Öljyonnettomuus yms

Tiivistä tunnelmaa Catmaxissa

Pissavaivaisella menee paremmin. Antibiootti vaikutti nopeasti, kontrollipissanäyte oli puhdas ja lääkärin määräämän erikoisruoan määrää on uskallettu vähitellen pienentää eivätkä oireet ole palanneet. Onneksi RC Urinary S/O High Dilutionia ei olekaan tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, vaan lähinnä ensiapuruoaksi pahimman vaiheen yli, sillä sen korkea natriumpitoisuus saa eläimen juomaan ja pissaamaan hullun lailla, mikä tarkoittaa huikeaa kissanhiekan kulutusta - eikä varmaan kissastakaan ole kovin mukavaa ravata yhtä mittaa laatikolla.

Varsinaista salapoliisityötä on ollut etsiä uusia vaihtoehtoja aiemmin käytetyille, magnesium- ja kalsiumpitoisuuksiltaan liian korkeille kuivaruoille. Palveluskunnalla on vahvat mielipiteet RC:n tuotteiden korkeista viljapitoisuuksista ja niitä pyritään jatkossa välttämään. Struviitti- ja oksalaattikiteiden muodostumisen ehkäisyyn ja virtsan oikean pH-tasapainon ylläpitoon löytyy onneksi muiltakin valmistajilta monia tuotteita, ja tällä hetkellä varovaisessa kokeilussa ovat Profinen steriloiduille kissoille tarkoitettu kuivaruoka ja uutuus(?)merkki Canagan, joka yllätti positiivisesti huikealla lihapitoisuudellaan. Minkäänlaista nirsoilua ei ole esiintynyt, eli lupaavalta näyttää. Edullisuushan lihapitoisimmista kuivaruoista on (näennäisesti) kaukana, mutta ottaen huomioon, että tunteakseen itsensä kylläiseksi ja saadakseen kaiken tarvitsemansa kissan ei tarvitse syödä niitä yhtä paljon, kuin turhilla, kissan terveydelle haitallisilla viljoilla täytettyjä raksuja, joten hintalappu saattaa aluksi johtaa harhaan. Ruokavalion lihapitoisuuden lisäämisen etuina mainittakoon myös mm. hajuhaittojen huomattava väheneminen laatikolla, mitä voidaan pitää ihan positiivisena juttuna.

Lopuksi vielä kuvasarja epäonnisesta kissasta, joka sotkettiin vahingossa öljyllä. Meni Eforionit pitkin kauluria ja pahasti. Öljyn leviämisen joka paikkaan estääkseen sai emäntä sitten kuningasidean koko kissan pesusta, olihan edellisestä kerrasta vierähtänyt jo useampia vuosia. Ne, jotka omistavat kissan, joka ei ole tottunut säännöllisesti tapahtuvaan turkin vesipyykkäykseen, tietävät, että tietyn pienen, rajatun alueen peseminen on mahdotonta - ilman rauhoittavaa tai nukutusta ainakin!

Joten koko kissa vaan pyykkiin, kunnon shampoopesu, ja lopuksi vielä föönattiinkin. Oli siinä Pepukalla kestämistä.

Voi sitä murjotuksen ja murhaavien katseiden määrää, kun turkki oli vielä osittain kostea.

Tavoitteemme on aina pestä samaa kohtaa yhtä aikaa 

- 'n sync!

Kuivana poika oli heti taas onnellinen ja rakastava itsensä, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ihanan anteeksiantava ja/tai lyhytmuistinen eläin! Ja voi miten pörheä ja pehmeän pumpulinen oli lopputulos. Vaikka öljy ei kokonaan rinnuksilta lähtenytkään (kiitos vaan, Virbac-shampoo)! Amosta, tuota ahkeraa pesulatyöntekijää käy kiittäminen, sillä parissa päivässä Elliottin kauluri näytti jo puhtaammalta.

Hmm, jännä tuoksu...

Kookosta! *suuri valaistuminen*

Long time no ocean

"Heipä hei arvoisat lukijat! Olemme täällä taas! Taukoa on pidetty, koska on tapahtunut niin paljon eikä ole vain ehtinyt kaikelta syömiseltä ja nukkumiselta päivitellä. Lisäksi tuo meidän emäntä on ottanut sivutyökseen opiskelun meidän orjana olemisen rinnalle, joten kiirettä pitää kaikilla. Alla todistusaineistoa siitä, miten rankkaa on ollut."

Elämästä nauttiminen = rankkaa!

