Pihkahuuruissa

Oh myyyy, pyllynhaukkaus tallentui videolle.

Huippukunnossa

Viime viikolla herrojen kuljetusboksit otettiin yllättäen esille yläkaapeista. Pari päivää heille annettiin aikaa rauhassa tutustua niihin, nuuhkia ja vapaasti viettää aikaa niiden sisällä. Ilmassa leijui aavistus matkalle lähdöstä ja etenkin Elliott oli ihan innoissaan: ihminen vain katseli huvittuneena, kun balineesiprinssi kökötti boksin sisällä ja odotti kärsivällisesti lähtöä. Kun hetki viimein koitti (kuitenkin vasta seuraavana päivänä), hän meni kiltisti boksiin emännän pyynnöstä. Amoksen mieli-/muistikuvat kissaboksista saattoivat olla jonkin verran negatiivisempia, sillä vapaaehtoisesti häntä ei boksiin saanut. Lopulta joka solullaan vastaan paneva äijänköriläs saatiin tungettua laatikon sisään perä edellä. Kun ovikin oli lopulta saatu kiinni, alkoi diabolinen, tärykalvoja vavisuttava mouruaminen ja ryminä, kun telkeämisestään herneen kuonoon vetänyt lilapöksy sinkoili boksin laitoja vasten, kuin jääkiekkoilija. Ärtymys laantui, kun ulko-ovi aukesi ja päästiin matkaan. Autossa roolit vaihtuivat: Amos kaivautui pehmikkeisiin ja oli hiirenhiljaa, kun Elliott lauloi matkalaulun.

Mutta oi ja voi. Ei mentykään maaseudulle, vaan eläinlääkäriin! D: 

Helpompi tapaus eli Elliott pääsi ekana desinfiointiaineen tuoksuiselle pöydälle. Oli niin paljon uutta ja ihmeellistä ympärillä, että äkillisestä maisemanvaihdoksesta häkeltynyt otus ei huomannut mitään, kun sai tehostepiikin pyllyynsä. Sirukin laitettiin niskaan, tosin emännän mieltä jäi hiukan kaivertamaan kysymys, minne siru oikeastaan meni, sillä Elliottia paikallaan pitäessään tunsi myös piston omassa sormessaan. xD Hämmentävintä oli, että onnistumisestaan sataprosenttisen varma eläinlääkäri ei edes vaivautunut potilaan emännän mielenrauhan palauttamiseksi lukemaan sirua asennuksen jälkeen, mikä jätti vähän pahan maun suuhun kyseisestä eläinlääkäriasemasta. Palveluammatti se on eläinlääkärikin, eikä asiakasta saa jättää epävarmuuteen, etenkään, kun on kyse terveyteen liittyvistä asioista, olivatpa epäilykset kuinka naurettavia tahansa. Ei, että kissan tunnistesiru ihmissormessa olisi terveydelle huomattavan haitallinen. Joka tapauksessa, asia selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupan kassoilla alkavat varashälyttimet piippailla ilman selkeää syytä. ;)

Amoksen tsekkaus meni yllättävän sujuvasti, ainoastaan kauhusta kangistuneen kissan poistaminen boksista oli hitusen aikaavievää. Se oli piikki pyllyyn ja menoksi. Siruhan Amoksella on ollut jo kauan. Molemmat kissat läpäisivät tarkastuksen puhtain paperein.

Ihme kyllä, kummankin kissan hampaat ovat kuulemma erinomaisessa kunnossa. Ei näkynyt jälkeäkään hammas-
kivestä, mikä on hämmentävää, sillä hampaidenharjauksesta on meillä aina osattu luistaa tehokkaasti. Onkohan villasukan mässyttämisellä hampaita puhdistava vaikutus?

Hän vaatii

Tällä kertaa tarjolla pikselimössöä kännykästä.

 Namia tänne ja heti!

  MÄÄÄÄÄÄÄÄÄ haluun ulos!!! 
 (Voi kulta pieni, siellä on vielä talvi!)

 Ihmettelijöille tiedoksi: kyllä, postiluukku on teipattu kiinni, 

kenenkäpä muun kuin videossa tepastelevan herran takia.

