5.4.2009

Kevättä rinnassa

"Viimeiset lumikinokset sulaa, kevät on tuloillaan ja olo on sen mukainen. Kauheesti mua laulattaa, ja ääniala sen kun kasvaa. Vaikka onkin vielä vähän märkää ja maa on kylmä, on kiva käydä ulkona tassuttelemassa ja ihmettelemässä titityy-lintuja, jotka isona parvena kerääntyy puistikon puskiin mulle sirkuttamaan. Mitähän ne oikeen haluaa? Nauraako ne mun fleece-puvulle? En mä oikeen ymmärrä noiden villieläinten päälle - mä kun oon citykissa.

Oon myös oppinut väistämään kuraisimmat paikat ulkoillessa, sillä kerran, kun erehdyin sottaamaan tassuni kuravellissä, emäntä vei mut lavuaariin tassupyykille kävelylenkin jälkeen ja se oli aika yäks. Rimpuilin niin, että häntäkin kastui ihan litimäräksi. Ja arvatkaa tuliko vielä kiire hiekkalaatikolle kesken tassujen kuivattelun ja karvojen uudelleen järjestämisen? Siellä sattu jotain ihan kummallista: kun mä tulin pois sieltä boksista niin mä olin ihan yltä päältä kissanhiekalla kuorrutettu. Mä ehdin kiertää pitkään ympäri taloa ravistelemassa hiekkaa joka paikkaan, ennen kuin tuo ihminen havaitsi mitään poikkeavaa. Sitten mä TAAS jouduin pesulle, kun ei se paakkuuntunut hiekka niin vaan lähtenytkään turkista. (huokaus) Tällaista mä joudun kestämään tuon ihmisen kanssa. On se niin rankkaa.

Niin, joo. Piti vielä kertoo yks kummallinen juttu: tuo palvelija vie mua aina välillä kuljetusboksissakin pihalle, vaikka ei me ees mennä mihkään, päädytään aina vaan takas saman neljän seinän sisälle. Mä oon ihan kyllästynyt jo siihen, enkä jaksa enää huutaa kurkku suorana. Mikä pointti noissakin reissuissa on? Kai se treenaa hauiksiaan tai jotain. Meikä on taas kasvanut niin, että valjaitakin on ollut pakko löysätä."

Ei kommentteja: