Etenee, etenee

Hiekkisprojekti menee tässä vaiheessa: Ökoplussan seassa on jo paakkuuntuvaa minipellettiä. Hyvin on kelvannut pojille. Mikrohiekasta eroon pääsy on ollut sanoinkuvaamattoman ihanaa: astmaoireilut ovat vähentyneet koko porukalla huomattavasti ja ällöttävää savipölyä ei ole enää joka paikka täynnä.

Parvekkeelle on saatu viimein edes jonkinlaista kalustetta. Pari klaffituolia riittäköön ensiavuksi, kunnes saadaan vähitellen jotain laadukkaampaa ja tukevampaa kalustetta möllötys-
alustaksi. Kyllä näistäkin osataan ottaa kaikki ilo irti. Mikäs siinä pitkäkaulojen kuikuillessa ulkomaailman tapahtumia.

Parvekkeella riittää myös öttiäisiä, joita on kiva jahdata ja pistää poskeensa. Koko kansaa pitkään askarruttanut Amoksen ja Elliottin hoikkuuden salaisuus on siis viimein paljastunut: paljon liikuntaa ja proteiinipitoinen hyttysdieetti.

Kesää odotellessa

"Ja taas tulee raippaa meidän ihmisorjalle. Valitettavasti täytyy todeta, ettei ole asiat hirveesti edennyt sen suhteen, että saataisiin lämpöä ja säänkestäviä kivoja kalusteita parvekkeelle, jotta voisimme niille kivuta ja tuijotella tirppojen elämää. Kovin vilpoisa on tuuli ja parvekkeen betoni edelleen jäätävän kylmä. Eivät edes parvekkeelle levitetyt räsymatot auta varpaideni ahdinkoon, vaan joka askeleen jälkeen on pakko ravistella ikävä kylmyys pois tassuista (mikä - toim. huom. - on suupielet ylös nostava näky). Paikallaan jos hetken pönöttää, on turvallista seisoa vain kolmella tassulla, että se yksi edes säästyy paleltumilta."

Parempi olisikin poikain hengata vain saunassa kesähelteisiin asti. Varpaat vatsakarvojen lämmössä vedottomassa nurkassa - aaah! Elliottin nautiskellessa olotilastaan Amos, tuo supersankari, joka ei (vieläkään) tunne rajojaan, suunnittelee selkeästi jonkinlaista Spiderpig-kokeilua pitkin saunan kattoa.

"Ulkoa kuuluu välillä kummallista kiljahtelua. Ei oikeen korva ole vielä tottunut sellaiseen. Onko ne jotain.... LAPSIA, vai? YÄK, ihmislapsia meidän kulmilla!!!!!!!! Oikein laumoittain!! OMG! Menee jotenkin pasmat ihan sekaisin pelkästä ajatuksesta, ja korviin ottaa tuo meteli."

Kunnes lähestyvä kesä lopulta lämmittää parvekkeen ja hörökorvat viimein tottuvat pihalta kuuluviin riemun-kiljahduksiin, on keittiön pöytä turvallisin paikka parille arkajalka-vilukissalle tarkkailla lasin läpi maailmanmenoa.

Uusi koti

Amos: "Me muutettiin! Hirveen stressaavaa aikaa tämä on ollut, ainakin meiän orjalle ja mulle. Olin jatkuvasti kovin huolissani ja hämmentynyt, kun en ymmärtänyt mitä kaikki tavaroiden ympäriinsä pyörittely tarkoitti."

Elliott: "Mun mielestä tää oli ihan positiivisella tavalla jännää aikaa. Olin pakkausvaiheessakin koko ajan emännän apuna. Kävin laatikoita läpi ja tarkistin, että kaikki tarpeellinen tulee varmana mukaan ja asiat sujuu niinku pitää, kun raukkis-Amos lähinnä kyyhötti sängyn alla. Mutta en mä sillai kauheesti jaksanut stressata tästä muutosta. Kunhan nojatuoliin pääsi lötköttämään aina välillä, kaikki oli hyvin."

Amos: "Muutamassa päivässä ollaan jo kotiuduttu uuteen asuntoon tosi hyvin. Ihan ykköslempparipaikka on s a u n a ! ♥♥♥ Molemmat ollaan ihan lumoutuneita siitä: ei ole mitään ihanampaa kuin piehtarointi lauteilla! Olen testannut kaikki saunan tarjoamat kiipeily-, raapimis- ja pureskelu-

mahdollisuudet läpi ja erilaisia hengailupaikkoja testatessani löysin viimein sisäisen kanani (ks. kuva yllä). Tutkimuksissani totesin puumateriaalin hieman pehmeäksi (ks. kuva alla)."

"Huomasin myös, että yksi ilmastointiventtiilin osa oli huonosti kiinnitetty, joten otin sen irti ja pelattiin sillä yksi erä lätkää Elliottin kanssa vessan lattialla. Emäntää ollaan autettu myös etsimään sopiva kohta meidän ainokaiselle huonekasville. Nyt se on monen vaiheen jälkeen päätynyt nurkkaan ja sen ympärille on kerätty muuta tavaraa. Tämä vaikuttaisi hyvältä sijainnilta, sillä se ei ole kertaakaan vielä kaatunut itsestään (aika outoja muuten tuollaiset itsestään kupsahtelevat kasvit), toisin kuin niissä aiemmissa paikoissa."