Vanhaa kuvaputki-tv:tä arvostetaan suuresti pyllyn-
lämmittimenä. Ruuhkahuiput ja taistelut parhaasta paikasta tuovat usein tarpeetonta jännitystä myös henkilökunnan elämään ("joko nyt viimein joutuu taulutelkkariostoksille?").

Pentukuumevaroitus: Lilatabbyvaaveja!

Amos on täysin tietämättään ollut eno jo useamman kuukauden. FIN*Moumouni-kissalaan on toukokuussa syntynyt täystabbypentue, emona Amoksen sisko Pisara. Kaikki pennut ovat lyhytkarvaisia klassisia lilatabbyja. Yllä olevasta linkistä löytyy myös ihana pentuvideo, jota Amoskin katseli suurella mielenkiinnolla. Blogin toimitus ei ota vastuuta, jos kodissasi kohta riiviöi miniversio Amoksesta.


Miten nykykissa selviäisikään ilman nettiä?

Gallup vol. 2

Amos: "Moikka kamut! Tassu ylös: kuinka moni karvanaama vihaa tiskikoneen täyttöä ja tyhjentämistä yhtä paljon kuin minä, että siis pitää ihan käkättää, kun ottaa niin päähän tuo astioiden kanssa kolistelu? Ihan siitä asti, kun muutin tänne, olen astianpesukonetta vihannut YLI KAIKEN! Vaikka kaikki tuollainen kilistely- ja kolistelutouhu on ihan hanurista, täytyyhän jonkun korkea-arvoisen ja pätevän tahon sitä silti valvoa. Totta kai mun tarvii aina nähdä mitä emäntä tekee, tajuutteks? Vaikka esim. makkarissa olis hiljasta ja voisin siellä pötkötellä ihan kaikessa rauhassa ilman korvien vihlontaa. Ei oo helppoo, kun on kissa."

"Vielä sellainen tosi outo juttu: onks kukaan sattunut perehtymään kyseenalaiseen teoriaan nimeltä ruskea nuotti? No, ehkä kantsis, koska se on aika vakava juttu! Nimittäin tuo tiskikonekolistelu aiheuttaa mulla vähän samanlaisen ilmiön. Ekaksi on hirveä tarve käkättää, sitten alkaa kakattaa ja äkkiä tulee kova kiire laatikolle. Weird! Ja tämä tapahtuu siis aina, kun ihminen häärää tiskikoneen kimpussa. Miettikää! Kovin outoa..."

Viikon lelu vol. 2

Siinä se on: jälleen yksi naru, joka otettiin talteen poisheitettävien housujen vyötäisiltä. Henkilökunnan mielestä tylsä, yksinkertainen ja mitätön esine. Poikien mielestä kiehtovin ja vastustamattomin asia koko maailmankaikkeudessa. Videolle tallentuivat myös poikien hauskat reaktiot lelun hetkellisestä piiloon laittamisesta. Amos tapansa mukaan on äänessä: "Naru takaisin niinku olis jo!" Tehokas omalla tavallaan on myös Elliottin taktiikka, johon kuuluvat lautasen kokoiset, koiramaisen anelevat silmät, sinisen hehkun maksimointi ja pään kallistelu. Kun tällä tavoin käytetään kahta täysin päinvastaista taktiikkaa vierekkäin, aivan kylki kyljessä, on onnistumisprosentti aina hyvä. Kyllä se ihminen lopulta jommalle kummalle periksi antaa.

Shake it!

