24.5.2009

Mä maalaispoika oon

Terveisiä maaseudulta! Emäntä ja kissa lähtivät viikoksi maalle lomailemaan. Jos tämä olisi pelkästään emännän blogi, tunnisteiksi laitettaisiin flunssa, kuume, rampauttavat tapaturmat, ambulanssi ja leikkaukset. Mutta koska prinssi on pääosassa, todettakoon lyhyesti, että MissMisery leikki viikon ajan kotisairaanhoitajaa kahdelle perheenjäsenelleen, itsekin vammaisena (henkisesti & fyysisesti), ontuvana ja flunssaisena.

Loma oli prinssin näkökulmasta kuitenkin mitä onnistunein - ja sehän on pääasia. Puolikuntoisesta henkilökunnasta huolimatta Sir Elliott sai ylenpalttisesti rakastavaa huomiota, leikitystä ja ulkoilua puhtaassa maalaisympäristössä. Mikäs sen mukavampaa.

Tutustuminen uusiin ihmisiin vaati useamman päivän, ja jos äippää ei ollut näkösällä, turvallisin paikka nukkua oli äipän sängyssä pussilakanan sisässä. Sieltä ei kukaan häntä löytäisi, arveli Elliott. Uusi ympäristö tarjosi muitakin jänniä piilopaikkoja ja lukuisia uusia kiipeilykohteita, sekä sisällä että ulkona. Niistä lisää myöhemmin, kunhan henkilökunta tervehtyy ja jaksaa selata muistikortin sisältöä tarvittavan kuvamateriaalin löytämiseksi.

Elliott on saanut musikaalisen kasvatuksen ja tottunut kuuntelemaan eri musiikkigenrejä MissMiseryn luona. Erityisen paljon on kuunneltu pianomusiikkia, klassisen musiikin mestareita laidasta laitaan, mutta eniten Debussy'tä, jota emäntä itse rakastaa eniten soitella. Järkytys oli suuri, kun maaseudulla musiikkia alkoi cd-soittimen sijaan kuulua isosta puisesta laatikosta. Kovin tuttuja melodioita, mutta se puinen laatikko vaan kumahteli niin eri tavalla kuin kaiuttimet. Pianissimosta ja vaimennuspedaalista huolimatta meteli oli Elliottin mielestä aivan liian pelottava. Samoin kävi kitaran kanssa, vaikka sekin viritettiin huolella ja soitettiin hiljaa kauniita sulosointuja. Tuota infernaalista meteliä oli paettava joka kerta toiseen huoneeseen keinutuolin alle. Julma emäntä koitti myös monta kertaa opettaa poikaa soittamaan pianoa, mutta pari sointua soitettuaan Elliottin oli pakko juosta pois. Ties mitä vahinkoa nuo ääniaallot voisivat aiheuttaa. Syytä olla varuillaan.

"Äkkiä käpälämäkeen, nyt se taitaa taas mennä pianon ääreen."

1 kommentti:

Jenni kirjoitti...

Sairastamisosiota lukuun ottamatta tämä oli hauska juttu: hienoja kuvia ja hauska teksti! :)

Meilläkin on soiteltu joskus kyläpaikassa pianoa. C ei pelästynyt, mutta oli aika yllättynyt, kun jalan alta alkoi kuulua kummia ääniä.