2.5.2010

Unettomia öitä

Maaliskuussa alkaneet Amoksen lauluharjoitukset jatkuvat edelleen innokkaasti ja äänekkäästi. Henkilökunta on elätellyt (turhaa) toivoa, että Amos omaksuisi Elliottin pehmeän, hiljaisen ja kauniisti korvaan sointuvan miun, ja luopuisi korvaan rumasti särähtävästä MRÄÄÄÄH-huudosta, josta tulee mieleen lähinnä varisten ja naurulokkien ikävimmät ääntelytavat. Vapun kunniaksi Amos huusi koko yön, ja henkilökunta rukoili, että naapurit olisivat riittävässä juhlahumussa ignooratakseen metelin. Hermoja raastava laulu öiseen aikaan on toistaiseksi päätetty jättää henkilökunnan taholta huomioimatta, jotta ei ainakaan tule vahingossa palkittua ikävää käytöstä. Tai oikeastaan ihminen on lopullisesti kyllästynyt huutoon, eikä yksinkertaisesti jaksa enää reagoida.

Amos on muutenkin ollut viime aikoina kovin hankala. Iltaisin yhteiset leikityshetket eivät voisi vähempää kiinnostaa, koska Amoksen mielestä kaikki lelut ovat ihan tylsiä. Joka päivä pitäisi olla joku uusi lelu. Tai jos joku lelu lopulta kiinnostaa, sen vaaniminen kestää niin kauan, että rankan työpäivän tehnyt emäntä meinaa nukahtaa niille sijoilleen hyökkäystä odotellessaan. Ja kun Amos ei illalla saa ylimääräistä energiaa purettua, yöllä aletaan riehua ja kovaan ääneen valittaa tylsyyttä ja maailman vääryyksiä. Elliottilla ei samaa ongelmaa ole, koska hän leikkii ja riehuu itsensä ihan läkähdyksiin joka ilta. Sitten onkin hyvä lepäillä ja olla hissukseen yöllä, kun emäntäkin nukkuu. Toisin kuin Amos, Elliott osaa myös aktivoida itseään, ja leikkii itsenäisesti paperitolloilla, männynkävyillä, filmipurkeilla ja tee-se-itse-pahvisilpullaan.

Amoksen jatkuva yöllinen huuto vaikuttaisi välillä aiheutuvan myös jonkinlaisesta hiekkalaatikko-ongelmasta. Hiekkalaatikko sijaitsee vessassa, johon ei yllä valoa ikkunoista öiseen aikaan. Siksi hiekkalaatikon läheisyyteen on asennettu kaksi liiketunnistinlamppua, jotka syttyvät heti, kun joku saapuu laatikolle. Ongelma ehkä on siinä, että valot sammuvat liian nopeasti ja laatikon sisään ehtinyt Amos, joka on todella hidas kuopankaivaja, jää pilkkopimeään kesken asioinnin. Kumma kyllä, Elliott selviää öisistä laatikkoasioinneista mainiosti, eikä hän tunne tarvetta herättää emäntää vessahädän takia. Amos on lisäksi äärimmäisen tarkka hiekkalaatikon siisteydestä (toim.huom: laatikko putsataan 2 kertaa päivässä), ja välillä herralle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa mennä asioimaan samaan laatikkoon, johon on jo ehditty muutama paakku tehdä. Tällöin hän jää puolittain hiekkalaatikon ovensuuhun, kaapii jättimäisen keon hiekkaa pitkin lattioita ja tulee huutamaan närkästyneenä emännälle. Henkilökunnasta välillä tuntuu, että maansiirto-operaatioita käytetään myös mielenilmauksena, jos esim. tarjolla on Amoksen mielestä pahaa ruo
kaa (= Feline Portan tölkkikanaa, Elliottin ykkösherkkua).

Kevään tuoksu sekoittaa pään

Enough complaining. Vappuna käytiin poikien kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina valjastelemassa. Aurinkoa riitti ja puisto oli kuivunut.

Jep. Yli +10 astetta, hyvä ulkoilukeli.

Ainoastaan tuuli oli poikien mielestä ehkä vielä hieman liian kylmä. Elliott oli jotenkin hämmentynyt
molempina ulkoilukertoina - tai kenties vain hieman uninen, kun kesken päikkäreiden piti ulos lähteä - ja vain istua möllötti paikallaan, nuuhki tuulta ja katseli tuulessa lenteleviä puiden lehtiä. Amos sen sijaan oli ihan tohkeissaan, ja henkilökunta oli suuresti huvittunut seuratessaan häntä pystyssä iloisesti ympäriinsä kipittelevää nuorta miestä. Ohikulkijatkin katselivat hymy huulilla karvaäijän hassua touhotusta. Tällä kertaa Amosta eivät ihmiset ja autot pelottaneet, sillä keväthuuma täytti koko tajunnan. Kolmeen puuhunkin kirmattiin hurjaa vauhtia, mutta kiltisti hypähdettiin takaisin maanpinnalle emännän huudettua jarruttamaan tahtia. Ulkoilusta ei saatu tällä kertaa kuvamateriaalia, sillä henkilökuntakin halusi nauttia ulkoilusta, ja kamera jätettiin sisälle.

