Feline awesomeness

Muutamia huvittavia piirteitä näissä karvaisissa otuksissa.

1) Amoksen loputon mustasukkaisuus

Jos ihminen haluaa Amoksen nopeasti tulevan luokseen, mutta herra on esim. nukkumassa tai tekemässä jotain muuta omasta mielestään niin tärkeää, ettei ihmisen huutelulle letkauteta edes korvaa, vaan tylysti totaali-ignoorataan tuo alemman lajin edustaja, on ihmisen kannalta ainoa toimiva ratkaisu alkaa huudella ihastuneella äänensävyllä kommentteja, joissa mainitaan Elliottin nimi, esim. "Oi, mun iiihana pieni Elliott, sä oot niin söpö!!!". Elliottin kehuminen laukaisee Amoksessa järjettömän mustasukkaisuuden, ja hän ryntää salamana paikalle muistuttamaan palvelijaa omasta uskomattoman upeasta olemassaolostaan - VAIKKA olisi ollut juuri nukkumassa sylikkäin Elliottin kanssa. Pösilö. xD

Sielläkö se taas lässyttää Elliottille? *mur*

Myös puhelimessa puhuminen laukaisee usein Amoksen mustasukkaisuuspuuskan, ja lähipiiri onkin tottunut kuuntelemaan Amoksen huomionhakuista huutoa emännän äänen rinnalla. Vieraammat soittelijat, esim. liittymämyyjät, lääkärit tms. ovat välillä Amoksen taustakarjunnan vuoksi jopa varovasti kyselleet, onko nyt jollain tapaa huono hetki puhua. (Ei, satun vain työskentelemään suurten kissapetojen parissa eläintarhassa.)

2) Pyllyn lämmitys

Talvisin tässä kämpässä saattaa hieman vetää, etenkin kun ihminen tykkää myös raittiista sisäilmasta ja harrastaa sen vuoksi paljon nopeita läpivetotuuletuksia, joten molemmat karvanaamat ovat ottaneet tavaksi säännöllisin väliajoin käydä kylpyhuoneen lämpöpatterin päällä lämmittämässä takamustaan. Valitettavan usein heidän ajoituksensa osuu yksiin, ja patterin herruudesta käydään ankaraa taistelua, vaikka molemmat kyllä mahtuisivat istumaan sen päällä yhtä aikaa peräkkäin.

 Hus! Pois siitä!

 Minun patteri. Minun.

Etenkin Elliottilla on ongelmia sietää Amosta lähelläkään kyseistä patteria, ja Amos on joutunut usein julman pylly- ja häntähaukkailun uhriksi, mikä saa hänet rääkymään kuin pienen vauvan. Tämä vuorostaan on suuressa ristiriidassa hänen muuten niin machon olemuksensa kanssa.

3) OMG, melkein kuoltiin janoon ja vessahätään!!! TAAS!!!

Aina ihminen ei välitä käyttää kylpyhuonetiloja avoimin ovin, vaan arvostaa toisinaan myös yksityisyyttä ja omaa rauhaa. Näinä kertoina kylpyhuoneen ovi on myös lukittava, muuten omatoimiset herrat osaavat kyllä tulla omin voimin sisään, hypätä esim. saunan oven päälle ja sieltä, mukavasta yläperspektiivistä, vesipisaroiden ulottumattomista, jakaa viisaita neuvoja (lue: huudella julmaa kritiikkiä) ja tuijottaa pistävällä, arvostelevalla katseella ihmisen vedenläträyspuuhia. Toinen kiva ajanviete on ravata uhkarohkeasti edestakaisin suihkussa olevan ihmisen ohi, ja kokeilla hyvää tuuriaan, josko vesipisarat eivät osuisikaan turkkiin haavoittavasti.

Kuitenkin ne kerrat, joina ovi lukitaan, ovat k a m m o t t a v i a. Vaikka molemmat olisivat juuri hetkeä aiemmin käyneet molemmilla tarpeillaan, heti kun vessan ovi menee lukkoon, tulee järisyttävä tarve päästä laatikolle tai vaihtoehtoisesti juomaan vettä saunan vesikiposta, vaikka muuallakin kämpässä on vettä tarjolla. Ovea raavitaan ja pidetään kovaa meteliä. Lopulta kun ovi avataan, ryntää kaksi karvaotusta hirveässä hengenhädässä hiekkisten ja vesikipon luo, seuraa pysähdys ja hetken hämmennys: "Höh, eihän mulla mitään vessahätää ollutkaan!" ja siitä toivuttuaan saattavat lipaista yhden kielellisen vettä ja poistua vessasta vähin äänin jatkamaan sitä mitä olivat olleet puuhaamassa, ennen kuin vessan ovi meni lukkoon.

