29.6.2010

Vauhdikas juhannus

Kumpikin karvanaama piti hauskaa omalla tyylillään juhannuksena.

Hassuttelijapoika Amos halusi jatkuvasti leikkiä piilosta. Siinä olikin Elliottilla ja palvelusväellä kova etsiminen ja ihmetteleminen, minne tuo ovela piiloutumisen mestari on hävinnyt. Onneksi Amos jätti vinkkejä, jotta etsintäpartiolla olisi edes jotain toivoa.

Sinisilmä viihtyi paremmin ulkosalla. Kelit olivatkin suotuisat ulkoiluun joka päivä, vaikka pieniä sadekuuroja tulikin satunnaisesti. Puistossa oli myös ihanan hiljaista ja rauhallista.

Puiston laidalla on iso kivi, joka on molempien kissojen suosiossa. Se toimii turvallisena tarkkailupaikkana, jos puiston alueella havaitaan muita kulkijoita. Kiven lähellä on myös paljon puita, joten lintubongailuakin voi kiven päällä istuessaan harrastaa.

Ehdottomasti parasta on se, että kiven ympärillä kasvaa paljon vadelmia ja iso ruusupuska. Ötököitä siis riittää. Etenkin pörriäiset ovat kerrassaan vastustamattomia. Niitä on pakko yrittää tökkiä tassulla aina, kun emännän katse välttää.

Tässä syy miksi esim. gepardilla ei ole isoja korvia. Neloskissojen korvista on aerodynaamisuus kaukana. Pilvenreunalla istuva Elliottin isoisä Dumbo (kuva: Heikki Siltala) olisi varmaan ylpeä lapsenlapsensa korvien lurpsahtelusta. Ehkä näillä vielä ilmaan noustaan.

2 kommenttia:

luolaleijona kirjoitti...

Aivan mahtava tuo viimeinen kuva! Niistä korvista kuuluu kyllä hassu ääni kun läpsyvät poskia (vai ohimoita?) vasten vaikkapa kun kissa ravistaa päätä, mutta en olisi uskonut että tuosta voi kuvankin saada :D Ei riittäisi minun taidot.

Susanna kirjoitti...

Aivan ihana poitsu!!