"On meille ihan kaikenlaista tapahtunutkin. Ekaksi tärkein eli kakkaloota-uutinen. Nyt olemme siirtyneet kokonaan paakkuuntumattomaan pellettiin ja meillä on kaksi tuon ihmisolion väkertämää hirvitystä omassa huoneessamme eli saunassa. Joo, ei ne kauniita ole, mutta toimii paremmin kuin junan vessa. Emäntä on iloinen, kun pölisee vähemmän ja on paljon siistimpää. Meidän kaikkien astmaoireet ovat ihan minimissä nykyään tämän hiekkavaihdoksen ansiosta. Pellettimateriaalin edullisuus tietenkin on myös tärkeä asia."

"En tiedä, miksi sojottelet kamerallasi noihin rumiin lootiin,

mutta menen tähän eteen niin kuvaan tulee edes jotain kauneutta."

Aiemmin syksyllä myös Amos kohtasi ampparin. Leuka turposi jättimäiseksi (ks. kuva alla), ja eläinlääkärissä Amos sai kipulääkettä. Kissat kun ovat niin hankalia lääkittäviä, oli valittava joko kipulääke tai kortisoni turvotuksen laskemiseen, joten lekuri suositteli kipulääkettä. Leuka normalisoitui onneksi alle vuorokaudessa. Nyt, kun molemmat pojat ovat tehneet lähempää tuttavuutta amppareiden kanssa, niitä osataan jo varoa ja väistää, mikä on emännälle suuri helpotus. Incidenttien jälkeen, jos amppareita sattui vielä pääsemään sisään asuntoon parvekkeelta, poikien käytös muuttui rauhattomaksi ja he nopeasti tulivat hakemaan ihmisen paikalle ja osoittivat mikä hätänä. Fiksuja elukoita!

Syksyn aikana on myös huomattu, että Amoksella on Elliottin tavoin jokin ruoka-allergia, ja nyt ollaan halvimmista pussiruoista luovuttu kokonaan. Allergia ilmeni kutinana selässä, ja iho raavittiin säännöllisesti rikki. Amos sai pitää pukua päällään ja ruokavaliomuutoksen myötä selän iho on parantunut. Myös molempien poikien oksentelu on loppunut lähes kokonaan tiettyjen halpisruokien jäätyä pois ostoslistalta.

"Tällaista meille siis kuuluu. Ahkeria ollaan oltu, metsästetty yökkösiä, ja minä, Amos, olen erityisesti keskittynyt treenaamaan hurjia hyppyjä. Nykyään aamu- ja iltavillini kulkee kaikkien mahdollisten ovien päältä. Emäntäkään ei enää katso kauhuissaan, kun hyppään oven päälle ja sieltä yli metrin loikan Catmaxin huipulle, vaan on viimein tiedostanut, että olen Super-Amos, kaikkien kissojen sankari, ja hallitsen loikan kuin loikan. Olkoot vieraat vain varuillaan, sillä täällä sataa nelijalkaisia niskaan."

Elliott tapansa mukaan keskittyy olemaan söpö, kiltti ja kaunis ja väistelee riehuvaa Amosta parhaansa mukaan.

Ruuvit löysällä

Elliottin lempilelu, musta trikoosuikale, on ollut kadoksissa jo kauan, marraskuusta lähtien. Todennäköisintä on, että se on mennyt imurin kautta polttojätteisiin. :( Lelun katoamisen takia Elliott on ollut hyvin murheellinen, eikä hän ole nykyisestä leluvalikoimasta löytänyt itselleen mitään vastaavaa tilalle. Emäntä kävi muutama päivä sitten kangaskaupassa etsimässä jotain samantyylistä, ja ainoa tuote, joka vähänkään muistutti hävinnyttä supersuosittua lelua, oli leveä ja pitkä pala kuminauhaa. Se otettiin iloisin mielin vastaan. Huolestuneille lukijoille tiedoksi: lelun kanssa leikitään vain valvotuissa olosuhteissa emännän haukankatseen alla.

Parasta tässä, kuten monessa muussakin lelussa, on se, että se hakeutuu itsestään tuolinjalan alle.

Jos ei joku ole tähän mennessä huomannut, Amoksesta on kasvanut aikamoinen möhkäle. Luonnollisesti kiipeilyteline Catmaxin ruuvienkiristystarve on tihentynyt sitä mukaa kun Amoksen paino on noussut. Nyt jo viisikiloinen järkäle hyppää tehokkaasti sohvalta suoraan Pilvilinnaksi kutsutulle ylätasolle vain hitusen keskitason ulkoreunaa hipaisten. Tällaiset rajut hypyt monta kertaa päivässä toistettuina löysentävät vähitellen Catmaxin kiinnitystä, ja turvatarkastuksia kiipeilytelineelle tehdäänkin nykyään vähintään kerran viikossa. Eilen teline huollettiin jälleen, kun huomattiin, että seinän ja Catmaxin väliin on kasvanut kissan mentävä rako, joka suorastaan yllyttää tyhmänrohkeisiin temppuihin. Huolestuneille lukijoille tiedoksi, että nyt Catmax on jälleen kiinni seinässä, ja Amos ei mahdu enää testaamaan akrobaattisia kykyjään telineen ja seinän välissä. Alla oleva kuvasarja noutajakissan arjesta on siis otettu ennen Catmaxin huoltotöitä.

