Leluarvostelu 1/2

Tällasen se meille toi. Siinä on tylsä mustavalkoinen karvapallo lötkömuovivarren päässä. Aparaatti toimii kolmella AA-paristolla, pallo heiluu varren päässä mielipuolisesti ympäriinsä, poukkoilee sinne tänne arvaamattomasti, pitää ikävää piippausääntä välillä, siinä on liikkeentunnistin ja nopeudensäädin. Wow.

Eiks oo hienoa? No, meidän mielestä: EI! Vaikka olis kuinka hittilelu kissojen keskuudessa, emme ole vakuuttuneita. Tällainen lelu saa meiltä luokituksen epäilyttävä. Etenkin puuhkahäntäisempi meistä on sitä mieltä, että jos lelu on liikkuva, niin emäntä saa olla sen ainoa liikkeelle paneva voima. Me ei mitään robotteja täällä kaivata. Nih!

Tiukka väistöliike. En leiki! 

En, vaikka olisi kissanmintulla kuorrutettu.

Mutta jos lelusta ottaa irti pallopäisen lötkövarren, 

jo on eri ääni kellossa.

Hui, tuo pallo mennä viuhtoo aivan älytöntä vauhtia ympäriinsä. Siihen on supervaikeaa osua!

Himskatti, ei sitä saa kiinni IKINÄ! :[

Välikysymys: kelle otetaan possunsydäntä 

sulamaan pakastimesta?

Focus, focus...

 JESH!!!!!