Vauhdikas juhannus

Kumpikin karvanaama piti hauskaa omalla tyylillään juhannuksena.

Hassuttelijapoika Amos halusi jatkuvasti leikkiä piilosta. Siinä olikin Elliottilla ja palvelusväellä kova etsiminen ja ihmetteleminen, minne tuo ovela piiloutumisen mestari on hävinnyt. Onneksi Amos jätti vinkkejä, jotta etsintäpartiolla olisi edes jotain toivoa.

Sinisilmä viihtyi paremmin ulkosalla. Kelit olivatkin suotuisat ulkoiluun joka päivä, vaikka pieniä sadekuuroja tulikin satunnaisesti. Puistossa oli myös ihanan hiljaista ja rauhallista.

Puiston laidalla on iso kivi, joka on molempien kissojen suosiossa. Se toimii turvallisena tarkkailupaikkana, jos puiston alueella havaitaan muita kulkijoita. Kiven lähellä on myös paljon puita, joten lintubongailuakin voi kiven päällä istuessaan harrastaa.

Ehdottomasti parasta on se, että kiven ympärillä kasvaa paljon vadelmia ja iso ruusupuska. Ötököitä siis riittää. Etenkin pörriäiset ovat kerrassaan vastustamattomia. Niitä on pakko yrittää tökkiä tassulla aina, kun emännän katse välttää.

Tässä syy miksi esim. gepardilla ei ole isoja korvia. Neloskissojen korvista on aerodynaamisuus kaukana. Pilvenreunalla istuva Elliottin isoisä Dumbo (kuva: Heikki Siltala) olisi varmaan ylpeä lapsenlapsensa korvien lurpsahtelusta. Ehkä näillä vielä ilmaan noustaan.

Unikuvia

Päiväunet koisitaan edelleen omassa kissanpesässä. Eipä ole suloisempaa näkyä, kuin kaksi karvanaamaa sulassa sovussa sylikkäin nukkumassa. Taustalla soi Groove FM, kuvaushetkellä I don't like reggae -biisi. Niin raukean leppoisa tunnelma, että ihminenkin käpertyy nukkumaan poikien viereen.

Tähän voisi jopa tottua

Amos: "Tyytyväisenä tässä möllöttelen. Meillä on nyt ihan kissanpäivät. Tämän viikon emäntä hengailee taas kotioloissa enemmän kuin normaalisti. Palvelutaso on parantunut huimasti, hyvää sapuskaa on saapunut Saksanmaalta ja hiekkalaatikkokin on moitteettomassa kunnossa. Ei tarvi edes jatkuvasti mäkättää. Yhteisiä leikkihetkiä on enemmän, uusia rapinahiiriä liikkuu sohvan ja sängyn alla (ja osa vielä kaapissa odottamassa hännän typistystä), ja uusia herkullisen tuoksuisia nahkahuiskiakin (mainos: kolme yhden hinnalla Mustista ja Mirristä) on ilmaantunut leluvarastoomme. Se entinen olikin ihan naurettavan näköinen, kun nahkasuikaleita oli jäljellä vain yksi kappale. Mitäs tekevät niistä niin syötävän hyviä."

"Täällä on viime aikoina rampannut jatkuvasti väkeä, ja ollaan päästy parinakin päivänä ulkoilemaan yhtä aikaa Elliottin kanssa puistoon. On ollut kieltämättä vähän pelottavaa kulkea vieraiden ihmisten kanssa pihalla, mutta eiköhän siihen vähitellen totu. Elliott ei tietenkään ole moksiskaan, se antaa kenen tahansa olla fleksinpitelijänä. Mua taas vähän epäilyttää kaikki ja menen aika matalana, mahakarvat maata viistäen. Muistiini on tallentunut liian monia traumaattisia tilanteita, kun on tullut naapureita (ja heidän koiriaan) vastaan pihalla. Eilenkin sattui jotain yllättävää ja järkyttävää, kun olin ihan vain kaksistaan emännän kanssa ulkoilemassa. Käveltiin puistossa kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä läheisen talon pihasta hyökkäsi meitä kohti irrallaan oleva kääpiöpinseri aggressiivisesti räksyttäen. Koiran haju- ja näköaistissa oli onneksi sen verran vikaa, ettei se huomannut muuta kuin emännän, vaikka olin siinä ihan parin metrin päässä tiukasti nurmikkoon painautuneena. Juuri kun piski oli hyökkäämässä kiinni palvelijani jalkoihin, se huudettiin vihaisesti takaisin omaan pihaansa. Huh huh. Siinä olisi voinut käydä pahasti. Koiralle siis, jos se olisi käynyt emäntäni kimppuun ja minun olisi pitänyt puuttua asiaan."


Elliott: "Itse olen viime päivinä testaillut emännän asettamien sääntöjen ehdottomuutta. Muun muassa tälle hyllylle ei jostain syystä saisi kiivetä. En ymmärrä. Olenhan kevyt kuin höyhen. Emäntä sanoo, että kaikki tämän talouden hyllyt pysyvät seinässä vain pyhällä hengellä. Ei ole sellaisia täällä kyllä nähty. Joka tapauksessa me kissat vaadimme parempia seinämateriaaleja ja luotettavampia hyllykiinnityksiä! Ei ole kiva, kun hyllyt tipahtelee tassujen alta. Ihan läskiksihän sitä alkaa itsensä kohta tuntea."

"Vänttisiä olen nyt ehtinyt testaamaan vähän rankemmilla otteilla ja havainnut, että niistä pääsee pakenemaan suht näppärästi. Testi suoritettiin sisätiloissa, sillä enhän haluaisi aiheuttaa tarpeetonta stressiä palvelijallemme. Testiä seuranneella ulkoilukerralla vyötärölenkki tuntui oudon tiukalta. Vai olenko vain syönyt liikaa possunsuikaleita?"

Aurinko nousi jo, ylös siitä!!!

Amos: "Meidän mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, jos meidän palvelija heräisi joka aamu vaikka siinä viiden pintaan meitä passaamaan. Tällä tavalla sitä saa aina komentaa makkarin ovensuussa aamuisin (harvemmin siitä kyllä on mitään hyötyä). Ennen kuin emäntä sai kameran käsiinsä, oltiin ehditty jo enimmät ja aggressiivisimmat huutelut huutaa ja vähän jo itseäkin alkoi koko touhu väsyttää. Joka tapauksessa olemme vahvasti sitä mieltä, että potkut tuollaiselle ihmislaiskimukselle pitäisi antaa!"

"P.S. Huomatkaa miten Elliottkin yrittää tunkea väliin, kun olen tärkeässä hommassa antamassa käskyjä." *närkästynyt tuhahdus* >:[

Tunnustus

Saimme tällaisen Happy Cat -tunnustuksen. Kiitos, Kolmen Komppania! Tunnustuksen saajan tulee blogissaan kertoa 5 asiaa, jotka tekevät iloiseksi. Koska tämä useimmissa blogeissa jo on, emme nimeä uusia saajia. Kuka tahansa kellä tätä ei vielä ole, saa poimia sen omaan blogiinsa halutessaan.

1. Lepo

Ei ole mitään mukavampaa, kuin ottaa oikein rennosti auringon lämmittämällä kivellä (purppuratuomen kukkaloistosta nauttien), rapulla tai joka kissan unelmien löhöpaikalla: säkkituolissa.

Näppärä kissa osaa jopa piehtaroida kiven päällä.

"Ai että, ai että..."

Muista tyylikäs asento myös nukkuessasi!

2. Herkuttelu

Possunsydän on poikien ykkösherkkua, mutta raittiissa ulkoilmassa mikä tahansa ruoka maistuu hyvältä.

"Nam, mikä öttiäinen!"

3. Kiipeily

Joka puuta pitää kokeilla!

Aina ei kuitenkaan jaksa ihan latvaan kiivetä. Mitkä huikeat näkymät tästä puolen metrin korkeudesta!

4. Ystävyys

Ystävä on aina tukena ja turvana ja rauhoittaa
mieltäsi pörhistelyn hetkellä.

5. Huonekasvit

Niiden seassa voi leikkiä viidakkokissaa.

"Ehkä maistoin, ehkä en."

Näin MacGyver sen tekisi

Säilyttääkseen edes viimeiset rippeet mielenterveydestään ja lopettaakseen univelan kertymisen poikien emäntä, joka on lopen uupunut kuuntelemaan Amoksen huutoa, on viime viikon kysellyt neuvoja kissanomistajakollegoilta, Amoksen kasvattajalta sekä käynyt tapaamassa homeopaattia. Amoksen ääntelyn kuultuaan moni on ollut sitä mieltä, että kyseessä on vain itämaiskolli, jolla on paljon kevättä rinnassa. Kysymys kuuluu: kuinka kauan Amoksen kevät vielä jatkuu?
Homeopaatilta saatiin mukaan purkki Valerianaa (sekä emännän että kissan käyttöön), mutta ennen sen kokeilua koitetaan vähentää Amoksen mahdollista hiekkalaatikkostressiä ja lisätä aktivointia. Valerianan käyttö kissalle olkoon ihan viimeinen keino. Lisäksi alettiin taas kasvattaa ruohoa sisällä, jotta sateisina ja kylminä päivinä, jolloin ei mennä pihalle, Amos saa silti päivittäisen ruohoannoksensa vatsan toiminnan parantamiseksi. Aktivointi, josta Amos pitää tällä hetkellä eniten, on paperinarun noutaminen.

