Kaikille lukijoille

(klikkaa isommaksi)

Kunpa se olisikin totta

"Okei, okei! Mä lupaan, etten enää laita sun lempileluja hiekkalaatikkoon/roskikseen/vesikuppiin/...."

Valoa viimein

Kiitos lumen ja pakkasen tässäkin asunnossa voi taas ottaa valokuvia siedettävillä ISO-luvuilla ja heikkovalovoimaisemmilla optiikoilla. Pojat nauttivat selkeästi kasvaneesta valon määrästä ja riehuvat kuin viimeistä päivää. Nukkumaan ei malteta mennä kirkkaan valon tulviessa sisään ikkunoista, mikä onkin ihan positiivinen asia emännän yöunien kannalta. Onpahan yöllä ehkä hitusen rauhallisempaa. Kyllä se väsy varmaan iskee lopulta.

Tänään emäntä sai todistaa kakka-episodia ja tällä kertaa vuorossa oli - hieman yllättäen - Elliott. Yleensä hiekkalaatikkotuotoksiaan peräpeilissä ympäri kämppää kiikuttaa Amos. Amoksen ongelma vaikuttaisi johtuvan kärsimättömyydestä: ei malteta olla laatikolla ihan loppuun asti, koska on kova kiire päästä takaisin seuraamaan, mitä emäntä ja Elliott puuhaavat yhdessä. Mistään ei saa jäädä paitsi. Elliottin laatikkokäytös on kuitenkin rauhallisempaa. Herran pöksyt ovat kuitenkin sen verran tuuheat, että tänäänkin niihin oli tarttunut tavaraa, ja eteisen matto oli taas ykköskohde ylimääräisen lastin irrottamiseksi. Onneksi henkilökunta huomasi tilanteen ja nappasi ahdistuneen elukan syliin juuri ennen kuin pyllyn laahaaminen mattoa vasten ehti alkaa. Ei kun vessaan pesulle. Tapahtuman toistumisen välttämiseksi katsottiin aiheelliseksi ottaa sakset käteen ja hieman ohentaa Elliottin tuuheita pöksykarvoja. Kovin paljon karvaa ei kuitenkaan lähtenyt, koska herra kiemurteli ansiokkaasti irti emännän otteesta. Olisi tarvittu rauhoituspiikki tai toinen ihminen avuksi. Mutta eiköhän vähäksi aikaa helpota laatikolla asiointi. Herra Lyhytpyllykarva (=Amos) oli taas hieman katkerana Elliottin saamasta huomiosta ja mäkätti vihaisena, kun trimmattu Elliott pääsi viimein käsittelystä. Kuin ensimmäistä kertaa kevätlaitumelle päässyt varsa, Elliott pomppi hassusti ympäriinsä ja oli varsin hilpeällä tuulella, kun pyllykarvoitus keveni. Kukapa ei olisi?

"MÄÄÄÄÄÄÄ! Epistä! Mulle kanssa pyllykarvatrimmaus!!"

Joulumieltä

"Nyt kun me molemmat ollaan taas terveitä, ihottumat poissa ja ruokakin maistuu entiseen malliin, ollaan reipastuttu aika tavalla. Nythän on joulukuu, ja kun tuo emäntä ei pahemmin harrasta joulushoppailua tai joulukalentereita (lukuunottamatta sitä yhtä kalenteria, jonka eräs superkiltti ja -ihana ihminen lähettää säälistä emännälle joka vuosi), niin me ollaan alettu joka päivä keksiä sellaisia arkea piristäviä jouluyllätyksiä, vähän niin kuin joulukalenteri-tyyliin. Emäntä ei ikinä tiedä, mikä sitä on vastassa, kun se tulee ihan ryytyneenä kotiin työpäivän jälkeen. Tässä vähän esimerkkejä tältä viikolta, mitä ollaan puuhailtu."

maanantai: kakka-yllätys eteisen lattialla
"Päästiin taas nuuhkimaan klooria! OMG, se on niiiiin ihana tuoksu!"

tiistai: oksennusta kynnysmatolla
"BUAHAHAHAA! Ihminen astui suoraan siihen!"

keskiviikko: puinen kenkäteline palasina
"Ihan vaan jotta emäntä saisi nikkaroida, kun se niin tykkää siitä."

torstai: mässyteltyjä viherkasvin lehtiä pitkin lattioita
"Ai, mä luulin, että se oli vehnänorasta.."

perjantai: puhtaan pyykin karvaamista ja uudelleen sijoittelua
"Että emäntä tietäisi, että mekin tehdään oma osuutemme kotitöistä, eikä vaan lorvita täällä koko päivää."

