Gallup

"Hehei, me leikittiin taas kaivuria! Häntä ylös, kuinka moni bloggaajakissa on havainnut tämän olevan yksi parhaista keinoista aktivoida palveluskuntaa? Heti, kun hiekat on kipattu takaisin sisään emännän toimesta, me mennään ja tehdään kaikki uusiksi. Vaikka kuinka monta kertaa päivässä! Wicked!"

(palvelusväki harkitsee vakavasti muihin hiekkalaatikkoratkaisuihin siirtymistä)

High times

Henkilökunta kävi tänään ensimmäistä (!!!) kertaa elämässään kissanäyttelyssä pyörähtämässä, ihan vain itsekseen huvin vuoksi, pojat jäivät kotiin nukkumaan. Tapahtuman pienimuotoisuus yllätti positiivisesti, sillä normaalisti messukeskuksen tapahtumissa ihmismassaa on riittänyt ja tunne on ollut kuin silleillä purkissa. Jonkin verran harmitti, että töiden takia ei päässyt näyttelyyn jo lauantaina, jolloin mm. bengaliherra Mäykynen ja Elliottin veli Nappula olisivat olleet paikalla. Nyt yhtä ainoaa balineesia ei näkynyt, ei ainakaan osunut silmään. MissMisery kuvitteli tunnistavansa näyttelyn itämaisista osanottajista muutaman netin kautta tutun kissan, Ice-Olive's, Tistan ja Yoyon -kissaloiden kasvatteja, sekä muutamia kotikissoja. Täytyy sanoa, että livenä kaikki kissat näyttivät sata kertaa hienommilta. Neloskategorian lisäksi oli pakko tsekata cornish rexit, jotka ovat alkaneet kiehtoa emäntää oudolla ulkonäöllään. Huolellisen käsien desinfioinnin jälkeen emäntä pääsi jopa paijaamaan erästä hienon ruusukkeen voittanutta herraa. Oi, miten pehmoinen hänen turkkinsa oli!

Pakko tunnustaa, että MissMisery ei jostain syystä vieläkään ymmärtänyt täysin näyttelyyn osallistumisen viehätystä. Kenties Turun messukeskuksen ilmanvaihto ei vain pelittänyt kunnolla, ja avonaiset roskikset olisi tietenkin voinut korvata kannellisilla. Ei yksinkertaisesti voi sanoin kuvata sitä tympeää kissanjätösten löyhkää, joka iski sieraimiin raittiista ulkoilmasta sisään astuessa. Herkkänenäinen henkilökunta ei usko, että pystyisi istumaan tuntitolkulla ympäristössä, jossa on näin välttävä ilmanlaatu.

TUROK-näyttelyreissulta pojat saivat tuliaisiksi tunnelin, lisää rapinahiiriä sohvan taakse tungettavaksi, uuden suojuksen kissaboksille sekä lehmäkuosisen Kong Kickeroo -lelun, jota on useammassa blogissa ylistetty taivaisiin. Amos on todella herkkä kissanmintulle ja vainusi lelun jo kaukaa, ennen kuin kasseja oli edes ehditty purkaa. Lelun suosio oli taattu.

Amoksen riehuessa Elliott kellii taustalla ja nauttii vastapestystä (vaaleanpunaiseksi muuttuneesta :[ ) matosta: "Amoksen oksennus on poissa, ihanaa!"

Kyllä kissanminttu Elliottiinkin toimii.

Mutta Amoksesta se tekee ihan maanisen.

Catnip OD.

Studiolamppujen paahteessa

Omassa pienessä ja valottomassa asunnossa kuvattujen kuvien laatu alkoi nyppiä ihmistä, joten pojat reissasivat taas vaihteeksi studiomalleiksi, Amos vähän-reilu-puolivuotiskuvalle ja Elliottkin sai itsestään irti ryhdikkäämmän 1-vuotis posetuksen.

Yhteistä laatuaikaa

Mitä täällä tapahtuu? Onko Amos jo oppinut asentamaan hyllyjä?

