Uusi tuttavuus, FLUTD

Vaihtelu virkistää, joten viime aikojen satunnaiset pukluhuolet (joista blogiin ei ole ihmisorjan laiskuudesta johtuen jaksettu tarinoida) korvattiin pissa- ja kakkahuolilla. Viimeiset kolme päivää lilaäijä on tuskaillut laatikolla tiuhaan ja viimein tänään hänet ovelasti huijattiin eläinlääkärikäynnille naamioimalla homma kauppatorin pulujen ja lokkien vaanintareissuksi. Torin lintukannan vaanintaa tai ainakin intensiivistä tarkkailua toki tapahtui, mutta koppaan lukittuna, peiton alta - tuskin siis hurjan saalistajan omien toiveiden mukaisesti. Torin ihmisvilinä ja melutaso saattoivat myös pilata elämyksen. Paikallisbussi-

matkailu ei edelleenkään vaikuta olevan Amoksen mieleen. Ikävintä on kissamaisen aggressiivinen suhina, kun ovet aukeavat ja sulkeutuvat.

Aikamoinen soittelukierros piti jälleen kerran tehdä, että yleensäkin saatiin lääkäriaika samalle päivälle ja kävi kuten viimeksi, että kun 5-6 eläinlääkäriasemaa oli lopulta soiteltu läpi, yksi peruutusaika löytyi viimein PetVetistä. Viime kerrasta jäi ihan hyvät fiilikset, asiakaspalvelu oli ookoo, eikä kulkeminen julkisilla ollut mahdottomaksi tehty, joten hyvillä mielin sinne lähdettiin taas kerran. Ihminen ainakin, Amos ei niinkään.

Tapansa mukaan Amos oli järkytyksestä kankea lääkärin pöydällä, mutta niin ihanan kiltti ja helposti käsiteltävä (verrattuna esim. kotona tapahtuvaan lääkitykseen). Pissanäytettä ei valitettavasti saatu, sillä rakko olikin ihan tyhjä, joten virtsakivitukkeumahuolet lievenivät. Oppipa tumpelo omistaja myös palpoimaan oman kissansa suolistoa ja rakkoa, jotta vastaisuudessa jo kotona pystytään tekemään alustavaa diagnoosia pissa- tai kakkaongelmien laadusta. Hyvä niin. Mahtava eläinlääkäri - tällaista asiakkaan koulutusta lisää, kiitos!!!! Ei myöskään määrännyt (tod.näk. turhia) pojootteja, mikä on todella kunnioitettavaa. 

Huolet virtsakivistä siis näillä näkymin osoittautuivat turhiksi. Todennäköisempi syy ongelmiin on stressiperäinen ärsytys virtsarakossa, ja Amos sai tulehduskipulääkekuurin ja satunnaiseen ummetukseen mallasvalmistetta, joka osoittautui kotona molempien äijien mielestä aika namiksi mössöksi, kun ennakkoluuloista ensin päästiin.

Eläinlääkärin mukaan kuivaruokapainoitteisesta ruokavaliosta ei näiden ongelmien vuoksi tarvitse luopua, sillä pojat syövät lääkärin mielestä riittävän laadukasta ruokaa. Royal Caninilla ja muilla eläinkauppatasoisilla mahdollisimman vehnättömillä, soijattomilla ja kalattomilla tuotteilla jatketaan siis edelleen. Näin alkuun raksut kuitenkin liotetaan ummetuksen helpottamiseksi ja veden juomista kokeillaan lisätä muilla tavoilla. Pikaista paranemista odotellessa....

Lisätietoa FLUTDista: http://www.hillspet.fi/fi-fi/health-conditions/urinary-flutd.html

The big baby sijais"emonsa" hellässä huomassa

Long time no ocean

"Heipä hei arvoisat lukijat! Olemme täällä taas! Taukoa on pidetty, koska on tapahtunut niin paljon eikä ole vain ehtinyt kaikelta syömiseltä ja nukkumiselta päivitellä. Lisäksi tuo meidän emäntä on ottanut sivutyökseen opiskelun meidän orjana olemisen rinnalle, joten kiirettä pitää kaikilla. Alla todistusaineistoa siitä, miten rankkaa on ollut."

Elämästä nauttiminen = rankkaa!

