvennuksessa ollut, mutta henkilökunta ei näin olettanutkaan. Sitä seurasi käynti Tiimariin. Puuhelmivalikoima sattui kyseisessä myymälässä olemaan aivan säälittävä ja emäntää laiskotti eikä hän jaksanut enää lähteä muita liikkeitä kiertämään vaivaisten puuhelmien takia, joten hän otti ainoa tarjolla olevan tuotteen, 10 kpl pieniä helmiä pussissa, vaikka vähän arvelikin, että ne ovat väärää kokoa kepin päähän. Kotona totuus paljastui: helmet ja keppi eivät sopineet yhteen. Mitäpä tuosta! Täytyy suunnata seuraavaksi Sinooperiin ja koittaa vähän skarpata tuotteen valinnassa.

Väärän kokoisista puuhelmistä syntyi lattiaa vasten "kivasti" koliseva toukkaimitaatio-lelu. Pojat ottivat uutuuden erittäin avoimin mielin vastaan ja olivat kovasti täpinöissään toukasta.

Tänään, kun on ehditty vaikka mitä, niin ehdittiin myös ulkoilla. Tai paremminkin "käväistä ulkona". Pojat ruinaavat vieläkin ulos yhtä paljon kuin kesällä, eivät ilmeisesti muista, että siellä on nykyään aika vilpoista. Ja useimmiten vielä ällöttävän märkää!

"Lopeta se kuvaaminen, mennään jo!"

Vaatetuksesta huolimatta ulkona tarjetaan olla vain pieni hetki. Elliottille keväällä tehty violetti säärystinasuste ei tunnu enää riittävän lokakuun säihin, pitäisi kehitellä jotain lämpimämpää. Sitä paitsi molemmat pojat ovat kasvaneet tästäkin vaatteesta ulos. Liian pitkiä poikia!

Kulmakunnan komein säärystinmies wants out!