Haaveena on, että kun molemmille pojille saadaan omat Vänttis-valjaat, pojat pääsisivät kesällä valjastelemaan yhtä aikaa, kuten oli tapana silloin, kun Amos oli vielä niin pieni, että pentuvaljaat mahtuivat. Jotta kahden niin täysin eri ulkoilutyylin omaavan kissan kanssa ulkoilu olisi myös henkilökunnalle mieluisaa, täytyy ilmeisesti alkaa houkutella paikalle vapaaehtoista kissan ulkoilutus -seuraa.


Unissa kirmaillaan kesäisillä niityillä ja
mässytetään makoisia hiiripaisteja

5 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Voi voi! En osaa auttaa ollenkaan muuten kuin lähettämällä myötätuntoisia ajatuksia: juuri kirjoitin meidän blogiin, että saaristoviikonloppu havahdutti meidät huomaamaan että meidän(kin) kissat kuulostavat ihan rääkyviltä lokeilta. ;)

Kaikki kuulostaa niin kovin tutulta. Meillä kyllä auttaa ulkoilu jonkin verran yliaktiivisuuteen. Kun saa purkaa ulkona energiaa, ei riehu ja huuda ihan koko ajan kotona. Toisaalta sitten kun riehuu ja huutaa, on todennäköisesti kyse siitä, että haluaa ulos. ;)

Meilläkin oli kokeena liiketunnistinlamppu vessassa, mutta se ei toiminut ollenkaan, koska se pelotti ja suututti Cisua. Niinpä meillä palaa talvisaikaan ihan tavallinen kattolamppu apukeittiössä, jossa kissojen vessat ovat; nyt, kun ihan pimeää aikaa on enää jokunen tunti vuorokaudessa, lamppu ei enää pala öisin ja hyvin on mennyt. Ilmeisesti pimeys ei ole ongelma, mutta välähtävä vessanlamppu on.

Aira kirjoitti...

Terveisiä uudesta kodista!

Kisu tajusi heti, että nyt ollaan maalla. Ekana muuton jälkeisenä päivänä se ehti karata kaksi kertaa. Toisella kerralla se sai lähdöt naapurin rotikalta, mutta järkytys oli vain hetkellinen, ja Kisu ruinaa aivan jatkuvasti ulos. Olen sitä jo ulkoiluttanut valjaissa useamman kerran, kun en raaski päästää sitä yksikseen pihalle ennen kuin naapurin koirat saavat ulkoiluhäkin. Eilen aamulla Kisu selvästi osoitti mulle, että osaa jo kotiovelle. Kierrettiin etupiha, tallin ympäri ja nuuhkuteltiin metsässä, ja sitten se tepasteli tomerasti ovelle ja katsoi mua ihan kuin sanoen: "Kato ny, kyllä mä osaan!" Joka aamu se naukuu erittäin vaativana kuistin ovella. Kaipa se on päästettävä elementtiinsä, kunhan ne naapurin monsterit saadaan aitoihin.

Touho puolestaan ei kaipaa yhtään ulos, sehän ei tiedä ulkoilusta mitään. Meidän pomotteleva kovis muuttuu vellihousuksi, kun talossa on vieraita raksamiehiä ja/tai teemme äänekkäitä hommia, kuten ammumme naulapyssyllä ja kompura pärisee. Se hakeutuu mahdollisimman ylös suojaan, kuten keittiön pöydälle (a big no-no) tai takan päälle. Mamman ressukkapoika <3

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Minulla on jatkuvasti ledvalo pistorasiassa vessassa, paitsi välillä täytyy sytytellä eteiseen tai vessaan varsinainenkin valo, kun kirkas valo rauhoittaa parhaiten Kolloa. Kollolla on erilaisia öitä - joskus kissa nukkuu tosi hyvin ja toisinaan sillä on asiaa minulle pitkin yötä.

Kissa menee usein aamuyöllä kakalle ja se hätä pitää käydä siivoamassa heti, muuten Kollo alkaa metelöimään ja käy moneen kertaan levottomana potkimassa hiekkaa. Pissapaakut eivät sitä häiritse.

Mietin joskus, että jos kissa vietäisiin lomahoitolaan niin saisivatko muut kissat yöllä nukuttua Kollon kakat pois -metelin takia. :D

MissMisery kirjoitti...

Huh, onneksi Amos ei siis näköjään ole ainut hankala ja ylihygieninen kissa! Paitsi että hän tosiaan häiriintyy jo parista pissapaakustakin, mikä on ongelmallista. Onhan se kissan vaikea ymmärtää, että henkilökunnalla saattaa olla muutakin tekemistä, kuin aina kotona ollessaan kytätä hiekkalapio ja kakkapussi valmiina kädessä kuka käy laatikolla ja tekemässä mitä. Putsaus 2 kertaa päivässä aiotaan kuitenkin edelleen pitää maksimisiivousmääränä.

Alunperin liiketunnistinlamppuihin päädyttiin energiataloudellisista syistä. Jatkuvasti palava yövalo on tietenkin yksi varteenotettava vaihtoehto, jos tässä alkaa ihmiseltä lopullisesti palaa käpy hiekkaa siivotessa.

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Täällä on sama laatikonputsausrytmi (2 kertaa päivässä). :) Kun siivoan jätökset pois ja kaadan mahdollisesti vielä lisää puhdasta hiekkaa niin kissa ilmestyy miltei välittömästi paikalle "sottaamaan" uuden hiekan. :D