Mutta saunomispäivät ne vasta onkin parhaita, 
kun pääsee maalaamaan ikkunoihin.

Huippukunnossa

Viime viikolla herrojen kuljetusboksit otettiin yllättäen esille yläkaapeista. Pari päivää heille annettiin aikaa rauhassa tutustua niihin, nuuhkia ja vapaasti viettää aikaa niiden sisällä. Ilmassa leijui aavistus matkalle lähdöstä ja etenkin Elliott oli ihan innoissaan: ihminen vain katseli huvittuneena, kun balineesiprinssi kökötti boksin sisällä ja odotti kärsivällisesti lähtöä. Kun hetki viimein koitti (kuitenkin vasta seuraavana päivänä), hän meni kiltisti boksiin emännän pyynnöstä. Amoksen mieli-/muistikuvat kissaboksista saattoivat olla jonkin verran negatiivisempia, sillä vapaaehtoisesti häntä ei boksiin saanut. Lopulta joka solullaan vastaan paneva äijänköriläs saatiin tungettua laatikon sisään perä edellä. Kun ovikin oli lopulta saatu kiinni, alkoi diabolinen, tärykalvoja vavisuttava mouruaminen ja ryminä, kun telkeämisestään herneen kuonoon vetänyt lilapöksy sinkoili boksin laitoja vasten, kuin jääkiekkoilija. Ärtymys laantui, kun ulko-ovi aukesi ja päästiin matkaan. Autossa roolit vaihtuivat: Amos kaivautui pehmikkeisiin ja oli hiirenhiljaa, kun Elliott lauloi matkalaulun.

Mutta oi ja voi. Ei mentykään maaseudulle, vaan eläinlääkäriin! D: 

Helpompi tapaus eli Elliott pääsi ekana desinfiointiaineen tuoksuiselle pöydälle. Oli niin paljon uutta ja ihmeellistä ympärillä, että äkillisestä maisemanvaihdoksesta häkeltynyt otus ei huomannut mitään, kun sai tehostepiikin pyllyynsä. Sirukin laitettiin niskaan, tosin emännän mieltä jäi hiukan kaivertamaan kysymys, minne siru oikeastaan meni, sillä Elliottia paikallaan pitäessään tunsi myös piston omassa sormessaan. xD Hämmentävintä oli, että onnistumisestaan sataprosenttisen varma eläinlääkäri ei edes vaivautunut potilaan emännän mielenrauhan palauttamiseksi lukemaan sirua asennuksen jälkeen, mikä jätti vähän pahan maun suuhun kyseisestä eläinlääkäriasemasta. Palveluammatti se on eläinlääkärikin, eikä asiakasta saa jättää epävarmuuteen, etenkään, kun on kyse terveyteen liittyvistä asioista, olivatpa epäilykset kuinka naurettavia tahansa. Ei, että kissan tunnistesiru ihmissormessa olisi terveydelle huomattavan haitallinen. Joka tapauksessa, asia selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupan kassoilla alkavat varashälyttimet piippailla ilman selkeää syytä. ;)

Amoksen tsekkaus meni yllättävän sujuvasti, ainoastaan kauhusta kangistuneen kissan poistaminen boksista oli hitusen aikaavievää. Se oli piikki pyllyyn ja menoksi. Siruhan Amoksella on ollut jo kauan. Molemmat kissat läpäisivät tarkastuksen puhtain paperein.

Ihme kyllä, kummankin kissan hampaat ovat kuulemma erinomaisessa kunnossa. Ei näkynyt jälkeäkään hammas-
kivestä, mikä on hämmentävää, sillä hampaidenharjauksesta on meillä aina osattu luistaa tehokkaasti. Onkohan villasukan mässyttämisellä hampaita puhdistava vaikutus?

Hän vaatii

Tällä kertaa tarjolla pikselimössöä kännykästä.

 Namia tänne ja heti!