Mutta on ne niin kilttejä ja söpöjä kun ne nukkuu

Gourmet-kokin paikka auki

Pojat ovat viime viikkoina nirsoilleet oikein olan takaa. Koko viimeisin Zooplus-tilaus on heidän mielestään aivan kamalaa moskaa. Ironista, sillä ihan samaa tavaraa se on, mitä he aiemmin ovat syöneet varsin hyvällä ruokahalulla: Animondan ja Miamorin pussiruokia (paloja kastikkeessa, EI hyytelössä) sekä Feline Porta 21:n ja Cosman tölkkikanaa riisillä, maksalla tai juustolla höystettynä. Nirsoilun oletetaan ensisijaisesti johtuvan siitä, että emäntä erehtyi saksanmuonan yllättäen loputtua ostamaan pojille pariksi päiväksi - vain, kunnes Zooplus-paketit saapuisivat - Latz- ja Whiskas-ruokaa marketista. Kuka tietää, mitä addiktoivia aineita markettiruokiin tungetaan, mutta ainakin salaliittoteorioihin uskovan emännän mielestä riippuvuutta aiheuttavan ainesosan vaikutus oli selkeästi havaittavissa. Kapitalistien juonia! Harmittavan monta satsia uutta Zooplus-ruokaa meni hukkaan, jätettiin tylysti lautaselle, kuovittiin teatraalisesti ilmaa kippojen ympärillä ja tassuteltiin nokka pystyssä pois ruokailualueelta. "Hyi, en syö!"

Jotta koko jättimäinen saksanmuonatilaus ei menisi suoraan roskiin, emäntä otti Royal Canin -kuivaruoan pois tarjolta. Sama nirsoilu jatkui jonkin aikaa, kunnes nälkä lopulta pakotti nielemään ylpeyden. Siitä alkoikin seuraava ongelma: Amoksen oksentelu. Eipä emännän mieleen taas juolahtanut, että pitkään paastottuaan Amos ahmisi ruoan hurjaa tahtia sillä seurauksella, että se aiheuttaisi pahoinvointia. Ja aina matolle! Oudointa asiassa on, että oksentelua on ilmennyt etenkin vapaapäivinä, kun emäntä haluaisi nukkua pidempään. (Vapaapäivisin ruoka laitetaan tarjolle samaan aikaan kuin muinakin päivinä, mutta emäntä palaa takaisin nukkumaan töihin lähtemisen sijaan.)

"Ai et aio nousta ylös? Ilmaisen mielipiteeni asiasta matolle."

Raakaruokintaa on myös koitettu lisätä valmisruoan huonon menekin vuoksi. Possun- ja naudansuikaletta sekä emännän itse silppuamaa (aplodeja!) possunsydäntä on nyt pakastin täynnä. Jauhetut lihat eivät kummallekaan jostain syystä enää kelpaa. Kenties ne mielletään vauvanruoaksi tai jotenkin luonnottomaksi. Eihän hiiripaistikaan tule valmiiksi jauhettuna.


Barffauksen lisäämisestä Elliott onkin ollut erittäin iloinen, sillä hän tunnetusti tykkää raahata ja mässytellä isoja lihapaloja. Amosta raaka liha ei hirveästi kiinnosta, ja muutenkaan hänellä ei ole asiaa ruokailualueelle, ennen kuin Elliott on saanut pari palaa Multicatilla höystettyä lihaa alas ja pahin nälkä on poissa. Raaka liha saa nimittäin Elliottin primitiiviset puolet nousemaan esiin ja sähinä on armoton, jos Amos edes yrittää lähestyä ruokakippoja, kun Elliott on lihojen kimpussa. Mutta ei liha siltikään maistu Amokselle, vaikka hänen kipponsa siirrettäisiin toiselle puolelle asuntoa.

