26.4.2009

Laiskotellen

"Toi ihminen sano, et se haluu vaihteeks jotain vähän tyylikkäämpää matskuu (joka sen mielestä on mustavalkoista, jossa näkyy rae), eikä kuvaa enää sillä digipokkarilla, jolla tulee vain horror-kuvia. No olin sillee, et "oh well, okay". tässä pötköttelen kaikes rauhassa. Mutta mitä ihme lowkey-otoksia se kuvitteli saavansa vaaleasta balineesista? Stoopid hooman! Tuskin tietää mitä on tekemässä. Mutta kai nääkin kelpas sille lopulta."

"Kattokaa ny, kun noi mun viikset on vieläkin tollaset: yks on pitempi kuin muut. Ihan tulee äitiä ikävä! Hyvä kotiparturi se oli."


"Mutta suoraan päin näköä otetuista salamakuvista oon tätä mieltä. Yuck! Ne sais kieltää lailla."

25.4.2009

B-luokan kauhuleffa

Koskaan et ole turvassa. Se tarkkailee jokaista liikettäsi. Se vaanii sohvan alla, pahvilaatikon sisällä, kulman takana. Ja kun havaitset sen, on jo liian myöhäistä. Hirviökissa ei tunne armoa.

(tilanne dramatisoitu)

23.4.2009

Arskaa ja ruohon tuoksua

Vauva on kasvanut ulos vaatteistaan! Vihreä fleece-asu ei enää mahdu. Henkilökunta jotenkin aavisti, että näin saattaisi käydä ja osti jo aika päiviä sitten kirpparilta halpoja säärystimiä, jotka venyvät vaikka kuinka paksun katin päälle. Saksilla muutamat reiät ja menoksi.

Tänään paistoi niin nätti kevätaurinko, että töiden jälkeen oli pakko lähteä nuuhkimaan kevään tuoksuja. Ainakin MissMisery oli positiivisella asenteella liikkeellä. Elliott, joka sai kiireellä väsätyn uuden vaatekappaleen päälleen, vaikutti vähän kärttyisältä. Säärystin jäi turhan pitkäksi ja emäntä taittoi sen kaksin kerroin keskivartalon päälle. Olipa ärsyttävää. Puku oli ihan makkaroilla vyötäröltä. Miten hirveää! Miten rumaa! Hmph! Ihan tönkkö olo.

Ehkä seuraavaan ulkoilukertaan mennessä emäntä on leikannut puvun sopivan lyhyeksi, ja molemmat voivat nauttia ilta-auringosta ilman huolen häivää.

"Kyllä suakin potuttais, jos joutuisit näyttäytymään julkisesti
vanhaan säärystimeen puettuna.
"

21.4.2009

Luovuus huipussaan

Kuten aiemmin on tullut todettua, Elliottin emäntä on alkanut kärsiä kroonisesta univajeesta ryhdyttyään kissanomistajaksi. Jälleen yhden huonosti nukutun yön jälkeen, valoisan tiistaiaamun valjettua paljastui, mistä uudenlaiset oudot, emäntää valvottaneet äänet olivat lähtöisin. Elliott oli saanut yöllisen inspiraation ja alkanut tehdä taidetta! Olikin vain ajan kysymys, milloin prinssin luovuus puhkeaisi kukkaan. Makkarin lattiaa peitti upea taideinstallaatio "Lumihiutaleet", joka oli rakennettu kolmesta, neljästä huolella silputusta nenäliinasta. Näky oli henkeäsalpaava. Valitettavasti aamukiireessään MissMisery ei ehtinyt tallentaa teosta digitaaliseen muotoon.

Työpäivän jälkeen emäntää oli ovella vastassa nuori taiteilija, joka esitteli ylpeänä uusinta teostaan. Elliott oli vaihtanut materiaalia ja työstänyt tällä kertaa vessapaperia. Kokonainen rulla oli hyödynnetty, eikä tilankäytössäkään ollut rajoitteita tunnettu: teos ylsi vessasta pitkälle eteiseen. Kuten alla oleva kuva osoittaa, on Elliott modernin taiteen miehiä. Zombiemaisesta olotilastaan johtuen MissMisery ei valitettavasti kyennyt tulkitsemaan teosta syvällisemmin. Jääköön se lukijoille.

Taiteilija poseeraa työnsä vieressä

19.4.2009

Ihan poikki

Vieraiden viihdyttäminen on Elliottille hirmu työlästä. Ne tulevat yleensä juuri silloin, kun hän nukkuisi mieluiten päikkäreitä. Väsymyksestä huolimatta pitäisi jaksaa olla charmantti ja esitellä vain parhaimpia puoliaan. Emäntä käski olla kiltisti vieraiden kanssa, ja puolivuotias prinssi olikin: leikki hillitysti eikä melunnut yhtään. Lähestyi varovasti ja nuuhki uusia tuoksuja. Avasi vieraan kengännauhat. Söi vähän laukkua. Istui ja pesi. Kävi pari kertaa vieraan sylissä silitettävänä.