Loppu ahmimiselle

Amoksella on pitkään ollut ikävä tapa imuroida täysi raksukippo hetkessä tyhjäksi. Tyylinä on ollut "suu täyteen ja nielaisu", pureskeluhan tunnetusti on vain nössöjä varten. Kuivaruoka on laitettu kissoille tarjolle sillä ajatuksella, että kiposta napsitaan muutama raksu silloin tällöin sinä aikana, kun emäntä on töissä. Systeemi ei kuitenkaan ole toiminut, sillä kun emäntä on aamulla töihin lähtiessään laittanut täyden kuivaruokakipon lattialle, on raksuahmatti-Amos hyökännyt salamana ruoan kimppuun ja kippo on yleensä tyhjä alle tunnissa. Käytöksellään Amos on siis aiheuttanut itselleen sekä Elliottille lievähkön nälänhädän aina iltapäiviksi. Ratkaisu ongelmaan löytyi viime visiitillä Zooplus-sivustolle. Henkilökunnan silmiin osui tuote nimeltä Cat Activity Fun Board. Se on ollut käytössä kohta kuukauden ja tulokset ovat erinomaisia. Amos syö raksuja yhden kerrallaan ja välillä jopa pureskelee! Aivan mahtavaa. Uusi hupitarjotin viihdyttää karvaäijää myös öiseen aikaan ja emäntäkin saa olla rauhassa. Pikselivideo puhukoot puolestaan.

Aurinko nousi jo, ylös siitä!!!

Amos: "Meidän mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, jos meidän palvelija heräisi joka aamu vaikka siinä viiden pintaan meitä passaamaan. Tällä tavalla sitä saa aina komentaa makkarin ovensuussa aamuisin (harvemmin siitä kyllä on mitään hyötyä). Ennen kuin emäntä sai kameran käsiinsä, oltiin ehditty jo enimmät ja aggressiivisimmat huutelut huutaa ja vähän jo itseäkin alkoi koko touhu väsyttää. Joka tapauksessa olemme vahvasti sitä mieltä, että potkut tuollaiselle ihmislaiskimukselle pitäisi antaa!"

"P.S. Huomatkaa miten Elliottkin yrittää tunkea väliin, kun olen tärkeässä hommassa antamassa käskyjä." *närkästynyt tuhahdus* >:[

Videopäiväkirja

"Olosuhteet eivät olleet helpoimmat: kuvauspaikalla kirkas vastavalo, käytössä vanha ja huono digipokkari, taustahälynä pyykinpesukone, tiskikone, telkkari ja emäntäkin vielä kehtasi keittiössä kolistella muka ruokaa laittaen... Mutta saimmepahan viimein oman äänemme kuuluviin! Seuraavassa valitusta elämämme epäkohdista."



"Kuinka pitkään minua aiotaan kiduttaa tällä possunlihasuikaleiden tuoksulla?"



"Miksi lintu, orava, ihminen, auto ja motskari saavat vapaasti kulkea pihalla, mutta Amos ei?!" (kysymys, jota on pohdittu päivin öin maaliskuusta lähtien)

Pääsiäisrieha

Hyvää pääsiäistä kaikille toivottelevat..

...pääsiäispupu Amos...

..ja pääsiäismuna Elliott!

Viime viikonloppuna oli Turokin näyttely, jossa emäntä vietti sunnuntaipäivän töiden merkeissä. Omat kissat jäivät siis jälleen kotiin. Näyttelyhäkeissä näkyi taas paljon netistä tuttuja karvanaamoja (harmi kyllä, osa kissoista, joita emäntä olisi kovasti halunnut nähdä, oli paikalla vain lauantaina), ja myös pariin ihmistuttuun törmättiin. Agility-radan tapahtumiakin emäntä ehti seuraamaan jonkin verran, ja kaikenlaista kivaa kissatavaraa olisi taas ollut tarjolla, mutta päivän budjetti oli tasan 1 euro, ja sekin meni lopulta metrilakuun. Onneksi Elliottilla ja Amoksella ei ole käsitystä siitä, mitä kaikkea he missasivat. Haaveissa olisi ollut ostaa pojille omat hienot villapaidat, suojusta boksin ympärille, muovimattoja hiekkisten eteen jne jne - lista on loputon. Ehkä seuraavassa elämässä. Sunnuntaisen duunipäivän takia koko pääsiäinen saatiinkin sitten vapaaksi ja näin ollen pojat saavat "nauttia" emäntänsä seurasta jopa neljä päivää putkeen. Wautsi.

