Ihan pakko oli

Wauhtitassujen innoittamana mekin teimme omat sarjishahmot itsestämme Catoonizerin avulla.

Kun kissa ampiaisen tapasi

Näin siinä sitten taas kävi. Amppari pääsi lentämään parvekkeelta sisään ja jonkun tassu osui sen tielle. Sitten saatiin ihastella kaksinkertaiseksi paisunutta vasenta etutassua. Ei tuo menoa tuntunut haittaavan, sillä jo tunnin päästä tapahtuneesta sankarimme juoksenteli iloisesti ympäriinsä tavalliseen tapaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut.

"Mutta olkaa varovaisia, arvoisat lajikumppanit, ettei öttiäinen pistä suuhun tai kaulaan. Siitä voi seurata jotain niinkin kamalaa kuin eläinlääkärivisiitti!" *kauhun puistatus*

Gallup vol. 3

"Vaihteeksi pieni gallup: kuinka moni kissa harrastaa protestipissan sijaan protestipukluja?

Me ollaan aika mestareita tässä hommassa. Miksi pissata, kun voi puklata? Olemme sitä mieltä, että meidän orjalla ei ole vähäisintäkään oikeutta omaan elämään, ja vaikka ollessamme kotona kaksistaan meidän hiekkis olisi ok, ruokaa löytyisi ja vettä olisi jättimäinen kupillinen saatavilla, raivostumme, jos ihminen tulee takaisin kotiin pari tuntia normaalia myöhempään. Tänään olimme järjestäneet kivan yllätyksen sängylle! Wow, se oli ensimmäinen kerta, että uskallettiin puhua norjaa siellä. Hihihiii, samalla melkein hajosi pyykkikone, kun ei se jaksanutkaan pyörittää niin isoa päiväpeitettä. Ei oltais yhtään pantu pahaksemme, jos se meluava vehje olisi sanonut lopullisesti sopimuksensa irti.

Illan ehdoton kohokohta kuitenkin oli, kun emäntä istui tietokoneensa ääreen tilittämään tapahtuneesta. Se ei pystynyt kirjautumaan sisään, kun näppiksen päälle oli - yllätys yllätys - puklattu, eikä mikään näppäin enää toiminut!!! *high five* Me oltiin kuin ei tiedettäis mitään tapahtuneesta.

Wait a minute... Miksi meidän maissiviljelmät heitettiin nyt roskiin ja makkarin ovi meni kiinni?"

Toim.huom: tällä kertaa päivitys ilman kuvia poikkeusolosuhteista johtuen.

Arjen haasteita

Tiedättehän, miten kissaeläimet usein päästessään käsiksi omistajansa kallisarvoisimpaan/harvinaisimpaan/tärkeimpään/
ainutlaatuisimpaan tai korvaamattomimpaan omaisuuteen usein päättävät istua alas ja katsella kyseistä tavaraa rauhallisesti turvallisen etäisyyden päästä miettien: "Oooh wau, onpa upea esine! Sitä ei parane mennä nuuhkimaan eikä koskea edes viiksen kärjellä!"

Exactly my point: ei tapahdu tässä todellisuudessa. Sellaisia kissoja ei ainakaan täällä asu. Sen johdosta ihminen on usein joutunut työllistämään ainoaa aivosoluaan ja kehitellyt mitä erilaisimpia sisustuksellisesti enemmän ja vähemmän kauniita tapoja suojatakseen tavarat, jotka eivät välttämättä kestä kohtaamista kissaeläimen kanssa.

Tämä nyt vielä jotenkin menettelee (ulkonäöllisesti)

Tämän huushollin hullu kissanainen on myös diktaattori ja hygieniafriikki, joka ei halua, että kissat pääsevät penkomaan joka kaappiin, vaikka kaapissa ei olisi mitään herkästi särkyvää, sanottakoon esimerkiksi vaatekaapit ja keittiön kaapit, jotka sisältävät elintarvikkeita ja keittiötarvikkeita.

Kuin suoraan sisustuslehdestä.... not!

Karvapyllyillä ei luonnollisesti ole asiaa myöskään kaappeihin, joissa säilytetään vaarallisia kemikaaleja, kyseessä siis siivouskaappi. Sinne tosin harvemmin yritetään murtautua, koska siellä majailee herrojen arkkivihollinen: imuri.