Elliott: "Ainoa miinus tässä kämpässä on se, että parvekkeella on tollanen verkko, joten me ei päästä hyppäämään alas, eikä lähistöllä oleviin puihin. Pöh."

Herrojen palveluskunta kiittää vielä tätäkin kautta verkottajia hienosta suorituksesta!

Huippukunnossa

Viime viikolla herrojen kuljetusboksit otettiin yllättäen esille yläkaapeista. Pari päivää heille annettiin aikaa rauhassa tutustua niihin, nuuhkia ja vapaasti viettää aikaa niiden sisällä. Ilmassa leijui aavistus matkalle lähdöstä ja etenkin Elliott oli ihan innoissaan: ihminen vain katseli huvittuneena, kun balineesiprinssi kökötti boksin sisällä ja odotti kärsivällisesti lähtöä. Kun hetki viimein koitti (kuitenkin vasta seuraavana päivänä), hän meni kiltisti boksiin emännän pyynnöstä. Amoksen mieli-/muistikuvat kissaboksista saattoivat olla jonkin verran negatiivisempia, sillä vapaaehtoisesti häntä ei boksiin saanut. Lopulta joka solullaan vastaan paneva äijänköriläs saatiin tungettua laatikon sisään perä edellä. Kun ovikin oli lopulta saatu kiinni, alkoi diabolinen, tärykalvoja vavisuttava mouruaminen ja ryminä, kun telkeämisestään herneen kuonoon vetänyt lilapöksy sinkoili boksin laitoja vasten, kuin jääkiekkoilija. Ärtymys laantui, kun ulko-ovi aukesi ja päästiin matkaan. Autossa roolit vaihtuivat: Amos kaivautui pehmikkeisiin ja oli hiirenhiljaa, kun Elliott lauloi matkalaulun.

Mutta oi ja voi. Ei mentykään maaseudulle, vaan eläinlääkäriin! D: 

Helpompi tapaus eli Elliott pääsi ekana desinfiointiaineen tuoksuiselle pöydälle. Oli niin paljon uutta ja ihmeellistä ympärillä, että äkillisestä maisemanvaihdoksesta häkeltynyt otus ei huomannut mitään, kun sai tehostepiikin pyllyynsä. Sirukin laitettiin niskaan, tosin emännän mieltä jäi hiukan kaivertamaan kysymys, minne siru oikeastaan meni, sillä Elliottia paikallaan pitäessään tunsi myös piston omassa sormessaan. xD Hämmentävintä oli, että onnistumisestaan sataprosenttisen varma eläinlääkäri ei edes vaivautunut potilaan emännän mielenrauhan palauttamiseksi lukemaan sirua asennuksen jälkeen, mikä jätti vähän pahan maun suuhun kyseisestä eläinlääkäriasemasta. Palveluammatti se on eläinlääkärikin, eikä asiakasta saa jättää epävarmuuteen, etenkään, kun on kyse terveyteen liittyvistä asioista, olivatpa epäilykset kuinka naurettavia tahansa. Ei, että kissan tunnistesiru ihmissormessa olisi terveydelle huomattavan haitallinen. Joka tapauksessa, asia selviää viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupan kassoilla alkavat varashälyttimet piippailla ilman selkeää syytä. ;)

Amoksen tsekkaus meni yllättävän sujuvasti, ainoastaan kauhusta kangistuneen kissan poistaminen boksista oli hitusen aikaavievää. Se oli piikki pyllyyn ja menoksi. Siruhan Amoksella on ollut jo kauan. Molemmat kissat läpäisivät tarkastuksen puhtain paperein.

Ihme kyllä, kummankin kissan hampaat ovat kuulemma erinomaisessa kunnossa. Ei näkynyt jälkeäkään hammas-
kivestä, mikä on hämmentävää, sillä hampaidenharjauksesta on meillä aina osattu luistaa tehokkaasti. Onkohan villasukan mässyttämisellä hampaita puhdistava vaikutus?

Tötsyt

"Ekaks pienet henkoset.."

"Ja sit mennää notkuun johki mestaan..."

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Amos 3 v.

Amoksen synttäreitä vietettiin jo maaliskuun 26. päivä, mutta kuvia ehdittiin ottaa vasta tänään. Hämmentävää, miten aika rientää! :O Jo k o l m e vuotta on tullut elettyä tämän persoonallisella äänellä varustetun villasukkavarkaan kanssa. Hän on mies, jolla riittää energiaa vaikka muille jakaa ja rohkeutta ilmaista voimakkaita mielipiteitä. Rinnassa sykkii suuri ja lempeä sydän, eivätkä tämän miehen hellyyden-osoitukset jätä ketään kylmäksi.

Onnea myös Amoksen sisaruksille!