Arkistojen syövereistä

Elliottin ja Amoksen emäntä havahtui yhtäkkiä siihen, että tällä blogilla - kammottavalla tavalla harventuneesta päivitystahdista huolimatta - on olemassa yhä edelleen, syystä, jota ei voi käsittää, jonkinlainen lukijakunta. :O Tästä äkillisestä oivalluksesta nolostuneena ja hämmentyneenä päätettiin kerätä edes jonkinlainen kuvallinen päivitys kasaan kiitokseksi uskolliselle yleisölle. Osa kuvista on täysin ennenjulkaisemattomia, osa on nähty aikoinaan Facebookin puolella, silloin, kun siellä vielä jaksoi hengata. (Niille, jotka ovat ihmetelleet allekirjoittaneen häviämistä FB:stä, kerrottakoon, että hän yksinkertaisesti kyllästyi siihen meininkiin ja päätti häipyä for good, ja se päätös on pitänyt, mistä on syytä tuntea jonkinlaista ylpeyttä...)

Hän tietää olevansa Kulmakunnan Komein Lilaäijä

Teiniangstia

Hmm.. Onk noin? *pienet rattaat pyörivät pään sisällä*

Paheksumme syvästi. Voisitko uittaa jalkojasi muualla?

Mikä on pieni, vaaleanpunertava ja roikkuu narusta?

Tasapainoton nuorukainen

Meditointia

(Tämä kuva selittää Amoksen lempinimet 

Möhkö, Möhkiäinen, Möntti, Möhkäle)

Amoksen suurin rakkaus: Ikea-rotat (+ jääkarhu)

-u-

 Ei voisi juurikaan vaikeampaan 

asentoon pysähtyä nuuhkimaan

Kuumimmalla kesähelteelläkin on nukuttava vierekkäin.
Ettei vaan palele. 

Jyrsijä-imitaatio. You're doing it right!

Riiviöt emonsa kimpussa

Epen aikoja sitten vierähtäneen 2-vuotispäivän 

virallinen juhlaposetus

Saapaspääkissan viimeisimmät dokumentoidut seikkailut

Ja voisit nyt lopettaa sen kuvaamisen!!

Joo, toi kuvaaminen on kyllä tosi ärsyttävää. Jotain rajaa.

Alkusyksyn fiiliksiä

Elliottin 3-vuotis syntymäpäivän kunniaksi tässä pieni kuvapläjäys loppukesän ja alkusyksyn tunnelmista. Nyt ovat parhaimmat ulkoilukelit jo loppuneet eikä edes lämpimät vaatteet päällä huvita lähteä rämpimään märkään ja mutaiseen puistoon, mutta onhan sitä onneksi sisälläkin kaikenlaista puuhaa.

Käyttäisit, idän mies, ohvia!

Nam nam, makoisaa pukluruohoa.

Mmm... *slurps*

Höh?? What the...?

Ngäägghh!!! Irti, pirulainen!

Ouch! :/

Odottavan aika on pitkä

"Ulko-ovi, aukea..... nyt!....... NYT! Ei. *huokaus* Entäs.... NYT? How about.... n-n-n-n-now! Ei... Huoh.. Joko mennään? Koska mennään? Miksei mennä nyt? Niinku, heti? Mennäänks jo? Voisko toi ulko-ovi aueta jo? Koska me mennään? Ollaanko me menossa?

MM-NÄÄÄÄÄH!!!

Joo, oot kattonut, että avaimet on mukana jo kolme (3) kertaa. Voisko toi ovi jo aueta? Kun mä riittävästi vain tuijotan ja mnääyn, niin kyllä se k o h t a aukee.. Kato nyt kun sfinksimäisen tyylikkäästi tässä odotan.

MNÄÄÄÄÄH!

Nyt menox jo! Pystyn lähes jo maistamaan ruohopuklun suussani...."

Prinssi näyttää hampaansa

"Pieni, söpö pumpulinallukka, emännän kultamussu, viaton, kaunosielu, hauras ja herttainen." Nämä ovat olleet emännän mielestä Elliottiin sopivat määritelmät. Muiden kissojen silmissä oletettavasti: leikattu, (ulko)reviiritön, friikki, isokorvainen weirdo, "toinen niistä pilalle hemmotelluista sisälällyköistä". Näin on ihminen asian päässään järkeillyt havaintojensa perusteella.

Mutta oivoi! Kylläpä emäntä on ollut niin väärässä, täysi tollo ja sokea kuin pöllö! Johan pelkkä blogin nimi viittaa hallitsijuuteen. Elliott toden totta on viimein osoittanut, missä kaappi seisoo!