"On meille ihan kaikenlaista tapahtunutkin. Ekaksi tärkein eli kakkaloota-uutinen. Nyt olemme siirtyneet kokonaan paakkuuntumattomaan pellettiin ja meillä on kaksi tuon ihmisolion väkertämää hirvitystä omassa huoneessamme eli saunassa. Joo, ei ne kauniita ole, mutta toimii paremmin kuin junan vessa. Emäntä on iloinen, kun pölisee vähemmän ja on paljon siistimpää. Meidän kaikkien astmaoireet ovat ihan minimissä nykyään tämän hiekkavaihdoksen ansiosta. Pellettimateriaalin edullisuus tietenkin on myös tärkeä asia."

"En tiedä, miksi sojottelet kamerallasi noihin rumiin lootiin,

mutta menen tähän eteen niin kuvaan tulee edes jotain kauneutta."

Aiemmin syksyllä myös Amos kohtasi ampparin. Leuka turposi jättimäiseksi (ks. kuva alla), ja eläinlääkärissä Amos sai kipulääkettä. Kissat kun ovat niin hankalia lääkittäviä, oli valittava joko kipulääke tai kortisoni turvotuksen laskemiseen, joten lekuri suositteli kipulääkettä. Leuka normalisoitui onneksi alle vuorokaudessa. Nyt, kun molemmat pojat ovat tehneet lähempää tuttavuutta amppareiden kanssa, niitä osataan jo varoa ja väistää, mikä on emännälle suuri helpotus. Incidenttien jälkeen, jos amppareita sattui vielä pääsemään sisään asuntoon parvekkeelta, poikien käytös muuttui rauhattomaksi ja he nopeasti tulivat hakemaan ihmisen paikalle ja osoittivat mikä hätänä. Fiksuja elukoita!

Syksyn aikana on myös huomattu, että Amoksella on Elliottin tavoin jokin ruoka-allergia, ja nyt ollaan halvimmista pussiruoista luovuttu kokonaan. Allergia ilmeni kutinana selässä, ja iho raavittiin säännöllisesti rikki. Amos sai pitää pukua päällään ja ruokavaliomuutoksen myötä selän iho on parantunut. Myös molempien poikien oksentelu on loppunut lähes kokonaan tiettyjen halpisruokien jäätyä pois ostoslistalta.

"Tällaista meille siis kuuluu. Ahkeria ollaan oltu, metsästetty yökkösiä, ja minä, Amos, olen erityisesti keskittynyt treenaamaan hurjia hyppyjä. Nykyään aamu- ja iltavillini kulkee kaikkien mahdollisten ovien päältä. Emäntäkään ei enää katso kauhuissaan, kun hyppään oven päälle ja sieltä yli metrin loikan Catmaxin huipulle, vaan on viimein tiedostanut, että olen Super-Amos, kaikkien kissojen sankari, ja hallitsen loikan kuin loikan. Olkoot vieraat vain varuillaan, sillä täällä sataa nelijalkaisia niskaan."

Elliott tapansa mukaan keskittyy olemaan söpö, kiltti ja kaunis ja väistelee riehuvaa Amosta parhaansa mukaan.

Etenee, etenee

Hiekkisprojekti menee tässä vaiheessa: Ökoplussan seassa on jo paakkuuntuvaa minipellettiä. Hyvin on kelvannut pojille. Mikrohiekasta eroon pääsy on ollut sanoinkuvaamattoman ihanaa: astmaoireilut ovat vähentyneet koko porukalla huomattavasti ja ällöttävää savipölyä ei ole enää joka paikka täynnä.

Parvekkeelle on saatu viimein edes jonkinlaista kalustetta. Pari klaffituolia riittäköön ensiavuksi, kunnes saadaan vähitellen jotain laadukkaampaa ja tukevampaa kalustetta möllötys-
alustaksi. Kyllä näistäkin osataan ottaa kaikki ilo irti. Mikäs siinä pitkäkaulojen kuikuillessa ulkomaailman tapahtumia.

Parvekkeella riittää myös öttiäisiä, joita on kiva jahdata ja pistää poskeensa. Koko kansaa pitkään askarruttanut Amoksen ja Elliottin hoikkuuden salaisuus on siis viimein paljastunut: paljon liikuntaa ja proteiinipitoinen hyttysdieetti.

Lupaavia tuloksia

Ökoplus-kokeilu etenee hyvin. Molemmat kissat ovat asioineet normaalisti laatikolla, jossa on nyt noin puolet vanhaa mikrohiekkaa (Extreme Classic hajustamaton) ja loput Ökoplus-purua. Ilo on ollut havaita, että puupurua pojat jaksavat tonkia ainoastaan sen verran, mikä on tarpeellista, joten hiekkaa kulkeutuu tassuissa ympäri kämppää paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Mikrohiekka-aikakaudella Amoksella oli tapana kuopia hiekkaa vähän turhankin innokkaasti ja ilmeisesti hän välillä jopa ihan huvin vuoksi kävi laatikolla pyörimässä ja tonkimassa.

