Postista käytiin tänään noutamassa Brodeeraus FunkyCatista kissoja varten tilattu pesä. Heti, kun paketti saatiin auki ja purettua sängylle, pojat syöksyivät testaamaan tuotetta.
Kyllä kelpaakin tuollaisessa laiskanlinnassa nyt vetää sikeitä (huomaa Amoksen tyylikäs nukkuma-asento). Pesä ylitti emännän odotukset moninkertaisesti: se on muhkeampi kuin kuvitella saattoi, kaksi pientä kissaa mahtuu sinne mainiosti ja väriin ollaan myös erittäin tyytyväisiä. Suomalainen käsityö rules!
Henkilökunta on onnesta soikeana: pojat ovat kavereita! Nujakointi on koko ajan etenemässä leikkimielisempään suuntaan. Sähinää ja murinaa esiintyy yhä harvemmin. Pojat jahtaavat vuorotellen toisiaan, vetävät niin päätöntä rallia pitkin kämppää, että taitaa olla turha olla huolissaan Elliottin lihomisesta, vaikka se vetäisi Amoksen energia-
pitoisia penturuokia.
Näin pojat aloittavat aamunsa. Välillä käydään nuuhkimassa, mitä se toinen siinä mässyttää, mutta todetaan, että aika samaa tavaraa se taitaa olla, syödään omasta kiposta vaan. Kun on saatu murua navan alle, alkaa painishow.
"Auts!" "Mitäs kävelet päin mun tassua!"
Kyllä Amos puolensa osaa pitää.
Leluista etenkin nahkahuiska on Vieteriukon mieleen. Lihaksikas pikkumies sinkoilee kepeästi valonnopeudella ympäriinsä ja rikkoo säälimättä fysiikan lakeja. Kyllä emännän nyt kelpaa, kun on kotona kaksi energiapakkausta, jotka auliisti auttavat kaikissa kotitöissä. Etenkin sängyn petaamiseen ja hiekkalaatikoiden siivoukseen nämä raavaat miehet osallistuvat mielellään. Miten sitä onkaan ikinä selvinnyt ilman? Aikaa työn suorittamiseen täytyy varata ainakin tuplasti, jos pikku apulaiset hääräävät mukana, mutta pääasia, että kaikilla on hauskaa.
Iltapäivällä ei kumpikaan poika jaksa enää sähistä, murista tai antaa piikkivitosta. On aika vetäytyä päikkäreille, Elliott omaan nojatuoliinsa olkkariin, ja Amoskin löysi mieleisensä mukavan ja suojaisan nukkumapaikan makkarista päiväpeiton alta. Yleensä henkilökunta ei katso suopeasti kissan kaivautumista petivaatteiden sekaan, mutta menköön nyt tällä kertaa (kyllä, henkilökunta tietää katuvansa tätä päätöstä myöhemmin). Se kun oli ainoa paikka, mistä Elliott ei jaksanut ajaa Amosta pois. Uteliaana kierteli päiväpeiton alla olevan möykyn ympärillä, nuuhki, tökki hellästi tassulla, makasi hetken vieressä odottamassa, jos se rääpäle sieltä itse kaivautuisi ulos. Mutta se oli varmaan jo nukahtanut, eikä liikahtaisi moneen tuntiin, paitsi jalkoja venytelläkseen ja kylkeä kääntääkseen, joten Elliottkin luovutti. Henkilökuntakin saa hetken hengähtää.
Tilanne on tällä hetkellä hitusen parempi. Elliott ei enää skitsoile yhtä paljon kuin kaksi päivää sitten (sähisi ja murisi kaikelle, mm. lattialla vierivälle pallolle) ja alkaa vähitellen kai tottua uuden kissan tuoksuun. Henkilökunta koittaa saada Elliottin purkamaan ylimääräiset aggressionsa herra Kettuun. Sille saa antaa turpaan niin paljon kuin sielu sietää. Feromonisuihke on ehkä hiukan myös auttanut Elliottia, mutta mitään radikaalia muutosta parempaan ei ole havaittavissa.
Amos onneksi on reipas ja rohkea poika. Helpottavaa oli huomata, että Amos osaa hyvin puolustaa itseään Elliottin äksyillessä. Varmuuden vuoksi Elliottin kaulaan kuitenkin laitettiin tiu'ulla varustettu kaulapanta, että Amos kuulee missä isoveli liikkuu, eikä joudu väijytykseen.
Rankkaa on
"Moikka kaikille! Mä olen Amos. Olen 3 kk vanha. Tykkään syömisestä, kärpäsjahdista, hiekkakylvyistä ja tietokoneen näppiksen järsimisestä. Tulin tänne vaan laittamaan teille videomuodossa pari tyylinäytettä siitä, miten jahtaan CatDanceria. Pahoittelen videoiden huonoa laatua, otettu halpisdigipokkarilla. Enivei, tehokasta toimintaa, vai mitä? Se on tosi cool lelu, jos vaijerin pitelijällä vaan riittää energiaa vispaamiseen. Viimesessä videossa on ääninäyte. Tuli nimittäin taas vaihteeks nälkä kesken leikin. Mul on meinaan ihan pohjaton maha, voisin vaan syödä 24/7. Niin, ja tuosta yläpuolella olevasta kuvasta vielä sen verran, että älkää nyt luulko, että mulla oikeesti on noin iso kuono. Se johtuu laajakulmasta. LAAJAKULMASTA, I tells ya! (Korvat oikeasti on isot)."
