Kärpäsmetsällä

Elliott ja emäntä viettivät jälleen viikon maaseudun rauhassa kesän vehreydestä nauttien, kunnolla syöden, riittävästi nukkuen ja ahkerasti lenkkeillen. Kuten moni kissanomistaja tietää, kissan kanssa lenkkeily harvemmin on yksinkertaista pisteestä A pisteeseen B siirtymistä, ja useimmiten tulee monenmoista mutkaa matkaan, jolloin ulkoiluttajalta vaaditaan todella pitkää pinnaa.

Aluksi meno voi näyttää näinkin lupaavalta. Vauhtia riittää ja katse on suuntautunut kauas eteenpäin. Emäntä myhäilee jo voitonriemuisena.

Kunnes yllättäen: "STOP! Hei, mä taisin kuulla jotain! Mitä se oli?"

"Pitää palata takaisin päin. Se pörinä tulee jostain täältä..."

"Haa! Kärpänen!"

Vaaniminen kestää ja kestää. Odotellessaan prinssin muuttuvan kivettyneestä patsaasta takaisin liikuntakykyiseksi kissaksi, aikansa kuluksi emäntä hätistelee pois päänsä yllä kieppuvia raivostuttavia paarmoja.

"Olipas nopea kärpänen. En saanut kiinni.
Mutta niitä on VARMANA lisää täällä jossain!"

Loppumatka etenee etanavauhtia, sillä herra on keksinyt uuden jännittävän saaliseläimen.