"Itekin halusit aina leikkiä kaivinkonetta hiekkalaatikolla. Miksen mä sais?"

Positiivisena muutoksena mainittakoon myös, että kissojen aivastelu ja astmaattinen yskiminen hiekkalaatikkokäynnin jälkeen on vähentynyt. Myös henkilökunta vetää keuhkoihinsa mieluummin havupuuntuoksuista puupölyä, kuin hienojakoisem-
paa savipölyä. Sisäilman laatu on paranemaan päin. Lisäksi kaksijalkaisen mielestä lattialla pyörivä isompi puumoska on huomattavasti vähemmän ärsyttävää jalkapohjaan kuin savihiekka, ja on mukavampi siivota pois, jos sitä on osunut kylppärin lattialla oleviin vesiroiskeisiin. Itse laatikon siivoaminen on myös muuttunut helpommaksi, sillä puupuru ei takerru ärsyttävällä tavalla kiinni laatikon reunoihin, kuten mikrohiekka.

  

Vapolta tuli pieni näytepaketti puupellettejä. Kookkaita ovat, kuten kuvasta näkyy, ja reunat terävän rosoisia ainakin ihmiskäteen. Testattiin myös puupelletin imukykyä ja puruksi hajoamista, eivätkä tulokset hirveästi vakuuttaneet. Tällä hetkellä näyttää jokseenkin epätodennäköiseltä, että näiden isoimpien lämmityspellettien käyttöön ikinä siirrytään. Pitäydymme kissoille tarkoitetuissa tuotteissa, jotta herrasväen herkät tassut pysyvät ehjinä ja laatikkokäynneissä säilyisi mielekkyys.

Jos Sinulla on positiivista sanottavaa Vapon lämmityspellettien käytöstä kissanhiekkana, ole hyvä ja kommentoi!

Ruokaa myynnissä!

Tulipa tehtyä tilannekatsaus kissanruokakaapin sisältöön ja todettua, että sieltä löytyy ruokaa, joka meidän pojille ei sovi. Ruoat on tilattu Zooplussalta aikana, jolloin ei ollut vielä todettu kalan sopimattomuutta Elliottille. Kalapitoisia ruokia meillä ei nykyään siis syödä enää ollenkaan, Elliottilla menee vatsa sekaisin ja Amos ei vaan välitä märkäruoista.

Myynnissä olevat tuotteet: 

6 kpl Cosma Goldbrasse in jelly 85 g

parasta ennen -pvm: 18.12.2012

6 kpl Cosma Thunfish in jelly 85 g

parasta ennen -pvm: 25.3.2013

SUPERTARJOUS!!! 

NYT KAIKKI YHTEENSÄ VAIN 7 € 

(+ mahdolliset lähetyskulut)!! 

Jos kiinnostuit ja uskot myös, ettei kissasi vain nyrpistäisi nenäänsä ja kuopisi ilmaa lautasen ympäriltä, laita meiliä: POISTATÄMÄmissvanillafudge (at) gmail.com
Nouto esim. Turun keskustasta onnistuu.
EDIT 24.4.2012: Ruoat ovat menneet kaupaksi.

Muutoksen tuulet puhaltavat hiekkisrintamalla. Operaatio "Eroon mikrohiekasta" on alkanut! Hip hurraa! Tarkoituksena on siirtyä ekologisempaan ja ekonomisempaan materiaaliin eli paakkuuntumattomaan puupellettiin. Vaihe 1 käynnistyi tänä viikonloppuna: varovainen tutustuttaminen puumateriaaliin alkoi Möykkyblogin ohjeiden mukaisesti lisäämällä hitusen Ökoplussaa mikrohiekan sekaan.

Kuten kuvasta näkyy, puupurua ei paljon alkuperäisen hiekan sekaan mennyt, olisiko vain noin pari desiä. Siitäkin huolimatta vaikuttaa siltä, että alku olisi ainakin Amoksen reaktion perusteella saanut olla jopa v i e l ä k i n varovaisempi. Ensimmäinen ilta oli hirveää nirsoilua ja pissan panttaamista, ja emäntä oli jatkuvassa päivystyksessä siltä varalta, että Lilaukkeli tekee protestipissat sänkyyn tai johonkin muuhun yhtä ikävään ja työlääseen siivouskohteeseen. 

