28.6.2009

Väliaikainen aselepo

Iltapäivällä ei kumpikaan poika jaksa enää sähistä, murista tai antaa piikkivitosta. On aika vetäytyä päikkäreille, Elliott omaan nojatuoliinsa olkkariin, ja Amoskin löysi mieleisensä mukavan ja suojaisan nukkumapaikan makkarista päiväpeiton alta. Yleensä henkilökunta ei katso suopeasti kissan kaivautumista petivaatteiden sekaan, mutta menköön nyt tällä kertaa (kyllä, henkilökunta tietää katuvansa tätä päätöstä myöhemmin). Se kun oli ainoa paikka, mistä Elliott ei jaksanut ajaa Amosta pois. Uteliaana kierteli päiväpeiton alla olevan möykyn ympärillä, nuuhki, tökki hellästi tassulla, makasi hetken vieressä odottamassa, jos se rääpäle sieltä itse kaivautuisi ulos. Mutta se oli varmaan jo nukahtanut, eikä liikahtaisi moneen tuntiin, paitsi jalkoja venytelläkseen ja kylkeä kääntääkseen, joten Elliottkin luovutti. Henkilökuntakin saa hetken hengähtää.

Tilanne on tällä hetkellä hitusen parempi. Elliott ei enää skitsoile yhtä paljon kuin kaksi päivää sitten (sähisi ja murisi kaikelle, mm. lattialla vierivälle pallolle) ja alkaa vähitellen kai tottua uuden kissan tuoksuun. Henkilökunta koittaa saada Elliottin purkamaan ylimääräiset aggressionsa herra Kettuun. Sille saa antaa turpaan niin paljon kuin sielu sietää.
Feromonisuihke on ehkä hiukan myös auttanut Elliottia, mutta mitään radikaalia muutosta parempaan ei ole havaittavissa.

Amos onneksi on reipas ja rohkea poika.
Helpottavaa oli huomata, että Amos osaa hyvin puolustaa itseään Elliottin äksyillessä. Varmuuden vuoksi Elliottin kaulaan kuitenkin laitettiin tiu'ulla varustettu kaulapanta, että Amos kuulee missä isoveli liikkuu, eikä joudu väijytykseen.

Rankkaa on

Ei kommentteja: