Veni, vidi, vici

Elliottin velikulta Nappula meni ja voitti oman kategoriansa ykköspalkinnon Turokin viime viikonlopun näyttelyssä. Yay!!! Onnea voittajalle!

Onko jo joulu?

Zooplussalta tuli taas postia. MissMisery ei vain ollut kovinkaan tyytyväinen Itellan palveluun. "Keltainen Kuljetus 14" on epäonnistunut keksintö. Hei haloo! Normaaliväestö on töissä tai koulussa klo 9-14! Täysin käsittämätöntä on, että toimitusajankohdasta ei soiteta etukäteen, vaan vasta silloin rimpautetaan, kun jo ollaan paketin kanssa kotiovella. Jos haluaa sopia uuden toimituksen kotiin, se maksaa lähemmäs 10 euroa. Outrageous!

Elliottin palvelusväki tyytyi eri vaihtoehtoja pitkään harkittuaan siihen, että hakee paketin itse postista, koska tämänkertaisen Zooplus-tilauksen pointti nimenomaan oli tilata niin paljon kerralla, ettei tule toimituskuluja. Soitto- ja kyselykierros autollisille tuttaville osoitti, että autoton saa pärjätä pitkälti omillaan, sillä aikataulut valitettavan harvoin osuvat yhteen tässä länsimaisessa yhteiskunnassa, jossa kaikilla on koko ajan kiire.

Työllä ja tuskalla, niska limassa, 20 kilon paketti saatiin lopulta raahattua kotiin kävellen ja bussilla, ja olo oli kuin suurella sankarilla. Niille, jotka eivät Elliottin orjaa tunne, kerrottakoon, että varsinaiseksi bodariksi häntä ei voi ruumiinrakenteeltaan kutsua. Riemu oli katossa, kun pakettia alettiin yhdessä Elliottin kanssa purkamaan. Mikä joulu-fiilis! Elliott oli aivan vauhkona kaikista pakkausmateriaaleista: joka puolella pahvilootia ja -tunneleita, joihin ryntäillä kuin crazy japsikissa Maru konsanaan. Mahtavaa!

Tarkastaja Hörökorvan kanssa suoritettu tarkka laskenta osoitti, että Miamor-pusseja puuttui yksi, ja huolellinen vainukissa löysi myös kaksi Miamor-pussia, jotka olivat auenneet yläsaumasta ja vuotaneet kastiketta ulos - tottakai homehtuneet siinä samalla. Tämä ei kuitenkaan lannistanut tunnelmaa, sillä pelkkä paketin saaminen kotiin omin avuin oli jättimäinen työvoitto. Mämmiä on pöydässä taas vähän aikaa! Ja seuraava paketti tilataan työpaikalle.

Ainakin pakettimäärästä päätellen Elliott on ollut kiltti kissa

Mr Supermodel

Parin viime viikon aikana Elliott on menestyksekkäästi hurmannut palvelusväen ystäviä, naapureita ja satunnaisia vastaantulijoita sinisillä silmillään ja kaikin puolin valloittavalla olemuksellaan. Kehuja ja ylistyksiä on sadellut. Antaakseen jotain takaisin alati kasvavalle fanilaumalleen Elliott päätti pistäytyä studion puolella ja teettää hieman kuvamateriaalia uskollisille ihailijoilleen. Kärsivällinen kuvaajakin sai samalla hyvää treeniä pienen ja vikkelän otuksen kuvaamisesta kovilla valoilla. Henkilökunta oli loppujen lopuksi vahvasti sitä mieltä, että kuvauksessa voisi käydä useamminkin: poseeraus oli niin uuvuttavaa, että kotiin päästyään prinssi nukkui sikeästi koko illan ja yön.

Häntä vain jatkuu jatkumistaan, bebasta mistä sen alkavan näin

Hiiriä ja aasinhäntiä

Jotta nahkasuikalehuiska ja Karvaotus saisivat edes vähän lomaa rajusta käsittelystä, kävi Elliottin palvelusväki taas vaihteeksi lelukaupassa. Mukaan lähtivät kepin päässä oleva pitkä aasinhäntä (jonka mustat höyhenet irtosivat alta aikayksikön Elliottin käsittelyssä), keltaisilla pallojaloilla ja pienellä tiu'ulla varustettu vaaleanpunainen hiiri (jonka yksi pallojalka jo irtosi) ja perushiiri. Elliottin suosikiksi yllättäen nousi vaaleanpunainen hiiri. Erityisen jännää on jos hiiri menee ison tyynykasan alle, josta sitä saa metsästää äänen perusteella.

Teddykarhun huviretki

"Oho! Opa Schumann tippui kaapista!"

"Viedään se takas emännälle.."

"...laukaten!"

"Uuh, kun on työlästä! This is serious business.
Kunnon persote ja taas matkaan."

"Ai, mä saankin pitää sen! Siistiä!"
Lopuksi kunnon karhunpainit nallevaarin kanssa.

Nukuttaa

Päivä- ja yöeläimen yhteiselo on toisinaan haastavaa. Elliott nukkuu päivät, riehuu yöt, ja ihminen vuorostaan tykkäisi mieluummin nukkua öisin, sillä töissä nukkumista päiväsaikaan saatettaisiin katsoa pahalla. Univelkaa on kasaantunut - ainakin ihmisosapuolelle - tasaiseen tahtiin, ja vapaapäivisin MissMisery toivoisi pystyvänsä kuittaamaan nämä velat nukkumalla aamulla edes hitusen pidempään, vaikka edes kahdeksaan. Mutta ei.

Nelijalkainen isokorvainen herätyskello alkaa vapaapäivästä huolimatta soida täsmällisesti puoli seitsemän aikoihin, eikä luovuta ennen kuin ihminen on kömpinyt ylös sängystä. Paras taktiikka saada kaksijalkaiseen liikettä on nostaa volyymia vähitellen. Show aloitetaan raapimalla kiipeilypuuta ja ravaamalla pariin otteeseen lattian ja katon väliä. Seuraavaksi edetään makkarin puolelle. Tietokoneen halvat ja kevyet kaiuttimet keinuvat pienestä tönäisystä ja päästävät samalla ilmoille hirmuisen kolinan. Se saa emännän jo vaihtamaan kylkeä puoliunessa. Excellent! Seuraava askel: nopea kipitys sängyn päästä toiseen emännän yli, juoksu sängyn alta, ja taas sängyn ja emännän yli, joka kerta eri suunnasta, ettei uninen ihminen osaa ennakoida mistä suunnasta hyökkäys seuraavaksi tulee ja napata kiinni kiusantekijää. Kun ihminen lopulta alkaa herätä ja saa kuin saakin kiinni tuon pikku kiitäjän, joka torujen kera saa ilmaisen kyydin pois sängystä, alkaa surkea valitus: "Yhyy, miksi, oi, miksi, on eloni niin kurjaa? Ja missä viipyy aamiainen?"

Unipöpö Elliottin kimpussa

"Räystäät jos tippuu yllä pään, sä voit olla aivan varma räystään alle jään..."

Vettä tippuu räystäiltä, puista ja vähän kai taivaaltakin. Välillä tulee lunta alas katolta kovalla ryminällä. Loskaisella kadulla koirat vetävät ihmisiä narusta. Mielenkiintoista.

"Mutta mentäiskö silti ulos, vaikka onkin märkää? Mä olen treenannut kävelemällä suihkukaapissa."