Bummer

Kävikin niin, etteivät pissavaivat niin vain tulehduskipulääkkeellä helpottaneet. Pissanäytteen saaminenhan ei ensimmäisellä lääkärikäynnillä onnistunut rakon oltua tyhjä, joten tarkkaa diagnoosia ei silloin ollut mahdollista tehdä. Kipulääkkeen ansiosta Amos ainoastaan oli ehkä hitusen levollisempi, mutta laatikolla ravattiin silti 5 minuutin välein paria tippaa ulos puristamassa. Muutama niistä saatiin viimein talteen (aika riemuvoitto ja tuuletuksen paikka emännälle) ja analysoitavaksi. Paljastui, että pissassa on verta ja virtsakiteitä. Monen mutkan, hikisen edestakaisen bussimatkailun ja turhauttavan säätämisen jälkeen saatiin lopulta pitkäkestoinen antibioottipiikki herran niskaan ja tehtiin jatkosuunnitelma pissanäytteiden ottamisesta parin viikon päähän ja tarvittaessa ultraus, jos tilanne ei ole helpottanut. Ruoka vaihdetaan virtsakiteitä liuottavaan erikoisruokaan ja herran veden juonti laitetaan erityisseurantaan. Näillä mennään ja toivotaan parasta.

Ajatus Amoksen totuttamisesta barffaukseen tuntuu päivä päivältä fiksummalta. Idea on ollut kypsymässä jo pidempään aivojen sopukoissa, aivan kuin vain odottamassa liikkeelle panevaa voimaa, ja nyt viimein saatiin riittävä syy alkaa tekemään asialle jotain. Ongelmallisinta on, että Amos on jo useamman vuoden ollut vannoutunut raksun mussuttaja, joka päivittäin tarjotusta teollisesta märkäruoastakin nuolee vain kastikkeet ja käy nenäänsä nyrpistellen kuopimassa ilmaa Elliottin possunsydänten ympärillä. Miten saada kuivaruokafanaatikko yhtäkkiä käännytettyä barffaajaksi? Onko se nirson kissaeläimen kohdalla ylipäätään mahdollista? Neuvoja ja reseptejä otetaan avoimin mielin vastaan.

Ei enää bussimatkailua, kiitos!

Uusi tuttavuus, FLUTD

Vaihtelu virkistää, joten viime aikojen satunnaiset pukluhuolet (joista blogiin ei ole ihmisorjan laiskuudesta johtuen jaksettu tarinoida) korvattiin pissa- ja kakkahuolilla. Viimeiset kolme päivää lilaäijä on tuskaillut laatikolla tiuhaan ja viimein tänään hänet ovelasti huijattiin eläinlääkärikäynnille naamioimalla homma kauppatorin pulujen ja lokkien vaanintareissuksi. Torin lintukannan vaanintaa tai ainakin intensiivistä tarkkailua toki tapahtui, mutta koppaan lukittuna, peiton alta - tuskin siis hurjan saalistajan omien toiveiden mukaisesti. Torin ihmisvilinä ja melutaso saattoivat myös pilata elämyksen. Paikallisbussi-

matkailu ei edelleenkään vaikuta olevan Amoksen mieleen. Ikävintä on kissamaisen aggressiivinen suhina, kun ovet aukeavat ja sulkeutuvat.

Aikamoinen soittelukierros piti jälleen kerran tehdä, että yleensäkin saatiin lääkäriaika samalle päivälle ja kävi kuten viimeksi, että kun 5-6 eläinlääkäriasemaa oli lopulta soiteltu läpi, yksi peruutusaika löytyi viimein PetVetistä. Viime kerrasta jäi ihan hyvät fiilikset, asiakaspalvelu oli ookoo, eikä kulkeminen julkisilla ollut mahdottomaksi tehty, joten hyvillä mielin sinne lähdettiin taas kerran. Ihminen ainakin, Amos ei niinkään.

Tapansa mukaan Amos oli järkytyksestä kankea lääkärin pöydällä, mutta niin ihanan kiltti ja helposti käsiteltävä (verrattuna esim. kotona tapahtuvaan lääkitykseen). Pissanäytettä ei valitettavasti saatu, sillä rakko olikin ihan tyhjä, joten virtsakivitukkeumahuolet lievenivät. Oppipa tumpelo omistaja myös palpoimaan oman kissansa suolistoa ja rakkoa, jotta vastaisuudessa jo kotona pystytään tekemään alustavaa diagnoosia pissa- tai kakkaongelmien laadusta. Hyvä niin. Mahtava eläinlääkäri - tällaista asiakkaan koulutusta lisää, kiitos!!!! Ei myöskään määrännyt (tod.näk. turhia) pojootteja, mikä on todella kunnioitettavaa. 

Huolet virtsakivistä siis näillä näkymin osoittautuivat turhiksi. Todennäköisempi syy ongelmiin on stressiperäinen ärsytys virtsarakossa, ja Amos sai tulehduskipulääkekuurin ja satunnaiseen ummetukseen mallasvalmistetta, joka osoittautui kotona molempien äijien mielestä aika namiksi mössöksi, kun ennakkoluuloista ensin päästiin.

Eläinlääkärin mukaan kuivaruokapainoitteisesta ruokavaliosta ei näiden ongelmien vuoksi tarvitse luopua, sillä pojat syövät lääkärin mielestä riittävän laadukasta ruokaa. Royal Caninilla ja muilla eläinkauppatasoisilla mahdollisimman vehnättömillä, soijattomilla ja kalattomilla tuotteilla jatketaan siis edelleen. Näin alkuun raksut kuitenkin liotetaan ummetuksen helpottamiseksi ja veden juomista kokeillaan lisätä muilla tavoilla. Pikaista paranemista odotellessa....

Lisätietoa FLUTDista: http://www.hillspet.fi/fi-fi/health-conditions/urinary-flutd.html

The big baby sijais"emonsa" hellässä huomassa

XX + XY

On se genetiikka vaan kiehtovaa! Kissankasvatuksen koukuttavuutta on kyllä varsin helppo ymmärtää, kun omienkin lapsosten piirteitä on niin hauska vertailla niiden vanhempiin. Amosta tosin on vaikea kuvata "normaali" ilme kasvoilla: intensiivinen, hönö ilme on vakio, kun on tarkoitus ottaa kuvia, joissa katsotaan suoraan kameraan. Linssin tarkennusäänet saavat aina skarpiksi, silmiin tulee läpitunkeva saalistuskatse ja korvien laaja ja levollinen hörötys vaihtuu tiukemmaksi ja korkeammaksi. Siitä huolimatta hitusen yhtäläisyyttä emoon ja isukkiin on havaittavissa. Vai mitä sanotte?

Hauskaa ja mielenkiintoista olisi myös nähdä muiden Vesi-pentueeseen kuuluvien nelivuotiskuvia. Kuvalinkkejä Amoksen sisaruksista voi laittaa kommentteihin.

Loisteen ja Pekon kuvat lainattu:
http://koti.welho.com/spalmgr2/Loistepelaa2pk.jpg
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZjPFU1JQxvNEUWq6EubcgZKOg71UfB1c0gqcDUtxOStSqUFNwytCgfmLF1MfXlnNcjNydQd-vVYGtSuktH9vyDrqhqamB_gYX1gG1gTo1iguJbLJNT5ZuS3B-y-dv5qRh2z7HNeItvuuR/s400/Pekko4_ar.jpg