"Ulko-ovi, aukea..... nyt!....... NYT! Ei. *huokaus* Entäs.... NYT? How about.... n-n-n-n-now! Ei... Huoh.. Joko mennään? Koska mennään? Miksei mennä nyt? Niinku, heti? Mennäänks jo? Voisko toi ulko-ovi aueta jo? Koska me mennään? Ollaanko me menossa?
MM-NÄÄÄÄÄH!!!
Joo, oot kattonut, että avaimet on mukana jo kolme (3) kertaa. Voisko toi ovi jo aueta? Kun mä riittävästi vain tuijotan ja mnääyn, niin kyllä se k o h t a aukee.. Kato nyt kun sfinksimäisen tyylikkäästi tässä odotan.
MNÄÄÄÄÄH!
Nyt menox jo! Pystyn lähes jo maistamaan ruohopuklun suussani...."
"Pieni, söpö pumpulinallukka, emännän kultamussu, viaton, kaunosielu, hauras ja herttainen." Nämä ovat olleet emännän mielestä Elliottiin sopivat määritelmät. Muiden kissojen silmissä oletettavasti: leikattu, (ulko)reviiritön, friikki, isokorvainen weirdo, "toinen niistä pilalle hemmotelluista sisälällyköistä". Näin on ihminen asian päässään järkeillyt havaintojensa perusteella.
Mutta oivoi! Kylläpä emäntä on ollut niin väärässä, täysi tollo ja sokea kuin pöllö! Johan pelkkä blogin nimi viittaa hallitsijuuteen. Elliott toden totta on viimein osoittanut, missä kaappi seisoo!
Eräänä kauniina kesäpäivänä kerrotaan tapahtuneen seuraavaa: oli valjastelun aika ja ulkoreissun alussa emäntä tapansa mukaan kantoi hienohelmabalineesiaan puistoon jouduttaakseen matkantekoa (sillä jos kumman tahansa kissan annettaisin kulkea omin pikkutassuin ovelta asti puistoon, sinne ei ikinä päästäisi). Asiat etenivät seuraavalla tavalla: puistoon menevällä polulla havaittiin eräs pihapiirin mustavalkeista isokokoisista maatiaismöllyköistä - niin, no, möllöttämässä - mitäs muutakaan se siinä tekisi. Näitä tapaamisia sattuu silloin tällöin, mutta normaalisti luonnosta vieraantunut (kuten emäntä on asian ymmärtänyt) Elliott/Amos ei edes huomaa vieraan kissan läsnäoloa ja kissan ohi mennään sitä pahemmin edes noteeraamatta. Tällä kertaa tosin emännän valtasi uteliaisuus: "Mitä jos?" ja Elliott laskettiin maahan parin metrin päähän kissasta. Emäntä oli jo valmis toimimaan salamannopeasti ja nappaamaan Elliottin takaisin syliin, jos vieras kissa tulee vähääkään lähemmäksi. Asiat etenivät salamannopeasti, mutta toisin kuin olisi kuvitellut! Se olikin Elliott, joka säntäsi RAIVOISSAAN maatiaisraukan perään ja jahtasi sitä ruhtinaalliset 8 metriä, niin pitkään, kuin piuha antoi periksi. Tuo pieni, nelikiloinen leikattu balineesi ajoi pois vähintään 8 kiloisen ulkokissan - oli siinä naurussa pidättelemistä, niin koominen näky oli. Vastedes tiedetään kenen pitää varoa ja ketä.
Elliott: "Häh? Siis daa!!! Ihan pöhkö ihminen! Eikö se ole nähnyt kuinka mä olen hinkannut poskeni lähes verille Kissakiveä vasten? Ja kun mä omistan sen kiven, joka luonnollisesti on puiston h i m o t u i n kohde (no joo, turha kai odottaa, että ihminen tajuis mitään mistään), mä omistan myös puiston ja meiän kotipihan ja sen autot ja... KAIKEN!!!"
Amos: "...mutta mä käytänkin hra Hallitsijan persettä tyynynäni, että kuka tässä on loppujen lopuks se todellinen kingi?"
Saimme seuraavanlaisen tunnustuksen Robyn Rimppakintulta:
"You are beautiful -tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille. :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!" Balineesiprinssin toimitus jakaa tunnustuksen eteenpäin kelle tahansa, joka sen haluaa.
Julkaisemattomia kuvia löytyykin tällä kertaa sopivasti useampia, sillä pääsiäisen aikana suoritettiin kevään ensimmäiset valjastelut ja kamerakin oli mukana.
Ensialkuun etenkin Amosta jännitti: naapurin pihassa oli vene, joka oli suojattu isolla pressulla. Tuulessa heiluva pressu sai aikaan epäluuloisia katseita ja paikoilleen jähmettymisen. Veneen ohi päästiin lopulta palveluskunnan sylissä häntä pörrössä ja selkäkarvat pystyssä. 