Elliott: "Tänään tuli vieraita ihmisiä käymään ja niillä oli mukana pieni boksi. Ja mitä boksissa oli? Jotain liikkuvaa ja karvaista, ja se sanoi pienellä äänellä miau. En saattanut uskoa tätä todeksi, vaikka olihan mulle mainittu, että kaveri on tulossa. Ihan hiljaiseksi vetää."
Amos: "Stardate 3627. Matkustettuani uuvuttavan pitkän matkan hurisevassa aikakapselissa päädyin outoon maailmaan. Siellä tuli vastaan valkea muukalainen isoine vinoine silmineen. Se haisi oudolta. Sähisi päin naamaa. Vastasin samalla mitalla takaisin. Näyttäisi siltä, että puhumme samaa kieltä. Kenties kommunikaatiomme kehittyy ajan mittaan ja pystyn ilmaisemaan rauhantahtoni paremmin."
Elliott: "Mä en tykkää YHTÄÄN. MISTÄÄN. Sähisen kaikille ja kaikelle. Jos emäntä edes katsoo muhun päin, mä sähisen. Välillä murisenkin. Väittävät, että olen vain hieman hämmentynyt, vähän sekaisin raukkaparka. Ja pah! Ite ovat."
Amos: "Kaikenlaisia kapseleita täälläkin on. Menin ensin vähän pötköttään yhteen, jossa oli hiekkalattia. Sitten tuli ihminen ja sanoi mua hassuksi pojaksi, teki sellaisia kuopimisliikkeitä hiekkaan mun tassuilla ja yhtäkkiä koin suuren ahaa-elämyksen. Oi, että tätä oivaltamisen riemua! Ja osasin tulla poiskin sieltä - lopulta. Kovin uuvuttavaa tuo matkustelu ja uuden ympäristön tutkiminen. Ajattelin koisia loppuillan. Katsotaan sitten, mitä kolttosia yöllä keksitään."
Kyllä kelpaakin tuollaisessa laiskanlinnassa nyt vetää sikeitä (huomaa Amoksen tyylikäs nukkuma-asento). Pesä ylitti emännän odotukset moninkertaisesti: se on muhkeampi kuin kuvitella saattoi, kaksi pientä kissaa mahtuu sinne mainiosti ja väriin ollaan myös erittäin tyytyväisiä. Suomalainen käsityö rules!
Näin pojat aloittavat aamunsa. Välillä käydään nuuhkimassa, mitä se toinen siinä mässyttää, mutta todetaan, että aika samaa tavaraa se taitaa olla, syödään omasta kiposta vaan. Kun on saatu murua navan alle, alkaa painishow. 
"Auts!" "Mitäs kävelet päin mun tassua!"
Leluista etenkin nahkahuiska on Vieteriukon mieleen. Lihaksikas pikkumies sinkoilee kepeästi valonnopeudella ympäriinsä ja rikkoo säälimättä fysiikan lakeja. Kyllä emännän nyt kelpaa, kun on kotona kaksi energiapakkausta, jotka auliisti auttavat kaikissa kotitöissä. Etenkin sängyn petaamiseen ja hiekkalaatikoiden siivoukseen nämä raavaat miehet osallistuvat mielellään. Miten sitä onkaan ikinä selvinnyt ilman? Aikaa työn suorittamiseen täytyy varata ainakin tuplasti, jos pikku apulaiset hääräävät mukana, mutta pääasia, että kaikilla on hauskaa.
Rankkaa on
Elliott: "Tänään tuli vieraita ihmisiä käymään ja niillä oli mukana pieni boksi. Ja mitä boksissa oli? Jotain liikkuvaa ja karvaista, ja se sanoi pienellä äänellä miau. En saattanut uskoa tätä todeksi, vaikka olihan mulle mainittu, että kaveri on tulossa. Ihan hiljaiseksi vetää."
Amos: "Stardate 3627. Matkustettuani uuvuttavan pitkän matkan hurisevassa aikakapselissa päädyin outoon maailmaan. Siellä tuli vastaan valkea muukalainen isoine vinoine silmineen. Se haisi oudolta. Sähisi päin naamaa. Vastasin samalla mitalla takaisin. Näyttäisi siltä, että puhumme samaa kieltä. Kenties kommunikaatiomme kehittyy ajan mittaan ja pystyn ilmaisemaan rauhantahtoni paremmin."
Elliott: "Mä en tykkää YHTÄÄN. MISTÄÄN. Sähisen kaikille ja kaikelle. Jos emäntä edes katsoo muhun päin, mä sähisen. Välillä murisenkin. Väittävät, että olen vain hieman hämmentynyt, vähän sekaisin raukkaparka. Ja pah! Ite ovat."
Amos: "Kaikenlaisia kapseleita täälläkin on. Menin ensin vähän pötköttään yhteen, jossa oli hiekkalattia. Sitten tuli ihminen ja sanoi mua hassuksi pojaksi, teki sellaisia kuopimisliikkeitä hiekkaan mun tassuilla ja yhtäkkiä koin suuren ahaa-elämyksen. Oi, että tätä oivaltamisen riemua! Ja osasin tulla poiskin sieltä - lopulta. Kovin uuvuttavaa tuo matkustelu ja uuden ympäristön tutkiminen. Ajattelin koisia loppuillan. Katsotaan sitten, mitä kolttosia yöllä keksitään."