Ovet, joita ei voi kahlita kiinni viereisen oven kanssa, voi "lukita" jollain isommalla (kuva yllä). Pianojalusta on sopivan painava tähän tarkoitukseen. "Entäs sitten, kun se on oikeassa funktiossaan, eli kannattelee pianoa?" No, silloin tietenkin pojat nauttivat virtuoosimaisesta pianotaituruudesta ja imevät ahneesti isoihin korviinsa jokaisen nuotin! (lue: paras pakopaikka helvetilliseltä pimputukselta on sauna, jonne on jatkuvasti vapaa pääsy)

Onhan olemassa myös ihan tarkoitukseen suunniteltuja tuotteita, lapsilukkoja. Näitä on Elliottin ja Amoksen kotiin hommattu mm. Ikeasta (tuote alla olevassa kuvassa). Keskimmäisen laatikon Ikea-lapsilukon toimivuus on tismalleen yhtä hyvä, kuin alalaatikon maalarinteipin palalla, rumuudesta jokainen saa olla omaa mieltään. Kyseenalaistaa voi myös sen, kannattaako ostaa kalliita muovisia lapsilukkoja, jos teipinpalallakin selviää, ja molemmat vaihtoehdot tekevät yhtä pahaa jälkeä huonekalujen pinnoille. Poikien palvelusväki ei ole tähän päivään mennessä vielä myöskään törmännyt huonekalun ulkopuolelle kiinnitettävään lapsilukkoon, jonka ulkonäöstä voisi sanoa jotain positiivista, tai edes neutraalia.

"Mitäs me ollaan puhuttu lelulaatikoiden lukitsemisesta?!?"

Tuttu näky monessa lemmikkikodissa: alaspäin käännetyt kahvat. Pojat ovat viimein alkaneet availla ovia oikein urakalla, ja pakko oli tämäkin toimenpide tehdä asunnon oviin. Ei pitäisi enää pystyä hyökkäämään makkariin keskellä yötä ja alkaa juosta rallia nukkuvan ihmisen päältä. Amos on myös erikoistunut asunnon ulko-oven avaamisyrityksiin, kahvaan hypitään, ovea raavitaan ja huudetaan kuin viimeistä päivää. Toivottavasti välioven kahvan kääntö auttaa tähänkin. Meteli nimittäin kuuluu aika "kivasti" rappukäytävään.

"Hei, sul on tarkennus ihan pielessä, mä oon täällä 

y l e m p ä n ä!!!"

Yllä olevan kuvan lipastoon tullaan testaamaan parin viikon sisällä (lue: jos/kun henkilökunta ikinä ehtii) Ikean toisenlaista lapsilukkoa, jossa osat asennetaan laatikoiden sisään (kuva alla). Erittäin skeptisesti tämänkin viritelmän toimivuuteen suhtaudutaan, sillä Amos on älykkyydeltään Einstein-tasoa, mutta kaiken kokeilemisessa on oma hauskuutensa, ja saapahan äijä taas uusia virikkeitä.

kuva:  http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/90148691/ 

TOIM.HUOM: 

Tavoitteena tässäkin päivityksessä oli saada molemmista herroista tasapuolisesti kuvia julkaisuun, mutta Elliott, tuo liukas luikku, on alkanut vihata järkkärin läsnäoloa sen verran, että vaikka otettiin äärimmäiset metodit käyttöön (kuva yllä), mokoma karvasuikero pääsi aina livistämään.

Etenee, etenee

Hiekkisprojekti menee tässä vaiheessa: Ökoplussan seassa on jo paakkuuntuvaa minipellettiä. Hyvin on kelvannut pojille. Mikrohiekasta eroon pääsy on ollut sanoinkuvaamattoman ihanaa: astmaoireilut ovat vähentyneet koko porukalla huomattavasti ja ällöttävää savipölyä ei ole enää joka paikka täynnä.

Parvekkeelle on saatu viimein edes jonkinlaista kalustetta. Pari klaffituolia riittäköön ensiavuksi, kunnes saadaan vähitellen jotain laadukkaampaa ja tukevampaa kalustetta möllötys-
alustaksi. Kyllä näistäkin osataan ottaa kaikki ilo irti. Mikäs siinä pitkäkaulojen kuikuillessa ulkomaailman tapahtumia.

Parvekkeella riittää myös öttiäisiä, joita on kiva jahdata ja pistää poskeensa. Koko kansaa pitkään askarruttanut Amoksen ja Elliottin hoikkuuden salaisuus on siis viimein paljastunut: paljon liikuntaa ja proteiinipitoinen hyttysdieetti.