Ihmeelliseen ulkomaailmaan totuttautuminen pitkän talven jälkeen vaati taas paljon paikoillaan pönöttämistä, tuijottamista ja ilman nuuhkimista. Ja kärsivällisyyttä palvelusväeltä. 
"Katos vaan! Ruohokin kasvaa nykyään puissa!?" *mässyti mässyti* Makukin oli varmaan vähän muuttunut, sillä havupuu jätettiin parin haukkauksen jälkeen rauhaan...
Ihan kissoja varten kotipihaan ja puistoon on asennettu metallisia tassunlämmitys-alustoja. Kuinka huomaavaista!
Tasapainoilua aidalla. (Ei kerrota Amokselle, mutta emäntä joutui pitämään huterahkoa aitaa pystyssä jalallaan, sillä se alkoi huojua pelottavalla tavalla trapetsitaiteilija-möhkäleen hypättyä sen päälle.)
Nuuhkimiseen voi kulua yllättävän (henkilökunnan mielestä tuskastuttavan) paljon aikaa. Tarkka, useamman minuutin pituinen pää alaspäin suoritettu analyysi paljasti, että joku on käyttänyt kissakiveä talven aikana. OMG.
"Moikka aurinko, moikka pulut ja lokit! Long time no ocean."
Vakavamielistä posetusta
Puolen tunnin ulkoilun jälkeen minileijona muisti olevansa paikan valtias ja otti lunkimmin. Ihan itse käveltiin pelottavan, tuulessa heiluvan pressun ohi kotiovelle.
Epe nautti pitkään kevätauringon paisteesta kissakivellään.
Rankan ulkoilun jälkeen onnellinen kissa nukahti tiukalle kerälle.
Kevät, tuo ihmiset ja eläimet levottomiksi tekevä vuodenaika, on taas täällä. Valoherkät otukset sekoavat jo aamuauringon ensisäteistä ja rauhoittuvat vasta, kun ilta pimenee tai aurinko menee pilveen.
Amokseen aurinkoläikät vaikuttavat seuraavasti: ensimmäinen tuntomerkki lähestyvästä valoherkkyyskohtauksesta, täydellisestä pimahtamisesta, on takajalan nostaminen ylös ilman minkäänlaisia pesuaikeita. Se vaan menee niskan taakse, ihan syyttä suotta.
Sitten päässä napsahtaa. Kiehnäystä, kellimistä, piehtarointia, raivokasta takajalkatömpsytystä mitä tahansa vastaan tulevaa esinettä vasten, äkillisiä spurtteja ympäri asuntoa, pingispallon tavoin kimpoilua ylös alas lattiasta kattoon, veikeitä ilmeitä, maanista hullunkiiltoa silmissä.
Hulluuden huipentumana, riittävän alkulämmittelyn jälkeen, voi vielä yrittää uutta ennätystä Guinnessin ennätyskirjaan sarjassa "lelun ja takajalan tunkeminen suuhun yhtä aikaa". Go, Amos, go!
"Tule hyvä ruoka - älä tule paha ruoka.""Ai niin, ja estä Amosta hiekkalaatikkokäynnin jälkeen kuopimasta ilmaa vesikipon ympärillä. Kissanhiekka-aromi vedessä on hyvin epämiellyttävä. Kiitos."
Joulu tulee vain kerran vuodessa ja siihen on syytä varautua hyvissä ajoin. Etenkin, kun on kyse suosituista tuotteista, jotka menevät kuin kuumille kiville. Esittelemme tulevan joulun hitit:
Pojille: elävänkokoinen action hero. Synkkäkatseinen, sileäturkkinen, lihaksikas ja jäntevä sankari. Mitä lie steroideja nappaillut. Pakettiin sisältyy rapiseva karvaotus, all-weather-malli, joka soveltuu myös vesikipposukellukseen. Kissahahmo toimii parhaiten Whiskas Dentabitseillä tai kissanmintulla.
Tytöille: untuvanpehmoinen romanttisen hempeä runoratsu. Pakettiin sisältyy trikoosuikale, jonka kanssa huiskulahäntä tanssahtelee ja pomppii kepeästi ympäriinsä. Kissahahmo toimii parhaiten kuivatuilla kanapaloilla.
Amos: "Jalusta hyvin? Kameran asento? Check! Sitten vitkalaukaisin tuosta... *räps* Mitä ihmettä? Nyt se jo otti kuvan! Eikä tullut edes salamaa mukaan!"
"Tässä taitaa mennä KAAAAUAN...." tuumaa Elliott ja huokaa syvään, mutta pysyy visusti hiljaa, sillä toisinaan "ammattilaiset" ovat hyvinkin herkkänahkaisia.
"Ulko-ovi, aukea..... nyt!....... NYT! Ei. *huokaus* Entäs.... NYT? How about.... n-n-n-n-now! Ei... Huoh.. Joko mennään? Koska mennään? Miksei mennä nyt? Niinku, heti? Mennäänks jo? Voisko toi ulko-ovi aueta jo? Koska me mennään? Ollaanko me menossa?