Huoli oli onneksi turha, ja nyt on nähty omin silmin, että molemmilta karvanaamoilta onnistuu asiointi laatikossa puun tuoksusta ja uudesta koostumuksesta huolimatta. Elliotthan on pentuna jo tutustunut puupohjaiseen hiekkaan, joten hänellä ei ollut minkäänlaisia ongelmia materiaalimuutoksen kanssa. Hidas muutosprosessi jatkuu korvaamalla vähitellen kaikki mikrohiekka Ökoplussalla, ja sen jälkeen siirrytään paakkuuntuviiin minipelletteihin. Viimeisessä vaiheessa siirrytään paakkuuntumattomiin, isompiin pelletteihin ja samalla tehdään pieni rakennemuutos astiaan, jotta putsaus helpottuu.

Yhtä innoissaan, kuin pojat ovat lisääntyvästä auringon-
paisteesta ja kevään tulosta, on henkilökunta ajasta, jolloin ei tarvitse ensin etsiä suurella vaivalla itselleen autokyytiä ja sitten selkä vääränä kantaa säkkikaupalla syntisen painavaa mikrohiekkaa loputtomilta tuntuvia kotirappusia pitkin. Puupelletit ovat halpoja ja ne voi keveytensä ansiosta noutaa kävellen - ja vielä lähikaupasta. Oh the joy!

Näin MacGyver sen tekisi

Säilyttääkseen edes viimeiset rippeet mielenterveydestään ja lopettaakseen univelan kertymisen poikien emäntä, joka on lopen uupunut kuuntelemaan Amoksen huutoa, on viime viikon kysellyt neuvoja kissanomistajakollegoilta, Amoksen kasvattajalta sekä käynyt tapaamassa homeopaattia. Amoksen ääntelyn kuultuaan moni on ollut sitä mieltä, että kyseessä on vain itämaiskolli, jolla on paljon kevättä rinnassa. Kysymys kuuluu: kuinka kauan Amoksen kevät vielä jatkuu?
Homeopaatilta saatiin mukaan purkki Valerianaa (sekä emännän että kissan käyttöön), mutta ennen sen kokeilua koitetaan vähentää Amoksen mahdollista hiekkalaatikkostressiä ja lisätä aktivointia. Valerianan käyttö kissalle olkoon ihan viimeinen keino. Lisäksi alettiin taas kasvattaa ruohoa sisällä, jotta sateisina ja kylminä päivinä, jolloin ei mennä pihalle, Amos saa silti päivittäisen ruohoannoksensa vatsan toiminnan parantamiseksi. Aktivointi, josta Amos pitää tällä hetkellä eniten, on paperinarun noutaminen.

Entinen kopallinen heiluriovi-hiekkalaatikko sai väistyä uuden omatekoisen laatikon tieltä. Tätä DIY-laatikkoa ei paljon ehditty suunnitella, ja tulos on sen näköinen: pari edullista säilytyslaatikkoa vastatusten ja kaapin kätköistä löytyneillä koukullisilla vaijereilla yhteen, saksilla reikä kansiosan päätyseinään (siinä menivät hyvät Fiskarssit pilalle...) ja jeesusteippiä peittämään mahdolliset terävät reunat.


Yllättävää kyllä, SE TOIMII!!!! Pojat onneksi vähät välittävät siitä, että laatikko kuuluu ulkonäkökategoriaan "ugly as a butt". Oviaukko on riittävän ylhäällä, jotta Amos ei saa kaavittua hiekkaa pihalle. Lisäksi tämä hiekkalaatikkoratkaisu on kaikkia aiempia lemmikkieläinliikkeistä hommattuja laatikoita korkeampi, ja molemmat pojat voivat seistä ja istua laatikolla niin, etteivät korvat edes koske kattoon. Aiemmissa kopallisissa laatikoissa piti kumarrella. Hienoa on myös se, että aukon korkeasta sijainnista johtuen liikenne hiekkalaatikolle sujuu paljon rauhallisemmin ja harkitummin.


Uusi hiekkalaatikko on läpikuultavaa muovia, joten nyt Amos näkee hyvin asioida laatikolla myös öiseen aikaan ja pystyy samalla tarkkailemaan mitä ulkopuolella tapahtuu. Elliottilla on vähän totuttelemista läpinäkyvyyteen, sillä hänelle on yksityisyys ollut aina tärkeämpää, mutta toivotaan, että hänkin sopeutuu. Molemmat ovat käyttäneet hiekkalaatikkoa hyvällä menestyksellä alusta asti.

