31.12.2011

Vetoomus: älkää poksutelko!

Amos: "Katso vihreisiin silmiini ja lupaa, ettet ammu raketteja tänä uutena vuotena etkä enää koskaan! Minua pelottaa niiden aiheuttama metele hurjasti, ja joudun viettämään koko illan ja yön sängyn alla kyyristellen." 

Sitä paitsi raketeista vapautuu hirvittävä määrä eliöille haitallisia raskasmetalleja ilmakehään.

Elliott: "Hahaa! Pakko sen on viimeistään ensi vuonna sieltä tulla. Olen tässä sängyn reunalla kytiksessä siihen asti."

26.12.2011

Ihme suuri, riemuinen

Tänä jouluna on käyty hurjia tappeluita siitä, kuka saa nukkua upouudessa luksuspesässä: erikoisjalkineliike Kimmon Kengän vetoketjullisessa kassissa (jonka pitkät kantokahvat leikattiin pois turvallisuussyistä). Aatonaatosta lähtien kissoja on mahtunut kassiin vain yksi kerrallaan. Yhden lepäillessä uudessa pesässä toinen on kierrellyt vihaisena ja kateellisena ympärillä ja tehnyt parhaansa häätääkseen nukkujan pois. Yllätyshyökkäyksiä on sadellut joka suunnasta ja julmia tallausyrityksiäkin on nähty. Tästä ahdistuneena palveluskunta on penkonut kaappeja ja yrittänyt etsiä samankaltaista kassia, jotta molemmille olisi oma - turhaan.

Kunnes viimein tapaninpäivänä se koitti: joulun ihme!



22.12.2011

Good tidings we bring

(klikkaa isommaksi)

19.12.2011

Leluarvostelu 2/2

Toinen lelu, joka saatiin... aijai!!! Ihan parasta! Molemmat digataan tätä ihan hulluna.

Se on kissanminttu-pitoinen paperihiiri, joka vikisee erittäin houkuttelevalla tavalla, kun sitä tökkää. Tykätään erityisesti kaivaa tämä otus esiin meidän nukkuma-alustojen seasta. Se voi olla vaikka kuinka monen pyyhekerroksen alle kätkeytyneenä ja sitten on pakko kaivaa ihan vimmatusti. Täytyy sanoa, että lähemmäksi autenttista hiirenmetsästys-kokemusta tuskin nykyolosuhteissa pääsee.

Suosittelemme kirjoittamaan tästä ÄKKIÄ Pukille!!!

18.12.2011

Leluarvostelu 1/2

Tällasen se meille toi. Siinä on tylsä mustavalkoinen karvapallo lötkömuovivarren päässä. Aparaatti toimii kolmella AA-paristolla, pallo heiluu varren päässä mielipuolisesti ympäriinsä, poukkoilee sinne tänne arvaamattomasti, pitää ikävää piippausääntä välillä, siinä on liikkeentunnistin ja nopeudensäädin. Wow.

Eiks oo hienoa? No, meidän mielestä: EI! Vaikka olis kuinka hittilelu kissojen keskuudessa, emme ole vakuuttuneita. Tällainen lelu saa meiltä luokituksen epäilyttävä. Etenkin puuhkahäntäisempi meistä on sitä mieltä, että jos lelu on liikkuva, niin emäntä saa olla sen ainoa liikkeelle paneva voima. Me ei mitään robotteja täällä kaivata. Nih!

Tiukka väistöliike. En leiki! 
En, vaikka olisi kissanmintulla kuorrutettu.

Mutta jos lelusta ottaa irti pallopäisen lötkövarren, 
jo on eri ääni kellossa.

Hui, tuo pallo mennä viuhtoo aivan älytöntä vauhtia ympäriinsä. Siihen on supervaikeaa osua!


Himskatti, ei sitä saa kiinni IKINÄ! :[

Välikysymys: kelle otetaan possunsydäntä 
sulamaan pakastimesta?

Focus, focus...

 JESH!!!!!