(lelu on ylätasanteella, mutta jostain syystä noutajakissan täytyy ensin kiertää ulkoreunat, ennen kuin leluun voi käydä käsiksi)

(klikkaa isommaksi)

Vuosisadan virtaheposaalis

Jotkut pienet pojat ottavat vaaleanpunaiset virtahevot hyvin tosissaan. Vakava asia se onkin...

Whoa! Mikä sinne meni?

Ai meniks se tänne, vai?

Kato mikä löyty! Saaliseläin!

Se on mun! Mun! MUN! Mä en IKINÄ päästä siitä irti!!! *murinaa*

Ylväänä hän loikkaa kera saaliinsa

Joo, joo. Tajuttiin jo...
Sä ja sun ego... *huoh*

Bed head

"Just herättiin makeilta päivänokosilta Catmaxin huipulta (juu-u, kaksi kissaa mahtuu sinne aivan mainiosti makoilemaan yhtä aikaa). Emäntä vaan nauro, kun näytettiin niin kummallisilta. Katsoisi itse välillä peiliin..."

Jäähyväiset karvanopille

Tää ilta on viimeinen kun sun nään
Eri suuntiin aamun tullen lähdetään
Tää ilta on viimeinen
Siksi sen kanssas tahdon viettää juhlien (lue: riehuen)

(klikkaa isommaksi)

Offroad-äijä

"... ja loppuilta me vaan chillailtiin Ketun kanssa tuulenpesässä."

Ei klaustrofobiasta kärsiville

Mitä ahtaampi leikkipaikka ja mitä isompi lelu, sen parempi,
tietää Elliott.

Nukuttaa

Päivä- ja yöeläimen yhteiselo on toisinaan haastavaa. Elliott nukkuu päivät, riehuu yöt, ja ihminen vuorostaan tykkäisi mieluummin nukkua öisin, sillä töissä nukkumista päiväsaikaan saatettaisiin katsoa pahalla. Univelkaa on kasaantunut - ainakin ihmisosapuolelle - tasaiseen tahtiin, ja vapaapäivisin MissMisery toivoisi pystyvänsä kuittaamaan nämä velat nukkumalla aamulla edes hitusen pidempään, vaikka edes kahdeksaan. Mutta ei.

Nelijalkainen isokorvainen herätyskello alkaa vapaapäivästä huolimatta soida täsmällisesti puoli seitsemän aikoihin, eikä luovuta ennen kuin ihminen on kömpinyt ylös sängystä. Paras taktiikka saada kaksijalkaiseen liikettä on nostaa volyymia vähitellen. Show aloitetaan raapimalla kiipeilypuuta ja ravaamalla pariin otteeseen lattian ja katon väliä. Seuraavaksi edetään makkarin puolelle. Tietokoneen halvat ja kevyet kaiuttimet keinuvat pienestä tönäisystä ja päästävät samalla ilmoille hirmuisen kolinan. Se saa emännän jo vaihtamaan kylkeä puoliunessa. Excellent! Seuraava askel: nopea kipitys sängyn päästä toiseen emännän yli, juoksu sängyn alta, ja taas sängyn ja emännän yli, joka kerta eri suunnasta, ettei uninen ihminen osaa ennakoida mistä suunnasta hyökkäys seuraavaksi tulee ja napata kiinni kiusantekijää. Kun ihminen lopulta alkaa herätä ja saa kuin saakin kiinni tuon pikku kiitäjän, joka torujen kera saa ilmaisen kyydin pois sängystä, alkaa surkea valitus: "Yhyy, miksi, oi, miksi, on eloni niin kurjaa? Ja missä viipyy aamiainen?"

Unipöpö Elliottin kimpussa

Perjantai 13.

"Välillä toi mun emäntä tulee ihan hartiat lysyssä ja pää painuksissa lopen uupuneena kotiin. Silloin tietää, että sillä on ollut huono päivä. Se on törmännyt keljuihin lajikumppaneihin, jotka on yrittänyt varastaa siltä kaiken ilon. Ehkä se ei ole ehtinyt kaiken työkiireen keskellä syömään aamiaistakaan, kuin vasta myöhään iltapäivällä ja kenties liikaakin hosuessaan pilannut ainoat hyvät farkkunsa joillain kemiaroiskeilla. Sitten se tulee tänne meiän kotiin kiroamaan niiden farkkujen kohtaloa. Hyi, kun ne haiseekin pahalta - alkaa ihan yskittää. Ne sen kädetkin haisee ihan kamalalta, vaikka se niitä kuinka pesee ja välillä se on raapinut kätensä ihan verille, kun ne kutiaa niin. Onneks mul ei oo tommosta syyhyä. Mutta vois niinku vähän ajatella meikäläistäkin. Miten se voi tollasilla käsillä mua paijata ja silitellä?