----------

Tänään käytiin myös ulkoilemassa. Elliott jaksoi kierrellä puistoa lähes tunnin, Amokselle ihme kyllä riitti 20 minuuttia. Emäntä ei ollut uskoa silmiään, kun herra niin lyhyen aikaa ulkoiltuaan tassutti ihan oma-aloitteisesti kotiovelle. Ehkä sillä oli pisuhätä.

Ulkoilusta tekee tällä hetkellä todella haastavaa se, että kaikki puskat ovat täynnä jos jonkinmoista untuvikkoa, jotka houkuttavat poikia suuresti. Helpointa on oikeastaan pitää pojat koko ajan parin metrin päässä ja fleksi lukittuna, ettei tarvitse järjestää hautajaisia pienille linnunaluille.


Tänään Elliottia kohtasi outo näky pihalla. Joku oli tiputtanut eväänsä maahan. Asiaa kummasteltiin toden teolla ja pälyiltiin tarkkaavaisesti ympärille, jos joku, joka tietäisi asiasta olisi vielä lähistöllä. Kaunis valko-ruskea hiirivainaa siirrettiin pois kulkuväylältä ja matka jatkui. Elliott uskaltautui tänään ensimmäistä kertaa puiston ulkopuolelle. Jalkakäytävän viertä kulkiessamme vastaan pyöräili pieni ala-asteikäinen tyttö, joka Elliottin nähdessään pysähtyi, jäi hetkeksi katselemaan kissaa ja kysyi: "Onko toi kissa vai koira?" Toivotaan, että valjaat ja fleksi hämmensivät kysyjää, muuten saa olla todella huolissaan nuorison eläintuntemuksesta.

"Vai koira, pah! Mikä loukkaus!" Elliott luimistelee.

Unettomia öitä

Maaliskuussa alkaneet Amoksen lauluharjoitukset jatkuvat edelleen innokkaasti ja äänekkäästi. Henkilökunta on elätellyt (turhaa) toivoa, että Amos omaksuisi Elliottin pehmeän, hiljaisen ja kauniisti korvaan sointuvan miun, ja luopuisi korvaan rumasti särähtävästä MRÄÄÄÄH-huudosta, josta tulee mieleen lähinnä varisten ja naurulokkien ikävimmät ääntelytavat. Vapun kunniaksi Amos huusi koko yön, ja henkilökunta rukoili, että naapurit olisivat riittävässä juhlahumussa ignooratakseen metelin. Hermoja raastava laulu öiseen aikaan on toistaiseksi päätetty jättää henkilökunnan taholta huomioimatta, jotta ei ainakaan tule vahingossa palkittua ikävää käytöstä. Tai oikeastaan ihminen on lopullisesti kyllästynyt huutoon, eikä yksinkertaisesti jaksa enää reagoida.

Amos on muutenkin ollut viime aikoina kovin hankala. Iltaisin yhteiset leikityshetket eivät voisi vähempää kiinnostaa, koska Amoksen mielestä kaikki lelut ovat ihan tylsiä. Joka päivä pitäisi olla joku uusi lelu. Tai jos joku lelu lopulta kiinnostaa, sen vaaniminen kestää niin kauan, että rankan työpäivän tehnyt emäntä meinaa nukahtaa niille sijoilleen hyökkäystä odotellessaan. Ja kun Amos ei illalla saa ylimääräistä energiaa purettua, yöllä aletaan riehua ja kovaan ääneen valittaa tylsyyttä ja maailman vääryyksiä. Elliottilla ei samaa ongelmaa ole, koska hän leikkii ja riehuu itsensä ihan läkähdyksiin joka ilta. Sitten onkin hyvä lepäillä ja olla hissukseen yöllä, kun emäntäkin nukkuu. Toisin kuin Amos, Elliott osaa myös aktivoida itseään, ja leikkii itsenäisesti paperitolloilla, männynkävyillä, filmipurkeilla ja tee-se-itse-pahvisilpullaan.