  MÄÄÄÄÄÄÄÄÄ haluun ulos!!! 
 (Voi kulta pieni, siellä on vielä talvi!)

 Ihmettelijöille tiedoksi: kyllä, postiluukku on teipattu kiinni, 

kenenkäpä muun kuin videossa tepastelevan herran takia.

Vanhaa kuvaputki-tv:tä arvostetaan suuresti pyllyn-
lämmittimenä. Ruuhkahuiput ja taistelut parhaasta paikasta tuovat usein tarpeetonta jännitystä myös henkilökunnan elämään ("joko nyt viimein joutuu taulutelkkariostoksille?").

Gallup vol. 2

Amos: "Moikka kamut! Tassu ylös: kuinka moni karvanaama vihaa tiskikoneen täyttöä ja tyhjentämistä yhtä paljon kuin minä, että siis pitää ihan käkättää, kun ottaa niin päähän tuo astioiden kanssa kolistelu? Ihan siitä asti, kun muutin tänne, olen astianpesukonetta vihannut YLI KAIKEN! Vaikka kaikki tuollainen kilistely- ja kolistelutouhu on ihan hanurista, täytyyhän jonkun korkea-arvoisen ja pätevän tahon sitä silti valvoa. Totta kai mun tarvii aina nähdä mitä emäntä tekee, tajuutteks? Vaikka esim. makkarissa olis hiljasta ja voisin siellä pötkötellä ihan kaikessa rauhassa ilman korvien vihlontaa. Ei oo helppoo, kun on kissa."

"Vielä sellainen tosi outo juttu: onks kukaan sattunut perehtymään kyseenalaiseen teoriaan nimeltä ruskea nuotti? No, ehkä kantsis, koska se on aika vakava juttu! Nimittäin tuo tiskikonekolistelu aiheuttaa mulla vähän samanlaisen ilmiön. Ekaksi on hirveä tarve käkättää, sitten alkaa kakattaa ja äkkiä tulee kova kiire laatikolle. Weird! Ja tämä tapahtuu siis aina, kun ihminen häärää tiskikoneen kimpussa. Miettikää! Kovin outoa..."

Viikon lelu vol. 2

Siinä se on: jälleen yksi naru, joka otettiin talteen poisheitettävien housujen vyötäisiltä. Henkilökunnan mielestä tylsä, yksinkertainen ja mitätön esine. Poikien mielestä kiehtovin ja vastustamattomin asia koko maailmankaikkeudessa. Videolle tallentuivat myös poikien hauskat reaktiot lelun hetkellisestä piiloon laittamisesta. Amos tapansa mukaan on äänessä: "Naru takaisin niinku olis jo!" Tehokas omalla tavallaan on myös Elliottin taktiikka, johon kuuluvat lautasen kokoiset, koiramaisen anelevat silmät, sinisen hehkun maksimointi ja pään kallistelu. Kun tällä tavoin käytetään kahta täysin päinvastaista taktiikkaa vierekkäin, aivan kylki kyljessä, on onnistumisprosentti aina hyvä. Kyllä se ihminen lopulta jommalle kummalle periksi antaa.

Aurinko nousi jo, ylös siitä!!!

Amos: "Meidän mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, jos meidän palvelija heräisi joka aamu vaikka siinä viiden pintaan meitä passaamaan. Tällä tavalla sitä saa aina komentaa makkarin ovensuussa aamuisin (harvemmin siitä kyllä on mitään hyötyä). Ennen kuin emäntä sai kameran käsiinsä, oltiin ehditty jo enimmät ja aggressiivisimmat huutelut huutaa ja vähän jo itseäkin alkoi koko touhu väsyttää. Joka tapauksessa olemme vahvasti sitä mieltä, että potkut tuollaiselle ihmislaiskimukselle pitäisi antaa!"

"P.S. Huomatkaa miten Elliottkin yrittää tunkea väliin, kun olen tärkeässä hommassa antamassa käskyjä." *närkästynyt tuhahdus* >:[

Videopäiväkirja

"Olosuhteet eivät olleet helpoimmat: kuvauspaikalla kirkas vastavalo, käytössä vanha ja huono digipokkari, taustahälynä pyykinpesukone, tiskikone, telkkari ja emäntäkin vielä kehtasi keittiössä kolistella muka ruokaa laittaen... Mutta saimmepahan viimein oman äänemme kuuluviin! Seuraavassa valitusta elämämme epäkohdista."