Ei valittavasti ihan vielä. Seinähyllylle kivunnut musta trikoosuikale kutsuu poikia yhteisen harrastuksen pariin.

Tsä-dää!

Leikin tarkoituksena on tunkea niin paljon tavaraa sohvan ja seinän väliin kuin vain on mahdollista. Amos varmistaa pitkällä koukkauksella, että hänen aiemmin sohvan taakse tunkemansa rapinahiiri on vielä paikoillaan. Check!

Nyt on trikoosuikaleen vuoro. Tässä saakin olla kieli keskellä suuta.

Esineen sijoittaminen oikeaan kohtaan vaatii huolellisuutta: "Onko tässä hyvä?" Elliott toimii laatutarkastajana.

Oikea tyyli on kaiken a ja o. Näin saadaan lelu tungettua mahdollisimman syvälle selkänojan taa.

Häntä hellikäämme

"Emäntä on käyttäytynyt pari päivää ihan kummallisesti. Todettiin, että siinä saattaa olla jotain vikaa, kun nähtiin sen köpöttävän etanavauhtia kuin vanha ja raihnainen mummo, ja nyt se vaan pötköttää sohvalla - meiän makuupaikalla!!! >:[ - tai sängyn pohjalla. Kuulin sen puhuvan jostain piikistä ja siasta, kai joku piikkisika oli käynyt sen kimppuun. Sen toinen käsi on ihan käyttökelvoton, siitä ei saa rapsutusta eikä leikitystä ollenkaan, eikä se oikeen jaksa kantaakaan meitä sylissä, kun sen hartiat on ihan jumissa ja kosketusarkana. Tänään se jäi kotiin, koska ilmeisesti niin kuumana (lämpö noussut taas 38 asteeseen) ei kannata mennä töihin, eikä se muutenkaan olis kauheen kätevää, jos joutuu vatsaoireilun vuoksi istumaan jatkuvasti vessassa."

"Emäntä ei siis näköjään ole ihan toimintakunnossa. Ruoan laittaminen kippoon sujuu siltä paljon tavallista hitaammin, mutta koitetaan kestää. Ollaan me molemmat niin fiksuja, että ollaan tajuttu käyttäytyä vähän kiltimmin ja hillitymmin sen takia. Vaikka viime yönä minä, Amos, huusin kyllä kuin sumutorvi - mutta sitä ei lasketa, eihän? Kuulin vaan, kun emäntä pyöri tuskaisena sängyssä, ja koitin sanoa, että olisi aika ottaa särkylääkettä."

Zooplus hoitaa homman

Vääriä tuotteita tuli taas vaihteeksi Zooplussalta. Koiranruokaa. :[

Photos of the wrong product for Zooplus service team:

Älykköjen seurassa

Viikon varrella tapahtunutta:

- Amos oppi antamaan tassua toisella harjoituskerralla. Elliott oppi pian sen jälkeen seuraamalla Amoksen suoritusta vierestä. Tassun antamis -tyyli on hyvin erilainen pojilla: Amos lätkäyttää reippaasti tassunsa emännän käteen varpaat lattiaa kohti suunnattuna, Elliott puolestaan ojentaa tassun sivuttain, kuin kätellen. Molemmat suoritukset hyväksytään.

- Amos on oppinut avaamaan oven. Jos emäntä haluaa olla edes hetken omassa rauhassa (esim. vessassa), pitää ovi nykyään lukita.

- Takatassuilla seisomis -harjoitukset jatkuvat edelleen. Elliott hallitsee tempun paremmin, Amoksella on taipumus liioitella. Hän tykkää mieluummin tehdä jättimäisiä pystysuoria loikkia, kuin seisoa käskystä. Kouluttajalla on vielä paljon oppimista.

- Vessaan on hankittu liiketunnistinlamppu yövaloksi ja Amoksen ei enää tarvitse huutaa palvelijaa hereille sytyttämään valoja, kun vessahätä yllättää keskellä yötä.