Antoi melko vaisun ensivaikutelman itsestään. Lähes virheellisen, voisi sanoa. Ei nähty päätöntä ryntäilyä ympäri kämppää, ei kimpoilua huonekalusta toiseen tai uhkarohkeaa roikkumista kiipeilypuun huipulta. Ainoastaan kerran valuttiin pää edellä nojatuolista lattialle ja vähän tanssahdeltiin hiiren kanssa. Sen enempää ei huvittanut esiintyä.

Mutta koska eihän vieraan läsnäollessa nyt nukkumaankaan voinut mennä, lopulta alettiin purkaa väsymystä emäntään. Käytännössä tämä tarkoittaa tunkemista emännän syliin ja hillitöntä riehumista oman hännän ja tassujen kanssa. Siinä vaiheessa kauhukakara laitettiin nukkumaan. Ja sikeästi nukkuikin koko loppuillan.

12.4.2009

Mainoksen uhri

Siinä se on, behold: Cat Dancer. Pelkkää hyvää siitä on kuultu ja pakko se oli saada. Aivan mainio vehje.

Sitä voi huiskia näin..

Ja näin..

Haastavaa Cat Dancerin kiinniotossa on ennakoimaton liikerata - se on kuin iso, hidas ötökkä, ja kun tarpeeksi heiluttaa, paperirullista kuuluu kiva suhina.


Lopuksi viikon joogaliike: nosta raaja etuviistoon ja hengitä rauhallisesti 10 kertaa sisään ja ulos. Pid
ä rintakehä ja vatsa tiukkana. Älä anna selän painua notkolle. Toista jokaiselle jalalle. Tämä liike tehoaa etenkin syviin vatsalihaksiin.

10.4.2009

Pääsiäismunat häviksessä

MissMisery ei innostunut ostamaan suklaamunia ja Elliottkin viettää munatonta pääsiäistä. Kastraatiosta toipumiseen meni vuorokausi ja olo on nyt huomattavasti keveämpi, kun ei tarvitse turhia kulkusia kanniskella mukana. Eläinlääkärissä suun tarkastuksen yhteydessä irtosi myös maitohammas, ja aristava suu hankaloitti hetken aikaa Elliottin lempiharrastusta, syömistä. Tästä kuitenkin selvittiin päivässä ja nälkäkuolemalta vältyttiin.

Jännityksellä odotetaan, lieveneekö prinssin ylienergisyys ja rauhattomuus kastraattikerhoon siirtymisen myötä vai onko tarvetta sittenkin kissakaverille, jonka kanssa riehua päivät ja yöt.

Pääsiäispupu elää pääasiassa kukkien medellä.

5.4.2009

Kevättä rinnassa

"Viimeiset lumikinokset sulaa, kevät on tuloillaan ja olo on sen mukainen. Kauheesti mua laulattaa, ja ääniala sen kun kasvaa. Vaikka onkin vielä vähän märkää ja maa on kylmä, on kiva käydä ulkona tassuttelemassa ja ihmettelemässä titityy-lintuja, jotka isona parvena kerääntyy puistikon puskiin mulle sirkuttamaan. Mitähän ne oikeen haluaa? Nauraako ne mun fleece-puvulle? En mä oikeen ymmärrä noiden villieläinten päälle - mä kun oon citykissa.

Oon myös oppinut väistämään kuraisimmat paikat ulkoillessa, sillä kerran, kun erehdyin sottaamaan tassuni kuravellissä, emäntä vei mut lavuaariin tassupyykille kävelylenkin jälkeen ja se oli aika yäks. Rimpuilin niin, että häntäkin kastui ihan litimäräksi. Ja arvatkaa tuliko vielä kiire hiekkalaatikolle kesken tassujen kuivattelun ja karvojen uudelleen järjestämisen? Siellä sattu jotain ihan kummallista: kun mä tulin pois sieltä boksista niin mä olin ihan yltä päältä kissanhiekalla kuorrutettu. Mä ehdin kiertää pitkään ympäri taloa ravistelemassa hiekkaa joka paikkaan, ennen kuin tuo ihminen havaitsi mitään poikkeavaa. Sitten mä TAAS jouduin pesulle, kun ei se paakkuuntunut hiekka niin vaan lähtenytkään turkista. (huokaus) Tällaista mä joudun kestämään tuon ihmisen kanssa. On se niin rankkaa.

Niin, joo. Piti vielä kertoo yks kummallinen juttu: tuo palvelija vie mua aina välillä kuljetusboksissakin pihalle, vaikka ei me ees mennä mihkään, päädytään aina vaan takas saman neljän seinän sisälle. Mä oon ihan kyllästynyt jo siihen, enkä jaksa enää huutaa kurkku suorana. Mikä pointti noissakin reissuissa on? Kai se treenaa hauiksiaan tai jotain. Meikä on taas kasvanut niin, että valjaitakin on ollut pakko löysätä."