Paljon on tapahtunut:

- Murhayritys. Herra Kettu löydettiin surkeassa tilassa vessasta, pää syvälle vesikippoon tungettuna. Syyllinen on poliisin tiedossa, mutta kuulusteluissa hän vakuuttaa yrittäneensä pestä vain Herra Ketun tukkaa, ei suinkaan hukuttaa. Oli miten oli, Ketun päästä puristettiin useampi desi vettä pois ja hänet sijoitettiin korkealle ylähyllylle, jossa hän toivottavasti saa lepuuttaa hermojaan ainakin kunnes saa päänsä kuivaksi.


- Kevätulkoilu nro 2. Optimistisesta asenteesta huolimatta valjastelu oli lopulta taas kamala kokemus lähes kaikille. Elliott saattoi hieman nauttiakin ulkoilusta. Poikien piti pitkän talven jälkeen taas totutella valjaisiin ja mennä ulos pelottavien äänien ja olentojen maailmaan. Etenkin Amosta jännitti julmetusti. Ja ikävintä koko hommassa oli se, että raukka käveli suoraan isoon koirankakkakasaan, sotki tassunsa ja paitansa. Vika ei suinkaan ollut Amoksen. Kiitos piittaamattomien koiran ulkoiluttajien, koko puisto on täynnä sulavan lumen alta paljastuvia kakkakasoja, joita on liioittelematta metrin välein. Aika tarkkaan saa jalkoihinsa katsoa, jos haluaa ne väistää.

Puiston penkillä on hyvä kytätä pelottavia jalankulkijoita.

Kun tiellä ei liiku muita, ei ole mitään hätää.

Elliottia ällötti märkä ja kylmä maa, mutta protestoituaan aikansa hän suostui lopulta kävelemään itse takaisin kotiin. Hyvä Elliott!

Lopuksi vielä liuta videoita. Ne ovat lyhyitä tuokiokuvia Elliottin ja Amoksen arjesta, johon sisältyy...

painimatseja



aurinkoläikissä piehtarointia



lintubongailua



pesemistä, nukkumista



hiirijahtia



teknisten laitteiden tutkiskelua ja syvällistä pohdintaa



häiriköintiä, tuhahtelua



sekä naksutinkoulutushetkiä.

Amos 1 v.

Taas on aihetta juhlaan: Amos (a.k.a. Möhköpöhkö, Possu-Äijä, Bigfoot) on saavuttanut aikuisen miehen iän. Tasan vuosi sitten syntyi yhdistelmästä Kuuran Loiste ja Velokatin Pegoretti kuuden lapsukaisen pentue: Solina, Ropina, Tihku, Virta, Pisara (kuva: Heikki Siltala) ja Pyörre (eli Amos). Onnea koko pentueelle!

Juhlan kunniaksi julkaistaan arkistojen kätköistä löytynyt video Amoksesta kolmekuisena.

Ja "iloinen" poseeraus itämaisen perusilmeellä.

Temppuhaasteen tilannepäivitys

Nämä videot saattavat jäädä ainoaksi todistusaineistoksi koulutuksen edistymisestä (?), sillä on hyvin epävarmaa saadaanko lainakameraa käyttöön enää helmikuun viimeisiksi viikonlopuksi, ja emännällä taas ei riitä aikaa ja energiaa arki-iltoina kuvaamiseen. Takajaloilla seisomis -haasteen tarkoitus oli saada pojat nousemaan takajaloilleen (mieluiten varpailleen) ja pysymään asennossa vähintään 3 sekuntia. Koulutusaikaa oli helmikuun loppuun asti.

Tilanne tällä hetkellä: Ainakin Amos on parantanut suoritustaan huomattavasti, nousee välillä jopa varpailleen. Rasittavaa kepin lätkimistä harrastetaan kuitenkin edelleen. Usein naksautus on ehditty jo antaa, ja vasta sen jälkeen tassu iskee koulutuskeppiin. Pulmallista.

Tässä ensimmäisessä videossa on myös havaittavissa pientä protestointia. Kamerakin hieman huonosti..