Amoksen jatkuva yöllinen huuto vaikuttaisi välillä aiheutuvan myös jonkinlaisesta hiekkalaatikko-ongelmasta. Hiekkalaatikko sijaitsee vessassa, johon ei yllä valoa ikkunoista öiseen aikaan. Siksi hiekkalaatikon läheisyyteen on asennettu kaksi liiketunnistinlamppua, jotka syttyvät heti, kun joku saapuu laatikolle. Ongelma ehkä on siinä, että valot sammuvat liian nopeasti ja laatikon sisään ehtinyt Amos, joka on todella hidas kuopankaivaja, jää pilkkopimeään kesken asioinnin. Kumma kyllä, Elliott selviää öisistä laatikkoasioinneista mainiosti, eikä hän tunne tarvetta herättää emäntää vessahädän takia. Amos on lisäksi äärimmäisen tarkka hiekkalaatikon siisteydestä (toim.huom: laatikko putsataan 2 kertaa päivässä), ja välillä herralle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa mennä asioimaan samaan laatikkoon, johon on jo ehditty muutama paakku tehdä. Tällöin hän jää puolittain hiekkalaatikon ovensuuhun, kaapii jättimäisen keon hiekkaa pitkin lattioita ja tulee huutamaan närkästyneenä emännälle. Henkilökunnasta välillä tuntuu, että maansiirto-operaatioita käytetään myös mielenilmauksena, jos esim. tarjolla on Amoksen mielestä pahaa ruokaa (= Feline Portan tölkkikanaa, Elliottin ykkösherkkua).

Kevään tuoksu sekoittaa pään

Enough complaining. Vappuna käytiin poikien kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina valjastelemassa. Aurinkoa riitti ja puisto oli kuivunut.

Jep. Yli +10 astetta, hyvä ulkoilukeli.

Ainoastaan tuuli oli poikien mielestä ehkä vielä hieman liian kylmä. Elliott oli jotenkin hämmentynyt molempina ulkoilukertoina - tai kenties vain hieman uninen, kun kesken päikkäreiden piti ulos lähteä - ja vain istua möllötti paikallaan, nuuhki tuulta ja katseli tuulessa lenteleviä puiden lehtiä. Amos sen sijaan oli ihan tohkeissaan, ja henkilökunta oli suuresti huvittunut seuratessaan häntä pystyssä iloisesti ympäriinsä kipittelevää nuorta miestä. Ohikulkijatkin katselivat hymy huulilla karvaäijän hassua touhotusta. Tällä kertaa Amosta eivät ihmiset ja autot pelottaneet, sillä keväthuuma täytti koko tajunnan. Kolmeen puuhunkin kirmattiin hurjaa vauhtia, mutta kiltisti hypähdettiin takaisin maanpinnalle emännän huudettua jarruttamaan tahtia. Ulkoilusta ei saatu tällä kertaa kuvamateriaalia, sillä henkilökuntakin halusi nauttia ulkoilusta, ja kamera jätettiin sisälle.

Haaveena on, että kun molemmille pojille saadaan omat Vänttis-valjaat, pojat pääsisivät kesällä valjastelemaan yhtä aikaa, kuten oli tapana silloin, kun Amos oli vielä niin pieni, että pentuvaljaat mahtuivat. Jotta kahden niin täysin eri ulkoilutyylin omaavan kissan kanssa ulkoilu olisi myös henkilökunnalle mieluisaa, täytyy ilmeisesti alkaa houkutella paikalle vapaaehtoista kissan ulkoilutus -seuraa.

Unissa kirmaillaan kesäisillä niityillä ja
mässytetään makoisia hiiripaisteja

Hätää kärsimässä

Jälleen kerran sunnuntain kunniaksi emäntä toivoi pystyvänsä nukkumaan hitusen normaaliaamua myöhempään. Seitsemän ja kahdeksan välillä suoritetaan kuitenkin normaali kissahuolto, jonka jälkeen ihminen palaa takaisin nukkumaan. Hetken onkin rauhallista. Noin tunnin emäntä saa nukkua rauhassa, mutta yllättäen alkaa kamala huuto. Elliott valittaa surkeana ja hädissään ja kuopii ovea. "Mikä ihme sillä nyt on?" emäntä tuumailee ja kertaa mielessään: "Ruoka, vesi, hiekkalaatikot..." Mitään ei ole unohtunut. Silti kuulostaa, kuin jollakin olisi nyt vakavampikin hengenhätä. Amoksen ääntä ei kuulu ollenkaan. "Onko Amokselle sattunut jotain? Sitäkö Elliott huutaa?" Pelottavia mielikuvia ilmestyy emännän mieleen ja hän päättää nousta tarkistamaan tilannetta. (Joka tapauksessa oli suunnitelmissa nousta ylös sängystä jossain vaiheessa päivää.)