Entinen kopallinen heiluriovi-hiekkalaatikko sai väistyä uuden omatekoisen laatikon tieltä. Tätä DIY-laatikkoa ei paljon ehditty suunnitella, ja tulos on sen näköinen: pari edullista säilytyslaatikkoa vastatusten ja kaapin kätköistä löytyneillä koukullisilla vaijereilla yhteen, saksilla reikä kansiosan päätyseinään (siinä menivät hyvät Fiskarssit pilalle...) ja jeesusteippiä peittämään mahdolliset terävät reunat.


Yllättävää kyllä, SE TOIMII!!!! Pojat onneksi vähät välittävät siitä, että laatikko kuuluu ulkonäkökategoriaan "ugly as a butt". Oviaukko on riittävän ylhäällä, jotta Amos ei saa kaavittua hiekkaa pihalle. Lisäksi tämä hiekkalaatikkoratkaisu on kaikkia aiempia lemmikkieläinliikkeistä hommattuja laatikoita korkeampi, ja molemmat pojat voivat seistä ja istua laatikolla niin, etteivät korvat edes koske kattoon. Aiemmissa kopallisissa laatikoissa piti kumarrella. Hienoa on myös se, että aukon korkeasta sijainnista johtuen liikenne hiekkalaatikolle sujuu paljon rauhallisemmin ja harkitummin.


Uusi hiekkalaatikko on läpikuultavaa muovia, joten nyt Amos näkee hyvin asioida laatikolla myös öiseen aikaan ja pystyy samalla tarkkailemaan mitä ulkopuolella tapahtuu. Elliottilla on vähän totuttelemista läpinäkyvyyteen, sillä hänelle on yksityisyys ollut aina tärkeämpää, mutta toivotaan, että hänkin sopeutuu. Molemmat ovat käyttäneet hiekkalaatikkoa hyvällä menestyksellä alusta asti.

----------

Tänään käytiin myös ulkoilemassa. Elliott jaksoi kierrellä puistoa lähes tunnin, Amokselle ihme kyllä riitti 20 minuuttia. Emäntä ei ollut uskoa silmiään, kun herra niin lyhyen aikaa ulkoiltuaan tassutti ihan oma-aloitteisesti kotiovelle. Ehkä sillä oli pisuhätä.

Ulkoilusta tekee tällä hetkellä todella haastavaa se, että kaikki puskat ovat täynnä jos jonkinmoista untuvikkoa, jotka houkuttavat poikia suuresti. Helpointa on oikeastaan pitää pojat koko ajan parin metrin päässä ja fleksi lukittuna, ettei tarvitse järjestää hautajaisia pienille linnunaluille.


Tänään Elliottia kohtasi outo näky pihalla. Joku oli tiputtanut eväänsä maahan. Asiaa kummasteltiin toden teolla ja pälyiltiin tarkkaavaisesti ympärille, jos joku, joka tietäisi asiasta olisi vielä lähistöllä. Kaunis valko-ruskea hiirivainaa siirrettiin pois kulkuväylältä ja matka jatkui. Elliott uskaltautui tänään ensimmäistä kertaa puiston ulkopuolelle. Jalkakäytävän viertä kulkiessamme vastaan pyöräili pieni ala-asteikäinen tyttö, joka Elliottin nähdessään pysähtyi, jäi hetkeksi katselemaan kissaa ja kysyi: "Onko toi kissa vai koira?" Toivotaan, että valjaat ja fleksi hämmensivät kysyjää, muuten saa olla todella huolissaan nuorison eläintuntemuksesta.

"Vai koira, pah! Mikä loukkaus!" Elliott luimistelee.

Videopäiväkirja

"Olosuhteet eivät olleet helpoimmat: kuvauspaikalla kirkas vastavalo, käytössä vanha ja huono digipokkari, taustahälynä pyykinpesukone, tiskikone, telkkari ja emäntäkin vielä kehtasi keittiössä kolistella muka ruokaa laittaen... Mutta saimmepahan viimein oman äänemme kuuluviin! Seuraavassa valitusta elämämme epäkohdista."



"Kuinka pitkään minua aiotaan kiduttaa tällä possunlihasuikaleiden tuoksulla?"



"Miksi lintu, orava, ihminen, auto ja motskari saavat vapaasti kulkea pihalla, mutta Amos ei?!" (kysymys, jota on pohdittu päivin öin maaliskuusta lähtien)