Kesää odotellessa

"Ja taas tulee raippaa meidän ihmisorjalle. Valitettavasti täytyy todeta, ettei ole asiat hirveesti edennyt sen suhteen, että saataisiin lämpöä ja säänkestäviä kivoja kalusteita parvekkeelle, jotta voisimme niille kivuta ja tuijotella tirppojen elämää. Kovin vilpoisa on tuuli ja parvekkeen betoni edelleen jäätävän kylmä. Eivät edes parvekkeelle levitetyt räsymatot auta varpaideni ahdinkoon, vaan joka askeleen jälkeen on pakko ravistella ikävä kylmyys pois tassuista (mikä - toim. huom. - on suupielet ylös nostava näky). Paikallaan jos hetken pönöttää, on turvallista seisoa vain kolmella tassulla, että se yksi edes säästyy paleltumilta."

Parempi olisikin poikain hengata vain saunassa kesähelteisiin asti. Varpaat vatsakarvojen lämmössä vedottomassa nurkassa - aaah! Elliottin nautiskellessa olotilastaan Amos, tuo supersankari, joka ei (vieläkään) tunne rajojaan, suunnittelee selkeästi jonkinlaista Spiderpig-kokeilua pitkin saunan kattoa.

"Ulkoa kuuluu välillä kummallista kiljahtelua. Ei oikeen korva ole vielä tottunut sellaiseen. Onko ne jotain.... LAPSIA, vai? YÄK, ihmislapsia meidän kulmilla!!!!!!!! Oikein laumoittain!! OMG! Menee jotenkin pasmat ihan sekaisin pelkästä ajatuksesta, ja korviin ottaa tuo meteli."

Kunnes lähestyvä kesä lopulta lämmittää parvekkeen ja hörökorvat viimein tottuvat pihalta kuuluviin riemun-kiljahduksiin, on keittiön pöytä turvallisin paikka parille arkajalka-vilukissalle tarkkailla lasin läpi maailmanmenoa.

Uusi koti

Amos: "Me muutettiin! Hirveen stressaavaa aikaa tämä on ollut, ainakin meiän orjalle ja mulle. Olin jatkuvasti kovin huolissani ja hämmentynyt, kun en ymmärtänyt mitä kaikki tavaroiden ympäriinsä pyörittely tarkoitti."

Elliott: "Mun mielestä tää oli ihan positiivisella tavalla jännää aikaa. Olin pakkausvaiheessakin koko ajan emännän apuna. Kävin laatikoita läpi ja tarkistin, että kaikki tarpeellinen tulee varmana mukaan ja asiat sujuu niinku pitää, kun raukkis-Amos lähinnä kyyhötti sängyn alla. Mutta en mä sillai kauheesti jaksanut stressata tästä muutosta. Kunhan nojatuoliin pääsi lötköttämään aina välillä, kaikki oli hyvin."

Amos: "Muutamassa päivässä ollaan jo kotiuduttu uuteen asuntoon tosi hyvin. Ihan ykköslempparipaikka on s a u n a ! ♥♥♥ Molemmat ollaan ihan lumoutuneita siitä: ei ole mitään ihanampaa kuin piehtarointi lauteilla! Olen testannut kaikki saunan tarjoamat kiipeily-, raapimis- ja pureskelu-

mahdollisuudet läpi ja erilaisia hengailupaikkoja testatessani löysin viimein sisäisen kanani (ks. kuva yllä). Tutkimuksissani totesin puumateriaalin hieman pehmeäksi (ks. kuva alla)."

"Huomasin myös, että yksi ilmastointiventtiilin osa oli huonosti kiinnitetty, joten otin sen irti ja pelattiin sillä yksi erä lätkää Elliottin kanssa vessan lattialla. Emäntää ollaan autettu myös etsimään sopiva kohta meidän ainokaiselle huonekasville. Nyt se on monen vaiheen jälkeen päätynyt nurkkaan ja sen ympärille on kerätty muuta tavaraa. Tämä vaikuttaisi hyvältä sijainnilta, sillä se ei ole kertaakaan vielä kaatunut itsestään (aika outoja muuten tuollaiset itsestään kupsahtelevat kasvit), toisin kuin niissä aiemmissa paikoissa."

Elliott: "Ainoa miinus tässä kämpässä on se, että parvekkeella on tollanen verkko, joten me ei päästä hyppäämään alas, eikä lähistöllä oleviin puihin. Pöh."

Herrojen palveluskunta kiittää vielä tätäkin kautta verkottajia hienosta suorituksesta!