Henkilökunta astuu ulos makuuhuoneesta ja katselee ympärilleen. Amos makoilee kaikessa rauhassa nojatuolilla. Hänellä ei näyttäisi olevan hätää. Tuskin Elliott Amoksen takia oli hädissään. Luodaan yleiskatsaus ympäri kämppää, eikä mitään poikkeavaa näy. Elliott pyörii rauhattomana ympäriinsä ja johdattaa emännän lopulta keittiön puolelle. Ruokailualueen lähistöllä on jotain tummaa lattialla. Valot laitetaan päälle ja paljastuu, että kappas vain, kakkaa. Yksi pieni kiinteä papana siinä nököttää nätisti keskellä lattiaa.

Elliott on suunnattoman ahdistunut: "APUA! Hyi kamala! Kakkaa lattialla! Yäk! Miten hirveää! Ihan ruokakippojen lähellä -> maailmanloppu!"

Kiinteästä olemuksesta päätellen tuotos on Amoksesta peräisin. Poikien ruokamieltymykset ovat niin erilaiset, että tunnistaminen ei juurikaan tuota vaikeuksia. Amos, tuo kuivaruoan mussuttaja, on mitä ilmeisimmin lähtenyt taas kiireellä laatikolta, juossut ympäriinsä ja tiputtanut ylimääräiset lastit minne sattuu. Kakka siivotaan pois ja lattia pestään. Elliott voi huokaista helpotuksesta.

Maailma pelastui jälleen kakkapartion valppauden ansiosta.
Olkaamme kiitollisia.

Valoa viimein

Kiitos lumen ja pakkasen tässäkin asunnossa voi taas ottaa valokuvia siedettävillä ISO-luvuilla ja heikkovalovoimaisemmilla optiikoilla. Pojat nauttivat selkeästi kasvaneesta valon määrästä ja riehuvat kuin viimeistä päivää. Nukkumaan ei malteta mennä kirkkaan valon tulviessa sisään ikkunoista, mikä onkin ihan positiivinen asia emännän yöunien kannalta. Onpahan yöllä ehkä hitusen rauhallisempaa. Kyllä se väsy varmaan iskee lopulta.

Tänään emäntä sai todistaa kakka-episodia ja tällä kertaa vuorossa oli - hieman yllättäen - Elliott. Yleensä hiekkalaatikkotuotoksiaan peräpeilissä ympäri kämppää kiikuttaa Amos. Amoksen ongelma vaikuttaisi johtuvan kärsimättömyydestä: ei malteta olla laatikolla ihan loppuun asti, koska on kova kiire päästä takaisin seuraamaan, mitä emäntä ja Elliott puuhaavat yhdessä. Mistään ei saa jäädä paitsi. Elliottin laatikkokäytös on kuitenkin rauhallisempaa. Herran pöksyt ovat kuitenkin sen verran tuuheat, että tänäänkin niihin oli tarttunut tavaraa, ja eteisen matto oli taas ykköskohde ylimääräisen lastin irrottamiseksi. Onneksi henkilökunta huomasi tilanteen ja nappasi ahdistuneen elukan syliin juuri ennen kuin pyllyn laahaaminen mattoa vasten ehti alkaa. Ei kun vessaan pesulle. Tapahtuman toistumisen välttämiseksi katsottiin aiheelliseksi ottaa sakset käteen ja hieman ohentaa Elliottin tuuheita pöksykarvoja. Kovin paljon karvaa ei kuitenkaan lähtenyt, koska herra kiemurteli ansiokkaasti irti emännän otteesta. Olisi tarvittu rauhoituspiikki tai toinen ihminen avuksi. Mutta eiköhän vähäksi aikaa helpota laatikolla asiointi. Herra Lyhytpyllykarva (=Amos) oli taas hieman katkerana Elliottin saamasta huomiosta ja mäkätti vihaisena, kun trimmattu Elliott pääsi viimein käsittelystä. Kuin ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle päässyt varsa, Elliott pomppi hassusti ympäriinsä ja oli varsin hilpeällä tuulella, kun pyllykarvoitus keveni. Kukapa ei olisi?

"MÄÄÄÄÄÄÄ! Epistä! Mulle kanssa pyllykarvatrimmaus!!"

