19.4.2009

Ihan poikki

Vieraiden viihdyttäminen on Elliottille hirmu työlästä. Ne tulevat yleensä juuri silloin, kun hän nukkuisi mieluiten päikkäreitä. Väsymyksestä huolimatta pitäisi jaksaa olla charmantti ja esitellä vain parhaimpia puoliaan. Emäntä käski olla kiltisti vieraiden kanssa, ja puolivuotias prinssi olikin: leikki hillitysti eikä melunnut yhtään. Lähestyi varovasti ja nuuhki uusia tuoksuja. Avasi vieraan kengännauhat. Söi vähän laukkua. Istui ja pesi. Kävi pari kertaa vieraan sylissä silitettävänä.

Antoi melko vaisun ensivaikutelman itsestään. Lähes virheellisen, voisi sanoa. Ei nähty päätöntä ryntäilyä ympäri kämppää, ei kimpoilua huonekalusta toiseen tai uhkarohkeaa roikkumista kiipeilypuun huipulta. Ainoastaan kerran valuttiin pää edellä nojatuolista lattialle ja vähän tanssahdeltiin hiiren kanssa. Sen enempää ei huvittanut esiintyä.

Mutta koska eihän vieraan läsnäollessa nyt nukkumaankaan voinut mennä, lopulta alettiin purkaa väsymystä emäntään. Käytännössä tämä tarkoittaa tunkemista emännän syliin ja hillitöntä riehumista oman hännän ja tassujen kanssa. Siinä vaiheessa kauhukakara laitettiin nukkumaan. Ja sikeästi nukkuikin koko loppuillan.

Ei kommentteja: