11.7.2013

Bummer

Kävikin niin, etteivät pissavaivat niin vain tulehduskipulääkkeellä helpottaneet. Pissanäytteen saaminenhan ei ensimmäisellä lääkärikäynnillä onnistunut rakon oltua tyhjä, joten tarkkaa diagnoosia ei silloin ollut mahdollista tehdä. Kipulääkkeen ansiosta Amos ainoastaan oli ehkä hitusen levollisempi, mutta laatikolla ravattiin silti 5 minuutin välein paria tippaa ulos puristamassa. Muutama niistä saatiin viimein talteen (aika riemuvoitto ja tuuletuksen paikka emännälle) ja analysoitavaksi. Paljastui, että pissassa on verta ja virtsakiteitä. Monen mutkan, hikisen edestakaisen bussimatkailun ja turhauttavan säätämisen jälkeen saatiin lopulta pitkäkestoinen antibioottipiikki herran niskaan ja tehtiin jatkosuunnitelma pissanäytteiden ottamisesta parin viikon päähän ja tarvittaessa ultraus, jos tilanne ei ole helpottanut. Ruoka vaihdetaan virtsakiteitä liuottavaan erikoisruokaan ja herran veden juonti laitetaan erityisseurantaan. Näillä mennään ja toivotaan parasta.

Ajatus Amoksen totuttamisesta barffaukseen tuntuu päivä päivältä fiksummalta. Idea on ollut kypsymässä jo pidempään aivojen sopukoissa, aivan kuin vain odottamassa liikkeelle panevaa voimaa, ja nyt viimein saatiin riittävä syy alkaa tekemään asialle jotain. Ongelmallisinta on, että Amos on jo useamman vuoden ollut vannoutunut raksun mussuttaja, joka päivittäin tarjotusta teollisesta märkäruoastakin nuolee vain kastikkeet ja käy nenäänsä nyrpistellen kuopimassa ilmaa Elliottin possunsydänten ympärillä. Miten saada kuivaruokafanaatikko yhtäkkiä käännytettyä barffaajaksi? Onko se nirson kissaeläimen kohdalla ylipäätään mahdollista? Neuvoja ja reseptejä otetaan avoimin mielin vastaan.

Ei enää bussimatkailua, kiitos!

3 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Tsemppiä! Pidetään peukkuja, että kiteet liukenisivat.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!
Kuulostaapa tutulta. Meidän kahdella Ocicatilla ilmaantui ensimmäistä kertaa parivuotiaina struviittikiteitä virtsaan. Nyt herrat on 13- ja 12 -vuotiaita. Terveinä ovat pysyneet, kunhan ruokavalio on kunnossa. Toiselle kaverille tuli myös idiopaattinen kystiitti viime talvena, joka pysyy huomioni mukaan hallinnassa pysyttäytymällä märkäruoassa, mahdollisimman stressittömässä elämässä, sekä vesihuollolla. Meidän pojat innostuvat juomaan enemmän, kun sijoittaa välillä toisen vesikupin uuteen paikkaan. Vaihtelu virkistää! :) Tsemppiä teille!!

Kasu kirjoitti...

Meillä itispoju juo vettä kyllä kiitettävästi, liekö syynä se että meillä on joka huoneessa erillinen vesiastia ja esim. ikkunalaudalla missä poju tykkää oleilla paljon. Näihin tietysti vaihdetaan tuore vesi lähes joka päivä.

Kaverillakin tuota samaa ongelmaa kissansa kanssa ja tuskaili juuri, miten kissalta saa pissanäytteen otettua. Sitä mietin itekin :)