Pihkahuuruissa

Oh myyyy, pyllynhaukkaus tallentui videolle.

Mysterious ways

Tänään kotiin tullessaan emäntä koki niin harvinaisen näyn, että se vaati ihan kameran esille kaivamista. Palvelusväen hämmennystä ei sanoin pysty kuvailemaan: pojat olivat vapaaehtoisesti menneet kissanpesään nukkumaan. Tämä on ihmeellistä, sillä pesä ei ole kelvannut karvanaamoille moneen kuukauteen, ja välillä, jos joku on heitä sinne yrittänyt väkisin nostaa, on kissa kimmonnut käsistä aivan kuin kahta samannapaista magneettia olisi yritetty laittaa vastakkain. Mitään järkevää syytä, miksi pesä yhtäkkiä kelpasi pojille, ei ole vielä keksitty. Ehkä feng shui tai biorytmit olivat viimeinkin kohdallaan?

Uusi vuosi, samat kujeet

Kiitos kaunis Vaahterakujalla-blogin Jutalle alla olevasta tunnustuksesta ja haasteesta, johon vastaamme "pienehköllä", vajaan puolen vuoden viiveellä. Tunnustuksen saaneen täytyy siis kertoa seitsemän tunnustusta itsestään. Koska kyseessä on Amoksen ja Elliottin blogi, pysyköön painopiste heidän elämässään. Ehkä nämä ovat enemmän kuulumisia kuin tunnustuksia, mutta sentään j o t a i n. :) 1. Olemme erittäin paljon elossa vieläkin ja vointimme on mainio. Emäntä on vain ollut erittäin laiska päivittämään blogia keskittyessään enemmän oman elämänsä myllerryksiin. Ei muka ole aikaa bloggailuun. Pyh, sanomme me. Tekosyitä. 2. Olemme kovasti rauhoittuneet viime bloggausmerkinnästä. Emäntä on jopa kutsunut meitä kilteiksi, mitä se sitten tarkoittaakin. Muutos on kuulemma positiivinen. Nautimme toistemme seurasta ja olemme harmonisempia. Sovimme yhteen kuin palapelin palaset, kuin jin ja jang. Ja kun lepäillessä laittaa tassut toisen vatsavilloihin, ei palele. 3. Emme enää kärky niin paljon huomiota emännältä kuin ennen (lue: emme huuda kurkku suorana koko ajan enää) ja osaamme leikkiä keskenämme sen sijaan, että emännän olisi leikitettävä meitä molempia erikseen. Keskinäinen kinastelu ja naljailu on kaikkia talon asukkaita viihdyttävää toimintaa. 4. Minä, Elliott, en ole ikinä ollut kauhean rytmitajuinen kissa. Kieli ja tassu eivät aina toimi ihan synkassa, mutta ei sen väliä - Amos pesee, jos jään jostain kohtaa likaiseksi. En myöskään musiikkimaullani ole häikäissyt emäntää, eivätkä musiikkimakumme ole kovin yhteneväiset. Suvaitsevaisuutta onneksi löytyy tämän katon alta molemmin puolin, ja saan riittävän usein nauttia oman annokseni Scooteria ja Bryan Adamsia. Ne ovat niin hyviä artisteja, että tekee mieli vaan piehtaroida hulluna tassut kohti taivasta. 5. Minä, Amos, pidän edelleen vain ja ainoastaan omasta äänestäni. Piste. 6. Järjestämme totuttuun tapaan ihania yllätyksiä emännälle. Etenkin öiseen aikaan saattaa tylsyys yllättää ja voi tulla äkillinen tarve vaihtaa vaikka uudet tiivisteet suihkukaapin oviin. Ammattitaitoiset Remontti-Reiskat palveluksessanne! 7. Temppuiluakin harrastetaan vielä, mutta ah ja voi - kuinka laiskasti. Perusjutut vielä muistamme, mutta on se emäntä kyllä niin laiskaksi siinä suhteessa muuttunut, että ihan hävettää sen puolesta. Jää nähtäväksi, tuleeko seuraavassa Zooplus-toimituksessa jotain namia, joka motivoisi meitäkin paremmin treenailemaan.