Eräänä kauniina kesäpäivänä kerrotaan tapahtuneen seuraavaa: oli valjastelun aika ja ulkoreissun alussa emäntä tapansa mukaan kantoi hienohelmabalineesiaan puistoon jouduttaakseen matkantekoa (sillä jos kumman tahansa kissan annettaisin kulkea omin pikkutassuin ovelta asti puistoon, sinne ei ikinä päästäisi). Asiat etenivät seuraavalla tavalla: puistoon menevällä polulla havaittiin eräs pihapiirin mustavalkeista isokokoisista maatiaismöllyköistä - niin, no, möllöttämässä - mitäs muutakaan se siinä tekisi. Näitä tapaamisia sattuu silloin tällöin, mutta normaalisti luonnosta vieraantunut (kuten emäntä on asian ymmärtänyt) Elliott/Amos ei edes huomaa vieraan kissan läsnäoloa ja kissan ohi mennään sitä pahemmin edes noteeraamatta. Tällä kertaa tosin emännän valtasi uteliaisuus: "Mitä jos?" ja Elliott laskettiin maahan parin metrin päähän kissasta. Emäntä oli jo valmis toimimaan salamannopeasti ja nappaamaan Elliottin takaisin syliin, jos vieras kissa tulee vähääkään lähemmäksi. Asiat etenivät salamannopeasti, mutta toisin kuin olisi kuvitellut! Se olikin Elliott, joka säntäsi RAIVOISSAAN maatiaisraukan perään ja jahtasi sitä ruhtinaalliset 8 metriä, niin pitkään, kuin piuha antoi periksi. Tuo pieni, nelikiloinen leikattu balineesi ajoi pois vähintään 8 kiloisen ulkokissan - oli siinä naurussa pidättelemistä, niin koominen näky oli. Vastedes tiedetään kenen pitää varoa ja ketä.

Elliott: "Häh? Siis daa!!! Ihan pöhkö ihminen! Eikö se ole nähnyt kuinka mä olen hinkannut poskeni lähes verille Kissakiveä vasten? Ja kun mä omistan sen kiven, joka luonnollisesti on puiston h i m o t u i n kohde (no joo, turha kai odottaa, että ihminen tajuis mitään mistään), mä omistan myös puiston ja meiän kotipihan ja sen autot ja... KAIKEN!!!"

Amos: "...mutta mä käytänkin hra Hallitsijan persettä tyynynäni, että kuka tässä on loppujen lopuks se todellinen kingi?"

Ollaan nättejä

Saimme seuraavanlaisen tunnustuksen Robyn Rimppakintulta:

"You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!" Balineesiprinssin toimitus jakaa tunnustuksen eteenpäin kelle tahansa, joka sen haluaa.

Julkaisemattomia kuvia löytyykin tällä kertaa sopivasti useampia, sillä pääsiäisen aikana suoritettiin kevään ensimmäiset valjastelut ja kamerakin oli mukana.

Ensialkuun etenkin Amosta jännitti: naapurin pihassa oli vene, joka oli suojattu isolla pressulla. Tuulessa heiluva pressu sai aikaan epäluuloisia katseita ja paikoilleen jähmettymisen. Veneen ohi päästiin lopulta palveluskunnan sylissä häntä pörrössä ja selkäkarvat pystyssä.

Ihmeelliseen ulkomaailmaan totuttautuminen pitkän talven jälkeen vaati taas paljon paikoillaan pönöttämistä, tuijottamista ja ilman nuuhkimista. Ja kärsivällisyyttä palvelusväeltä.

"Katos vaan! Ruohokin kasvaa nykyään puissa!?" *mässyti mässyti* Makukin oli varmaan vähän muuttunut, sillä havupuu jätettiin parin haukkauksen jälkeen rauhaan...

Ihan kissoja varten kotipihaan ja puistoon on asennettu metallisia tassunlämmitys-alustoja. Kuinka huomaavaista!

Tasapainoilua aidalla. (Ei kerrota Amokselle, mutta emäntä joutui pitämään huterahkoa aitaa pystyssä jalallaan, sillä se alkoi huojua pelottavalla tavalla trapetsitaiteilija-möhkäleen hypättyä sen päälle.)

Nuuhkimiseen voi kulua yllättävän (henkilökunnan mielestä tuskastuttavan) paljon aikaa. Tarkka, useamman minuutin pituinen pää alaspäin suoritettu analyysi paljasti, että joku on käyttänyt kissakiveä talven aikana. OMG.

"Moikka aurinko, moikka pulut ja lokit! Long time no ocean."

Vakavamielistä posetusta

Puolen tunnin ulkoilun jälkeen minileijona muisti olevansa paikan valtias ja otti lunkimmin. Ihan itse käveltiin pelottavan, tuulessa heiluvan pressun ohi kotiovelle.

Epe nautti pitkään kevätauringon paisteesta kissakivellään.

Rankan ulkoilun jälkeen onnellinen kissa nukahti tiukalle kerälle.