6.6.2010

Näin MacGyver sen tekisi

Säilyttääkseen edes viimeiset rippeet mielenterveydestään ja lopettaakseen univelan kertymisen poikien emäntä, joka on lopen uupunut kuuntelemaan Amoksen huutoa, on viime viikon kysellyt neuvoja kissanomistajakollegoilta, Amoksen kasvattajalta sekä käynyt tapaamassa homeopaattia. Amoksen ääntelyn kuultuaan moni on ollut sitä mieltä, että kyseessä on vain itämaiskolli, jolla on paljon kevättä rinnassa. Kysymys kuuluu: kuinka kauan Amoksen kevät vielä jatkuu?
Homeopaatilta saatiin mukaan purkki Valerianaa (sekä emännän että kissan käyttöön), mutta ennen sen kokeilua koitetaan vähentää Amoksen mahdollista hiekkalaatikkostressiä ja lisätä aktivointia. Valerianan käyttö kissalle olkoon ihan viimeinen keino. Lisäksi alettiin taas kasvattaa ruohoa sisällä, jotta sateisina ja kylminä päivinä, jolloin ei mennä pihalle, Amos saa silti päivittäisen ruohoannoksensa vatsan toiminnan parantamiseksi. Aktivointi, josta Amos pitää tällä hetkellä eniten, on paperinarun noutaminen.

Entinen kopallinen heiluriovi-hiekkalaatikko sai väistyä uuden omatekoisen laatikon tieltä. Tätä DIY-laatikkoa ei paljon ehditty suunnitella, ja tulos on sen näköinen: pari edullista säilytyslaatikkoa vastatusten ja kaapin kätköistä löytyneillä koukullisilla vaijereilla yhteen, saksilla reikä kansiosan päätyseinään (siinä menivät hyvät Fiskarssit pilalle...) ja jeesusteippiä peittämään mahdolliset terävät reunat.


Yllättävää kyllä, SE TOIMII!!!! Pojat onneksi vähät välittävät siitä, että laatikko kuuluu ulkonäkökategoriaan "ugly as a butt". Oviaukko on riittävän ylhäällä, jotta Amos ei saa kaavittua hiekkaa pihalle. Lisäksi tämä hiekkalaatikkoratkaisu on kaikkia aiempia lemmikkieläinliikkeistä hommattuja laatikoita korkeampi, ja molemmat pojat voivat seistä ja istua laatikolla niin, etteivät korvat edes koske kattoon. Aiemmissa kopallisissa laatikoissa piti kumarrella. Hienoa on myös se, että aukon korkeasta sijainnista johtuen liikenne hiekkalaatikolle sujuu paljon rauhallisemmin ja harkitummin.


Uusi hiekkalaatikko on läpikuultavaa muovia, joten nyt Amos näkee hyvin asioida laatikolla myös öiseen aikaan ja pystyy samalla tarkkailemaan mitä ulkopuolella tapahtuu. Elliottilla on vähän totuttelemista läpinäkyvyyteen, sillä hänelle on yksityisyys ollut aina tärkeämpää, mutta toivotaan, että hänkin sopeutuu. Molemmat ovat käyttäneet hiekkalaatikkoa hyvällä menestyksellä alusta asti.

----------

Tänään käytiin myös ulkoilemassa. Elliott jaksoi kierrellä puistoa lähes tunnin, Amokselle ihme kyllä riitti 20 minuuttia. Emäntä ei ollut uskoa silmiään, kun herra niin lyhyen aikaa ulkoiltuaan tassutti ihan oma-aloitteisesti kotiovelle. Ehkä sillä oli pisuhätä.

Ulkoilusta tekee tällä hetkellä todella haastavaa se, että kaikki puskat ovat täynnä jos jonkinmoista untuvikkoa, jotka houkuttavat poikia suuresti. Helpointa on oikeastaan pitää pojat koko ajan parin metrin päässä ja fleksi lukittuna, ettei tarvitse järjestää hautajaisia pienille linnunaluille.


Tänään Elliottia kohtasi outo näky pihalla. Joku oli tiputtanut eväänsä maahan. Asiaa kummasteltiin toden teolla ja pälyiltiin tarkkaavaisesti ympärille, jos joku, joka tietäisi asiasta olisi vielä lähistöllä. Kaunis valko-ruskea hiirivainaa siirrettiin pois kulkuväylältä ja matka jatkui. Elliott uskaltautui tänään ensimmäistä kertaa puiston ulkopuolelle. Jalkakäytävän viertä kulkiessamme vastaan pyöräili pieni ala-asteikäinen tyttö, joka Elliottin nähdessään pysähtyi, jäi hetkeksi katselemaan kissaa ja kysyi: "Onko toi kissa vai koira?" Toivotaan, että valjaat ja fleksi hämmensivät kysyjää, muuten saa olla todella huolissaan nuorison eläintuntemuksesta.



"Vai koira, pah! Mikä loukkaus!" Elliott luimistelee.

2 kommenttia:

Emilia kirjoitti...

Amoksen riehuminen kuulostaa yllättävän tutulta, on tainut tulla äitiinsä. Loistehan on aina mennyt sata lasissa ja nuorempana yöt olivat ihan kamalia, itse melkeen itku silmässä anelee että voisko tuo kissa nukkua joskus. Millon Loisteen löysi mikrosta yöllä jos ovi oli jäänyt raolleen tai saunakiulusta kolistelemasta. Voin lohduttaa sen verran että Loiste on hiukan rauhoittunut tähän 2,5 vuoden ikään mennessä. Öisin jopa nukutaan nykyään. Mutta päivisin meno on kyllä välillä vieläkin aika railakasta, ja myöskin lelujen noutojutut on ihan parhaita :-D Mutta toivottavasti Amoskin hiukan rauhoittuu kun ikää tulee!

MissMisery kirjoitti...

Sitä odotellessa... :)

Juu, Amos on todellakin tullut äitiinsä. Kaikki paikat on pakko koluta läpi ja pää tunkea joka koloon, ja Amoksella on ilmiömäinen kyky aina aavistaa, milloin jonkun Kielletyn Kaapin ovi tms. on jäänyt hitusenkin raolleen. Amosta saa noukkia pois milloin mistäkin. Öisin useimmiten tiskikoneesta (on mokoma oppinut avaamaan senkin luukun).