Gallup

"Hehei, me leikittiin taas kaivuria! Häntä ylös, kuinka moni bloggaajakissa on havainnut tämän olevan yksi parhaista keinoista aktivoida palveluskuntaa? Heti, kun hiekat on kipattu takaisin sisään emännän toimesta, me mennään ja tehdään kaikki uusiksi. Vaikka kuinka monta kertaa päivässä! Wicked!"

(palvelusväki harkitsee vakavasti muihin hiekkalaatikkoratkaisuihin siirtymistä)

Alien encounter

Elliott: "Tänään tuli vieraita ihmisiä käymään ja niillä oli mukana pieni boksi. Ja mitä boksissa oli? Jotain liikkuvaa ja karvaista, ja se sanoi pienellä äänellä miau. En saattanut uskoa tätä todeksi, vaikka olihan mulle mainittu, että kaveri on tulossa. Ihan hiljaiseksi vetää." Amos: "Stardate 3627. Matkustettuani uuvuttavan pitkän matkan hurisevassa aikakapselissa päädyin outoon maailmaan. Siellä tuli vastaan valkea muukalainen isoine vinoine silmineen. Se haisi oudolta. Sähisi päin naamaa. Vastasin samalla mitalla takaisin. Näyttäisi siltä, että puhumme samaa kieltä. Kenties kommunikaatiomme kehittyy ajan mittaan ja pystyn ilmaisemaan rauhantahtoni paremmin." Elliott: "Mä en tykkää YHTÄÄN. MISTÄÄN. Sähisen kaikille ja kaikelle. Jos emäntä edes katsoo muhun päin, mä sähisen. Välillä murisenkin. Väittävät, että olen vain hieman hämmentynyt, vähän sekaisin raukkaparka. Ja pah! Ite ovat." Amos: "Kaikenlaisia kapseleita täälläkin on. Menin ensin vähän pötköttään yhteen, jossa oli hiekkalattia. Sitten tuli ihminen ja sanoi mua hassuksi pojaksi, teki sellaisia kuopimisliikkeitä hiekkaan mun tassuilla ja yhtäkkiä koin suuren ahaa-elämyksen. Oi, että tätä oivaltamisen riemua! Ja osasin tulla poiskin sieltä - lopulta. Kovin uuvuttavaa tuo matkustelu ja uuden ympäristön tutkiminen. Ajattelin koisia loppuillan. Katsotaan sitten, mitä kolttosia yöllä keksitään."

Viksu poika

Henkilökunta voi ylpeänä kertoa havainneensa äärimmäisen vilkasta aivotoimintaa nuorukaisen pääkopan sisällä. Naksutinkoulutus on alkanut menestyk-
sekkäästi. Elliott on osoittautunut välkyksi pojaksi, joka ei tarvitse montakaan toistoa oppiakseen uusia temppuja. Tähän mennessä ollaan opittu mm. menemään jakkaran päälle kiltisti istumaan ruokaa odotellessa sen sijaan, että emännän valmistellessa ruoka-annosta pyörittäisin taukoamatta jaloissa kurkku suorana huutaen.

Jatkuva kissanhiekkojen imurointi vessan lattialta kyllästytti sen verran ihmisosapuolta, että katsottiin aiheelliseksi myös opetella katetun hiekkalaatikon heilurioven käyttö. Se oli piece of cake. Hyvästi jatkuva imurointi!

Henkilökunta on tyytyväinen ja erittäin helpottunut löydettyään viimein monen yrityksen ja erehdyksen kautta laadukkaan, hajustamattoman ja tuskin lainkaan pölyävän hiekkamerkin. Edullisuudesta ei tässä tapauksessa voida puhua, mutta pääasia että sekä kissa että omistaja diggaavat. Sitä ostettiinkin sitten kerralla ainakin puolen vuoden satsi, kun oli kerrankin auto käytössä niin ei tarvi jatkossa autottoman selkä vääränä raataa 15 kilon säkkien kanssa.

Lisäksi Elliott treenaa valjaiden käyttöä. Brittineiti Hertta lahjoitti ystävällisesti vanhat punaiset pentuvaljaansa Elliottille. Tyttöjen väri ei ainakaan vielä näyttäisi suuresti haittaavan prinssiä. Keväämmällä voidaan alkaa sitten tehdä tutkimusretkiä ulkomaailmaan. Ensimmäinen valjaisiin pukeutuminen aiheutti huvittavan näköistä rodeohevosmaista hyppelyä. Erinomainen sopeutumiskyky on kuitenkin Elliottin parhaita puolia, ja jo toisella sovituskerralla valjaiden olemassaoloa tuskin huomattiin. Attaboy!