13.12.2011

Touhottavat tontut

Viikkoja on taas vierähtänyt viime päivityksestä. On nähty ensilumi, totuteltu taas lumiaurojen aiheuttamaan meteliin sängyn alla ja ihmetelty jatkuvaa päivien harmautta - emme oikein edes tiedä, koska ilta- ja aamuvilli pitäisi juosta, aurinko ei näyttäydy juuri koskaan enää. Ruoka-ajat ovat myös hämärtyneet päässämme, koska emäntä on tullut ja mennyt vähän miten sattuu ja sekoittanut aikakäsityksemme, ja siksi onkin syytä (ainakin yrittää) pyytää ruokaa aina, kun vain mahdollista. Palvelijamme on nimittäin taas viettänyt enemmän aikaa kotona, mistä tietenkin olemme iloisia - ottanut ja käsitellyt myös kuvia, kuten huomaatte. Toki siitä kuuluu taas kamalia röhimis- ja köhimisääniä, ja ankaraa käkätys-palautetta ikävästä metelistä on pakko antaa joka välissä. Ehkä se pian oppii aivastamaan ja yskimään äänettömästi.

Komentelemme häntä koko ajan ja vaadimme leikitystä, herkkuja ja harjausta. Aina silloin tällöin ahdistelumme tuottaa tulosta, etenkin harjaushetket ovat selkeästi lisääntyneet. Tämä tarkoittaa myös sitä, että imuria tarvitaan vähemmän, kun tällä hetkellä huomattavasti enemmän irtoileva karvamme saadaan kontrolloidusti talteen (suihkukaapissa), emmekä levittele sitä enää NIIN paljon sattumanvaraisesti ympäri kämppää. Edistyksellistä.

Totta kai karvaa lähtee edelleen, ja paljon. Etenkin emännän sängyltä voi poimia itselleen suuren saaliin kissanvillaa päivittäin. Hmm, olisikohan sille kysyntää? Voisiko karvastamme valmistaa jotain, vaikka Amokselle omasta karvasta tehty villasukka, jota saisi vapaasti riepotella? Oman posken rapsuttelusta saa paljon irtokarvaa. Emäntä välillä ihmettelee, miksi emme ole jo peterbaldeja. Emmekä tietenkään osaa täysin olla irrottamatta toisistamme jättimäisiä karvatuppoja. Miten olisi mahdollista vastustaa kiusausta potkia kaverin päätä? Eihän sitä elämäksi voisi kutsua, jos pitäisi elää ilman toisen päähän kohdistuvaa takajalka-tömpsötystä.

Muutamia uusia leluja olemme saaneet. Niistä ehkä lisää juttua myöhemmin. Olemme niin taas kyllästyneet kaikkiin vanhoihin leluihin, että on pitänyt alkaa omatoimiseksi ja keksiä uusia leluja emännän omaisuudesta. Tämä on herättänyt ilmeisesti hieman närää ihmisessä, minkä takia sen piti taas mennä tuhlaamaan rahojaan eläinkauppaan. Talvikausi ilman ulkoilua on kyllä rankka, kun tiuhaan vaihtuvia virikkeitä pitäisi koko ajan olla niin paljon. Se vaatii vilkasta mielikuvitusta meiltä jokaiselta.
Lyhytkarvaisempi meistä on se aktiivisempi (lue: herkästi tylsistyvä) - sen vuoksi myös kekseliäämpi - ja ottaa lelukseen mielellään emännän uudet talvisaappaat, pipot, lapaset, villasukat, takeissa roikkuvat heijastimet - KAIKEN mihin vain pääsee käsiksi (vai pitäisikö sanoa 'tassuiksi'?). Irrotti se taannoin jopa kylpyhuoneen hyllyrakenteista itselleen jonkin muoviosan leluksi. Tassuistaan näppärä yksilö. Tylsimys-ihminen - "yllättäen" - takavarikoi kaikki vaivalla irrotetut osat heti, kun tajusi mitä tassuissa pyöritellään. Ei se vaan ymmärrä hauskan päälle. Nyt meillä on kuitenkin siis taas pari uutta lelua, jotka jaksavat ehkä kiinnostaa meitä muutaman minuutin vielä. Kyllä tästä kaamoksesta varmaan selvitään yli. Kohta taas koittaa kevät, ja pelkkä valon määrä saa meidät kirmailemaan itsemme läkähdyksiin.

 Korvat puhdistettu? Check. Nyt voimme nukahtaa hyvillä mielin.