23.5.2010

Maalla, osa 1

Blogi on ollut aivan heitteillä useamman viikon, koska kissat ja palvelusväki ovat viettäneet paljon aikaa maaseudulla jumalan selän takana, kaukana sivistyksestä ja teknologiasta. Ei nettiä, ei pahemmin myöskään telkkarin tuijotusta - vain puhdasta maalaisilmaa, auringonpaistetta, kevätsadetta ja linnunlaulua. Ainakaan pojilla ei tuntunut olevan mitään vastaansanomista asiaan.

Ensimmäiset päivät maalla olivat sateisia ja kylmiä. Ulos oli silti AIVAN pakko päästä, vaikka se tarkoittikin pukeutumista kamalaan puseroon. Ihmisväen mielestä pojat olivat suorastaan juhlallisen näköisiä ja komeita herrasmiehiä yksinkertaisessa villapaidanhiha-asusteessaan. Pojat luonnollisesti olivat vaatteista hieman eri mieltä.

Alkukankeutta rappusilla: täällä on kylmää ja kosteaa, me ei tästä kyllä mihinkään liikuta!

Whoa! Pisaroita!

Elliott, hienoherra, ei voi kuvitellakaan laskevansa
neljättä koipea märälle nurmelle
.

Joka pensas ja puu oli syytä nuuhkia läpikotaisin ja flehmeneitä nähtiin runsaasti. Ahkerasti ovat seudun irtokissat kuseksineet paikat läpi.

Rankka ulkoilu "extreme"-olosuhteissa vaatii vastapainoksi totta kai kunnon levon. Mielellään mahdollisimman monessa eri asennossa. Kissan unenlaatu on tunnetusti suoraan verrannollinen siihen, mitä pienemmälle ja tiukemmalle kerälle se pystyy itsensä kiertämään.


4 kommenttia:

Jonna kirjoitti...

Oi ihanaa, te olette saaneet olla maalla. Antaisin aika paljon, että mekin pääsisimme täältä kaupungin pölyistä pois. Pojat näyttävät niin tyytyväisiltä :)

Eve kirjoitti...

Ihania kuvia pitkästä aikaa ihanista pojista! Nuo villapaidanhihatakit ovat kyllä ihan oikeasti tyylikkäät ja juhlavan näköiset. Kiitti vinkistä!

Elina V. kirjoitti...

Oi miten ihanaa! Mekin täällä jo odotellaan kesälomaa ja kauniimpia ilmoja!

Sari kirjoitti...

Ihanat pojat ulkoasuissaan! Paljon erityissilityksiä Aamokselle.