"Kuinka pitkään minua aiotaan kiduttaa tällä possunlihasuikaleiden tuoksulla?"



"Miksi lintu, orava, ihminen, auto ja motskari saavat vapaasti kulkea pihalla, mutta Amos ei?!" (kysymys, jota on pohdittu päivin öin maaliskuusta lähtien)

Unettomia öitä

Maaliskuussa alkaneet Amoksen lauluharjoitukset jatkuvat edelleen innokkaasti ja äänekkäästi. Henkilökunta on elätellyt (turhaa) toivoa, että Amos omaksuisi Elliottin pehmeän, hiljaisen ja kauniisti korvaan sointuvan miun, ja luopuisi korvaan rumasti särähtävästä MRÄÄÄÄH-huudosta, josta tulee mieleen lähinnä varisten ja naurulokkien ikävimmät ääntelytavat. Vapun kunniaksi Amos huusi koko yön, ja henkilökunta rukoili, että naapurit olisivat riittävässä juhlahumussa ignooratakseen metelin. Hermoja raastava laulu öiseen aikaan on toistaiseksi päätetty jättää henkilökunnan taholta huomioimatta, jotta ei ainakaan tule vahingossa palkittua ikävää käytöstä. Tai oikeastaan ihminen on lopullisesti kyllästynyt huutoon, eikä yksinkertaisesti jaksa enää reagoida.

Amos on muutenkin ollut viime aikoina kovin hankala. Iltaisin yhteiset leikityshetket eivät voisi vähempää kiinnostaa, koska Amoksen mielestä kaikki lelut ovat ihan tylsiä. Joka päivä pitäisi olla joku uusi lelu. Tai jos joku lelu lopulta kiinnostaa, sen vaaniminen kestää niin kauan, että rankan työpäivän tehnyt emäntä meinaa nukahtaa niille sijoilleen hyökkäystä odotellessaan. Ja kun Amos ei illalla saa ylimääräistä energiaa purettua, yöllä aletaan riehua ja kovaan ääneen valittaa tylsyyttä ja maailman vääryyksiä. Elliottilla ei samaa ongelmaa ole, koska hän leikkii ja riehuu itsensä ihan läkähdyksiin joka ilta. Sitten onkin hyvä lepäillä ja olla hissukseen yöllä, kun emäntäkin nukkuu. Toisin kuin Amos, Elliott osaa myös aktivoida itseään, ja leikkii itsenäisesti paperitolloilla, männynkävyillä, filmipurkeilla ja tee-se-itse-pahvisilpullaan.

Amoksen jatkuva yöllinen huuto vaikuttaisi välillä aiheutuvan myös jonkinlaisesta hiekkalaatikko-ongelmasta. Hiekkalaatikko sijaitsee vessassa, johon ei yllä valoa ikkunoista öiseen aikaan. Siksi hiekkalaatikon läheisyyteen on asennettu kaksi liiketunnistinlamppua, jotka syttyvät heti, kun joku saapuu laatikolle. Ongelma ehkä on siinä, että valot sammuvat liian nopeasti ja laatikon sisään ehtinyt Amos, joka on todella hidas kuopankaivaja, jää pilkkopimeään kesken asioinnin. Kumma kyllä, Elliott selviää öisistä laatikkoasioinneista mainiosti, eikä hän tunne tarvetta herättää emäntää vessahädän takia. Amos on lisäksi äärimmäisen tarkka hiekkalaatikon siisteydestä (toim.huom: laatikko putsataan 2 kertaa päivässä), ja välillä herralle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa mennä asioimaan samaan laatikkoon, johon on jo ehditty muutama paakku tehdä. Tällöin hän jää puolittain hiekkalaatikon ovensuuhun, kaapii jättimäisen keon hiekkaa pitkin lattioita ja tulee huutamaan närkästyneenä emännälle. Henkilökunnasta välillä tuntuu, että maansiirto-operaatioita käytetään myös mielenilmauksena, jos esim. tarjolla on Amoksen mielestä pahaa ruokaa (= Feline Portan tölkkikanaa, Elliottin ykkösherkkua).

Kevään tuoksu sekoittaa pään

Enough complaining. Vappuna käytiin poikien kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina valjastelemassa. Aurinkoa riitti ja puisto oli kuivunut.