Maalla, osa 2: Battle zone

Muistikortin sisältöä on taas saatu vähän pengottua. Palatkaamme siis ajassa taaksepäin pari viikkoa, jolloin pojat ja emäntä nauttivat olemassaolostaan maalaisidyllissä. Tällä kertaa vuorossa on sisäkuvia.

Monesti aiemmin on kerrottu, miten kovasti aurinkoläikät vetävät puoleensa karvaäijiä. Tämä kuvasarja alkaa siitä, kun Amos löytää oman kuuman löhöpaikan lattialta.

(klikkaa isommaksi)
"Mikäs olikaan likainen? Tassu... *lick lick lick* Ai niin, pylly!"

Oh my gosh! Amos huomaa, että Elliottilla on vieressä paljon parempi aurinkoläikkä: säkkituolissa! Ensin ollaan niin hyvää pataa. "Joo, kyllä sä tähän saat tulla, Amos." *lick lick*

Hetken päästä on toinen ääni kellossa ja tassu nousee veljeä vastaan...

"ROAAAARR! Mä olin ensin tässä säkkituolissa!"

"Pois siitä nyt, hus hus!"

Raivoisa hyökkäys korkealta ja kovaa.

Amos ei keinoja kaihda säkkituolin herruudesta kamppaillessaan. Nyt on tosi kyseessä, on käytettävä viimeinen oljenkorsi. "Skunk attack!!!"

Tuimia katseita ja salamannopeita iskuja satelee puolin ja toisin. Lopulta Elliott perääntyy. Skunk attack vie jälleen Amoksen voittoon.

(klikkaa isommaksi)
Se tietää mistä naruista vetää.

Kiusanhenki

Tässä pienessä päässä punotaan jatkuvasti ovelia juonia Amoksen pään menoksi. Onhan Amos Elliottin paras lelu! Karvakaveria on NIIIIN kiva kiusata ja ärsyttää.

"Lälläslää!!" Elliott näyttää kieltä. Amos sulkee ilveilijältä silmänsä, hokee mielessään "calm blue ocean, calm blue ocean...", hengittää rauhallisesti sisään ja ulos ja onnistuu säilyttämään mielenrauhansa.

Kestääkö Amoksen pinna? Edessä on taas uusi koetus. "Sun korvien pitäis olla enemmän näin", neuvoo Elliott.

Johonkin on raja silti vedettävä.
"Mähän pidän korviani just niinku mua huvittaa!"

-----------

Lopuksi vielä vauvauutisia! Amos on ihan pöllämystynyt: TAAS lisää sukulaisia on putkahtanut maailmaan! Käykää tsekkaamassa Orifamen tuorein pentue kasvattajan blogissa. Amoksella ja Orifamen MM-pentueella on sama isoisä, italialainen herrasmies Macriano D'Oltremare. Orifamen pentujen emossa Minkissä ja Amoksen emossa Loisteessa on kieltämättä samaa olemusta. "Touhuisa" luonnekin kulkee suvussa. Sieltä tehokas agility/temppukissa sille, jolta se vielä puuttuu!

Pääsiäisrieha

Hyvää pääsiäistä kaikille toivottelevat..

...pääsiäispupu Amos...

..ja pääsiäismuna Elliott!