Kameran asento korjattu, Amos jatkaa vielä:



Elliottin vuoro:



Elliott on täysin menettänyt motivaation tempun tekemiseen, eikä ole edistynyt paljoakaan. Eri herkkuja on kokeiltu, mutta esim. kissanminttunapit vain huononsivat suoritusta (eikä emäntä pojille mielellään edes syötä sellaisia kissoille sopimattomien ainesosien vuoksi).



Tässä myös puhenäyte nuoremmalta herralta (pahoittelut taustahälystä, astianpesukone oli päällä). Tämä on Amoksen normaali, keskivolyymin komenteluääni. Varsinaista huutoa ei vielä ole saatu tallennettua videomuotoon - koittaa sekin päivä ehkä joskus - mutta kerrottakoon, että huutovolyymi on sitä luokkaa, että henkilökunnan herkkiin korviin ihan sattuu. Ihmetelty on sitäkin, ettei kukaan naapureista ole vielä tehnyt virallista valitusta kissojen ääntelystä. *koputtaa puuta*



Ja tässä videossa hän saa haluamansa, eli vehnänoraita. Viimeisin vehnänoraskasvusto onkin jo päässyt pahasti nuukahtamaan, ja tässä viedään viimeisiä elinvoimaisia korsia. Suurin osa meni matolle (vaikka videosta se ei käy ilmi).

Treenit jatkuvat

Tässä vielä lyhyt video takajaloilla seisomis -harjoituksesta. Tämä kyseinen sessio oli aika hektinen, eikä pojilta vaadittu kovinkaan pitkää suoritusta: kunhan vaan nostavat etutassut sohvalta, niin nami tipahtaa eteen. Vähitellen on tarkoitus pidentää suoritusta sekä ajallisesti että korkeussuunnassa. Amos selkeästi tykkää tästä tempusta enemmän, kuin Elliott ja on välillä noussut jo varpailleen asti. Valitettavan usein mukaan tulee kuitenkin loikka ja tassukontakti kosketuskeppiin, mikä ei ole tempun tarkoitus ollenkaan. Amos on välillä niin kovapäinen, että vaikka tätä epätoivottua käytöstä ei palkita, hän jatkaa sitä omaksi ilokseen. Kissan kouluttaminen osaa välillä olla erittäin haastavaa.

Vilkutusta ja tassunantoa

Tässä pari videota viimeisimmästä naksutustuokiosta. Pojat eivät olleet täysillä mukana, koska koulutushetken kuvaaminen oli ihan uusi juttu, mutta noin kymmenennen otoksen jälkeen saatiin kortille edes jotain suht julkaisukelpoista.

"They call him Elliott, Elliott, faster than lightning..."

Hieman jonkinlaista kankeutta havaittavissa, mutta eiköhän Elliott lääkekuurin loppuun syötyään palaudu pian entiselle nopeustasolleen.

Työn orjat

Elliott ja Amos hankkivat nykyään leipänsä rankalla työnteolla.

Opetusmateriaalia

Oheisissa videoissa Elliott näyttää, miten yksinkertainen leivosrasia muuttuu ammattilaisen tassuissa mitä parhaimmaksi väijymispaikaksi. Tarvitaan vain riittävä määrä kuopimista ja ripaus mielikuvitusta.



Huom! Saatat myös itse joutua väijynnän kohteeksi, vaikka olet suojassa mahtavassa linnoituksessa.

Hiekkalaatikkohäirikkö

Amokselle on viimeisen parin viikon aikana kehittynyt ikävä tapa viedä totaalisesti vessarauha Elliottilta. Toisen istuessa laatikolla on pakko mennä sörkkimään tassulla sisään. Rasittavaa vessaluukun rämpytystä harrastetaan myös öiseen aikaan, mistä kärsii Elliottin lisäksi myös henkilökunta. Kiellot ovat ainakin tähän mennessä kaikuneet kuuroille korville. Ongelmallisinta on, että emännän toruessa Amosta, laatikolla asioiva Elliott - herkkä poika kun on - luulee moitteiden kohdistuvan itseensä ja hämmentyy täysin. Voi vain toivoa, että oven rämpytyksen viehätys katoaisi pian.

Sponsored by Dyson