Jep. Yli +10 astetta, hyvä ulkoilukeli.

Ainoastaan tuuli oli poikien mielestä ehkä vielä hieman liian kylmä. Elliott oli jotenkin hämmentynyt molempina ulkoilukertoina - tai kenties vain hieman uninen, kun kesken päikkäreiden piti ulos lähteä - ja vain istua möllötti paikallaan, nuuhki tuulta ja katseli tuulessa lenteleviä puiden lehtiä. Amos sen sijaan oli ihan tohkeissaan, ja henkilökunta oli suuresti huvittunut seuratessaan häntä pystyssä iloisesti ympäriinsä kipittelevää nuorta miestä. Ohikulkijatkin katselivat hymy huulilla karvaäijän hassua touhotusta. Tällä kertaa Amosta eivät ihmiset ja autot pelottaneet, sillä keväthuuma täytti koko tajunnan. Kolmeen puuhunkin kirmattiin hurjaa vauhtia, mutta kiltisti hypähdettiin takaisin maanpinnalle emännän huudettua jarruttamaan tahtia. Ulkoilusta ei saatu tällä kertaa kuvamateriaalia, sillä henkilökuntakin halusi nauttia ulkoilusta, ja kamera jätettiin sisälle.

Haaveena on, että kun molemmille pojille saadaan omat Vänttis-valjaat, pojat pääsisivät kesällä valjastelemaan yhtä aikaa, kuten oli tapana silloin, kun Amos oli vielä niin pieni, että pentuvaljaat mahtuivat. Jotta kahden niin täysin eri ulkoilutyylin omaavan kissan kanssa ulkoilu olisi myös henkilökunnalle mieluisaa, täytyy ilmeisesti alkaa houkutella paikalle vapaaehtoista kissan ulkoilutus -seuraa.

Unissa kirmaillaan kesäisillä niityillä ja
mässytetään makoisia hiiripaisteja

Temppuhaasteen tilannepäivitys

Nämä videot saattavat jäädä ainoaksi todistusaineistoksi koulutuksen edistymisestä (?), sillä on hyvin epävarmaa saadaanko lainakameraa käyttöön enää helmikuun viimeisiksi viikonlopuksi, ja emännällä taas ei riitä aikaa ja energiaa arki-iltoina kuvaamiseen. Takajaloilla seisomis -haasteen tarkoitus oli saada pojat nousemaan takajaloilleen (mieluiten varpailleen) ja pysymään asennossa vähintään 3 sekuntia. Koulutusaikaa oli helmikuun loppuun asti.

Tilanne tällä hetkellä: Ainakin Amos on parantanut suoritustaan huomattavasti, nousee välillä jopa varpailleen. Rasittavaa kepin lätkimistä harrastetaan kuitenkin edelleen. Usein naksautus on ehditty jo antaa, ja vasta sen jälkeen tassu iskee koulutuskeppiin. Pulmallista.

Tässä ensimmäisessä videossa on myös havaittavissa pientä protestointia. Kamerakin hieman huonosti..



Kameran asento korjattu, Amos jatkaa vielä:



Elliottin vuoro:



Elliott on täysin menettänyt motivaation tempun tekemiseen, eikä ole edistynyt paljoakaan. Eri herkkuja on kokeiltu, mutta esim. kissanminttunapit vain huononsivat suoritusta (eikä emäntä pojille mielellään edes syötä sellaisia kissoille sopimattomien ainesosien vuoksi).



Tässä myös puhenäyte nuoremmalta herralta (pahoittelut taustahälystä, astianpesukone oli päällä). Tämä on Amoksen normaali, keskivolyymin komenteluääni. Varsinaista huutoa ei vielä ole saatu tallennettua videomuotoon - koittaa sekin päivä ehkä joskus - mutta kerrottakoon, että huutovolyymi on sitä luokkaa, että henkilökunnan herkkiin korviin ihan sattuu. Ihmetelty on sitäkin, ettei kukaan naapureista ole vielä tehnyt virallista valitusta kissojen ääntelystä. *koputtaa puuta*



Ja tässä videossa hän saa haluamansa, eli vehnänoraita. Viimeisin vehnänoraskasvusto onkin jo päässyt pahasti nuukahtamaan, ja tässä viedään viimeisiä elinvoimaisia korsia. Suurin osa meni matolle (vaikka videosta se ei käy ilmi).