13.4.2012

Huippukunnossa

Viime viikolla herrojen kuljetusboksit otettiin yllättäen esille yläkaapeista. Pari päivää heille annettiin aikaa rauhassa tutustua niihin, nuuhkia ja vapaasti viettää aikaa niiden sisällä. Ilmassa leijui aavistus matkalle lähdöstä ja etenkin Elliott oli ihan innoissaan: ihminen vain katseli huvittuneena, kun balineesiprinssi kökötti boksin sisällä ja odotti kärsivällisesti lähtöä. Kun hetki viimein koitti (kuitenkin vasta seuraavana päivänä), hän meni kiltisti boksiin emännän pyynnöstä. Amoksen mieli-/muistikuvat kissaboksista saattoivat olla jonkin verran negatiivisempia, sillä vapaaehtoisesti häntä ei boksiin saanut. Lopulta joka solullaan vastaan paneva äijänköriläs saatiin tungettua laatikon sisään perä edellä. Kun ovikin oli lopulta saatu kiinni, alkoi diabolinen, tärykalvoja vavisuttava mouruaminen ja ryminä, kun telkeämisestään herneen kuonoon vetänyt lilapöksy sinkoili boksin laitoja vasten, kuin jääkiekkoilija. Ärtymys laantui, kun ulko-ovi aukesi ja päästiin matkaan. Autossa roolit vaihtuivat: Amos kaivautui pehmikkeisiin ja oli hiirenhiljaa, kun Elliott lauloi matkalaulun.

video
Mutta oi ja voi. Ei mentykään maaseudulle, vaan eläinlääkäriin! D: 

Helpompi tapaus eli Elliott pääsi ekana desinfiointiaineen tuoksuiselle pöydälle. Oli niin paljon uutta ja ihmeellistä ympärillä, että äkillisestä maisemanvaihdoksesta häkeltynyt otus ei huomannut mitään, kun sai tehostepiikin pyllyynsä. Sirukin laitettiin niskaan, tosin emännän mieltä jäi hiukan kaivertamaan kysymys, minne siru oikeastaan meni, sillä Elliottia paikallaan pitäessään tunsi myös piston omassa sormessaan. xD Hämmentävintä oli, että onnistumisestaan sataprosenttisen varma eläinlääkäri ei edes vaivautunut potilaan emännän mielenrauhan palauttamiseksi lukemaan sirua asennuksen jälkeen, mikä jätti vähän pahan maun suuhun kyseisestä eläinlääkäriasemasta. Palveluammatti se on eläinlääkärikin, eikä asiakasta saa jättää epävarmuuteen, etenkään, kun on kyse terveyteen liittyvistä asioista, olivatpa epäilykset kuinka naurettavia tahansa. Ei, että kissan tunnistesiru ihmissormessa olisi terveydelle huomattavan haitallinen. Joka tapauksessa, asia selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupan kassoilla alkavat varashälyttimet piippailla ilman selkeää syytä. ;)

Amoksen tsekkaus meni yllättävän sujuvasti, ainoastaan kauhusta kangistuneen kissan poistaminen boksista oli hitusen aikaavievää. Se oli piikki pyllyyn ja menoksi. Siruhan Amoksella on ollut jo kauan. Molemmat kissat läpäisivät tarkastuksen puhtain paperein.

Ihme kyllä, kummankin kissan hampaat ovat kuulemma erinomaisessa kunnossa. Ei näkynyt jälkeäkään hammas-
kivestä, mikä on hämmentävää, sillä hampaidenharjauksesta on meillä aina osattu luistaa tehokkaasti. Onkohan villasukan mässyttämisellä hampaita puhdistava vaikutus?

3 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Hyvä, että kissat voivat hyvin! :)
Reissu eläinlääkärille tahtoo laulattaa Kolloa, koppaan ei ole kiva mennä ja kissa on vaikeaa saada ulos kopasta eläinlääkärin vastaanotolla.

Villasukan mässyttäminen ja pahvilaatikon silppuaminen saattavat ehkäistä kissoilla hammaskiveä. :D

Pirjo kirjoitti...

Kiitos osanotosta. Onhan se outoa, kun kaveri noin sairastuu ja häviää arjesta..

Meilläkin käytiin tänään eläinlääkärillä, otettiin piikkejä ja katsottiin hampaat. Hyvin meni, vaikka hambiasiat eivät ihan olleetkaan kunnossa.

Anonyymi kirjoitti...

Miu, kiitos.

Löysin teidät tänään ja tämä koppaan pakkaaminen on kuin meiltä. Meillä asuu siamilaine neiti 8v ja itämainen poju 7vee. Neiti lähtee mukaan minne vaan ja miten vaan. Toisinaan istuu illallakin varmuuden vuoksi koppaan, jos vaikka töihin mukaan pääsisi (kuten päivällä, jos haluaa).
Poju taas juoksee koppaa karkuun ja pakolla syliin narautettava ja koppaan tungettava. Mamma pitää yhdellä kädellä etutassuja yhdessä ja toisella kädellä pujottaa koppaa rimluilijalle. Kopan ollessa paikallaan on disko lauluineen aikamoinen, mutta matka on niin jännä, että juttua tulee vain pyydettäessä. - Neidin laulaessa äänensä käheäksi vapautuslauluja ;)

Jatkan lukemista taaksepäin ja varmasti poikkean uudestaan!

Mahtavan mouruavaista kesää ja herkullisia ruohoja ;)

- Hedy