Viime viikonloppuna oli Turokin näyttely, jossa emäntä vietti sunnuntaipäivän töiden merkeissä. Omat kissat jäivät siis jälleen kotiin. Näyttelyhäkeissä näkyi taas paljon netistä tuttuja karvanaamoja (harmi kyllä, osa kissoista, joita emäntä olisi kovasti halunnut nähdä, oli paikalla vain lauantaina), ja myös pariin ihmistuttuun törmättiin. Agility-radan tapahtumiakin emäntä ehti seuraamaan jonkin verran, ja kaikenlaista kivaa kissatavaraa olisi taas ollut tarjolla, mutta päivän budjetti oli tasan 1 euro, ja sekin meni lopulta metrilakuun. Onneksi Elliottilla ja Amoksella ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea he missasivat. Haaveissa olisi ollut ostaa pojille omat hienot villapaidat, suojusta boksin ympärille, muovimattoja hiekkisten eteen jne jne - lista on loputon. Ehkä seuraavassa elämässä. Sunnuntaisen duunipäivän takia koko pääsiäinen saatiinkin sitten vapaaksi ja näin ollen pojat saavat "nauttia" emäntänsä seurasta jopa neljä päivää putkeen. Wautsi.

Paljon on tapahtunut:

- Murhayritys. Herra Kettu löydettiin surkeassa tilassa vessasta, pää syvälle vesikippoon tungettuna. Syyllinen on poliisin tiedossa, mutta kuulusteluissa hän vakuuttaa yrittäneensä pestä vain Herra Ketun tukkaa, ei suinkaan hukuttaa. Oli miten oli, Ketun päästä puristettiin useampi desi vettä pois ja hänet sijoitettiin korkealle ylähyllylle, jossa hän toivottavasti saa lepuuttaa hermojaan ainakin kunnes saa päänsä kuivaksi.


- Kevätulkoilu nro 2. Optimistisesta asenteesta huolimatta valjastelu oli lopulta taas kamala kokemus lähes kaikille. Elliott saattoi hieman nauttiakin ulkoilusta. Poikien piti pitkän talven jälkeen taas totutella valjaisiin ja mennä ulos pelottavien äänien ja olentojen maailmaan. Etenkin Amosta jännitti julmetusti. Ja ikävintä koko hommassa oli se, että raukka käveli suoraan isoon koirankakkakasaan, sotki tassunsa ja paitansa. Vika ei suinkaan ollut Amoksen. Kiitos piittaamattomien koiran ulkoiluttajien, koko puisto on täynnä sulavan lumen alta paljastuvia kakkakasoja, joita on liioittelematta metrin välein. Aika tarkkaan saa jalkoihinsa katsoa, jos haluaa ne väistää.

Puiston penkillä on hyvä kytätä pelottavia jalankulkijoita.

Kun tiellä ei liiku muita, ei ole mitään hätää.

Elliottia ällötti märkä ja kylmä maa, mutta protestoituaan aikansa hän suostui lopulta kävelemään itse takaisin kotiin. Hyvä Elliott!

Lopuksi vielä liuta videoita. Ne ovat lyhyitä tuokiokuvia Elliottin ja Amoksen arjesta, johon sisältyy...

painimatseja



aurinkoläikissä piehtarointia



lintubongailua



pesemistä, nukkumista



hiirijahtia



teknisten laitteiden tutkiskelua ja syvällistä pohdintaa



häiriköintiä, tuhahtelua



sekä naksutinkoulutushetkiä.

Kunpa se olisikin totta

"Okei, okei! Mä lupaan, etten enää laita sun lempileluja hiekkalaatikkoon/roskikseen/vesikuppiin/...."

Lääh puuh

Elliott: "Kamalaa tää jatkuva hiostava helle. Pitää lötkötellä tavallista enemmän, kun on niin tukala olo. Hyvä, että jaksaa edes ruokakipolla ja vessassa käydä. Vasta illalla, kun alkaa viilentyä, voi alkaa hoitaa päivittäisiä velvollisuuksia... "

"Vauvan pesu on tärkeää. Sitä ei saa unohtaa. Korvat mä pesen siltä joka päivä, ja pepun aina silloin, kun se ei itse ole muistanut vessakäynnin jälkeen. Ei tarvi emännänkään sitten putsata koko kämppää sen jäljiltä."

"Iltapaini. Pysyy lihakset vetreinä, etenkin takapotkuri on hyvä pitää kunnossa. Isot karvatukot päiväpeitteellä todistavat treenin olleen tehokas."