Amos: "Hahaa, päästiin me sittenkin ulos! Tai oikeastaan jouduttiin. Emännällä katsokaas meni hermo siihen, kun me ollaan häiritty sitä nyt nonstop 24/7, kun se on lomalla ja paljon enemmän kotona, kuin normaalisti. Mutta eikö sen nyt kuuluiskin leikittää meitä jatkuvasti, kun on kerrankin kotona?? Ei tajua!!!! Enivei, se kyllästyi siihen jatkuvaan valitukseen (Tuu leikittään! Paijaisit nyt vähän! Ota syliin! Pahaa ruokaa, anna jotain muuta!) ja otti kaapista kaksi irti leikattua villapaidan hihaa, valjaat ja fleksin. Otti äijän kerrallaan kainaloon, ja mars, tylysti ulos hankeen vei. Ensteks kuljetettiin sylissä riittävän kauas ulko-ovelta ja sit piti ihan omilla varpahilla koskea siihen kylmään aineeseen ja tassuttaa pikaisesti takaisin kotiovelle. Kyllä siinä huuto tuli! Koko maailma sai kuulla tästä vääryydestä. Viedä nyt hienostunut sisäkissa lämpöisestä kotipesästä minuutiksi Siperiaan. Raakalaismaista touhua. Otti niin meitsin varpaisiin se kylmä, että joka askeleella ilmoille kajahti sellainen komia itämaisäijän huudahdus. Siitä metelistä pihapiirin oikea valtias, mustavalkea iso maatiaiskolli, joka istuskeli kotiovensa rapuilla, kiinnostui kovin ja alkoi lähestyä uhkaavin elkein, ja olisin aivan salettiin saanut siltä turpaan, ellei ihminen olis ollut siinä parin metrin päässä rauhanturvaajana. Huh!"
"Olin kyllä jonkin verran hämmentynyt ulkosalla, kun kaikkialla oli vaan isoja valkoisia vuoria, ja jos niille yritti kiivetä, niin maa petti alta. Maisema ei ollenkaan näyttänyt samalta kuin kesällä. Painelin heti ekalle ovelle jonka näin, mutta se ei auennut, vaikka istuin ja tuijotin kahvaa intensiivisesti. Emäntä huhuili jossain ihan muualla, ja pari fleksin nykäisyä sai minut lopulta jatkamaan matkaa ja home sweet home löytyi. Ei enää vähään aikaan pihalle, kiitos!"
Jos karvapeitteesi ei riitä pakkasessa ulkoiluun, vaan joudut jättämään pulkkamäen ja muut hauskat talviharrastukset väliin ja nyhjäämään sisätiloissa monta kuukautta putkeen, tässä muutamia vinkkejä miten vältät tylsistymisen.
Valoisaan aikaan jahtaa lasiesineistä heijastuvia valolänttejä seinillä. Pimeän tultua voit metsästää laseria.
Toimi ekologisena paperisilppurina.
Voit myös kouluttaa itsesi eri teelaatujen asiantuntijaksi.
"Täällä me vaan edelleen laiskotellaan ja nautitaan elämästä. Emäntä on hengaillut jo pari päivää paljon enemmän kotosalla kuin normaalisti ja lötköillyt ahkerasti sohvalla meiän kanssa. Yhdessä me muodostetaan joka ilta sellainen yhden ihmisen ja kahden kissan huriseva lämpömöykky sohvalle. Tätä ihanuutta kestää koko viikon. Ei stressiä, ei kiirettä, ei tiukkoja deadlineja. Täydellistä!"
Elliottin ihanista ihanin serkkupoika Sulo (GIC FIN*Eirenen Mega Bruce, BAL d 21) etsii omaa kotiaan. Tämän komean punatabbybalineesiherran itse tavanneena MissMisery voi todistaa, että kaikki mitä Sulosta kerrotaan on täysin totta: äärimmäisen kaunis kissa, jolla on ihanan lempeä luonne (aivan kuten Elliottilla). Aito herrasmies. Syötävän suloinen. Lisätietoa Kittens-osiossa FIN*Eirenen sivuilla.
Toivottavasti Sulolle löytyy pian pysyvä, rakastava koti
ilman pomottelevia lajikumppaneita!EDIT 3.3.2010: koti on löytynyt!
Nämä videot saattavat jäädä ainoaksi todistusaineistoksi koulutuksen edistymisestä (?), sillä on hyvin epävarmaa saadaanko lainakameraa käyttöön enää helmikuun viimeisiksi viikonlopuksi, ja emännällä taas ei riitä aikaa ja energiaa arki-iltoina kuvaamiseen. Takajaloilla seisomis -haasteen tarkoitus oli saada pojat nousemaan takajaloilleen (mieluiten varpailleen) ja pysymään asennossa vähintään 3 sekuntia. Koulutusaikaa oli helmikuun loppuun asti.
Tilanne tällä hetkellä: Ainakin Amos on parantanut suoritustaan huomattavasti, nousee välillä jopa varpailleen. Rasittavaa kepin lätkimistä harrastetaan kuitenkin edelleen. Usein naksautus on ehditty jo antaa, ja vasta sen jälkeen tassu iskee koulutuskeppiin. Pulmallista.
Tässä ensimmäisessä videossa on myös havaittavissa pientä protestointia. Kamerakin hieman huonosti..
Kameran asento korjattu, Amos jatkaa vielä:Elliottin vuoro:Elliott on täysin menettänyt motivaation tempun tekemiseen, eikä ole edistynyt paljoakaan. Eri herkkuja on kokeiltu, mutta esim. kissanminttunapit vain huononsivat suoritusta (eikä emäntä pojille mielellään edes syötä sellaisia kissoille sopimattomien ainesosien vuoksi).Tässä myös puhenäyte nuoremmalta herralta (pahoittelut taustahälystä, astianpesukone oli päällä). Tämä on Amoksen normaali, keskivolyymin komenteluääni. Varsinaista huutoa ei vielä ole saatu tallennettua videomuotoon - koittaa sekin päivä ehkä joskus - mutta kerrottakoon, että huutovolyymi on sitä luokkaa, että henkilökunnan herkkiin korviin ihan sattuu. Ihmetelty on sitäkin, ettei kukaan naapureista ole vielä tehnyt virallista valitusta kissojen ääntelystä. *koputtaa puuta*
Ja tässä videossa hän saa haluamansa, eli vehnänoraita. Viimeisin vehnänoraskasvusto onkin jo päässyt pahasti nuukahtamaan, ja tässä viedään viimeisiä elinvoimaisia korsia. Suurin osa meni matolle (vaikka videosta se ei käy ilmi).
Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa. - Aristoteles
Kyllä nyt välähti! Ihminen on kerrassaan nero! Hän yhdisti kaksi lelua yhteen: vanhoista housuista irrotettuun vyötärönaruun kiinnitettiin paperikassin kantokahva. Syntyi hittituote, joka hullaannuttaa poikia jo kolmatta päivää. Etenkin Elliottin kiinnostus lelua kohtaan lähentelee jo maanisuutta. Normaalisti se on Amos, joka säntäilee ja hyppii lelujen perässä siihen tyyliin, että Elliott katsoo parhaaksi väistää sivummalle. Nyt kuitenkin leikin tiimellyksessä jalkoihin jää Amos. Elliott-herra ravaa hittilelun perässä aivan läähättäen, ja kun saa lelun kiinni, ei päästä sitten millään irti. Oikea takiainen! 