Noh, mä tottakai yritän tehdä kaikkeni piristääkseni sitä. Hypin ensin hassusti sitä vastaan ja sitten yhtäkkiä ryntään pakoon häntä kaarella, ihan niin kuin se olis joku pelottava hirviö. Yleensä toi saa sen jo paremmalle tuulelle. Jos ei mikään muu auta, niin alan laulaa korkealla vibratolla. Äippä tykkää, kun mä esittelen mun musikaalisia kykyjä."

On the top of the world, looking down on creation.

"Elämä on niin helppoa. Saaliskin hyppää suoraan suuhun. Sais tuo ihminen ottaa oppia meikäläisestä. Ottais vähän lunkimmin."

Salakuunneltua

Viikon varrella Elliottin ja MissMiseryn yhteisasunnossa kuultua:

"Sä söit jo! Kato ny kun sun mahakin oikeen pullottaa. Anna munkin syödä välillä."

"MiTÄÄH? Ootko sä haukannut mun lempparihuonekasvia? Tänne se lehti heti! Ei se ole lelu."

"Hae hiiri!" (MissMisery heittää Karvaotuksen Catmaxin ylimmälle tasolle ja Elliott tuo sen takaisin emännän jalkojen juureen) *naks* "HYVÄ POIKA!!!!" (kunnon silitykset ja rapsuttelut)

"Voitko olla repimättä sitä heijastinta mun takista? Se voi vaikka pelastaa emäntäsi hengen."

"Tule sylkkyyn, tule! Hyvä poika! Katotaan luontodokkaria yhdessä."

"MÄUUUUHHH!!! MIAYYYYY!! ÄYYYYHHH!!! (pitkä hiljaisuus) Miu?"
(käännös: "NÄLKÄ! RUOKAA TÄNNE JA HETI! (pitkä hiljaisuus) Onko se ihminen edes täällä?")

(keskellä yötä ihminen herää outoon toistuvaan "keinumisääneen") "Lopeta se taulun heiluttaminen!"

"Tää on mansikkarahkaa/salaattia/päärynää/tms. Et sä tätä oikeesti halua!"

"Oi että kun mä niin tykkään susta! Mun oma pieni kultapuppana..."

(illalla emäntä yrittää saada poikaa rauhoittumaan tuutulaululla) "Nukkukatti, nukkukatti kissojen, illoin saapuu, heittää kissanhiekkaa.."

"Mutta mähän olen aina niin kiltti ja hiljainen poika."

Väijytys

Pahaa-aavistamaton herra Kettu meni paistattelemaan päivää Catmaxille. VIRHE! Alakerrassa oli pieni vaalea kärppä hyökkäys-
asemissa.
Pahoinpitelyn päätteeksi Kettu mäiskäytettiin lattialle. Pysykööt vastedes poissa Elliottin kiipeilypuusta!

Suuri päivä koitti...

...viimein lauantaina 7.2.2009. MissMisery sai Elliottista pienen karvaisen kämppiksen. Kotiutuminen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. Käsittämättömän rohkea pentu kipitti ympäriinsä häntä pystyssä ja nuuski kaikki paikat läpi hetkessä. Jos jotain arveluttavaa tuli vastaan, herra alkoi maukua epävarmana, mutta henkilökunnan rauhoitellessa vieressä itseluottamus palasi nopeasti takaisin. Jännintä oli eksyä hetkeksi sängyn alle: helmalakanaa joka suunnassa - eikö mistään pääse pois? Siinä meinasi itku tulla, ja vähän tulikin, mutta onneksi tilanne ei ehtinyt kehittyä liian traumaattiseksi, vaan lakana nostettiin ylös ja Elliott näki jälleen päivänvalon.

Heti alusta oli selvää, että nojatuoli on tästä lähtien kissan käytössä, mikä sopiikin mainiosti henkilökunnalle, koska siinä harvemmin ehditään istua. Tosin muitakin makuupaikkoja käytettiin heti samana päivänä: iso nurkkaan sijoitettu pahvilaatikko, jossa on tyyny pohjalla, sohva, sekä Catmaxin tuulenpesä ja keskikorkeudella oleva nojataso kelpasivat kaikki uudelle asukkaalle. Paras kuitenkin oli emännän syli.

Kuvassa nopea kotiutuja: alle tunnissa löytyi hyvä paikka
pötköttelyyn ja turkinpesuun.