Uutena tuttavuutena Zooplussasta tilattiin viimeksi myös Schmusy-merkkistä pussiruokaa. Sen vaikutus oli seuraavanlainen:

Molempien kissojen korvanjuureen tuli ihottumaa, Amoksella vähän enemmän, Elliottilla vain lievää punoitusta. Amoksen varpaanvälit tuntuivat myös kutiavan paljon ja silmät rähmivät tavallista enemmän. Tosin näiden oireiden yhteyttä Schmusyyn on vaikea todistaa. Nyt kyseistä pussiruokaa ei ole syöty ainakaan viikkoon, ja ihottumat ovat jonkin verran rauhoittuneet, ja muutkin oireet vaikuttavat lieventyneen. Tuoteselosteet luetaan siis jatkossa entistä tarkemmin ja tsekataan etenkin viljapitoisuudet.

(... ja tämän mainoksen jälkeen onkin hyvä yrittää tyrkyttää kissanomistaja-kavereille niitä muutamaa syömättä jäänyttä Schmusy-pussia)

Gallup

"Hehei, me leikittiin taas kaivuria! Häntä ylös, kuinka moni bloggaajakissa on havainnut tämän olevan yksi parhaista keinoista aktivoida palveluskuntaa? Heti, kun hiekat on kipattu takaisin sisään emännän toimesta, me mennään ja tehdään kaikki uusiksi. Vaikka kuinka monta kertaa päivässä! Wicked!"

(palvelusväki harkitsee vakavasti muihin hiekkalaatikkoratkaisuihin siirtymistä)

High times

Henkilökunta kävi tänään ensimmäistä (!!!) kertaa elämässään kissanäyttelyssä pyörähtämässä, ihan vain itsekseen huvin vuoksi, pojat jäivät kotiin nukkumaan. Tapahtuman pienimuotoisuus yllätti positiivisesti, sillä normaalisti messukeskuksen tapahtumissa ihmismassaa on riittänyt ja tunne on ollut kuin silleillä purkissa. Jonkin verran harmitti, että töiden takia ei päässyt näyttelyyn jo lauantaina, jolloin mm. bengaliherra Mäykynen ja Elliottin veli Nappula olisivat olleet paikalla. Nyt yhtä ainoaa balineesia ei näkynyt, ei ainakaan osunut silmään. MissMisery kuvitteli tunnistavansa näyttelyn itämaisista osanottajista muutaman netin kautta tutun kissan, Ice-Olive's, Tistan ja Yoyon -kissaloiden kasvatteja, sekä muutamia kotikissoja. Täytyy sanoa, että livenä kaikki kissat näyttivät sata kertaa hienommilta. Neloskategorian lisäksi oli pakko tsekata cornish rexit, jotka ovat alkaneet kiehtoa emäntää oudolla ulkonäöllään. Huolellisen käsien desinfioinnin jälkeen emäntä pääsi jopa paijaamaan erästä hienon ruusukkeen voittanutta herraa. Oi, miten pehmoinen hänen turkkinsa oli!

Pakko tunnustaa, että MissMisery ei jostain syystä vieläkään ymmärtänyt täysin näyttelyyn osallistumisen viehätystä. Kenties Turun messukeskuksen ilmanvaihto ei vain pelittänyt kunnolla, ja avonaiset roskikset olisi tietenkin voinut korvata kannellisilla. Ei yksinkertaisesti voi sanoin kuvata sitä tympeää kissanjätösten löyhkää, joka iski sieraimiin raittiista ulkoilmasta sisään astuessa. Herkkänenäinen henkilökunta ei usko, että pystyisi istumaan tuntitolkulla ympäristössä, jossa on näin välttävä ilmanlaatu.

TUROK-näyttelyreissulta pojat saivat tuliaisiksi tunnelin, lisää rapinahiiriä sohvan taakse tungettavaksi, uuden suojuksen kissaboksille sekä lehmäkuosisen Kong Kickeroo -lelun, jota on useammassa blogissa ylistetty taivaisiin. Amos on todella herkkä kissanmintulle ja vainusi lelun jo kaukaa, ennen kuin kasseja oli edes ehditty purkaa. Lelun suosio oli taattu.

Amoksen riehuessa Elliott kellii taustalla ja nauttii vastapestystä (vaaleanpunaiseksi muuttuneesta :[ ) matosta: "Amoksen oksennus on poissa, ihanaa!"

Kyllä kissanminttu Elliottiinkin toimii.

Mutta Amoksesta se tekee ihan maanisen.

Catnip OD.